Hei vaan pitkästä aikaa kaikille, jotka tänne vielä sattuvat klikkaamaan (tosin ihmeen paljon niitä klikkailuja tässä välissäkin vielä on päivittäin tullut!). Kuten aiemmin uumoilin, on tuo kuvantekeminen vienyt kiinnostukseni niin, etten tänne blogiin ole enää malttanut iltaöisin tulla. Olen hurahtavaa sorttia ja entinen hurahdus, kodinlaitto, on päässyt siihen pisteeseen, ettei sitä enää jaksa hurista. Uusi remontti on alkanut yläkerrassa, Hermanni saa viimein oman huoneen, mutta siitä ehkä sitten joskus. Kotijutut on sillä tavalla nähty etten enää niihin niin kovin jaksa perehtyä, blogeissa tai muutenkaan, nyt on uusi aihe opintojen alla.
Tosin nyt kun vuodenaika sallii, on koneella nyhjöttämisen lisäksi tulleet puutarhahommat - puskaa siirtyy pihassa niin, että jäseniä kolottaa ja isoimpana projektina siellä viime kesänä valmistuneen verannan loppuunsaattaminen. O nikkaroi jo sen alaosaan säleikön, jonka verhoksi minun mieluisa tehtäväni on istuttaa kärhöverho! Verannalta puuttuu vielä myös kunnon kaide, joka toivottavasti tullee kesäkuussa, kun O palaa reissuiltaan ja ehtii sen hitsaamaan. Viime päivinä olen myös etsinyt siis tätä varten referenssikuvia pinterestistä, sen lisäksi, että olen yrittänyt kartoittaa sopivaa kärhökomboa kukittamaaan verantaa.
O lähti tänään taas jokakeväiselle työturneelleen. Kesäteattereiden harjoituskausi alkaa ja koskapa O lavasti tänä keväänä kolme kesän näytelmää, ajaa hän seuraavan kuukauden näiden kolmen kaupungin väliä näytelmien lavastepystytyksissä ja sitten harjoituksissa, pistäytyen vain kerran viikossa kotona. Mutta näillä mennään, onneksi minulla on jo kokemuksen tuoma varmuus siitä, että yksinkin tässä hommassa pärjää ja tällä hetkellä minulla on apunani tämä ihana vuodenaika: luonnon voimautuminen tuntuu omissakin ytimissä niin, että juuri tämän hetken vuodesta tuntuu itsessäkin voimallisimmalta. Ja onneksi apunani ovat kolme kappaletta ihania isovanhempia, joita ilman olisi paljon vaikeampaa! Kuvissa siis otos viime äitienpäivältä mummun ja papan luota.
Ihanaa toukokuuta toivotellen, K
p.s tutustuin Instagramiin muutamien teidän vihjeestänne ja niinhän siinä sitten kävi, että homma osoittautui kevyemmäksi korvikkeeksi tälle bloggailulle. Kuvaan paljon, päivittäin, ja sinne on helppo ja nopea jakaa kuvaamaansa. Itse en kuvillani niinkään kerro päivieni kulusta vaan kuvaan mielenkiintoni kohteita, luontoa, lapsia ja vanhoja taloja. Tervetuloa tsekkaamaan (nimimerkki karo_liinak) , pysyvä linkki löytyy myös sivupalkista, tuosta melkein vierestä.
