"Hanna Hiihtolan muistolle"

Hei kaikki Hannan (ja tietysti koko perheen) elämää seuranneet!

Tämä kesä oli sitten se Hannan viimeinen. Toukokuun lopussa kaikki oli vielä "hyvin". 

Kuusi viikkoa myöhemmin, jälkeenpäin ajateltuna jälleen yhden helvetinmoisen koettelemuksen jälkeen, Hanna vetäisi viimeisen henkäyksen 07.07 klo 06.30. Surullista mutta näin se elämä menee, toisten aika koittaa nopeammin kuin toisten. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa sitä että hyvät tyypit lähtevät liian aikaisin. Isäni kuoli 49-vuotiaana auto-onnettomuudessa, vaimoni kuoli 43-vuotiaana syöpään. Raskasta kaikilla mittapuilla. 

Mutta molemmat ovat jättäneet jälkeensä niin paljon hyviä asioita, että katkeraksi tuleminen ei ole vaihtoehto. Kun vaalii muistoja niin asiat pysyvät mielessä ja muistaa aina olla kiitollinen kaikesta siitä mitä sai kokea. Sillä kumpikaan ei elänyt mitään "sitku"-elämää vaan täysillä koko ajan joka tilaisuudesta uteliaasti oppien ja nauttien. Elämä on lahja.

Tänään olisi ollut Hannan ja minun 15. hääpäivä. Molempien mielestä tämä olisi ollut taas yksi merkkipaalu meidän hyvässä yhteiselossa ja päivää olisi varmasti juhlistettu tutuksi tulleella Hannan reseptillä: "Mä hoidan lapset hoitoon, hoida sä meidät jonnekin". Toimi aina. Nyt juhlistan Hannaa kirjoittamalla tämän muistokirjoituksen ja muistelemalla kaikkia niitä hääpäiviä, jotka saimme kokea. Ostin vähän kukkiakin Hannalle. 

Kiitos rakas ja hyvää hääpäivää ❤

Aah, tämä kirjoittaminen on juuri niin vaikeaa kuin ajattelinkin. Tarkoituksella olen lykännyt tätä kuolemasta saakka vaikka ajatus on ollut mielessä jo monta vuotta. Muistoksi kirjoitan nyt tähän lauseita ja ajatuksia hautajaisiin ja muistotilaisuuteen osallistuneilta sukulaisilta ja ystäviltä. Ne kuvastavat täysin sitä minkälainen Hanna oli ihmisenä. Samoin tämä blogi on ihana muisto ja pienoiselämänkerta, todella tärkeä muisto lapsille sitten kun kasvavat isommiksi ja oikeasti alkavat ihmetellä, että minkälainen tyyppi se äiti oikein oli.

No hyvä tyyppihän se Hanna-äiti oli 💋💋

"Hän eli urheasti kohtalonsa kanssa, hän oli selviytyjä. Hän oli hyväsydäminen, ymmärtäväinen ja armollinen ihminen. Ehkä omasta taustastaan käsin ymmärsi ettei kaikille jaeta elämään vain hyviä kortteja. Josko aina, mutta viimeistään sairastuttuaan hänen suhdettaan elämään leimasi kiitollisuus kaikesta mitä oli ollut ja mitä tänään on" 

- pastori Päivi Helen

"Lämmin, aito, inhimillinen ystävä ja työkaveri, jonka läsnäolo teki harmaastakin päivästä värikkään" 

-ystävä

"Asioita, joita Hanna opetti: Turha väittää ettei osaa jos ei ole ikinä kokeillut. Niin huonosti ei mene ettei ilolle olisi tilaa. Älä mieti, toimi!" -ystävä

"Oli upeaa saada tuntea Hanna. Kunpa uskaltaisi edes ripauksen elää ja olla niin rohkea ja elämänmyönteinen kuin hän oli. Hannan naurua olisi myös hyvä olla purkitettuna." -ystävä

"Kun Hanna oli hereillä, se näkyi ja kuului. Hanna sopi poikien äidiksi, koska oli itsekin ns. "hyvä jätkä". Hannasta oli myös ihanaa saada olla pikku prinsessan äiti" -ystävä

"Hanna toi valon mihin ikinä meni. Enkä tiedä ketään joka olisi käynyt työnantajalta salaa saamassa sytostaatteja. Hanna kävi, koska sisua riitti." -ystävä

"Hanna on osallinen siihen että tapasin n. 20 vuotta sitten vaimoni. Hanna oli täynnä elämää eikä koskaan elänyt käsijarru päällä. Kiitos Hanna että sain tutustua sinuun... ja kiitos upeasta vaimosta!" 

-ystävä

Näitä ystäviä, joita Hanna auttoi yhteen ja myöhemmin naimisiin on sitten muitakin 😁

Viimeinen sitaatti ei ole ystävältä eikä Hannalle, mutta pätee varmasti meihin kaikkiin.

"Jonakin päiväna kuolen, kaikkina muina päivinä elän!" - Maarit Feldt-Ranta

"Hän jätti tuuleen kuiskauksensa, hymynsä auringon lämpöön ja tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen"

Kiitos kaikesta rakas ❤ Näemme taas yllättäen.

Aviomiehesi Jussi