kolmas kerta toden sanoo!

 Elokuussa pidimme yhden tilkkuryhmän kanssa mukavan ompeluviikonlopun Vääksyssä. Minulla on tilkkuilussa ollut melko hyvä tauko, mutta nyt innostuin värkkäämään pussukoita useamman kappaleen verran.

Olen säilönyt näitä ihania Fassetin kankaanpalasia jo useamman vuoden. Nyt pistin elämän risaiseksi ja kankaanloput palasiksi! Tästä piti tulla pussukka, jossa on vetoketjun alapuolella tukiraudat. Ei tullut, kun pussukasta tuli liian pieni eikä tukiraudat mahtuneet niille tarkoitettuun uraan. Vaikka olin kovin tarkasti mitannut! Kaikenlaista voi tapahtua.

Heksagon pussukasta tein alun alkaen ihan tavallisen mallisen. Nämä heksat on ommeltu koneella puolikkaista heksoista. 

Lopultakin sain mittaukset osumaan sen verran hyvin, että sain tukiraudat paikoilleen! Hieman jouduin "säätämään" (=purkamaan ja ompelemaan uusiksi), mutta mahtuivat juuri ja juuri paikoilleen.

Harjoitus tekee mestarin! Ei nyt ihan mestarityötä syntynyt, vaikka tukiraudat hulahtivat kolmanteen pussukkaan paikoilleen näppärästi.

Minun pussuikoihin tulee aina vaalea vuori! Sen verran olen sisältä mustista laukuista ja pussukoista tavaroita kaivellut, että jos asialle voi jotain tehdä, niin tehdään!

Kuvasta näkee, miten kivan suuri suuaukko näillä tukirautapussukoilla on! Ja suuaukko pysyy auki, kun vetoketju on avattu kokonaan.

Muutenkin tukirautapussukat näyttävät ryhdikkiltä. Tuntuu hieman siltä näin viikon sairastettua, että kaipaisin itsellenikin jonkinlaiset tukiraudat.

Ja koko jengi koossa. Mikä on sinun suosikki?

Ompeluhuoneessa on huiskin haiskin uuden peiton aloitus.

Inspiraation sain Saijan Kesäpeitosta. Ehkä tästä tulee kevätpeitto. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

Iloiset sukat

Tarhakäenkaalilla purkkivärjättyä 7-veikkaa. Keittovärjäyksellä tuli voimakkaampi väri, mutta kyllä tämäkin paikkansa jostain sukanvarresta löytää. 

Minulla on aika paljon eri värejä Nallelankaa ja halusin tehdä värikkäät sukat.

Ihan kaikkia värejä en saanut sukkiin mahtumaan, mutta aika kivan kirjavat niistä tuli. Sulo mietti, että olisivatko ne hänelle hyvät pelisukat.

Minulla oli toinen sukka ja omat muistiinpanot kotona, joten mökillä sitten muistinvaraisesti neuloin sukanvartta ja siitä tuli hieman erilainen kuin toisesta. Keksin itse kuviot ja tein oikein muistiinpanot. Varren kananmuna-kuviossa toisessa sukassa meni hieman pieleen, mutta oikeastaan on melko turhaa tehdä molemmista sukista tasan samanlaiset. On oikein hykerryttävää, kun sukat on hieman eriparia! Nyt pystyn helposti erottamaan, kumpi kuuluu oikeaan jalkaan ja kumpi vasempaan.

Melkein innostuin tarttumaan uudelleen puikkoihin, niin kivaa tuo kuvioiden suunnittelu oli. Erityisesti pidän noista palloista! Kun tytär oli semmoinen parivuotias, tein hänelle villapaidan, jossa oli ainakin etupuoli pallollinen. 

Näiden sukkien nimi on Iloiset, koska niiden tekeminen oli kivaa. 

 

Inhokista tuli ihastus!

Olen yrittänyt edistää tätä neliöpeittoa, mutta Sulo asettuu heti sen päälle, kun levitän sitä vähääkään lattialle. En raaski kieltää Sulolta minun ompeluhuoneeseen tuloa ja vapaata lattiapintaa ei ole kovin paljoa, minne sopuisasti mahtuisi minun työt ja Sulo. Paitsi näin päällekäin.

