RE-ARVONTA ja REALITYÄ

ensin sitä jälkimmäistä, nimittäin totuus uudesta seesteisestä lastenhuoneesta, kuvattuna tänään, tyttöjen kotipäivänä...

Molla Muttinen taas lempiasussaan ja Kanelia omalla hyllyllään. Lounaaksi pinkkiä ruokaa tytöille eli kalkkunajauheliha-kastiketta punajuurilla ja täysjyväspagettia. "Kun tietää mistä naruista vetää..." (p.s. nirsojen tyttöjen vanhemmille: punajuurellahan värjää helposti mitä tahansa ruokaa pinkiksi. Ja kun sen silppuaa ihan pieneksi, makukin on niin mieto ettei paljon edes maistu. Tai sitten jos käytät säilykepunajuuria, ovat ne liemessä niin, että sitä kun vähän lorauttaa niin värjää jo tuokin, ilman itse p.juurta!)

ja sitten sitä arvonta-asiaa: nimittäin arpajaisten voittaja, ei sitten koskaan ilmoittautunut.

Niinpä arpaisin Köpiksen tuliaiset uudestaan, ettekä usko miten hassusti kävi!

Tällä kertaa onni suosi Saria eli matkakumppaniani, onnea sinne naapuriin :D

mutta koska Sari oli samaisessa Girlie Hurly -kaupassa, eikä noita valaisimia valinnut, osallistui hän arpajaisiin vain lehtien osalta. Niinpä arvoin täällä Rie Elise Larsenin varjostimet vielä uudestaan ja ne menivät Tessalle, jonka blogin nimen hänen profiilistaan luettuani nauroin ääneen: "Perunoita vuorilta"! Mahtava nimi, hyvä Tessa! Sinut ainakin löytää mutta laitapa silti meiliä mulle ja osoitettasi siihen.

Ja sinä naapurin kinuskissa Sari, saat liittää lehdet tässä lähipäivinä siihen lehtikirjastoosi, nimittäin tänne, tsekatkaa:

  

Sarilla on tuo laatikosto täynnä sisustus- ja puutarhalehtiä, lucky me!

ONNEA KANELIA JA LASTENHUONE!

Taas täällä on juhlittu! Keskimmäinen keijukainen täytti viisi vuotta eikä suotta! Juhlia oli taas kaksin kappalein, suvulle ja kummeille omansa ja lapsille naamiaiset. Nyt on sitten juhlaputki hetkeksi ohi (ai niin, onhan tässä se eräskin pikkujuhla ensi kuussa) kun kaikkien kakaroiden synttärit on tässä syksyllä.  

Tänä vuonna tytär sai musiikkia lahjaksi monessa muodossa, (joka ei ole kovin kuvauksellista) mutta viime vuonna tein Kaialle (joksi Inkeri häntä kutsuu) "aarrelaatikon". Meidän lapset ovat aina asuttaneet samaa huonetta ja omien juttujen tilantarve on alkuunsa ratkaistu omilla laatikoilla, joissa saa omia pikkutavaroita säilyttää. Kolmevuotiaana Kaneliallakin alkoi jo olla ihan omia tavaroita yhteisten lelujen lisäksi ja hän alkoi kinuamaan aarrelaatikkoa, kun Hermannillakin on. 

 Tällainen siitä sitten, silloin vuosi sitten tuli. Kirpputorilta löytynyt laatikko maalattiin ja päälystin kannen vanhalla omalla vauva-aikojeni lakanalla ja kirjoin päälle laatikon omistajan nimen. Kanelia oli oikein tyytyväinen nelivuotislahjaansa :)

 Tällaisia Kanelia saa ehkä lahjaksi vasta melko isona tyttönä! Keräilen vanhoja metallisia Kanelia -maustepurkkeja ja toivon, että niitä voi jo sitten kutsua kokoelmaksi, kun Kanelia on valmis ottamaan nämä itselleen :) Otan siis ilolla vinkit tällaisista vastaan.

Lastenhuoneen pinnistimme valmiiksi Kanen synttäreille. Käytössähän se oli jo ollut hetken mutta yksityiskohdat olivat kesken. Meidän ipanat ovat vielä niin pieniä, että sain (onneksi!) tehdä sisustusvalinnat vielä ihan itse. Nyt huone on siis tilassa "äidin ideaali lastenhuoneesta" mutta tästähän lasten oma kädenjälki vasta tilaan alkaa muodostua.

