Meidän talomme tarinaa voi lukea enemmän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta
PESÄSTÄ. Tiivistäen, talomme ydin on siis rakennettu 1948 eli täten talomme keskiosa on rintamiestaloa. Talon rakennutti keihäänheiton ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja Julius Saaristo, jonka jälkeen taloa asutti vielä yksi perhe ennen kuin vanhempani ostivat tämän 70-luvulla, ensimmäiseksi yhteiseksi kodikseen. Minä olen siis syntynyt ja kasvanut tässä talossa, niin kuin siskonikin. Isäni on kuollutkin täällä, kolmetoista vuotta sitten.
Taloa on laajennettu useampaan otteeseen, rakennettu sisävessaa, elintasosiipeä ym. Laajennuksia oli tehty jo ennen vanhempieni tähän muuttoa kahteen otteeseen ja vanhempani tekivät yhden siiven 80-luvulla. Taloon on myös vaihdettu katto, ikkunat kohta pariin otteeseen, lattiat muutamaan kertaan, keittiöremontti on tehty nyt 66 vuoden aikana tietääkseni ainakin 4 kertaa. On liitytty kunnan vesi ja viemäriverkostoon, putkia uusittu, seinäpintoja vaihdettu, kattojakin. Seiniä on siirretty ja purettu,
kaikkeen on koskettu. Talo on elänyt ja muuttunut ajassa, sitä on modernisoitu ja ajanmukaistettu, siistitty ja suoristettu, tehty käyttökelpoisemmaksi kuhunkin elämäntilanteeseen.
 |
| itselle poimittu synttärikimppu... |
Me ostimme talon äidiltäni neljä vuotta sitten ja muutimme tähän syntymäpäivänäni 28.5.2010. Olimme sitä ennen asuneet kahdeksan vuotta rintamamiestaloa, joka oli alkuperäiskuntoinen sen ostaessamme. Remontoimme sen melkein kokonaan, ja toimme sen käyttökelpoiseksi nykyperheen elää. Talo vain alkoi käydä pieneksi perheemme kasvaessa ja niin vain asiat sitten luiskahtivat uomiinsa, että päädyimme lopulta ostamaan lapsuudenkotini.
Olimme etsineet vanhaa taloa, 30-luvulla rakennettua tai vanhempaa. Rintamamiestalot ovat omalla tavallaan ihania mutta kaikessa funktionalismissaan kovin suoraviivaisia. Sitä paitsi perusmalli niistä meille olisi liian pieni. No, tässä sitä sitten oltiin, laajennetussa rintsikassa. Tilaa oli nyt tarpeeksi, kaikille lapsille on lopulta omat huoneet, mutta talon tyyli ja henki oli kadonnut jonnekin lukemattomien eri aikoina tehtyjen remonttien alle.
Ensin oli joka tapauksessa tehtävä vessa- ja kylppäriremontti, joiden jälkeen keittiössä tapahtui vesivahinko - oli avattava, ja remontoitava heti perään siis myös keittiö. Olin halunnut maalle ja niinpä lopputulos alkoi heijastua jo näissä pakollisissa ensimmäisissä remonteissa ja varsinkin uudessa keittiössä, jota voisi luonnehtia "huvilamaiseksi maalaishenkiseksi keittiöksi". Otimme mukaan kuitenkin myös talossa olleita ja 50-lukulaisia piirteitä kuten seiniin alkuperäisen mallisen sisarpaneelin. Myös vanhat eripariset hyllyt ja kaapit ovat noin 50-lukulaiset. Mutta esim. talon tunnelmaan paljon vaikuttavien ikkunoiden halusimme huokuvan enemmän romantiikkaa kuin rintamamiestalon ikkunamallin. Talon alkuperäiset ikkunat oli vaihdettu uudenlaisiin isoruutuisiin 80-luvun ikkunoihin jo aiemmin, joten niissä säilyttämistä ei ollut. Jo tällä päätöksellä vaihtaa ikkunat, sinetöimme sen, että talon ilme tulisi siis muuttumaan, ja koska talon oma tyyli oli kadonnut jo ajat sitten, olimme päätöksen edessä. Oli aika riisua taloa vuosikerroksista mutta tehdäksemme sen millaiseksi?
