Viimeinen tänä vuonna.
Lämmin kiitos teille.
Pitkän mietinnän jälkeen jouluaaton mauste on kaikkea tätä:
-makea
-pehmeä
-pirteä
-punahehkuinen
-hedelmäinen
-lämmin
-viipyilevä
-kerroksellinen
-täyteläinen
Käytän ruoanlaitossa viiniä, ja joskus jopa lisään sitä ruokaan.
― W.C. Fields
Jokaiselle muodostuu omanlainen joulu. Jokainen maustaa sen itselleen sopivaksi. Mausteilla ja tunnelmalla. Toivottavasti kaikille jää kuitenkin hyvä jälkimaku. Viipyilevä sellainen.
Hyvää Joulua meille kaikille!
Tuoksuukos teillä jo kinkku? Aika monessa huushollissa taitaa jo tuoksua. Suolattu possu ei muuta maustetta kaipaa kuin sinappihunnun päälleen. Näin ainakin perinteisen kinkun maistajalle.
On se ihme tapa. Uunin kokoinen lihanpala paistetaan lihankokoisessa uunissa. Paistamista seurataan erilaisin mittarein ja kurkistellaan luukusta varmistaen paistumista näköhavainnoin. Se on yksi tärkeimmistä tapahtumista jouluna. Muita tärkeitä tapahtumia tai ohjelmanumeroita ovat:
1)Lumipeitteen mittaaminen näköhavaintoon perustuen
2)TV:n suora lähetys Korvatunturilta
3)Joulupukin saapuminen
4)Jouluaaton sauna
5)Keskustelu kinkun suolaisuudesta
6)Kynttilöiden sytyttäminen haudoille
7)Joulukorttien tarkistus (meneekö saaja-lähettäjä osiot tasan?)
8)Keli-ennusteet Tapaninpäivälle
9)Juhlapyhien arkeistumisenpäivittely
10)Kynttilöiden palo-aikojen vertailu
Jouluna 2021 aatonaattona on kurja keli koko maassa. He, jotka odottavat kaukaa saapuvia jouluvieraita, ovat sydän syrjällään odotuksien kanssa ja he jotka matkaan lähtivät, toivottavasti selviävät sankasta lumipyrystä ehjinä perille. Malttia tarvitaan mennen tullen.
Tänään siis mausteena sinappi/sinapinsiemen.
Sinappi on vaatimaton ja vähän prosessointia vaativa kasvi, joka kasvaa monenlaisissa ilmastoissa. Siksi sitä onkin aina ollut helposti ja laajasti saatavilla. Sinappiin käytetään sinapin siemeniä. Ne ovat halkaisijaltaan 1–2 millimetrisiä.
Sinappia voidaan valmistaa keltasinapin, mustasinapin tai ruskean sinapin eli sareptansinapin siemenistä, tai niiden sekoituksista. Myös muuntyyppisiä sinappeja valmistetaan.
Keltasinappia (Sinapis alba) kasvatetaan etenkin Välimeren seudulla, sareptansinappia (Brassica juncea) Intiassa ja englanninkielisissä maissa sekä alkuaan Lähi-idästä lähtöisin olevaa mustasinappia (Brassica nigra) Argentinassa, Chilessä ja Pohjois-Amerikassa
Keltasinappi on suosittua esimerkiksi amerikkalaisen hot-dogin mausteena. Sareptansinapista tehdään esimerkiksi kuuluisia Dijonin sinappeja. Keltasinapin ja sareptansinapin seoksesta tehdään englantilaistyylisiä sinappeja.Japanilaisessa keittiössä käytetään sareptansinapin itämaista lajiketta. Mustasinappia käytetään intialaisessa keittiössä jakiinalaisessa lääkinnässä ja se on myös Raamatussa ja monissa vanhoissa resepteissä mainittu laji.
Maailman suurimmat sinapinsiemenen tuottajat ovat Kanada, Nepal ja Myanmar, jotka yhdessä tuottavat noin 70 prosenttia maailman siemensadosta. Suurimmat sinapinsiemenen tuojamaat ovat Yhdysvallat ja Saksa. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sinapinsiemenet käytetään etupäässä sinappiin, mutta Aasiassa niistä tehdään keittoöljyä. (Wikipediaa...)
Jäämme odottamaan viimeistä luukkua tälle vuodelle....
Leivoin sunnuntaina neljä limppua. Yksi onnistui ja oli oikein nätti. Veimme sen joulutervehdyksenä ystävillemme. Ne kolme muuta olivat littanoita, lättänöitä, repeileviä ja aika rumia. Yhteistä näille neljälle oli samat aineet, sama uuni ja lämpötila ja maku. En tiedä toteuttuko gaussin käyrä leivonnassa, mutta keskimäärin jakauma onnistuneiden leipomusten ja fiaskojen kesken noudattelee tuota teoriaa - ainakin meidän keittiössä. Mutta en anna sen masentaa. Yrittänyttä ei laiteta. Yleensä tulevat syödyiksi kuitenkin.
Vielä ehtii yrittää uudelleen, varsinkin kun löysin uuden reseptin. Tämä ohje on lähtöisin Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kotitalousopettajan koulutuslinjan arkistoista Sturenkadulta.
Jos on noin vaikuttavan vakuuttava lähtökohta, ei voi kuin onnistua. Veikkaan, että onnistuminen voi kivuta jopa yli 25 prosentin. Mausteita on monia ja tässä limpussa myös pomeranssi. Omasta maustelaatikosta ei juuri nyt löydy eli vielä täytyy uskaltautua jouluruuhkaiseen kauppaan. Maskit naamalle ja pakkaseen heti aamulla.
Pakkanen on tullut. Maassa on hentoinen kerros lunta ja torstaina sitä saadaan lisää näillekin leveysasteille. Hiihtämään ei vielä pääse, vaikka taisi Loimaan Lehdessä olla jo juttua lumenteosta ja latujen laatimisesta.
Valkoinen ja melkein valkoinen väri nimetään joskus hienosti vaniljan väriksi. Vanilja on orkidean sukuinen kasvi, joka tarvitsee isäntäkasvin, jonka päällä se sitten elelee ja kiemurtelee. Kiipijäkasvi.
Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen sekä kota hieman käyrä. Vanilja on myös kasvin siemenkodista valmistettava, melko arvokas mauste.
Vanilja on kovin tuttu mauste leipomisessani. Mutta liika on liikaa ja tarkkana saa olla, ettei mene överiksi. Koskaan en ole kuitenkaan edes yrittänyt leipoa Vanijavannikkeita. Niitä tehtiin kotona - ja ässiä myös. Vannikkeiden tekemiseen tarvittiin pursotinta ja tähtimäistä laippaa (tyllaa), jolla vannikkeiden hieno vekkimäinen pinta saatiin aikaiseksi. Muistan sen vanhan peltisen truutan, jossa oli puinen mäntä. Nykymaailman aikaan (ja näillä rajoituksilla) tarvitaan varmaan hygieniapassin mukaan joku plastiikkinen, kertakäyttöinen ja koko leivontasettiin soveltuva laite, jossa on tilavuusmitta, pieni moottori ja ledvalot...
Ilokseni löysin reseptin Kotilieden sivuilta. Ei ehkä ihan sama kuin äidillä, mutta perusasiat samat. Mutta EI MISSÄÄN NIMESSÄ karvasmanteliöljyä!
Näin teet vannikkeet murotaikinasta:
1. Vaahdota huoneenlämmössä pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauhoihin sekoitetut kuivat aineet ja sekoita taikina nopeasti. Voimakas sekoittaminen tekee taikinasta sitkeää. Mausta halutessasi taikina parilla tipalla karvasmanteliöljyä.
2. Anna taikinan vetäytyä kylmässä puolisen tuntia.
3. Pursota murotaikina pursottimella renkaan muotoisiksi pikkuleiviksi ja paista 175-asteisen uunin keskitasolla paksuudesta riippuen 8–15 minuuttia.
Vinkki: Herkullisiin juhlavannikkeisiin osa jauhoista korvataan jauhetulla mantelilla.
Tämä kuva on MinttuMaarian leipomukset blogista. Siltä löytyy toinen ohje näille herkullisille pursotinleiville. Nyt alkaa tuntua siltä, että pursotin täytyy sittenkin hankkia, mmm.
Voi voi sentään. Päivän mausteuutinen tulee savun keskeltä. Meiran paahtimolla tänään tulipalo. Luotettava lähteemme (Iltasanomat) kertoo, että:
Meiran kahvipaahtimolla syttyi maanantaina aamupäivällä ullakkopalo, jonka sammutustöiden Helsingin pelastuslaitos arvioi illalla kestävän yöhön asti. Pelastuslaitoksen mukaan paikalle kutsuttiin myös sopimuspalokuntia sammutustöissä avustamaan.
