Huussi asiaa

 

Näkymä huussin ikkunasta talolle

Huussit ovat suomalaisille tuttu asia, lähes jokaisella on niistä kokemus. Valitettavasti monella on vain muistikuvana 60-70- luvulla koettu käynti pihan perällä pikkuisessa haisevassa kopperossa, missä yleensä pörräili muutana kärpänen seuralaisena. Moni asia on onneksi muuttunut, huusseista on tullut erottelevia kuiväkäymälöitä ja lux toiletteja. 

   Meillä itsellä on nyt yli puolen vuoden kokemus sisällä olevasta Pikkuvihreän LuxToiletista ja ulkokäytössä olevasta Pikkuvihreän Green toilet kompostoivasta käymälästä.Tärkeintähän näissä kompostoivien  käymälöiden muutoksessa on virtsan erittely. Virtsa kerääntyy erilliseen kanisteriin ja tätä ns. Kultavettä voidaan käyttää puutarhan lannoittamiseen.

 Jos käyttää huussia myös talvisin kannattaa kiinnittää huomiota myös oikean kompostikuivikkeen valintaan. Meillä oli kovilla pakkasilla käytössä turvepohjainen huussikuivike, joka jäätyi helpommin kuin esim. Ruokohelpistä tehty kuivike. 

  Tärkeä asia kompostissa on myös tuuletin. Tuulituuletin on helppo ja sopii myös sähköttömään paikkaan.

 

   Meillä on kolmen hengen taloudessa käytössä kaksi 330 l säiliötä kuivakäymälöissä ja näihin vaihtosäiliöt.  Tämä tarkoittaa sitä, että säiliöitä ei tarvitse tyhjentää vaan täydet säiliöt rullataan tontin reunalle tekeytymään mullaksi ja tyhjä säiliö laitetaan tilalle. Mullaksi tekeytyminen kestää noin vuoden. 

Olen onnellinen, että jätevesiin ei enää kulu puhdasta vettä. Kompostointi sinällään on kiinnostava harrastus. Saa nähdä kuinka hienoja Daalioita saan kasvatettua ensi kesänä kultavedellä!

Fengshuita kohti muutama tunti kerrallaan

 

  

Ulkona pakkastaa, mutta auringonsäteet ovat alkaneet lämmittää aivosoluja. Pikku hiljaa alan herätä talvihorroksesta ja alan rekisteröidä ikkunaruuduissa olevat koirien nenätahrat ja pimeydessä piilotelleet kissankarvapallot. Olen alkanut aamulla tuijotella pölyttyneen kodin lisäksi rempassa olevaa makuuhuonetta, jonka piti olla valmis heinäkuussa.

  Kysehän ei ole mistään pienestä pintaremontista vaan koko huone oli pakko vetää hirsirungolle ja lattia kaivettiin maahan saakka. Savirappaukset olenkin jo syksyllä onneksi saanut melkein kokonaan tehtyä, mutta lattiana on maapohja ja muutama kivijärkäle. Tästä tabula rasa tyylisestä lähtökohdasta on toisaalta nyt helppo jatkaa eteenpäin kun lähes kaikki purkutyö on tehty. Asutaan tällä hetkellä kaksi huonetta ja keittiö kombossa ja yksi lisähuone olisi tervetullut. Nukutaan tällä hetkellä olohuoneessa, mikä on alun hauskan leiri fiiliksen jälkeen muuttunut hieman raskaaksi. Lisäksi on pakko sanoa, että estetiikka ja fengshui ei ihan ole kohdillaan. 

Muutama viikko sitten aktivoiduttiin jo hirrenvaihdon saralla ja se on nyt saatu päätökseen. Olen huomannut, että tällaisissa keskeneräisissä projekteissa kannattaa mennä tuntityöskentelynä. Päättää laittaa ensimmäisenä viikkona vaikka viisi tuntia kesken olevana projektiin ja pitää kanssa kiinni siitä kiinni. Seuraavalla viikolla tuntimäärää voi vaikka vähän lisätä ja yhtäkkiä huomaakin, että homma on oikeasti mennyt eteenpäin ja se innostaa jatkamaan. 

 Itselläni on ollut harvinaisen hedonistinen ja horrosmainen olotila muutaman kuukauden ja silloin ei kannatakaan repiä itseään mihinkään raskaaseen projektiin. Nyt itselle tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sellainen olo, että tämän huoneen remontti viedään loppuun asti. Muutama tunti silloin tällöin kun tekee töitä  niin eiköhän tila ala olla paremmassa fengshuissa parin kuukauden sisällä.

Kylmä kahvi kaunistaa vai miten se menikään…

 

Tuntuu kuin valtava Muumien mörkö olisi istahtanut peffansa kanssa meidän talon päälle. Aamukahvi kylmettyy kupissa keittiön ikkunan jääkukkasia katsellessa. Kolmet villasukat jalassa pärjää jotenkuten ja haaveissa on lampaanvillatossut. Tutuksi on tullut herätä ahdistuksesta hikisenä miettimään onkohan putket jäässä.

 Meidän nykyinen torppa on kahdeksas vanha koti missä ollaan asuttu. Torppa sijaitsee Turun Kakskerrassa eli olemme saaristolaisia. Tässä torpassa on ollut niin isoja yllätyksiä, että tuntuu kuin olisi ollut ensimmäistä kertaa remppailemassa taloa. 

Olen jo pienenä haaveillut saaristosta asumisesta Astrid Lindgrenin kirjoja lukiessa, kuten varmaan moni muukin. Idyllien metsästäminen on ihanaa, mutta näin vanhemmiten olen huomannut niiden ylläpidon olevan kovan työn takana. Kylmyydessä värjötellessä olen alkanut haaveilla kerrostalon leppoisasta elosta, mutta ehkä mieli tästä muuttuu kun pakkaset laantuvat. 

Kun rakastuu toiseen ihmiseen niin yleensä sitä rakastuu niihin pieniin hassuihin persoonallisiin piirteisiin mitä toisessa on, sama se on wanhojen talojen kanssa. Persoonallisiin piirteisiin rakastuu ja viimeistään ensimmäisenä  talvena alkaa ärsyyntyä niihin. Ihanat wanhat lattialankut (ihan kamalat vetoisat lattiat) ja  1800- luvun kauniit ikkunat ( järkyttävää kylmää monen metrin päähän hohkaavat ikkunat). Sitä alkaa kyseenalaistaa omaa mielenterveyttä, että miksi olikaan hankkinut tällaisen kiviriipan. Nähtäväksi jää rakastutaanko toisiimme ensi keväänä, siis talo ja minä.