Aurifil BOM elokuu - Aurifil BOM August

Ei kyllä pitäisi meikäläisen ryhtyä BOMmi-hommiin, stressiä siitä vain seuraa... Elokuu(kin) jäi ihan viime tippaan, mutta sain sentään tämän vuorokauden puolella tehtyä. Kuvakin on kehnolaatuinen, kun iltapimeällä ja sisällä sen ikuistin.

Lupaisinkohan nyt itselleni tehdä loput heti niiden julkistuksen jälkeen? Ja pitäisinkö lupaukseni?

I really shouldn't participate in any BOM challenges with a certain deadline, it only causes me lots of stress... This August block came together only hours before the deadline. And the photo is terrible, taken in the evening inside the house.

Should I promise myself to sew the remaining ones as soon as they are published? And should I keep my promise?

Sentään yksi UFO taklattu - At least one UFO tackled

Tilkkuinspiraatio on ollut totaalisen hukassa viime päivät - viimeinen lomaviikko on takana, eikä juuri mitään valmistunut. Eilen tartuin kuitenkin härkää sarvista, marssin yläkertaan ja nappasin ensimmäisenä vastaan tulleen työn käsiini. Töihin pääsin heti, koska sentään helteitä uhmaten olin siivonnut ompeluhuoneen heti loman alkaessa.

Joku muistanee nämä liinat, jotka valmistuivat - kamalaa mutta totta - neljä vuotta sitten.

 

Tai siis kolme valmistui, kun taas niiden jämäpätkistä jäänyt neljäs (yläkuvan alareunassa) jäi vaiheeseen. En aikanaan ollut tyytyväinen liinojen "pliisuuteen", joten noihin kolmeen lisäsin applikoinnit, mutta neljänteen ei enää sitä intoa riittänyt. Olin valmistellut sen tikkaamista varten vanuineen ja vuorikankaineen, kerroksetkin jo yhdisteltyinä. Ne oli tullut leikattua sen verran nafteiksi, että isolle koneelle ei ollut asiaa, jos en purkaisi koko asetelmaa. En purkanutkaan, vaan päätin tikata tavallisella koneellani. Siinä sitten vierähtikin eilinen päivä, ja reunakaitale jäi tälle päivälle.

Siniset alueet tikkasin sinisellä puuvilla-Aurifilillä, ja vihreät vaihtuvavärisellä polyesteri-Aurifililla. Molemmat langat toimivat hyvin koneessa, samoilla säädöilläkin menin kaikki tikkaukset. Etupuolella kuviot eivät paljon erotu, mutta pinta on eloisan näköinen. Takapuolella monivärinen lanka näyttää kauniilta, se ei vain kuvissa välity yhtä selvästi kuin luonnossa. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut käyttää moniväristä puolassa ihan kauttaaltaan, niin tausta olisi vieläkin näyttävämpi. Mutta kun ajattelin että yksivärinen taustakangas on sen verran tylsä, että liinaa tuskin tulee käytettyä tausta ylöspäin...

Liina on tosiaan kaikin puolin "jämistä" kasattu, tummansininen on ainoa kangas, mitä jäi vielä 3 cm leveä kaitale, ja pätkä reunakanttia. Jos keltavihreää olisi ollut jäljellä, olisin lisännyt päihin vielä kapeat kaitaleet, mutta kun ei niin ei.

Quilting inspiration has been lost for the past few days, last week of summer holidays is over and I got hardly anything done. Yesterday I did take teh bull by the horns, went upstairs to my sewing room and grabbed the first UFO visible. At least I could start to work right away since I had cleaned and organized the space at the beginning of the holidays.

Somebody might recall the tablerunners in the first two pictures, that I got finished - terrible but true - already for years ago. That is three out of the four got finished, the fourth became a UFO to this day. Originally I wasn't too happy with the patchwork on them, I found them too plain. That is why I added the applique to them - except for the fourth one, as I was tired of applique after the three ones. I had sandwiched the quilt, but then - nothing. And as that was four years ago, the batting and the batting were far to small for my Handi Quilter, so I decided to quilt it with my Bernina. The quilting took the most part of yesterday, so binding was left for this morning.

