Puts Plank

 

*

Eilen illalla

vedettiin tämän kauden vikat treenit.

Kolme tuntia illan päätteeksi

täyttä asiaa.

Hoipertelin sitten bussista kotiin

jalat hellinä,

mutta mieli kepeänä.

Kyllä harrastaminen aikuisena onkin ihanaa!

 

Nyt jätän tanssikengät

 muutamaksi kuukaudeksi huilimaan

ja liikunnan saralla keskityn

muihin lajeihin.

 

*

 

 

*

 

Meidän kuisti täyttyi tänään

kesäkenkäsistä,

kun meillä on juhlittu tytön synttäreitä

koulukavereiden kanssa.

Suloisia tyttöjä.

Olipa kiva kuunnella heidän juttujaan.

Liikuttavan ihania.

 

*

 

 

*

 

Olen muuten päässyt jo asiaankin.

Eli lastenhuone-projekti on käynnissä.

Ne painavat huonekalut,

joista kerroin aikaisemmin,

ovat nyt siirtyneet

 omille uusille paikoilleen

ja

ollaan tilanteessa,

joka on jo aika lähellä

loppusilausta ja viimeistelyä,

mitä ikinä se tarkoittaakin.;)

*

 

*

 

Ensi viikon istun

täydennyskoulutuksessa

ja

aion nauttia joka siemauksesta.

Aikuisopiskelu kun on ihan

 ihanaa sekin!;)

 

*

 

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

 

Voisinko ruusun tavoin

uudelle olla avoin,

juureni säilyttää?

 

Voisinko ruusun lailla

suunnitelmia vailla

ylistää elämää?

 

(Anna-Mari Kaskinen)

Mitä tänään tunnen?

Huuto ja hellyys

- kaikki jättää jälkensä

ihmissydämeen.

Olkoon hellyyden voima

huutoa väkevämpi.

 

(Anna-Mari Kaskinen)

 

 

 

Tänään olen tuntenut...

 

*helpotusta*

 

Tyttären eiliset synttärijuhlat juhlittu.

Kakut leivottu ja nurkat imuroitu.

 

 

*jännitystä*

 

ennen nousua lavalle tanssimaan.

 

 

*Iloa*

 

siitä, että tanssisooloni meni nappiin. Jee!

 

 

*haikeutta*

 

siitä, että tämä tanssikausi on päättymässä.

Sekä siitä,

 että symbioosi ihaniin tanssikavereihin katkeaa.

Ainakin hetkeksi.

 

*pientä pettymystä*

 

erään ihanan bloggaajan ilmoituksesta

mahdollisesti lopettaa bloginsa.

 

*ihmetystä*

 

sitä tunnetta kohtaan,

miten tärkeäksi toisen,

oikeastaan itselleen täysin vieraan ihmisen

blogi onkin itselle muodostunut.

Sanojen läpi toinen onkin tullut niin tutuksi.

Ja tärkeäksi.

Tämä bloggailu on syvempää

toisen bloggajan lukua kuin äkkiseltään luulisi.

Sanatonta viestintää sanoisin.

 

Ihanalle JOnnalle,

näillä sanoilla

kiitos!

 

 

Kun olit mennyt,

ei metsä ollut sama,

ei niitty, ei tie,

ei polku, jonka halki

sinä olit kulkenut.

 

(Anna-Mari Kaskinen)

 

<3

 



Sadepäivän runo

 

Kevätmetsässä

lapsen käsi kädessäni.

Ämpäri ja lapio,

ämpärissä puolukanvarpu,

kevättuore ketunleipä

ja lumen alta herännyt uninen kivi,

joille lätäköstä otettiin vettä

suurimpaan janoon.

 

Opettelin siinä pikkuhiljaa:

kivikin elää,

- ja jokainen meistä kaipaa lämpöä ja vettä

ja että meille puhuttaisiin.

 

(Aino Kemppainen)

Ajatus miehen tiellä pitää

 

Tänään

joitain

Matti A. Pitkäsen

ajatuksia

Päivää kiitän, yötä ylistän-kirjasta,

olkaa hyvät!

 

"Kahvitauolla mieleeni valahti sävähdyttävä

välimatkan tunne:

mistä nämä ihmiset, miten minä tänne?

Hyviä työkavereita kaikki,

ja kuitenkin mietin, olisinko itse valinnut nämä ihmiset,

ellei yhteinen työ olisi tuonut meitä

samaan kahvipöytään.."

