Värileikki

Kevät hiipii mieleen ja kotiin. Pikkuhiljaa myös värit ovat vallanneet ensin mieleni ja sitten kotiamme. Ensin tuli vimma löytää violetin sävyjä, sitten saapui kirkas vihreä. Nyt himoitsen keltaista.

Tässä pientä värileikkiä kuvien muodossa viikonlopuksi.

Viimeisen kuukauden ajan lapset ovat pukeutuneet väreihin. Suurin osa puhtaiden pyykkien pinoissa olevista pienimpien vaatteista on viimeisen kuukauden kirppislöytöjä.


Luumunsävyiset sienet saivat seuraa...


Virkkasin nämä leikkimuffinsit jo ennen joulua, mutta nyt olemme viettäneet monta picniciä niistä nauttien. Picnic-alustan lilat sävyt ovat nyt kovin in...


Pyörylöitä virkkailin alkuvuodesta. Olen kuumeisesti miettinyt niiden sijoituspaikkaa, ja viime viikolla sen selvisi erään kirppislöydön myötä. Mutta siitä lisää myöhemmin.


Olen ostanut varmaan lähemmäs kymmenen tulppaanisatsia alkuvuoden aikana. Ensin minua miellyttivät valkoiset kimput, mutta nyt olen nauttinut enemmän violetin sävyistä. Jospa seuraavaksi sitten jo keltaisia tulppaaneja!


Kaapissa on odottamassa uusi pari Adidaksen nahkatennareita. En voinut vastustaa näitä, kun kävelivät vastaan. Myös froteinen huppari on uusi löytö Fidasta.


Tässä minun vakkarivarustukseni kotosalla, oli sitten talvi tai kevät: villasukat. Nämä rumilukset kävelivät kirppiksellä vastaan ja pakkohan minun oli pelastaa ne mukaani.


Olen ihastunut kirppiksiltä löytyviin parittomiin ja kupittomiin kahvikupin asettilautasiin. Olen ostellut niitä kukkien aluslautasiksi. Yllättäen niille on löytynyt muutakin käyttöä. Tässä yksi suosikki lasten helmien kera.


Oikein mukavaa, värikästä viikonloppua teille kaikille vierailijoille! Miten kevät näkyy teillä?

Haaveita ja unelmia

Täällä Etelä-Suomessa nautitaan ihanasta auringonpaisteesta mukavissa pakkalukemissa. Lumitöiden lomassa kaivoin oikein ulkotuolin esiin aurinkoon ja kietouduin hetkeksi vilttiin lukemaan työn alla olevaa kirjaa. Ihanaa! Kevättalvi parhaimmillaan.

Oletteko lukeneet tätä kirjaa tai sen edeltäjää? Kyseessä siis Kate Jacobsin Lankakaupan tyttö. Sitä ennen on ilmestynyt Pieni lankakauppa, mutta molemmat ovat ihan itsenäisiä opuksia.

Kirjassa kerrotaan neulontakerholaisista, jotka kokoontuvat lankakaupassa. Kevyttä luettavaa, mutta saa mielikuvituksen liikkeelle.

Haaveilen omasta puodista ja omasta ompeluseurasta. Minusta olisi ihana pyörittää omaa puotia, joka tosin ei olisi varmaankaan lankakauppa. Tuo ompeluseura tulisi siinä sivussa.



Meillä on tässä naapurustossa pienimuotoinen 2-3 väkrääjän ompeluseura. Onko teillä muilla vastaavia? Olisiko innokkaita seuralaisia Espoon suunnalla?

Itä-Helsingissä kokoontuu I.H.A.N.A. Oletteko te ihanalaiset lukeneet tämän opuksen ja mitä fiiliksiä se herätti?

Ja lopuksi minun täytyy paljastaa, että enhän minä tänään ehtinyt istuskella pihalla. Tämä oli ihan lavastusta vaan... Mutta aurinko toi kuitenkin kivan fiiliksen ja tuo kirjakin on iltaisin luettavana.

Mukavaa päivää koko Suomeen!

Pöllösiskokset Uggla ja Puggla

Apinalandiaan on muuttanut taas kaksi uutta eläintä: pöllösiskokset Uggla ja Puggla.

Matskuina käytin muutamia vanhoja tyttöjen housuja ja muita kankaita. Plyyshi toimi myös ihan hyvin ja oli helppo käsitellä.