Lastenhuone on siis hetken vielä kaikkien kolmen, 2- ja 5 vuotiaiden tyttöjen ja 7 -vuotiaan Hermannin yhteinen. Siksi yritin sisustaa sen ilman kovin tyttömäisiä ja poikamaisia värejä. Värimaailma on siis neutraalin haalea. Mutta myös mm. steinerilaisuudessa, jota hieman olen opiskellut, pitäydytään lasten tiloissa pastellisävyissä, koska "steiner-pedagogiikan mukaan värien harkitulla käytöllä kasvuympäristössä voidaan mm. tasapainottaa teknistyneen yhteiskunnan ylivilkkauteen taipuvaisia lapsia." (linkissä mielenkiintoinen tutkielma värienkäytöstä lapsien kanssa)

Värien rauhoittava vaikutus lapsiin jää nähtäväksi mutta itsestäni olen huomannut, että takavuosien kirkkaiden päävärien käytön jälkeen, kaipaan muuten meluisaa elämääni ympäröimään melko neutraalia ja vaaleaa värimaailmaa. 

Huoneeseen tuli uutena tuo nurkassa oleva konkelo, jonka sisällä on tuleva nousemaan uudet portaat yläkertaan (siis toisella puolella, tuo on vain komero portaiden alla). Vaihdamme portaat kulkemaan keskellä taloa, jolloin saamme yläkerran molempiin huoneisiin sitten joskus omat sisäänkäynnit (kyllä niitä omiakin lastenhuoneita joskus tarvitaan!) Mutta nurkkakoppi istuu huoneeseen kun nenä päähän ja vanha ovikin löytyi karmeineen Rakennustorilta ihan ensimmäisellä käynnillä.

Vaatekaapiksi löytyi vanha kouluvitriini, joka on juuri sopivan syvä pienille lastenvaatepinoille. Oviin laitoin paperit ja siitä tuli oikein ihana. Kaapille on varmasti käyttöä joskus myöhemminkin.

Vanhan uunin messinkiluukut ovat melko likaiset, täytyy vielä selvittää saisiko ne jollain puhtaaksi, vinkkejä?

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy askartelemani koriste lastenhuoneen katossa: sadepilvi, aurinko ja kuumailmapallo, jonka korista puuttuvat vielä kolme pientä kyytiläistä :)! Ja puu, joka puhkesi täyteen kukkaansa vasta maalattuani sille rungon.

Mutta joo, myönnetään, en pystynyt pitelemään romanttista itseäni kokonaan ja huoneesta löytyy noita kukkasia melko lailla...jotka myös Hermanni pisti alkuun merkille. No, huone on siis hieman enemmän tyttöjen huone, päätimme olla tuomatta legoja tänne enää, jotka aiemmasta huoneesta veivät karsinaan rajattuna melkein puoli huonetta. Hermannille rajattiin nyt siis väliaikaisesti oma nurkkaus vielä sieltä olohuoneesta ja siellähän hän nyt enimmäkseen on. H nukkuu tässä lastenhuoneessa kerrossängyssä Kanelian kanssa mutta näin tilaa jää muillekin leikeille tarpeeksi. H:lle täytyy siis antaa seuraavaksi valmistuva huone...

Mutta tässä kuvassa näkyy myös nyt päätään nostava Kanelian oman tilan tarve! Kun huone valmistui, kipaisi Kanelia tuon lipaston päälle, vei sinne omat tavaransa ja sanoi, että täällä on sitten hänen paikkansa! Mikäs siinä sitten, ketterä tyttö saa pitää omia aarteitaan myös vihdoin paikassa, jonne taas Inkeri ei pääse. Nyt tosin Inkerikin on alkanut saamaan ihan ikiomia leluja ym. ja ne ovat levällään lelukoreissa. Kane siivosi jo pikkusiskolle kerran vanhan viulukoteloni Mutikaisen omaksi "aarrelaatikoksi", eli piti minunkin siis alkaa jo toimeen. Inkerin aarrelaatikko ja muita yksityiskohtia ehkä myöhemmin.

Nyt noita aurinkoisia päiviä toivoen, hyvää pikkujouluaikaa!

MINUN ja LIBERTYN PAKETOINTIVINKIT!

No nyt se sitten alkaa tulla jollottaa. Tampereella oli jo joulukulkue viime viikonloppuna. Joka vuosi se yllättää, on se kyllä kumma. "Aatella, joulu on jo ens kuussa!" Ja ne on varmaan niitä äiti-ihmisen piirteitä, että katselee joululahjoja jo ympäri vuotta. Että siinä mielessä se ei ihan puuntakaa tule.








