On aika paljastavaa,
kun hetkeksi malttaa pysähtyä
katsoakseen/kuulostellaakseen itseään.
Kaikenlaisissa tilanteissa.
Olenko auttaja,vastuunkantaja,
sopeutuja, myötäilevä,
haastaja,
väittelijä, vetäytyvä,
hyökkäävä,
sovitteleva,
puolustaja,
johtaja.
Jne.
Löytääkö itsensä
toistuvasti
saman kaltaisista tilanteista.
Hakeutuuko sellaisiin.
Toistuvasti tietyssä roolissa.
Uudestaan ja uudestaan.
Tuleeko omaa käyttäytymismalliaan koskaan rikottua.
*
Osaamme aika hyvin huijata itseämme niin,
ettemme katsoisi itseämme.
Eihän se helppoa ole. Eikä kivaa.
*
Vahvuutemme on myös heikkoutemme.
Ja heikkoutemme voi olla vahvuutemme.
Yrittää siinä sitten ihminen elää itsensä kanssa.
;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti