Olen ollut kelvoton. Monessakin asiassa, mutta eritoten haasteisiin vastaamisessa. Sain viime vuonna monta mielenkiintoista haastetta ja totinen aikeeni oli tarttua niihin, mutta toisin kävi. Tänä vuonna aion olla kaikin puolin aikaansaapa ja energinen ja tarttua haasteisiinkin tuoreeltaan.
Tänään lyönkin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja otan näppäinten alle Tessan ja Micun haasteet. Vehkosuon emäntä peräänkuulutti huushollauksen laiminlyöntejä, auts. Myönsin heti kättelyssä, että uunin putsaus (myös mikron) on minunkin akilleen kantapääni. Mutta ollakseni omaperäisempi ja totuudenmukaisempi, on tällä Vuohenlinnan nuorella emännällä myös yksi toinenkin ankea kotitaloutensa laiminlyönti. Tässä se tulee: en silitä. Tai silitän harvoin, todellisen pakon edessä. En tiedä miksi. Silityshän on varsin siistiä puuhaa. Mutta ollessani hieman laiska talousihminen, teen asioita usein vain pakon edessä (lue: siivous vain vieraiden tullessa jne...). Eli teen vain sen mikä on ihan pakko ja silitys harvoin on. Vaatehuollon yhteydessä panostan siihen, että vaatteet laitetaan suoraksi kuivumaan ja laskostellaan hyvin, suurimpaan osaan vaatteita tämä riittää. Mutta sitten tietysti on vaatteita, jotka ihan oikeasti tarvitsisivat silitystä, jota minä en hitokseen saa tehtyä. Niinpä silitettävien vuori kodinhoitohuoneessa kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja niin rehellinen en kehtaa olla, että kertoisin kuinka kauan se on kasvanut. Viittaan aikaan vain sanomalla, että myönnän muutamien lastenvaatteiden jääneen pieneksi, odottaen silitystä pinossaan. Noin, tulipas kevyt olo...
Enkä edelleenkään aio rumentaa blogia näyttämällä kuvia ryppyisistä vaatekasoista tai sotkuisesta kodinhoitohuoneesta. Sen sijaan pistän kuvitukseksi kuvan poikineen vessa-suihku-kodarista, käsittäen kuvan kodarin tasosta, jonka poikkeuksellisesti raivasin kesällä tyhjäksi silitettävistä. Nyt tilanne on taas ihan toinen (toisin sanoen tasoa ei näy...) (BTW, periaatteessa inhoan sanaa kodari mutta alkuperäinen on niin epäkäytännöllinen ja varsin tylsä sekin.)
Tähän liittyen, tiedostan toisaalta, että on varsin itseriittoista kuvata omaa kotiaan. Mutta silloin harvoin kun sen siistiksi on saanut, on ihana saada tuokin näky talteen (mitä se sitten kertookaan siivoustaajuudesta...). Ja kuvista saattaa olla myös arvaamatonta iloa joskus. Kuvien puutteeseen tästä talosta, olen nimittäin törmännyt myös nyt kun tätä lapsuudenkotiamme olemme remontoineet. Vaikka perheeni asui tätä taloa melkein 30 vuotta ennen minun uudelleen tähän muuttoani, ei joka ajasta meinaa ajankuvaa sisätiloista löytyä. Toki kuvaamista ei todellakaan harrastettu aiemmin filmikameroilla niin paljon kuin nykyään ja kodin kuvaaminen itsetarkoituksellisesti tuskin oli muotia. Niinpä vaalin vain muistoja tietyistä verhoista, kalusteista tms., koska kuvia niistä ei ole - kuvia ei ole edes kaikista huoneista!
Ja nyt siihen toiseen haasteeseen. Micu jatkoi minulle haasteen top5-jutuista. Hänen keksimänsä otsikot olivat
1. Lempiväri sisustuksessa
2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä
4. Suosikki leivonnassa
5. Blogisuosikit
näistä jokaisesta keksittyäni omat viisi vastaustani, on vuoroni keksiä uudet viisi kategoriaa ja osoittaa ne seuraaville viidelle blogille, uh.