Tämä ompelu oli toipilaspäivän terapiaa. Meillä jyllää vatsatauti, ja aamupäivän ärsytti, kun en oikein kyennyt mihinkään järkevään. Onneksi oma olo on tänään kohentunut vauhdilla ja ompelukone pääsi töihin. Mutta tästä tuo toisen tyttöpöllön nimi Puggla!

Kiitoksia muuten kovasti edellisen postauksen kommenteista ja kehuista!

Rentoa ja leppoisaa alkavaa viikkoa. Saas nähdä millaiseksi meidän hiihtolomaviikkomme muotoutuu. Täytynee ajatella positiivisesti ja nauttia kotonaolosta pyryn keskellä!

LISÄYS: Te kaikki pöllöistä pitävät: Katsokaapa tänne
http://husetvedbekken2.blogspot.com/2010/02/ugler-i-mosen.html

Mun eka oma api

Ihastuin Ann-Claire Petitin virkattuihin eläimiin pari vuotta sitten. Ensimmäiseen sellaiseen taisin törmätä ihanassa Vintage Living -blogissa. Siellä hyppi silmille ihanainen apina milloin missäkin.

Viime vuonna ostin Köpiksestä meille ekan Petitin apinan. Se oli tuliainen kuopukselle, mutta itse nimitän sitä sohva-apiksi, koska äidin "toiveesta" se asuu olohuoneessa.

Nyt meillä asuu myös kopioapi. Näitä itsevirkattuja apeja on täällä blogistaniassa näkynyt, mutta ei vielä meillä apinalandiassa. Talohan on täynnä kiipeileviä apinoita, mutta nyt sohva-api sai ystävän.

Tästä se lähti...

...ja tällainen siitä tuli. Virkkasin sen Novitan Tiina-langasta. Paksusta langasta johtuen korvat ovat aika klohmut. Samoin kasvojen ilmeeseen en ole ihan tyytyväinen. Mutta onpahan kotitekoisen, "kotoillun" näköinen.

Uuden apin 4-vuotias omistaja tilasi jos jonkinlaista lisävarustetta: pitkät ripset, punaisen suun, rusetin päähän ja vaatteita. Saas nähdä, mitä toteutan...


Kuvailin apia esikoisen huoneessa. Huone on suht pieni, se on rakennettu entisestä vessasta ja vaatehuoneesta. (Mitäs nyt 6-henkinen perhe vaatehuoneella tekisi...)


Viime viikon ompelukonehuumassa tein esikoiselle jo kauan aikaa sitten luvatun viirinauhan. Kankaina oli vanhoja vaatteita ja muutama uusi Tilda-kangas.

Neidin ovessa on viime vuoden Köpiksen-reissulla hankitut sisustustarrat, joihin ihastuin Sidned-nimisessä ihanassa pienessä putiikissa.


Tuota apia väkertäessä sain ranteeni kipeiksi. Nuo kapeat kädet, jalat ja häntä saivat minut kai jännittämään käsiäni tavallista enemmän. Onko teillä muilla kokemusta moisesta? Pitäisiköhän ottaa särkylääkekuuri?

Lepoahan en voi ajatellakaan... Täytyy vaan ottaa jokin leppoisampi työ seuraavaksi.

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa sitä aloitteleville! Meillä alkaa loma, mutta kotona on yksi vatsatautipotilas. Voi pientä...

I

Kotoilu on pop!

Uusimmassa Avotakassa (helmikuu 2010) vastaava päätoimittaja Kari Silvola nimeää tämän hetken suurimmaksi sisustustrendiksi kotoilun (engl. homing).

"Käsitteellä tarkoitetaan perinteisten kotiin liittyvien kädentaitojen nostamista takaisin kunniaan. Muun muassa sellaiset tutut asiat, kuten leipominen, marjastaminen, hilloaminen, hyötykasvien viljely, kutominen, askartelu ja nikkarointi, ovat taas muotia", kertoo Silvola.

Hei, minähän olen jälleen trendikäs! Meillä harrastetaan melkein kaikkia noista!

Eilen kotoilin puuvillaisia sieniä, kun syksyn sieniretket ovat muisto vain. Ennen joulua tein pieniä punasävyisiä sieniä, mutta nyt halusin kokeilla vähän isompia sieniä. Novitan Tiina-puuvillalangasta tuli nopeasti valmista. Sävynä tällä kertaa tuollainen luumu. Jotenkin lähestyvä kevät tuo violetin sävyjä kotiini.



