Aurifil heinäkuu - Aurifil July

Ai, että mitä tapahtui touko- ja kesäkuun blokeille? No, ne ovat vielä vähän vaiheessa, mutta ajattelin jouduttaa tämän heinäkuun valmiiksi, niin saan sen laitettua mukaan palkintoarvontaan. Ehkä tässä loman alkaessa pääsen takaisin normaalivauhtiin, ja elokuu valmistuu ei-ihan-viime-tipassa...

You wonder what happened to May and June? Well, I skipped them for this July block to get this posted to the official challenge just before month end. Maybe, now that my summer vacation starts, I'll be back to normal and August block will finish in good time...

Opiston syksy - Maalaismysteeri

Oppilaat toivoivat keväällä, että syksyn kurssi voisi olla jotain samanlaista kuin kaksi vuotta sitten ompelemamme sampler.

Kun sitten talvella satuin netissä näkemään yhden naisporukan ompelevan yhdessä Maalaismysteeri -nimistä työtä, opetussuunnitelma syntyi kuin itsestään.

Nurmijärven opiston opinto-oppaassa kerrotaan, että syksyn kurssin mallityö on nähtävissä täällä blogissani. Päätin kuitenkin, että mallityöni tulee edistymään samaa vauhtia oppilaiden ompeluiden kanssa, joten omaa valmista työtä ei siis ole vielä näytettäväksi. Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen, sillä maalaismysteeriä on ommeltu jo ennen meitäkin ja töitä on nähtävissä ainakin seuraavissa blogeissa.

Tilkkululla Tämä on Marittan blogi, hän on mysteerin kimppaompeluidean äiti. Hänen bloginsa oikean reunan tunnisteista löytyy "Maalaismysteeri", jonka takaa löytyvät kaikki hänen postauksensa aiheesta. Hän järjesti blogissaan ryhmän, joka ompeli mysteeriä blokki kerrallaan hänen julkaisemiensa ohjeiden mukaan. Oma työ hänellä on loppusuoralla vasta nyt - niin tuttua: oppilaat saavat työnsä valmiiksi, opettajalla tahtoo kestää kauemmin...

Nämä seuraavat linkit ovat Marittan ompeluryhmän jäseniä, linkit vievät suoraan heidän valmiiden mysteeriensä postauksiin, mutta heidän blogeistaan löytyy kuvia eri blokkien ompeluista ja muutakin kivaa luettavaa:
Tilkkuilo
Tilkuista totta
Neulaa ja Lankaa
Marle

Marlen mysteeri on isompi kuin alkuperäinen malli, hän on lisännyt blokkeja sekä pituus- että leveyssuuntaan. Omina keksintöinä on mm. hauska lammasblokki, tulppaaniblokki ja puitakin on kasvanut tuplasti.

Mallissa ehdotetaan varsin perinteistä puna-kelta-vihreää väritystä, mutta värikartan voi muokata ihan oman makunsa ja mieltymystensä mukaiseksi. Tämän postauksen ensimmäisenä oleva Maisan versio on oiva osoitus luovuudesta värivalinnoissa:



Maisan työ




Liitän tähän loppuun Marlen lammasblokin kuvan, jonka otin Marittan ryhmän mysteeritapaamisessa viime keväänä.

 

***********************

This blog post is published for my autumn class and teaching purposes. It gives an overview to the quilt that students are going to sew by the end of November. I haven't translated the post, but by clicking the links above you can see some quilts from a Finnish quilt-along that took place last winter. That's where I got my teaching idea - my students had proposed a common theme in the same way they sewed a sampler two years ago.

Vehreää vihreää - Flourishing green

Sain vihdoin vihreän honeyberries-tilkkutyöni tikattua. Vielä pitäisi kehittää siihen reunakaitale, jotta työ valmistuisi. Ongelmana on, että peitteessä käyttämistäni vihreistä kankaista on jäljellä vain kapeita kaitaleita, niin kapeita, etten saa niistä tehtyä kaksinkertaista kaitaletta, jonka tällaiseen kulutustekstiiliin haluan laittaa. Enkä halua tähän mitään jämäpalayhdistelmää, se olisi mielestäni liian levoton. Täytyy inventoida varastoja... Enemmän kuviakin laitan, kunhan saan työn valmiiksi.