Kesän ensimmäiset kasvivärjäykset tein lepän viimevuotisilla kävyillä, niillä ruskeilla, joita on yhä oksilla uusien vihreiden kera. Ensin liotin käpyjä vuorokauden ja sen jälkeen kuumensin muutaman tunnin ajaksi noin 80 asteeseen. Annoin liemen jäähtyä käpyineen seuraavaan päivään. Käytin saman väriliemen kolmeen sadan gramman vyyhdin värjäämiseen. Tummin on tietenkin ensimmäisestä kylvystä ja se sai olla yön yli jäähtymässä. Samoin tein kahdelle muullekin vyyhdille yksi kerrallaan. Tuli kauniit värit, vaikka ruskeaa olen vältellyt sitten 80-luvun. Oikeastaan se on ollut koko elämän aikainen inhotus, mutta ei enää.

Kävimme kotona ja tuolla kadun reunassa kasvoi ja kasvaa edelleenkin, tarhakäenkaalia. Sillä sain aikaan tuon kauniin turkoosin eli sinivihreän. Olin ihan onnen kukkuloilla, kun onnistuin noin hyvin! Vihreä ja keltavihreä ovat järviröyhystä. Odotin tummempaa, mutta taisivat olla jo hieman ylikypsiä. Röyhyt eivät olleen niin kauniin violetteja, kuin olisin toivonut.

Olen haaveillut villatakista ja näistä langoista halusin tehdä sen. En löytänyt langalle sopivaa mallia, joten neuloin mallitilkun ja yritin parhaani mukaan laskea ja suunnitella millä silmukkamäärällä saisin mahdollisimman sopivan nutun itselleni.

Vihreistä langoista tuon keltaisemman värjäsin uudelleen, mutta jätin vihreät kuitenkin pois työstä.

Tämä pata oli täynnä samettiruusuja, mutta kävimme lauantaina saaren areenalla petanque peliä varten talkoissa, oli peurat käyneet ruokailemassa. Sentään 5 kukkaa olivat jättäneet. Olin ajatellut, että kuihtuneet kukat päätyisivät purkkiväärjäykseen. Onneksi nuppuja on vielä runsaasti ja pata hieman vaikeammin saavutettavissa. Laitoin myös muutaman siemenen mittuja kasvavaan pataan ja siellä ne kukat ovat saaneet olla rauhassa. Ehkä voimakkaan mintun tuoksu ei ole näiden peurojen/kauriiden mieleen.

 

Heinäkuussa käväisin Hakaniemen hallissa ja siellä oli yllätyksenä pop up kangaskauppa (ja vaatekorjaamo) ja ostin muutamia tilkkuja.

Isoäidin neliöistä saa aikaiseksi vaikka pelin.

Nappuloihin voisin vielä kirjoa ristit ja nollat vaikka toimii myäs erivärisillä "nappuloillakin".

Sekalaisia käsitöitä kevään ja kesän varrelta

 

Perinteistä kesämökkipuuhaa on villalankojen värjäys.

Vielä odottelen järviröyhyjen "valmistumista" värjäyskuntoon, mutta lepän viimevuotisilla kävyillä tein kolme vyyhtiä. Kaikki samasta liemestä.

Kun alkuun oli turhan kylmät ilmat, tartuin puikkoihin ja neuloin kunnon pipon. Lankana on viime vuonna keittovärjätty bluefacedleicester ja Armi Yarnsista ostettu ihana Woolmeonce.

Lankaa riitti vielä kämmekkäisiin.

Toukokuussa olin jälleen kenkäkurssilla, tällä kertaa Keravalla.

Nämä tein tyttärelle hänen Beninistä tuomasta kankaasta. 

Aika ihanat!!

no onkos tullut kesä...

 Eipä ole, vaikka kesälomaa vietän ja kesäkengät valmistui tänään.

Kalliolan kansalaisopiston viikonlopun kangaskenkäkurssilla  valmistui kepeät kengät kesään. 

Kankaaksi valitsin marimekkoa, kuinkas muuten! Vuori, nauhat, pohjat ja muut tuli kurssilta. Vaihtoehtoina olisi ollut matalat varret tai sitten nämä minun valitsemat puolikorkeat tai korkeat maiharit. Täytyy todeta, että kyllä on monia vaiheita kenkien teossa!

Ompelua oli vähän, mutta liimaamista sitäkin enemmän. Ihan kivoilta kengät tuntuu jaloissa ja minun pohjalliset mahtuivat hyvin kenkiin. Kengät rakennettiin lestien päälle ja jännitti, saanko lestit pois valmiista kengistä. Onneksi ohjaaja Nelli sai, minä en.