Eilisen ihanin yllätys oli sekin kotoiluun liittyvä. Löysin lähikaupasta Seitsemän Veljestä -langasta uuden sävyn, turkoosin. Kädet lähes tärisivät, kun nappasin yhden kerän mukaani. Olisikohan pitänyt hamstrata useampi. Tämä on suosikkivärini!


Mietinnässä on, mitä tuosta turkoosista seuraavaksi syntyy! Mukavia kotoiluhetkiä teille muillekin!

Kevättä rinnassa...

Pari viikkoa maljakossa venyneet koivunoksat ovat vihdoinkin tehneet ensimmäiset lehtensä. Sitä ennen ne kasvattivat komeat kellertävät norkot, jotka saksin pois peläten niiskuvaa nenää. Kaamea sotku niistä tuli. Mutta nyt alkaa tulla keväinen fiilis tästä hennosta vihreästä.

Koivunoksia varten kaivoin lasikaapistani esille äidiltä saadun Pajazzo-maljakon. Täytyykin kysyä, mistä äiti on sen saanut, koska en muista, että se olisi juurikaan ollut käytössä. Kaivan itse sen esiin muutaman kerran vuodessa, enkä oikein osaa päättää pidänkö siitä vai en. Klohmuisuudessaan se on melkoinen näkymä... Melko retro!

"Nanny Stillin suunnittelema Pajazzo oli Riihimäen Lasilla tuotannossa vuosina 1971-1974. Sitä tehtiin kahta eri kokoa väriyhdistelmillä keltainen - rubiini, keltainen - sininen ja keltainen – oliivi. Maljakko on kiinnipuhallettua kaksiväristä verholasia."

Näin kerrotaan maikkarin kotisivuilla. Muistanette reilu vuosi sitten maikkarilla pyörineen Uniikki-sarjan, jossa metsästettiin erilaisia vanhoja esineitä kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista. Yhdessä ohjelmassa oli teemana tämä Pajazzo.

Noihin koivunoksiin voisin väkertää jotain keväistä ja värikästä... Lintuja vaikka...



Ikkunalauta on saanut myös väriä. Kauppojen kynttilävalikoimat alkavat olla aika heikot, mutta jotain löytyi. Muutenkin huomaan, että kotiini on hiipimässä uusi väri: violetti eri sävyissään...

Miten lähestyvä kevät näkyy teillä muilla? Joko alatte suunnitella pääsiäisen keltaisia pieniä juttuja? Narsissit ja helmihyasintit ainakin näyttävät taas tosi kivoilta!

Sydämellä...

on kiva toivottaa hyvää ystävänpäivää!


Sain idean näihin sydämiin täältä. Kiitos Mirka! Ompelukone valtasi ruokapöydän ja kangaspinot olohuoneen lattian.

Tässä ensimmäisessä erässä on harmonisempia värejä: kaksi sydäntä ystävilleni, joiden kanssa jo vietimme ystävänpäivänjuhlaa. Kolmas oli tilaustyö esikoiselleni, joka halusi rauhalliset sävyt.

Pikkutytöt saivat tällaiset tyttömäiset sydämet. Nelivuotias sai Hello Kittyn ja kaksivuotiaalle minä pääsin itse valkkailemaan hieman rosoisemmat värit. Itselleni olisin tehnyt vielä retromman sydämen, mutta mielenkiinto siirtyi jo seuraavaan ompelukseen.

Tuo Hello Kitty sai ideansa näistä, siis 4-vuotiaan puhkikulutetuista farkuista, joissa oli paikkana tuo kisukuva. Sitä tyttö jäi kaipaamaan ja minähän sitten nappasin sakset käteen. Myös sydänten napit ovat vaatteista saksittuja.


Pari päivää sitten satuin vierailemaan täällä. Ja keksin, että koska poikani ei ole niin innostunut sydämistä, hän saakin sitten oman pöllön. Olisitte nähneet pojan tyytyväisen ilmeen, kun ojensin hänelle oman ystävänpäiväyllätyksen.

Pöllö on sävytetty pojan huoneeseen, jonne innostuin samalla päällystämään tuon tuolin. Kangas on kirpparilta löytynyt parin euron pöytäliina, Marimekon pienet kivet.