I finally got my honeyberries quilt quilted, but there's still the binding to work out to get it finished. Problem is that I only have so little scrap strips left from the fabrics used. And I don't want a scrappy binding because it to me seems too restless for this quilt. So I have to look through my stash... Also more pictures to follow once I get the binding done.

Tyrskyää - Surfing

Näin keväällä Pinterestissä ihastuttavan, harmaan iltapuvun, jonka väri liukui ylhäältä alas, vaaleasta harmaasta melkein mustaan. Se kuva juuttui jotenkin mieleeni, eikä jättänyt rauhaan. Toukokuun lopulla sitten muistin Finnquilt ry:n valtakunnallisen näyttelyn Oulussa ja aloin pukea päähänpinttymääni näyttelyyn seinävaatteeksi. Näyttelyn teemana tänä vuonna oli "Pieni on kaunista", mutta pienuudesta huolimatta kiirehän siinä tuli ja summa summarum: työni saapui kuulemma myöhässä paikan päälle.

Pohdin pitkään näyttelykutsun sanamuotoa, jossa muistaakseni sanottiin, että työt lähetetään 9-18.6.2014 - tarkkaa sanamuotoa en tässä pysty toistamaan, koska tieto meni ilmoittautumislomakkeessa Ouluun. Näyttelykutsussa ei ollut yhteyshenkilön puhelinnnumeroa, ainoastaan postiosoite, enkä siihen hätään tajunnut etsiä järjestävän killan yhteystietoja yhdistyksen sivuilta. Olisin halunnut tarkistaa häneltä, tarkoittiko tuo lähetyspäivää, niin kuin sen sitten päädyin tulkitsemaan, vai sittenkin työn perille saapumista, kuten asia ilmeisesti todellisuudessa oli. Postilaitos kyllä hoiti hommansa mallikkaasti, sillä postin pakettiseurannan mukaan työ oli perillä postin toimipisteessä jo seuraavana päivänä eli 19.6., mutta ilmeisesti juhannuksesta johtuen pakettini haettiin sieltä vasta seuraavana tiistaina.


No, työni kuitenkin sai paikkansa näyttelyssä, vaikka kuulemma ylimääräistä vaivaa aiheuttikin, mistä olen luonnollisesti pahoillani.  Kiireestä johtuen myös kuvat ovat vähän sitä sun tätä, täytyy dokumentoida työ paremmin sitten, kun se palaa näyttelystä. Yksityiskohtien kuvissa värit toistuvat lähempänä oikeaa. Ensimmäistä kuvaa koetin korjata kuvankäsittelyohjelmassakin, mutta se on edelleenkin vähän keltainen. Mittojakaan en enää tarkkaan muista, leveys oli kaiketi 39 cm ja pituus jotain metrin luokkaa... Niin, ja sen nimi on "Tyrsky" - Kuopus näki siinä aaltoja, joten nimi löytyi  nopeasti.

Tikkaukset tein "tavallisella" koneella aikaa säästääkseni. Huomasin kyllä siinäkin, että harjoittelu pitkäkätisellä on tuottanut tulosta myös ompelukonerintamalla, höyhenet kääntyvät paljon helpommin ja kauniimmin aiempaan verrattuna.

 Takaakin työ on ihan mukiinmenevä. - Looks quite nice from the back, too.

The national quilting association Finnquilt ry arranges an exhibiton for it's members. This year it had the theme "Small is beautiful", so I thought that even being late with starting my wall hanging I might still manage it. Well, I ended up being a bit late by organizers were kind enough to put it up anyhow, for which I'm very thankful.

The quilt itself was inspired by a grey evening dress that I saw in some web page. It had marvellous gradating colours from white to grey to black, and the dress got stuck in my mind, so I simply had to put the colours into my quilt.

Pictures were taken in a hurry, so they aren't the best ones. Especially the first one is far too yellowish, even after my efforts in trying to fix it with computer. I shall have to document the quilt better as soon as it is returned from the exhibition. Unfortunately it's so far north that I cannot manage a visit there, since the exhibition will be closed before our vacation starts.

I quilted the quilt with my HSM to save time as well. Doing that I did notice that I've made progress by practising with the longarm: it's easier to stitch feathers and they are rather well shaped compared with my earlier efforts.