1. Lempivärieni viiden kärki sisustuksessa...noh, huomanette, näistäkin kuvista, että vaikka kuinka pidän väreistä ja ihastelen kauniita tapetteja, on tausta kuitenkin lopulta useimmiten valkoinen. Se on rauhoittava, valoisa ja kaikki muut värit seurakseen salliva. Toinen lempivärini on tuo turkoosi/vaalea sininen tai vaalea vihreä eli veden värit, raikkaat, ilmavat, luonnolliset mutta eivät liian päällekäyvät. Näiden rinnalle laitan melkein useimmiten jostain kumman syystä jotain punaisen sävyä, kaikkia muita kuin kirkaanpunaista. Eli vaaleanpunaista, viininpunaista tai roosaa. Imelää mutta totta. Neljäs värikokonaisuus ovat ehkä tummat murretut värit mutta näitä on enimmäkseen olohuoneessa. Ja uusimpana sellaiset puuteriset 50-luvun pastellit, joita hieman tuohon uuteen lastenhuoneeseen yritin hakea. Eli tuossapa ne tuli, melkein kaikki värikartan osiot! Melkein kaikki siis käy paitsi perusvärit. Niitä fanitin pitkään mutta sain tarpeekseni, liian hyökkäävää nykyiseen makuuni.
2. Unikko-kuosi! Jos jotain on tupattu liikaa niin sitä. Kuosi, josta on tehty maailmassa ihan kaikkea televisionkuorista kävelysauvoihin, on jo aikaa sitten ylikäytetty. Toinen mitä en kotiini halua, ovat kaikenmaailman status-esineet eli "puiset ruotsalaiset koristeapinat" ym. (älkää kukaan apinanomistaja loukkaantuko). Neljänneksi, en ottaisi edes vessanseinälle tekstitaulua "Keep calm and...jotain" - se on myös nähty jokaisessa muodossaan nyt ihan joka paikassa... Viidenneksi, en ottaisi seinällemme minkäänmoista latinalaista tai muunkaankielistä tekstitarraa. Yhteenvetona siis, en halua mitään mikä on muuttunut trendiksi. Omasta mielestäni asian kiinnostavuus on silloin jo ohitettu.
3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä...tämä on nyt siinä mielessä hankala, että en katso enää tv:tä melkein ollenkaan. Se on oikeastaan vähän sääli, sillä kyllähän sieltä paljon mielenkiintoistakin tulee. Mutta tuntuu, että useimmat mielenkiintoiset ohjelmat tai sarjat tulevat juuri tuossa klo 20-22, jolloin on eräiden kolmen iltatoimet ja nukutukset, joten...ja sitten myöhemmin olen mieluummin koneella tai luen.
4. Suosikki leivonnassa on rahkapiirakka. Meillä tulee noita viinimarjoja niin, että niistä en helppo tehdä tuo rahka- tms. piirakka muropohjan päälle. Tämä sarkastinen leivontakertomus rahkapiirakan teosta viime kesänä, sai sellaisen suosion täällä, että ihan säikähdin - en todellakaan tehnyt sitä ohjeeksi muille! Meillä oikeasti unohtui piirakka uuniin liian pitkäksi aikaa ja kummasti se silti oli ihan syömäkelpoinen. Ja usein, kun korvaan rahkan jugurtilla tai muulla, siitä tulee liian löysää tms. mutta syömme sen halulla silti. Toivottavasti antimartta ei pilannut reseptinpoikasellaan kenenkään kokkaustuokiota...? Eli tämmöinen kokki täällä. Muulloin kokeillaan milloin mitäkin löytämääni reseptiä, yleensä aina jotain uutta sillä mitään en muista ulkoa ja kaksonen kaipaa aina uusia elämyksiä!
5: Viisi blogisuosikkia tulee tässä:
- Wanhan Wallankumous
- Alussa oli Vehkosuo
- HUVIlassa
- Niinan unelmia
- Souvenirs
- Omppula
- Kirjatoukka ja herra Kamera
oho, tuli seitsemän. No, menköön. Lintsaan nyt se verraan, että en jaksa keksiä uusia vaan jatkan nuo samat Micun keksimät eteenpäin ja noille mainitsemilleni blogeille. Tässä on oma hommansa eli tarttukoot haasteeseen ne jotka ehtivät.