Tällaisia kierrätysjuttuja olen värkkäillyt viime päivät. Ompelukone römöttää yhä ruokapöydällä eli vielä on projekti kesken. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Haluan toivottaa kaikille blogissani pistäytyville ihanaa viikonloppua ja leppoisaa ystävänpäivää rakkaiden kanssa!

Rakkaat isoäidinneliöt

Tutustuin isoäidinneliöihin yli kaksikymmentä vuotta sitten yläasteella käsityötunneilla. Aloitin lisätehtävänä punareunaisen peiton, jota tein sekä koulussa että kotona. Silloin peitto kehittyi enemmänkin hartioidenlämmittimeksi, mutta useita vuosia myöhemmin innostuin lopettelemaan sen, ja nyt se on ihan iso peitto. Siinä on hyödynnetty jämälankoja koululta ja äitini koreista. Uusia lankoja ostin vain punaisia reunuksia varten. Värit ovatkin aika vahvat, sanoisinko...

Muutama vuosi sitten innostuin neliöistä uudelleen, ja tämän inspiksen seurauksena syntyi muutama tyynynpäällinen ja viime syksynä seuraava iso peitto. Tässä valkoreunaisessa peitossa olin hieman valikoivampi värien kanssa ja ostinpa jonkun uudenkin lankakerän. Tosin tässäkin suurin osa värikkäistä langoista on jämälankoja.

Minulla oli välissä puolen vuoden neliötön kausi, ja pari viikkoa sitten sormet syyhysivät tehdä jotain uutta neliöistä. Tällä kertaa syntyi nuken peitto 3-vuotiaalle Lillille synttärilahjaksi.

Tämän ärjynvärisen peiton ostin viime kesänä Hietsun kirpparilta 2 eurolla. Pakko oli napata mukaan jonkun mummeron kätten jälki. Nyt se palvelee ekaluokkalaisen poikani päiväpeittona.

Viime aikoina isoäidinneliöt ovat olleet varsin trendikkäitä. Niitä on näkynyt monissa sisustuslehdissä sekä perinteisemmissä että modernimmissa sisustuksissa. Hih, minä olen kerrankin ollut edelläkävijä, vaikka muuten kuljen trendeissä kyllä jälkijunassa!

Mukavinta neliöissä on minusta värien suunnittelu. En tee samanlaisia neliöitä, jotta homma ei menisi liian yksitoikkoiseksi.

Yksi tylsä kohta neliöissä on, ja se on tämä kääntöpuoli... Neliöiden kokoaminen ja lankojen päättely vaatii pitkää pinnaa!

Mutta onpahan sitten jotain kivaa vaikka jälkipolvelle annettavaksi. Kelpaisikohan peitto opiskelukämppään koristeeksi kymmenen vuoden päästä?

Riittämättömyys

Neljä alle 10-vuotiasta lasta, puuhakas mies ja ahdas koti. Siinä tekijät, minkä takia tuo otsikon fiilis aina välillä iskee. Onneksi ei ihan joka päivä. Sen välttelyssäkin onneksi kehittyy.

Nautin siististä kodista. Haluan rentoutua ja istahtaa omiin hommiini (=käsitöiden pariin) vasta kun ympärillä on edes siedettävän näköistä. Tälläkin hetkellä haluaisin kaivaa esiin kaikkea pirteätä ja värikästä ruskea-valkoisen tylsän joulunjälkeiskauden jälkeen. Mutta aina ei ehdi. Iskee tuo otsikon fiilis...

Silloin keitän kupposen ihanaa Clipperin teetä ja istahdan hetkeksi alas. Kohta ei-kaivattu fiilis menee ohi ja mamma jaksaa taas...

Mites teillä? Onko tuttu vieras tuo otsikon sana ja miten selviätte siitä?

Tötteröitä

Tämä talvi on kyllä ollut ihan hassu. Ensin oli kuvauksellinen kuura ilman lunta, sitten mahtava kuura lumen kanssa. Viime viikolla lunta tuli sitten taas ihan ennätystahtiin ja piha sai ihan uuden ilmeen.

Minua huvittivat nämä pihalle ilmestyneet tötteröt. Yhden tällaisen kaadoin vahingossa 2-vuotiaan tyttäreni niskaan. Ihan hyvä määrä lunta...