Taloon rakennetut kolme siipeä eivät keskustelleet keskenään, joten siitä, minkä aikakauden edustaja talo oli, saattoi olla montaa mieltä, riippuen mistä suunnasta sitä katsoi. Siksipä vain "rintamiestalo kolmella erilaisella siivellä" ei tuntunut hyvältä suuntaviivalta vaikka totuudenmukainen olisikin. Päätimme, että talon kauneuden esiintuomiseksi oli etsittävä nykyistä yhdenmukaisempia mittasuhteita. Olimme alkaneet erikoiseen restaurointiin, talon uudis-vanhentamiseen! (Toisaalta, tämä on luultavasti juuri sitä "falskia romantisointia", josta perinnerakentamisen puolijumala Panu Kaila varoittaa. Ja Kailan sanat soivatkin päässäni silloin tällöin. Mutta jos nyt vaan voisit Kaila siellä pääni sisällä pitää leipäläpesi, sillä tämä on meidän koti ja siksipä saamme tehdä siitä vaikka uimahallin, ilman arvosteluasi, ok?)
Olemme tehneet nyt töitä tämän talon eteen neljä vuotta. Lähinnä sisätiloissa mutta koska olemme siis kohta vaihtaneet talon kaikki ikkunat pikkuhiljaa, (myös osittain niiden huoneiden, jonne ei vielä remontilla muuten ole ehditty), näkyy muutos myös ulos. Toinen siipi oli vuorattu vaakalaudalla muun talon peiterimoituksen sijaan ja koska keittiössä tapahtuneen vesivahingon takia täytyi hirrenvaihdosten vuoksi avata paljon tuon puolen seinää, rakennettiin se jo takaisin uudenlaisena. Eli talosta on siis maalattu tuo takaseinä jo valkoiseksi, joksi koko talo on tuleva. Värilläkin kunnioitamme alkuperäistä, sillä talo oli alkujaan valkoinen siniharmailla nurkkalaudoilla. Äitini maalautti talon isän kuoltua ja vaihtoi värit toisinpäin. Olen kuitenkin kesän lapsi ja elementtini on ilma, valkoinen tuo siis keveyttä ja on myös väri, jonka käyttö lisääntyi ulkoseinissä läheisiksi kokemieni viime vuosisadan alun vuosikymmeninä. Mutta tuo väri ei taida tänäkään kesänä ehtiä vielä joka puolelle taloa...
Miksi kirjotan tästä nyt? Siksi, että olemme aloittaneet remontin, joka yhtäkkiä määrittääkin paljon talon ilmettä ulospäin. Uusimmassa siivessä olevaa avokuistia laajennetaan ja työnjako menee niin, että minä tutkin tyylit ja etsin siihen liittyvät ratkaisut ja tarvikkeet ja O miettii ja toteuttaa rakenteet ja hankkii suuremmat tavarat. Olen siis hetken aikaa käyttänyt liikenevän aikani tähän asiaan perehtymiseen. Miten toteuttaa kuisti tyyliltään niin, että se sopisi ratkaisuiltaan talon lopulliseen ilmeeseen, kuin nenä päähän? Päätettävänä kun on materiaalien ja värien lisäksi kaiteet, samalla vaihdettava ulko-ovi, kuin myös kuistin edusmateriaalit, koskapa myös kulku taloon muuttuu. Perinteisesti, homma on siis hieman laajempi kuin alkuajatus oli.
Mutta koskapa olen perusteellinen ihminen ja totaalisen kykenemätön kirjoittamaan lyhyesti, päätin juuri jakaa homman kahteen osaan. Tämä olkoon siis vain pohjustuksena ajankohtaiselle postaukselle eli itse kuistimietinnöille. Sori folks. Mukaan laitan nyt pari kuvaa, joita nettiä kahlatessani ja talomme esikuvaa itselleni selkiyttäessäni olen löytänyt.
Tässä talossa kohtaavat kaikki meidän talomme värit (muuten valitettavasti Vuohenlinna ei ole näin kauniin krumeluuri) . Katto on nyt punainen, seinät tulevat takaisin valkoisiksi ja ulko-ovesta tulee vihreä. Talomme ikkunanpuitteet olivat vieläpä alunperin lähes tuollaiset siniharmaat mutta uudessa vanhassa talossamme ne tulevat olemaan myös valkoiset.
Tässä on myös talo, joka rähjäisestä kunnostaan huolimatta on jotain sellaista hieman vanhempaa kuin 40-luvun talo mutta ei kuitenkaan liian koristeellista.
Juuri tilaamani ulko-ovi tulee olemaan tätä mallia mutta siis vihreä.
Ja tässä se nyt on, "länsisiivestä" päin kuvattuna, kovia kokenut Vuohenlinna:
Jos joku pääsi loppuun saakka niin tervetuloa, lisää tuosta itse kuistiremontista joku toinen päivä ;)
(ja nöyrimmät anteeksipyynnöt jos joku törmää tuttuun kuvaan, en muista mistä olen nuo kuvat lainannut...)
keittiön vaiheista lisää postauksessa
HUVILAN HENGESSÄ