Ullakkorakenteissa levinneen palon saaminen hallintaan oli hankalaa, sillä rakennuksen kattoa jouduttiin purkamaan yläkautta tapahtuneiden sammutustöiden tieltä.
Omat ongelmansa aiheutti myös pakkanen, joka jäädytti sammutusveden letkustoihin.
Meiran toimitusjohtaja Raimo Sinisalo arvioi, että palon syynä on mahdollisesti paahtokoneen tuotantoprosessissa tapahtunut häiriö.
Palosta syntyi runsaasti savua, ja lähialueen asukkaita kehotettiin pitämään ikkunat ja ovet suljettuina. Tulipalosta aiheutui haittaa myös liikenteelle.
Tästä uutisesta muodostui myös päivän mauste; Savupaprika. Miten mahtaa paahtimon savupaprikalinjastolle käydä? Saammeko ensi kesän grilliruokiin extrasavupaprikaa? Vai jäämmekö kokonaan ilman hehkuvan punaista väriä? Pitäisikö jouluhumussa ruokaostosten yhteydessä ostaa savupaprikaa varastoon jo nyt. Toisaalta Meiran sivustolla kerrotaan, että paprikamausteet tulisi käyttää vuoden sisällä. Ovat silloin parhaimmillaan.
Mistä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan päivittää maustelaatikko ja laittaa laimentuneet tai härskiintyneet mausteet pois... Pieni murhe verrattuna Sturenkadun sammutustöihin.
Meinasin unohtaa.
Meinasin siivota.
Meinasin silittää pyykit.
Meinasin järjestää kaapit.
Meinasin raivata työhuoneen.
Ja meinasin mennä ajoissa nukkumaan.
Meinaamiseksi jäi.
Mausteeksi valitsin teemaan sopivan meiramin. Se nimittäin sopii hyvin tähän meinaamiseen, koska se lisätään ruokaan vasta ihan loppuvaiheessa. Eli just siinä kohtaa, kun meinaa unohtua...
Meiramia voi käyttää tuoreena tai kuivattuna. Yksi ruokalusikallinen tuoretta meiramia vastaa yhtä teelusikallista kuivattua meiramia. Lisää meirami vasta ruoanlaiton loppuvaiheessa.
https://yhteishyva.fi/ruoka-ja-reseptit
Nyt on syytä unohtaa meinaamiset ja huomisesta lähtien ryhtyä reippaasti hommiin. Joulu on jo ihan ovella, eikä tekosyitä enää kannata keksiä.
Huomenna siivoan vähän, silitän pari paitaa, järjestän ainakin yhden kaapin, raivaan työhuoneen lattiaan "polun" ja menen nukkumaan - jos muistan.
"Mauste, ruoassa käytetty kirpeänmakuinen tai -hajuinen aine, joka tekee ruokalajit maukkaiksi ja lisää ruokahalua, esim. kaneli, inkivääri, muskotti ja ryytineilikat, etikka, piparjuuri, sipuli, tilli, persilja, laakeri, meirami, humala, saframi, kumina, anis, sinappi, pippuri, kardemumma, vanilja, manteli."
Tämä ote on Jokamiehen Tietosanakirjasta, jonka alkusanat on kirjoitettu Helsingissä joulukuun 30 päivänä 1946. Kustannusosakeyhtiö Otava
Tästä opuksesta haen tietoa silloin kun Wikipedia ei tyydytä. Eli melko usein.
Tänään on maustepippurin päivä. Ja huomenna on lihapullapäivä. Peuran jauheliha on jo otettu sulamaan ja kaveriksi sille ihan vaan nautaa. Huomenna pyöräytän uunipellillisen ja siinä sitä on sitten syömistä vielä joulunakin. Jos olisi lipeäkalaihmisiä, siihenkin kuuluu maustepippuri. Piparkakkuihin ja sienisalaattiin maustepippuri on varsin oiva maun tuoja. Ei kovin kirpeä vaan rehti ja jykevä maku.
Sain iltapäivällä laitettua melkein kaikki tontut paikoilleen. Yläkaapista putoilivat ja löysivät paikkansa helposti. Joulutohina on meillä melko laimeaa, mutta aina yksi uusi tonttu-ostos täytyy perinteisesti tehdä. On sitten mitä jakaa perillisille...