Mutta se paketoiminen! Aina se jää viimeiselle yölle! Muutamana vuonna on ollut yrityksenä tehdä siitä ihan sellainen nautinnollinen rituaali vanhemmille, että sitten kun lapset on nukkumassa, sitä glögien kanssa joululauluja kuunnellen ihanasti yhdessä paketoitaisiin. Pah! Kakarat on valvoneet liian myöhään, olet luultavasti myöhästynyt niiden pissattamisesta ja vaihtanut siis lakanoita, mieleen tulee jättiläisensata muutakin asiaa muistettavaksi aatolle ja väsymys painaa niin, että siinä kahdelta yöllä kun vielä silmät ristissä paketoit, ei se niin kovin juhlavaa ole enää ollut. Glögi pistää entisestään väsyttämään.

Ehkäpä kun nyt tämän asian näin julkistan, olisin vihdoin tänä vuonna viisaampi. Ja masinoisin sen "aikuisten paketointi-illan" muutamalle aikaisemmalle illalle ja laihennan glögiä. Linkkinä läkähdyttävänihanan englantilaisen kangasvalmistaja Libertyn diy-blogi, jossa ohjeet aika kivannäköiseen japanilaiseen kankaalla paketointiin.

(Ei kai tässä mitenkään liian ajoissa oltu? En minä mutta kun ne lapset sitä hömpöttää...meillä on siis tehty mm. aamukampa, josta lasketaan päiviä siihen, että saa alkaa availemaan kalenteria eli laskemaan päiviä aattoon...)

TUKHOLMAA JA TULIAISIA

Teimme taannoin ystäväperheen kanssa pyrähdyksen Tukholmaan. Mukana oli kuusi alle kouluikäistä lasta (no Hermanni on rajatapaus muutenkin), mutta reissu oli suksee! Säät suosivat, lapset viihtyivät kun oli jokaiselle kaveri koko ajan, ruoat olivat laivalla aivan mahtavat (se on kyllä aina yhtä yllättävää mutta ville viking se osaa kokata!) ja muutama tunti naapurimaassa hujahti hauskasti!
                  Södermalmilla lähellä terminaalia oleva raitiovaunumuseo oli huippu! Harva museo tarjoaa noin paljon sekä aikuisille että lapsille - museo oli informatiivinen, kaunis ja toiminnallinen. Kukaan meistä ei ehtinyt pitkästyä ja lapset olivat innoissaan oikeista raitovaunu- metro- sekä bussin ohjaamoista, joissa sai käydä ajamassa. Ohessa oli vielä ihana lelumuseokin.
              Muutamat kilometrit Tukholman puolella taittuivat kahdilla vaunuilla seisomalautoineen, välillä Briojen kyydissä oli uskomattomat 4 lasta...

Tässä pari kuvaa Söderistä:

Helsingissä oli hieman odotusaikaa ennen junan lähtöä ja päätimme mennä Kiasman kahvilaan, joka olisi tarpeeksi iso vaunukaravaanille ja lapsille. Aulassa olevasta pop up -kojusta tein löydön: 

Jo vuosia sitten ihastuin Anni Rapinojan luontotöihin mutta itselläni missään muotoa ei hänen töitään ole ollut. Mm. pajunkissoista tehdyt korkokengät ovat huikaisevat, ja siinä ne olivat, kortissa, kuten meriruohosta tehty aivan aidon näköinen turkki! 

Mutta tarttui ulkomailta myös maallisempiakin tuliaisia, mm. jokatytön välttämättömyystuote:

kylmälaukku! Eikö ole ihana?! 

Edellisessä kulkeutuivat hienosti ehjänä nämä pyhämuroastiat ja sokeripihdit, (välttämättömyyksiä molemmat)

sekä pitkään etsimäni leipälautaset (7 kpl:tta, n. euron kappalehintaan).

Lautaset ovat ilmeisesti oikeasti olleet seinälautasina, ja niissä oli jokaisen takana signeeraus Margit ja vuosiluvut 1961 lähtien vuoteen -68, jolloin viimeinen lautanen oli maalattu. Mitenköhän lautaset olivat Ersta diakonin kirpputorille joutuneet, kenties vietettyään vuosikymmeniä jonkun seinällä? Mutta herkät ja taidokkaasti maalatut kukkakuviot iskivät silmää tälle romantikolle, kyllä hyvää kannatti odottaa! (O:kin oli eri tyytyväinen, kun oli jo pitkään syönyt kuulemma leipänsä talouspaperin päältä...)

Skål på den saken!