The quilt is called "The surf" - it came up as our Lastborn was looking at it and saw ocean waves in it. Quick and easy christening! Size? Well, it is 39 times a bit over 100 cm - I really cannot recall...

Myöhäinen kevätnäyttely - Spring exhibition a bit late

Opiston kevätnäyttely meinaa jäädä esittelemättä - osittain siitä syystä, että tuli mokailtua kuvaamisen kanssa. Otin vähän kuvia pystytysiltana, ja tarkoitus oli kuvata kunnolla sitten työnäytöspäivänä. No, kuinkas ollakaan: kun otin kamerani esille aloittaakseni kuvaamisen, niin se ilmoitti "Ei muistikorttia". Ei kai, kun se oli jäänyt kotiin ja tietokoneeseen.

Täytyy siis tyytyä näihin rakentajaisten kuviin, joissa taustalla näkyy tikkaita ja kärryjä...
Ja pahoitteluni niille oppilaille, joiden töitä ei tässä nyt siis näy.

 Tässä työssä oli vasta valmis tilkkupinta, toivottavasti yleisö tajusi kurkistaa taaksekin nähdäkseen, mikä määrä tilkkuja työssä on:

Lisäksi siellä olivat ainakin nämä työt:

This spring exhibition is a bit late, partly due to the fact that I did take some pictures when we were building it. I planned to take more and better ones on the day I was presenting patchwork to the audience. But when I took out my camera it told me "No memory card". Well, of course not, because I had forgotten it in the computer at home... So I will have to satisfy with these ones, in which trollies and ladders are poking out in the background.

Haahuilua, tikkailua - Wandering and wondering, a bit quilting

Viikonloppu kului suurimmaksi osaksi puuhassa, jota kutsun "haahuiluksi". Se tarkoittaa kulkemista edestakaisin ompelu- ja tikkaushuoneessa, vähän järjestelyä, vähän kankaiden kutistusta, mutta aika päämäärätöntä puuhaa loppujen lopuksi. En vain saanut tartuttua mihinkään. No, sentään sain tosiaan kankaita narulle kuivumaan ja työpöytänikin suhteellisen siistiksi - onko joku muu muuten havainnut ns. pöytätason kuormitussyndroomaa? Eli jos on jossain on pöytä tai muu vaakataso, niin siihen yleensä alkaa kertyä sekalaista seurakuntaa: lehtiä, kirjoja, kankaita, keskeneräisiä ompeluksia, vaatteita - ties mitä? Meillä sitä ilmenee paitsi ompelutiloissa, myös muualla talossa. Esimerkiksi ruokapöytämme kärsii siitä jatkuvasti. Ja oiretta esiintyy riippumatta siitä onko pöytiä/pöytätilaa vähän tai paljon...

Haahuilun tuloksena työpöydältäni paljastui mm. yksi tikkausharjoitus, joka on peräisin kevään kurssilta vapaan tikkauksen demoamisesta. Kokeilimme silloin Angela Waltersin dot-to-dot -tekniikkaa, jossa merkitään ainoastaan pisteitä sinne tänne tarpeen mukaan, esim. kohtiin joissa käännytään. Eli tikataan samaan malliin kuin lapsena piirreltiin niitä pisteestä pisteeseen -kuvia. Se on suhteellisen yksinkertaista ja helppoa, ja sitä voi halutessaan soveltaa myös yläsyöttäjän kanssa tikattaessa - ainakin pienempiin töihin. No, sen sijaan että olisin tehnyt jotain tähdellisempää tai säästänyt demon alun mahdollista myöhempää opetustarvetta varten, ryhdyinkin tikkaamaan sitä loppuun.

Alimmaisessa kuvassa näkyy ensimmäinen mutkikas peruutukseni - päätin leikkiä että tämä 31 x 31 cm työ onkin niin iso, ettei sitä voi kääntää, vaan on mentävä pisteeseen takaperin. Mutkille mentiin, ja yritin korjata sitä ulkopuolelle tekemälläni tikkauksella, mutta näkyviin se jäi, itselleni ja jälkipolville muistoksi.