 

 

"Mikä on ihmisen paras ikä?

 

Olen hellittänyt itsestäni,

avannut molemmat käteni

ihmisen, Salaisuuden edessä.

 

Ihmisen paras ikä on nyt, aina nyt."

 

 

"Vasta nyt alan nähdä itseni

lapsena

joka minä kerran olin;

siitä nousee kaikki hyvä ja uusi minun elämääni.

 

Mitä minulle on tapahtunut,

mitä minulle on tehty, kun olen tällainen...

katselen lapsuuskuviani usein

ja vanhojen sukulaisten muistot minusta,

muistot minusta lapsena ovat oudosti kiihdyttäviä:

sellainen haluan vielä kerran olla!

 

Lapsena aamusta Aamuun.

 

 

"Minä olen ihminen vahvimmillani.

Minussa on nyt ne tiedon ja kokemuksen kerrostumat,

joista elämä versoo.

Minä luon ja synnytän elämää,

kannatan voimillani vaistoillani lahjoillani

veromarkoillani

rakkaudellani hellyydelläni kovuudellani

koko tätä olemassaoloa.

Ilman minua maailmat sortuvat.

Tiedän paikkani, tiedän arvoni,

pidän pääni pystyssä, kaikissa tuulissa.

 

Tulee ilta, mutta päivä on ollut ihana.

Päivää kiitän.

Tulee yö, mutta päivä on ollut ihana.

Yötä ylistän."

Sateinen keskiviikko raikastaa.
Ja huomenna poutaa,
eikö vaan!

Terkkuja keskiviikkoonne!



Toukokuun päiviä

 

 

*Perjantaina*

 

valmistui kässäkerhossa kesäinen talo.

Olen siis edelleen

talo-linjalla.

Kohta tekisi mieli käydä matonkuteiden kimppuun.

Olohuone odottaa edelleen mattoaan.

 

 

*Lauantaina*

 

muun muassa

terassin pesua ja

kesäkalusteiden rymsteerausta.

Eli paikoilleen asettelua.

 

 

 *Sunnuntaina*

 

Päivä hujahti tanssien.

Tanssikoulumme tanssi-illassa.

Mukana viidet eri varusteet.

Oli hip hoppia, nykäri-soolo,

rumbaa, cha cha chaata

ja showta. 

 

 

 *Tällä viikolla*

 

siirrellään muutamat huonekalut,

jotta saisimme lauantain synttäreitä varten

edes jonkun huoneen "valmiiksi".

 

Eli synttärivalmisteluja ainakin luvassa.

 

Ja viikonloppuna myös tanssitaan iltojen päätteeksi

kaksissa kevätnäytöksissä.

 

Pomppii, pomppii!!!

 

CIAO!

 

:)

 

 

Kiehumisesta tekoihin

 

Tiedättekö,

siskoni on laihtunut

kolmessa ja puolessa kuukaudessa

15 kiloa.

Hän aloitti eräänä helmikuisena päivänä

ja

sillä tiellä on edelleen,

ja erittäin varmalla otteella.

Ei mitään stressiä,

 hösötystä, ylilyöntejä tai paineita,

vaan ihailtavan

 tasaista ja varmaa menoa,

hyväntuulista laihduttamista.

Voi hitsit,

on kiva seurata sivusta.

 

Toivoin,

että hänestä saisin tsempin itselleni

ottaa oikein kunnon

rystäyksen

omassa projektissani,

jotta pääsisin eteenpäin,

mutta kattia kanssa.

Kohtahan hän jo ohittaa minut ja

itseasiassa menee varmaan

lujaa vauhtia ohitseni. ;)

 

Meillä on yhteinen tavoite.

Heinäkuussa

hän ja vanhempani

lähtevät meidän perheen kanssa

Italiaan

ja kuvitelemme jo nyt

kuinka

menemme keventyneinä

mekoissamme

pitkin

ihania

aurinkoisia maisemia.

 

Hihii,

taitaa sisko mennä upeana

ja minä käyskentelen

perässä...

 

Jotta minäkin pääsisin siskoni vauhtiin,

niin laitan itselleni juuri nyt

kaksi isoa kannullista vettä pöydälle valmiiksi juotavaksi

tätä päivää varten.

Ja niin aion tehdä joka päivä.

 

Tästä se lähtee,

Yritän laittaa vähän aineenvaihduntaani vauhtia,

kun ei meinaa pysyä perässäni.

 

Tänään nimittäin luvassa

kävelyä,

pyöräilyä, tanssitunti ja body pump.

 

Ja sitä lepoakin (!)

ja vettä.

 

Ciao!

 

<3

 

 



Kiehumispiste

Nyt en kyllä ala mitään.

Suoraan sanottuna

koen lievästi sanottuna

ihmetystä

omaa kehoani kohtaan.

Siis mitä ihmettä,

kysyn vaan.

Minä liikun kuin aropupu.

Tavallisten

 tanssituntien ja jumppien lisäksi

olen

viime viikosta lähtien

 suhannut päivittäin pyörällä

kunnon matkoja

pitkin Espoota

niska hiessä,

esimerkiksi

hakenut lasta päiväkodista

ja polkenut

jumppasalille.

Selvää lisäystä.

Sekä vaellellut

tarmokkaasti  ja rivakasti

sekä hyöty että kuntoilumielessä

lenkkipolkuja

parhaimmillaan

kolme kertaa päivässä,

kun mukaan laskee lasten pyörälenkit,

jolloin olen käytännössä juossut

heidän perässään.

 

Ja mitä on viikossa tapahtunut!?!

Painoni on noussut,

enemmän kuin laki sallii.

En sano enempää.

En voi.

Joku ehkä ihmettelee,

mutta nyt ei naurata.

Joudun nimittäin tosissani

kamppailemaan

kilojeni kanssa,

jotka ovat tiukassa.

 

 

Minä jään tänne nyt nuolemaan haavojani.

Ja teen pienet kahvakuulat näin illan päätteeksi.

Ja ryven vähän itsesäälissä.

 

Kuullaan taas kamut!

 

Soronoo!



Päivän runo

 

 

Jos jäisi yksi sana,

niin minkä sanoisin,

jos rukous vain yksi,

nyt mitä anoisin?

 

Jos saisin yhden aamun

ja

yhden maiseman,

niin miten valitsisin

parhaan ja kauneimman?

 

On yksi suurin niistä,

on yksi joka jää.

Ei mikään sitä riistä,

muu kaikki häviää.

 

On yksi kaunein sana.

En sitä lausukaan.

Se jääköön palavana

hehkumaan valoaan.

 

( Anna-Mari Kaskinen)

 

 

 

Hyvää Äitienpäivän iltaa!

 

Dagens

 

Pelon tuulet

hajottavat taivaani,

ehjän ja sinisen

repivät rikki.

 

Myrskyn alla

sydämeni maa

käpertyy kauhun möykyksi

kuin tahtoisi kokonaan pois.

 

Missä on sinun kätesi,

se kaikkivoipa?

Missä on sinun rauhasi,

joka ei ole tästä maailmasta?

 

Niitä me tarvitsemme

voidaksemme olla pieniä

rohkeita

tässä maailmassa.

 

(Aino Kemppainen)

 

Usein käy niin,

että kun avaan jonkun runokirjan,

niin sieltä pompsahtaa silmiini

joku

päivään, tunnelmaan tai

tilanteeseen sopiva ajatus.

Niin tänäänkin.

 

Oloni ei ole nyt ihan noin

dramaattinen kuin

tuo runon tunnelma,

mutta ainakin sellainen kuin

ottamani kuva.

Edessä valoisa näkymä,

mutta harson peittämä.

 

Blääh, minulla oli

vielä eilen aamulla

niin lupaavat ja innostavat

suunnitelmat ensi syksylle.

Melkein sinettiä vaille valmiit,

mutta kuitenkin nyt näyttää

siltä,

että ne suunitelmat jäävät

 toteutumatta.

Harmittaa se,

että olin jo

 niin varma asiasta.

 

Silloin on kaivettava itsestä

se,

josta mielellään muille paasaa.

Luottamus.

Kyllä kaikki vielä järjestyy,

kun vaan jaksaa uskoa

 niin.

 

:´(



Pähkäilyjä

 

Minun piti tehdä postaus

kodin sisutuksellisista asioista.

Tai siis alun alkaen koko blogi

sisustuksellisista asioista.

Meni juttu, 

ja blogi,

 sitten kuitenkin

ihmisen sisäisten

sisustuksellisten asioiden puolelle.

 

Inspiroiduin muiden blogi-teksteistä.

Ja samalla ihmettelen

voiko blogini heittää säännöllisesti

härän pyllyä

postausten aihevalintojen kanssa.

Ilmeisesti voi.

 

Ennen tätä inspiroitumistani

tuumailin kyllä jo itsekseni

laittaako ylipäänsä enää tänne blogiini

näitä kodin kuvia.

Mitä niitä tänne tunkemaan.

Toisaalta en itse osaisi tehdä blogia

 ilman kuvia.

 

 

Mielessäni on pidemmän aikaa

pyörinyt

useampia aiheita,

joista haluaisin kirjoittaa

ja kertoa.

Sitten ajattelen,

että kuka minä olen tänne

 saarnaamaan ja meuhkaamaan

 ajatuksiani.

Että ota tästä nyt sitten selvää.

 

Tämä bloggailu on hassua.

Toisaalta olla anonyymi

ja samalla kuitenkin kertoa

 jotakin elämästään ja

omista henkilökohtaisista

 tuntemuksistaan jne.

Mistä tulee tarve vetästä "julkisesti"

 kortit pöytään!?!

 

Välillä käväisee mielessä

suljetun blogin pitäminen,

jossa uskaltaisi kirjoittaa enemmän. 

 

 

Tällä hetkellä

elän tilanteessa,

jossa meinaan pakahtua

ahaa-elämyksistä,

joita olen löytänyt elämästä

ja joita koen elämän minulle

tarjonneen.

Ei silkkihansikkain

vaan kovan työn,

 kokemusten

ja ennen kaikkea itsetutkiskelun kautta.

Sellaisen työn  kautta,

joka on itse täytynyt löytää, rypeä

ja kohdata.

 

Voinko olla olossani nyt.

Saanko siihen luvan

vaikka näkisin samaan aikaan,

että elämä potkii toista.

 

Jos on usean vuoden taistellut itsensä kanssa,

milloin tulee hetki

hengittää tasaisesti ja olla vaan.

Antaa ilman kiertää.

Elämän rullata.

 

Ehkäpä juuri nyt.

 

 

Lähetän erityisterveiset

 kahdelle ihanalle

blogi-siskolle,

jotka olette juuri

postanneet väsymyksestänne.

Olette mielessä.

Ja ihania<3

 

Päivän elin ahdistusta,

pimeyden päivän

huusin sinua.

 

Väsymyksen alta en enää

jaksanut rukoilla.

 

Päästin irti.

Putosin.

 

Valveilla,huutaen en

löytänyt sinua.

Heräsin ihmeeseen:

unessa

olit löytänyt minut,

pudotessani

siepannut kämmenellesi.

 

(Aino Kemppainen)

 

 



Toukokuun toisena

 

 

 

 

Kun saavumme tähän hetkeen

 

Kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.

Kun saavumme tähän hetkeen

pysähdymme, ja katso:

kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.

Joen pintaan heijastuu

kaikki.

Puut ja pylväät, vuodet, kasvot

kaikki rakkaus

tämän hetken.

Ja runsaat silmut,kevään suuri valo.

 

(Lassi Nummi) 

 

Voiko tätä uskoa.

Ollaan toukokuussa.

Kesä jo niin kovin lähellä.

Ilmassa ihan väkisinkin jo poreilee

lasten tuleva kevätjuhla

ja pitkä loma.

 Kesä!

Valoa ja lämpöä.

Vihreyttä.

Sadettakin.

Ja ukkosta.

Paljon mukavia asioita.

 

 

Meillä on vielä lähes koko piha

haravoimatta.

Viikonloppuna siis urakoidaan.

Käydään tytön kanssa puutarhaliikkeessä

siemenostoksilla

ja laitetaan kädet multaan.

Terassinkin sopisi pestä.

Siitä hommasta tykkään.

 

 

Mitä muuten Fengshui-projektiin tulee,

niin se homma on vielä kesken.

Toivon,

että siinäkin pääsisimme

viikonlopun aikana

etenemään.

Jos jotain hyvää,

niin ainakin se,

että tuleepahan muutokset vähitellen

eikä kertarysäyksellä.

Käsittääkseni se on

fengshuin tarkoituskin.

Pikku hiljaa.

 

 

Kuvat ovat muuten vappuaatolta

ystäväperheemme kotoa.

 

Ihania värejä, eikö!

 

Ihanaa viikonloppua!

 

<3