HERÄNNYT VIHREÄ PEUKALO

Kevät herätti puutarhurin ruususen uniltaan mutta tänä vuonna taas hieman vahvemmin kuin edellisinä. Rakastan luonnon heräämistä ja haluan osallistua siihen mutta olen herännyt tähän vihreään peukaloon hieman hitaasti. Ehkä olen nämä ensimmäiset vuodet tässä lapsuuteni pihassa haistellut tunnelmaa uudesta näkövinkkelistä ja toisaalta lähes kaiken aikani hoitanut noita, jotka ilman minua eivät kovin montaa hetkeä ole pärjänneet.
          Viime keväänä kuitenkin laajensimme verantaa ja etupihaa oli pakko myllätä samalla. Sain kaivurin siirtämään pari arvokkainta kasvipaakkua uuteen paikkaan - kukkia, jotka äiti ja mummi olivat n. 40 vuotta sitten pihaan istuttaneet! Yksi niistä oli päivänlilja, jonka Alli-mummi istutti kukkapenkin päähän syntymäpäivänäni 28.5 ja nimesi sen Alman kukaksi. Minusta ei Almaa tullut vaikka Alman päivänä synnyin mutta kukka elää yhä ja onneksi, siirryttyäänkin, voi nyt jo toista kesää siis hyvin uudessa kukkapenkissä, minun penkissäni.

kuvissa mukana asiaankuuluvia lantasäkkejä ym...

En tiedä onko kukkapenkin etuosan siirtymisellä suurikin vaikutus siihen, että haluan nähdä vaivaa tontin istutuksiin nyt enemmän. Tämä uusi kukkapenkki kun on nyt minun penkkini. Olen silti hyvin onnellinen, että sen perustan luovat edeltäjieni istutukset, sekä nimenomaan minulle syntymäni merkiksi istutettu perenna. 

           Uutta penkkiä täytyi siis tehdä uuden kulkuväylän reunaksi ja noin suunnilleen se tulikin tehtyä viime kesänä mutta viimeisen kuukauden olen laajentanut ja tarkennellut suunnitelmia istutuksista kaiken liikenevän aikani. Laajensin kukkapenkkiä molemmista päistä ja nyt se ihan konkreettisestikin yhdistyy äidin aiempaan kukkapenkkiin. Lajit ovat vielä melko sekalaista osastoa, olen siirrellyt vanhempia rusko ym. -liljoja yhdeksi ryppääksi, laittanut sekaan sipuleita, siemeniä ja uusia taimia, joten katsotaan mitä tulee. Monia lajeja haimme naapurin "hortonomin" kanssa kylätiemme varrella autioksi jääneen talon pihasta, kun jo vuosia olimme huokailleet pihaa tieltä käsin. Toisten naapureiden avauduttua omista hakureissuistaan rohkaistuimme pelastamaan äitienpäivän aattona pihasta kasvinalkuja, jotka kunta luultavasti jyrää jossain vaiheessa kaivurilla. Nyt pihoillamme kasvaa uutena siis mm. ilmeisesti soilikkia, keltapeippiä, muutamia yrttejä, monia mehikasveja, mansikantaimia, valkovuokkoa, jotain esikkoa ja muutamia vielä tunnistamattomia kasveja, jotka saattavat yhtä hyvin olla rikkaruohoja kuin jotain villikukkiakin :).      

Etualan kivellä pari vuotta sitten laittamiani kaukasian- ja turkestaninmaksaruohoja...

Tässä penkin toisen pään laajennusta tältä keväältä - mullan alla on yhden käenkaalin eli onnenapilan sipuleita...

Norjanangervot kukkivat taas juuri nyt upeasti!

...kuten luumupuukin...

Kevään suururakka, joka on vielä kesken, on kuitenkin aimmin mainitsemani kärhöt, jotka haluan kiipeilemään tuohon verannan alustan säleikköön. Halusin homman onnistuvan ja siksipä olen opiskellut asiaa hieman. Kärhöt kun upeudestaan huolimatta saattavat olla hieman herkkiä. Varsinkin jalo- ja loistokärhöt, jotka kukinnaallaan kuitenkin useimmin hurmaavat. Kärhöjä on kuitenkin hybrideineen n. 250 eri lajia joten valinnanvaraa löytyy. Päädyin lopulta hieman varmempiin Clematis Viticella -suvun viinikärhöihin, joita ostin Etoile Violet -lajia 7 kappaletta. Niiden vaatelias istuttaminen on siis meneillään ja nämä kaksi ehtivät toissailtana maahan. Kuvissa näkyy myös kuoppaan laitettu kasteluputki, joka juuriston kastelemista varmistaa.

Tässä vasemmalla etualan omituinen päärynäpuu Aune, joka ei ole vielä koskaan suostunut päärynöimään. Istutin sen juurelle yhden Star of India -kärhön, jonka samalla nappasin mukaani (vaikka se kuuluneekin loistikärhöjen sukuun), mikään näistä kärhöntaimista kun ei maksanut enempää kuin 3,90 Hong Kongin Viherpihalla. Päätin siis tässä kohtaa ottaa kuitenkin sen pienen riskin etten ostanut isompia taimia vaan yritän uskoa, että maasta se pienikin hyvällä hoidolla...?

Toinen samanhintainen heräteostos oli tämä vuorikärhö Rubens, jolla onnistuessaan on ihanan herkän vaaleanpunaiset kukinnot. Vieressä siskon puutarhareissullamme minulle synttärilahjaksi ostama laventeli, lemppari kukkiani!

Että istutuskuoppien kaivamista riittää ihan lähipäiville siis aika lailla. Kärhöt pitää istuttaa varuiksi syvään ja kun satuimme viime kesänä vielä levittelemään tuon sorankin jo tuohon valmiiksi... Kärhöjen eteen suositellaan myös istutettavan puolikorkeita kasveja suojaamaan paahteelta, mikäli ne tällaiselle vaativalle etelä-länsiseinustalle istutetaan...

O on tänään Raumalla ensimmäisessä tämän kesän ensi-illoista mutta kaksi produktiota on vielä kesken ja vielä on hieman arvoituksellista ehtiikö isäntä siis hitsaamaan tuohon verannalle ne kaiteet - ennen kuin kärhöt sinne asti kiipeävät! Mietinnässä on myös vielä autiotalon seinustalta mukaan nappaamani imukärhi-villiviinin juuri, ehkäpä uskallan sen laittaa myös tuohon verannan nurkalle, talon ulkomaalaus kun tapahtuu myös vihdoin tänä kesänä mutta ehkei villiviini seinälle ennen sitä ehdi ;)

Aurinko tuli pilvisen illan lopuksi juuri esiin kun lopettelin kuvaamista....

Tässä vielä yhdistettyjen uuden ja vanhan kukkapenkin risteyskulma, joka vielä kaipaa jotain täytettä.

p.s uuden Talo ja Koti-lehden sisätakakannessa komeilee kuva tästä seslongistani, millä tässä juuri kirjoittelen, saatteena "paras päiväunipaikka"! Viime kesänä tehty juttu meiltä on siis heinäkuun lehdessä ;)