Hieman teki mieli tehdä kirjoneuletta ja eihän siihen auta muu kuin tarttua puikkoihin ja lankakeriin. En ole suunnitellut koko sukan kuvioita tarkasti etukäteen, mutta sen verran kuitenkin, että värit on valittu ja kuviot piirrelty paperille. Lankana Novitan Nallea.

neulontaa, virkkausta ja ompeluhommia

 

Pellavan väriset kirjoneulesukat viimeisen Martta-lehden ohjeilla. Kirjoneulekuvio on 100 vuotta vanha, mutta ei se ikä mitenkään kuvioissa näy!

Pitkästä aikaa farkkurouva on päässyt ompelukoneen ääreen ja saanut vanhoista farkuista kivan olkalaukun.

Tämmöinen mukavan kulmikas veska, johon mahtuu kaikki se mitä tarvitsee. Ja jätän pois aina ne turhat tavarat, jotka eivät laukkuun mahdu. Etupuolella on vetoketjutasku. Oikein jouduin tilaamaan metalliketjut, joita en normaalisti edes käytä. Ne on jotenkin kovia ja raapii käsiä. Semmoinen mielikuva minulla oli, mutta kädet on kyllä ihan kunnossa vielä. Myös laukun sisäänmenovetoketju on metallinen.

Takapuolella on tavallinen avotasku, jossa säilytän kynää. Veska on noin 22 cm korkea ja noin 18 cm leveä. Syvyys hieman alle 5 cm. Laukussa on tukena ohut laukkuhuopa ja vuori on puuvillaa, toisella sivulla avoin tasku.

Tämä on muodikas olanyliveska, semmoinen entisaikojen vyölaukku, jota nykyään käytetään eri tavalla. Kankaana ihanaa artekia. Koska kangas on jo tukevaa, en käyttänyt mitään tukimateriaalia tässä veskassa. Tässä on myös edessä vetoketjullinen sivutasku. Ja vetoketjut muovisia.

Ylhäältä päin näkyy sisustaa ja se, miten hihnat lähtevät takareunasta ihan vyölaukkumaiseen tapaan. Mitat noin 10 x 19 cm ja syvyyttä 4,5 cm.

Molemmat laukut tulee myöhemmin tehtäviksi kurssillani.

Nyt kun ompeluhuoneeni on tupaten täynnä tyttären muuttokuormaa, olen vallan siirtynyt neulelankojen pariin. Sukkia, neulepaitaa ja viimeisin innostus nämä afrikan kukat! Juuri nyt sanon, että tästä on tulossa liivi. Se saattaa myöhemmin muuttua joksikin muuksi. Lankana arwetta ja kolmosen koukku. Näitä on niin kiva tehdä! Yksi pala syntyy sukkelaan ja vaihteluakin on, kun on useampia värejä. Näiden lankojen parissa täytyykin viihtyä melkein jouluun asti. Tytär lähtee huomenna Beniniin ja palaa vähän ennen joulua.

melkein kuin maalla

Aika kauan kesti tämän peiton valmiiksi saaminen.

Pinta oli kasassa jo aikaa sitten, mutta tikkaaminen ei ottanut valmistuakseen. Tai suoraan sanottuna edes alkaakseen.

Motiivit on kirjasta Farm Girl Vintage 2. Kirjassa olisi ollut hevonen, lehmä kukko ja muitakin, mutta ei ne tähän nyt sopineet. En halunnut tehdä ihan maalaispeittoa, enemmän semmoisen pienen pojan peiton. 

Peiton koko on 128 cm x 85,5 cm. Tikkasin tuollaisen vinoruudutuksen. Aina kun aloitan tuollaisen tikkaamisen, ajattelen, että onneksi tämä on helppo homma. Ei ole. Niin vaan lähti liian vinoon menemään, vaikka oli ohjain käytössä. Äkkiäkös sitä hyvällä ratkojalla purin vinoudet ja tikkaukset uusiksi. 

Taustakangas on söpöä pingviinikangasta. En tiedä onko nuo pienet pilperot tähtiä vai lumihiutaleita. Pintojen välissä on bambuvanu.

Kirjassa oli kyllä kissa, mutta ei koiraa. Olisi ehkä pitänyt itse piirtää koira, ei se niin vaikeaa olisi ollut, mutta eipä tullut tehdessä mieleen.

Huvittaa tämä ampiainen ja kukka! Ei kai se amppari pistä tuota kukkaa? Ainakaan se ei ime mettä siitä, kun on noin päin.