Velvollisuus vai vapaa valinta, vapaa tahto. Teenkö asioita velvollisuudesta vai vapaan tahdon kautta. Iso ero. Vaikka olisi sama lopputulos. Tekemisen meininki on kuitenkin eri .
Olen kuluneen vuoden aikana miettinyt näitä kahta. Missä kohtaa teen jotakin velvollisuuden tunteen sanelemana. Asioita, joita ehkä haluaisikin ehdä, mutta muuttuvat kuitenkin taakaksi ja rasitteeksi painamaan mieltä.
Se on Selvä, että elämä on täynnä velvoitteita, jotka toteutetaan, kannetaan ja tehdään. En nyt puhu niistä isoista. Vaan pienistä asioista arjessa, joita itse kerää ympärilleen. Toisinkin voi toimia. Elämä ei voi olla tyytyväisyyden maksimaalista tavoittelua ja sen jatkuvaa hakemista. Ei.
Mutta fiilis, millä asioita kohdataan ja hoidetaan, ratkaisee. Jos päätää johonkin ryhtyä, osallistua, tehdä, silloin sen tekee, ei velvollisuudesta vaan tahdosta. Siinä on vissi ero.
Me keräämme kaikki mieliimme ja ajatuksille ison kuorman tarpeetonta hälinää. Voisiko sitä keventää ja kirkastaa.