Istutuspöytäni odottaa kevään tuloa hieman ahdinkoon joutuneena. Ruukut ja muutama kasvi saavat uuden patinan lumen keskellä.

Kirsikkapuussa on uudet, isot valkeat marjat...

Tätä pensasaitaa olen kuvaillut pitkin talvea. Katsotaan, kuinka se toipuu talvesta.



Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä edessä reissu kirpparille siistimään omaa pöytää. Siinä ohessa voi tietty katsastaa, onko muille tullut mitään uutta kiva myyntiin...

Superfoodia vai mitä?

"Superfood on tuonut kauppoihin uutta asiakaskuntaa. Ympäristöä ja terveyttä vaalivien keski-ikäisten naisten lisäksi kauppoihin astelevat myös elinvoimaa ja kestävyyttä etsivät 20-40-vuotiaat miehet", kertoo Ruohonjuuri Oy:n markkinointi- ja ostopäällikkö Johanna Koskinen uusimmassa Talouselämässä.

No mitä ihmeen superfoodia? Ensinnäkin inhoan tällaisia sanahirviöitä, jotka voisi ihan hyvin suomentaa tai joiden tilalle voisi keksiä meidän kieleemme sopivan termin. Vaikkapa superruoka tai terveysruoka.

Artikkelissa mainitaan superruuaksi esim. maca-jauhe, goji-marjat ja raakakaakao. Minua hieman ärsyttää... Miksi pitäisi hakea superruoka kalliilla hinnalla erikoiskaupasta, jonne se on kuljetettu toiselta puolelta maapalloa. Eikö kotimainen vaihtoehto kelpaisi?

Tässä meikämannen superruokaa:

Pakastimesta kotimaisia marjoja, jotka on poimittu omalta tai äidin pihalta tai kesäkodin lähimetsästä.

Ja tässä: namilounas kaurapuuro ihan oikean voisilmän kanssa.

Tosin täytyy kyllä myöntää, että en ihan takapihalta kaikkea superruokaani löydä.

Nämä verigreipit ovat nyt tosi herrrkullisia. Tarrassa lukee Florida. Ei siellä näköjään ihan koko sato ole paleltunut.

Ja tässä toinen epäilyttävästi ei niin kotimainen. Idätetyt sinimailaset. Mistäköhän siemenet tulevat? No, Herkkua ovat joka tapauksessa.

Tiesittekö muuten, että seuraavaksi ovat tulossa detox ja raw food, siis elimistöä puhdistavat teet ja merilevät sekä mahdollisimman vähän käsitellyt ruuat?

Mitäs mieltä olette?

Dewalt-nainen

Siis vain unelmissani...

Innostuin viime viikolla kiinnittelemään erilaisia juttuja mieheni hienolla Dewaltilla. Minulla oli aika mainio fiilis, kun ammattimaisesti surruutin ruuveja seinille. Samalla jäin pohtimaan asennettani ja fiilistäni.

Meillä mies on kätevä käsistään ja korjailee ja kiristelee rempsahtaneet paikat. Minä olen pikkuhiljaa soljunut näihin naisten puuhiin, käsitöihin ja neulakorjailuihin. Heti, kun tarvitaan vasaraa tai ruuvimeisseliä, pyydän usein mieheni apuun. Poikkeuksena tosin maalaushommat.

Haaveenani olisi oma verstas, jossa nikkaroisin ja laittaisin kaikki kirppiksiltä haalimani kalusteet ja vastaavat kuntoon käden käänteessä. Käytännössä minä olen viimeiset kymmenen vuotta ollut se, joka hoitaa remonttitilanteissa kodin ja lapset ja mies heiluu työmaalla Dewaltin kanssa. Eihän siinä mitään, mutta silti hieman kismittää tämä oma lipsahtaminen...

Täällä blogistaniassa pääsee ihailemaan monen käsistään kätevän työn tulosta. Monella pysyy kädessä niin virkkuukoukku kuin vasarakin. Miten teillä? Onko roolijako perinteinen?

Minulla on muuten suunnitteilla oma työkalupakki, josta aina löydän ihan itse sopivia ruuveja työkaluja. Onko teillä muilla sellaista?

Ja tässä sitten muutama kuva ruuvailuista. Lapset saivat naulakoita, peilejä ja tauluja tyhjille seinille!