The quilting is done with Aurifil threads, blue cotton in the blue areas and variegated polyester in the yellow-green areas. Both thread worked wonderfully with same tension settings - I now regret not having used the variegated in the bobbin for the blue areas, because it looks quite nice on the solid light blue backing fabric - I thought the backing was so plain that I'd never use the tablerunner with that side up... In the front the quilting isn't that visible, but it gives nice structure to the surface.

The tablerunner was put together from bits and pieces left over from the three applique ones, so there was just enough of the dark blue to get the binding done - all other fabrics are gone. If I had had some of the yellow-green fabric left, I would have added narrow sashings to bot ends...

Tilkkukurssi "Maalaismysteeri"

Tilkkukurssilaisille tiedoksi: olen lisänyt blogini sivuihin erillisen Maalaismysteeri -sivun. Sen kautta löytyy nopeasti lisätietoa syyskuussa alkavasta tilkkukurssistani. Katso siis yläreunaan, otsikon alapuolella olevalle riville, jolla ovat myös listaukset kolmen viime vuoden aikana valmistuneista töistäni.

 

This blog post is just information about my quilting course that starts in September.

 

Patikoi kanssani... - Hike with me...

Helvetinkolulle - to Helvetinkolu 

Matkaa sinne on 5,4 km - It is 5,4 km to hike there.

 Lähdemme liikkeelle aamuyhdeksältä, lampi "kiehuu" - We start our hike at 9 am, the pond is still "boiling"

 Ilma on puhdasta ja raikasta, naava kuusen oksilla sen kertoo.

Air is clean an fresh, you can see it from the beard moss.

 

Ryhdikäs suopursuarmeija seisoo asennossa.

Wild rosemary army salutes us.

 

Myrsky on korjannut satoa.

Storms have harvested some trees.

 

Sammalen peittämästä kannosta tulee mieleen kotirouvan permanentti.

The tree stump with moss cover reminds of curled hairdo.

 

Ryhdikästä mäntymetsää siisteissä riveissä.

Well organised pine rows.

 

Milestone

  

Maisemat muuttuvat nopeasti kankaalta kosteikoksi

Landscape changes quickly from dry to wetland

 Jäkäläpalleroita - Lichen balls

 

Veden kimallusta puiden katveessa

Another glimpse of water behind and between the trees.

 

Pitkospuut helpottavat kulkua hankalimmissa paikoissa.

Duckboards have been set over muddier places.

 

Rappusia pitkin on helppo kiivetä jyrkimmät paikat.

Stairs enable climbing in the steepest places.

 

Nyt istahdamme hetkeksi ihailemaan edessämme avautuvaa näkymää Haukkajärvelle.

Now we sit down for a while and enjoy the scenery to the Haukkajärvi sea.

 

Kulaus lähdevettä pullosta vielä virvokkeeksi ja matka jatkuu.

A sip of fresh water and off we go again.

Paikoin luonto tarjoaa askelmat - astu kuitenkin varovasti, ettei jalka takerru kiemuraisiin juuriin.

At places there are natural steps and stairs - yet be careful not to stumble to the meandering tree roots.

 

 

Lisää rappusia, alaspäin tällä kertaa.

More stairs - this time downwards.

 

Tukevammat pitkospuut tappiliitoksin.

Sturdier duckboards - no nails but pegs.

 

  

Maista muutama mehevä mustikka.

Try some delicious blueberries.

 Puolukat eivät ole vielä ihan kypsiä.

Lingonberries are not ripe yet.

 

 Tämä etappi joutuikin nopeasti, olemme Suuren Ruokejärven rannassa ja taivalluksemme puolivälissä. Nuotiopaikka houkuttelee, mutta eväät pysyvät vielä repussa. Istahdamme taas hetkeksi lepuuttamaan jalkoja.