Uusi tikkausystäväni HQ Avante on vielä vailla kutsumanimeä, en ole mieleistäni millään keksinyt. Uusin idea tuli, kun tutkailin mitä avante eri kielillä tarkoittaa. Portugalin, ranskan ja italian kielistä se löytyi, ja kaikissa merkitys on "eteenpäin". No, tuosta tietysti tuli taas ensimmäisenä mieleen "eteenpäin sanoi mummo lumessa". Hmmm - no konehan puskee tosiaan eteenpäin esteistä välittämättä, ja itse koetan myös noudattaa tuota periaatetta... Se tässä on kyllä poikkeuksellista, että ne nietokset eivät ole lainkaan niin korkeita kuin olin etukäteen kuvitellut... Olisiko se sitten ristittävä Mummoksi? Katsotaan...

Tässä nimetön on leuka rinnassa seuraavan nietoksen edessä. Joku kyseli jossain kohtaa hänen kriittisiä mittojaan. Leveys on 12 jalkaa eli 3,60 m ja syvyysköhän olisi tuo toinen suunta, se on 1 metri. Huoneeseen se on sijoitettu siten, että pääsen kulkemaan sen ympäri kummastakin päästä, ja takana on tilaa n. 1 m. Konettahan käytetään tilanteesta riippuen joko edestä tai takaa. Takaa käytettäessä tikataan ns. pantografeja, eli seurataan laserin avulla paperille printattua tikkausmallia.

Painoakin kaunokaisella on jonkin verran, varmaan 100 kg luokkaa jää taaraksi, kun lavan paino laatikoineen kaikkineen oli muistaakseni 130 kg. Mutta ihan sopusuhtainen on mitoiltaan :) Jostain syystä - varsinkin englannin kielessä - pidän sitä naispuolisena. Ehkä siksi, että hän tuskin selviäisi tehtävistään putkiaivoilla... ;)

Stabilointi on tehty ja otin kokeeksi pois turhan telan, eli sen jolle tilkkupinta on aina rullattuna alkuvaiheessa. Oikeassa alakulmassa näkyy kokeiluni höyhenmallista, jota ajattelin tiettyihin kohtiin veivata. Muu on vielä "hautumassa" ajatuksissani.

***********************

I spent most of my weekend with something that might best be described with the verbs "wandering and wondering". I did manage to wash/shrink some earlier fabric acquisitions, some organizing on my cutting table, but on the whole most of the time I had no evident purpose or goal. I didn't start or finish anything, just wondered from place to place. 

When organizing my stuff I dug out one quilting sample that I had done during the spring course when I taught Angela Walters' dot-to-dot quilting technique. With this technique you don't mark much, only critical (turning) points of your quilting pattern. It's like those dot to dot pictures that we used to draw as kids. And it's relatively simple and easy to do, as it can also be done with walking foot - at least for smaller quilts. Well, instead of archiving the sample for eventual later teaching use, I sat down and finished quilting it. In the last picture you can see my wobbly experiment, as I decided to pretend that my 31 x 31 cm sample was actually a huge king-size quilt that cannot be turned :).

Speaking of organizing the room: have you ever stumbled to the so called free table surface syndrome? It appears in our house everywhere, not only in my sewing room. If there is free table surface anywhere, it won't stay empty for too long. Before you even notice it is filled with books, magazines, newspapers, fabrics, clothes etc etc. No many how many tables you have, it conquers them all...

By the way, I have tried to find a suitable nick name for my HQ Avante. No results so far, nothing seems suitable. Recently I checked what 'avante' actually means. I found it at least in French, Portugese and Italian languages, and it translates "onward". There is a Finnish saying that roughly translates "Onward like Granny in the snow". I guess you get the meaning... Well, that's more or less my feelings with the machine, except that the snow drafts aren't at all as high as imagined beforehand. Should I then call it Granny? We'll see...

Some (Finnish) readers were interested in learning the critical measurements of the machine. It's 12 feet wide and about three feet deep - or whatever that dimension is called... It is placed so that I can walk around it from both sides and there is about 1 m floor space behind it to enable pantograph quilting. It weighs around 100 kg, which corresponds well to her measurements - so she's quite well proportioned :) Did you notice? I wrote 'she' without even thinking - so obviously we are talking about a female machine :D