This leg of the hike went quickly, we are now halfway there, on the Big Ruokejärvi sea lay-by. The place looks nice with open fire, but let's just sit down for a while and rest our legs.

 Haluaisitko uida? Veteen menevistä rapuista puuttuu askelma, joten ylöstulo saattaisi olla vaikeaa...

Would you like to swim here? There is a step missing from the ladder to the water, so it might be a bit challenging to come up again...

 

Jos tarkkaan katsot, löydät kuvasta kaksi telttaa.

If you look carefully, you can spot two tents in the picture.

 

Vielä vilkaisu taaksepäin järvelle, matka jatkuu.

Have a look back to the sea, then we'll continue our hike.

 

 

Toisella puolella polkua suomaisema - lampiko tuossa on ollut joskus?

Wetland on the other side - has it been a pond once?

 

Johtavatko portaat taivaaseen?

Are these stairs going up to heaven?

 

Opasteiden avulla pysyy oikeassa suunnassa - enää 2,4 km matkattavana.

Thanks to the signs it is easy to go - only 2,4 km left.

 

En ole ennen huomannutkaan, että tuo kivi muistutta ET:n päätä... Tämän kiven päälle lapsia piti nostella ensimmäisillä koluvaelluksillamme -

I haven't noticed before that this stone reminds me of ET... We used to lift our children on it during our first hikes here in Helvetinkolu.

 

Välillä mennään taas alamäkeen.

It's time to go downwards for a change.

 Jälleen pitkospuita.

Some duckboards again.

 

Ja alhaalla taas suomaastoa.

Some wetland once we are down again.

Huokuttelevan pehmeä rahkasammalmatto - ehkä kuitenkin liian kosteaa lepäämään heittäytymiselle...

Temptingly soft peat moss carpet - perhaps a little too wet to throw yourself on it to rest for a while...

Hajottajat työssään myrskyn jälkiä restauroimassa.

 Saphotrophs working on the storm remnants.

 Hikeä vai kyyneleitä?

Sweat or tears?

Vielä mennään alaspäin.

Still some steps downwards.

 

Ja lisää. Istahdetaan hetkeksi penkille...

And more. Let's rest for a while...

 

 

...sillä askelmia riittää.

... because there are still stairs left to go.

 Vihdoin alhaalla

We are down, finally.

 

Lammen rannassa.

On the pond.

 

Jyrkkä kallio toisella rannalla.

Steep rocks on the other side of the pond.

Pienen matkaa eteenpäin ja saavumme kiipeilykalliolle.

A bit forward and we are at the rock climbing place.

 

 Ja sitten lähdetäänkin taas ylöspäin - tämä on viimeinen kiipeämisetappi ennen määränpäätä.

And up we go again - this is the final climbing leg before our destination.

 

Olemme melkein perillä - enää 200 metriä majalle.

We are almost there - only 200 meters.

 

Vilkaistaan kuitenkin ensin maisemia, koska majalle päästäksemme laskeudumme taas alas rotkon pohjan tasolle.

 

Olemme puiden latvojen yläpuolella.

We are above tree tops.

 

Tämä on itse Helvetinkolu - rotko, jonka mukaan paikka on nimensä saanut.

This is Helvetinkolu - the ravine that the place has been named after.

 

Nyt mennään taukotuvalle.

Now we are going down to the lay-by cottage.

 

Siellä tupa jo häämöttääkin kuusten katveessa.

Here you can see the cottage in between the spruces.

Varo, ettet kompastu pihalla risteileviin puun juuriin.

Mind your steps with the crisscrossing tree roots.

 

 

Olisiko nyt aika pulahtaa virkistävälle uinnille? Järvi on tässä eteläpäässä 20-24 m syvä...

Time for a refreshing swim? The lake is 20-24 meters deep at this southern end...

 

Kiitokset patikointimatkasta - hyvässä seurassa matka sujui kuin siivillä :)

Thank you for hiking with me - it went so quickly with goodcompany :)