Kööpenhamina vei sydämemme!

Kesä meni taas kerran liian nopeasti ja muutenkin on ollut touhua jos jonkinlaista ja blogi jäänyt, ihan tarkoituksellakin, koska on tuntunut etten jatka tätä enää.

osan kesälomasta vietimme ihanassa Kööpenhaminassa ja hullaannuimme kaupunkiin ihan täysillä!  Saimme asua ystäväni asunnossa heidän poissa ollessa ja se oli ihan loisto juttu koska näin pääsimme todella asian ytimeen ja näimme ja koimme paljon enemmän kuin, jos olisimme asuneet hotellissa.  Kävimme ihan tavallisissa ruokakaupoissa ja oli mielenkiintoista tutkia Tanskalaisten ruokakauppojen valikoimia. Löysimme lempikaupan, kioskin, ravintolan jne.

Olin vuosia haaveillut pääseväni Kööpenhaminaan ja olen niin kiitollinen, että se haave nyt toteutui! Tanska otti meidät heti kentällä vastaan avosylin, ihmiset hymyilivät ja tunnelma oli leppoisa. 

Menimme asunnolle metrolla kätevästi suoraan lentokentältä. Oli mahtava fiilis todella astua Jyllannin maaperälle ja kävellä tasaisia katuja pitkin.

Olimme Kööpenhaminassa sen verran pitkään, että opimme löytämään eri paikkoihin helposti ja kännykän karttaa tarvitsi vain harvoin. 

Alun perin tarkoituksena oli vuokrata Christiania pyörät, mutta hinta olikin sen verran kallis, että päätimme antaa omille jaloillemme työtä ja kiitollisena terveisiin jalkoihimme kävelimme joka paikkaan. "Asuntomme" oli onneksi aika keskeisellä paikalla ja joka paikkaan oli mahdollista kävellä. Pakkasimme eväät ja vesipullot reppuihin ja saavuimme "kotiin" vasta iltamyöhällä. Lapset osoittivat osoittivat taas olevansa aivan huppu tyyppejä ja kaikki sujui enemmän kuin hyvin, kunhan muistimme ainakin kerran päivässä pistäytyä 7eleven kaupassa ostamassa jäähilejuomat ja taas jaksoi kummasti :)

Kävimme katsomassa kuuluisat turistinähtävyydet, pienen merenneidon, kuninkaalliset linnat,  Nyhavnin kauneuden, satusetä Hans Christian Andersenin talon ja patsaan. Vapaaseen Christianiaan tutustuimme kanaaliristeilyn kautta, menimme veneellä siitä hissukseen ohi ja näimme yllättävän paljon Christianiaa nakuine ihmisineen, mikä oli lapsista hassua ja sai naurut aikaan. Lasten takia emme ihan sisälle Christianiaan menneet, sen verran ristiriitaisia juttuja olemme paikasta kuulleet, hyviä sekä vähemmän hyviä ja koimme ettei se ole paikka, jossa haluaisimme lasten kanssa vierailla sen syvemmin.

Ilolla katselin lapsia, jotka osasivat ottaa matkasta kaiken irti ja huomioivat kauniit talot ja patsaat, upeat puistot ja suihkulähteet. Löysimme lammen, jossa uiskenteli lukuisia karppeja!  Kööpenhamina näytti meille todella parhaat puolensa. Lämpötila huiteli koko ajan yli 30 asteessa, mutta merituuli kun puhalsi niin olo ei ollut tukahduttavan kuuma.

Näimme kuun pimennyksen rannalta, jonne oli kokoontunut iso joukko ihmisiä sitä ihmettelemään. Ikimuistettavaa oli nähdä tuo upea näytös Tanskasta käsin, samalla kuin Suomessa harmiteltiin, ettei koko näytöstä pahemmin pilvien vuoksi näkynyt.

Aamuisin nukuimme pitkään ja iltaisin valvoimme pitkään, olo oli koko ajan kevyt ja ihmeen onnellinen. Tanskalaisten kevyen rento asenne tuntui todella tarttuvan. Kaikki oli helppoa, ihmiset olivat avuliaita ja rentoja. En nähnyt ketään suupielet alaspäin vaan se hygge oli tosiaan ihmisissäkin käsin kosketeltavissa.

Nautimme kävelyistä "asuinalueellamme", nautimme tiiviistä yhdessä olemisesta, rennosta tunnelmasta, ihmisten iloisuudesta, kaupungin valtavasta kauneudesta ja väreistä jotka saivat meidät huokailemaan ihastuksesta. Ihastelimme Tanskalaisten kykyä saada jopa kerrostalopihoista niin kauniita, kuin keitaita, puistoja. Ihastelimme, että joka paikassa oli pöytiä ja penkkejä, ihan oikeasti, jopa keskelle parkkipaikkaa oli laitettu pöytä ja penkit joissa istuskella! Yhteisöllisyys oli käsin kosketeltavissa! Valoja, lyhtyjä, kukkia, pensaita, kaikkialla oli niin kaunista, että välillä ihan itketti ja samalla tuntui haikealta luopua siitä ja tuntui, että haluaisin viedä palan Kööpenhaminaa myös Helsinkiin.

Pyöräilykulttuuri oli myös täysin erilainen, olinhan siitä kuullut, mutta että sai omin silmin sen nähdä ja todella huomata oli hienoa. Täällä Helsingissä iso osa pyöräilijöistä paahtaa kovaa vauhtia hienoinen hullunkiilto silmissä, kypärät tiukasti päässä painellaan menemään vaikuttaen siltä, ettei siitä matkanteosta kuitenkaan nautita, kuin se olisi pakollinen suoritus josta tulee suoriutua mahdollisimman nopeasti.

Kööpenhaminassa pyöräily oli enemmänkin juuri sitä miten meidän perhe pyöräilee, vailla kiirettä, rauhassa rullaten ja pyöräilystä nauttien, ilolla. Vauhti ei kenelläkään ollut kova vaan, kenelläkään ei tuntunut olevan kiire. En nähnyt yhtäkään pyöräilyvarusteisiin sonnustautunutta vaan ihmiset pyöräilivät liehuvissa hameissa, useat paljain jaloin ja todellakin 9/10 ilman kypärää, vain lapsilla oikeastaan oli kypärät, mutta ymmärrän sen oikein hyvin, koska se pyöräily on siellä niin erilaista, ei pakonomaista paahtamista.

Laatikkopyörissä oli kyydissä koiria, oli koko perhe, isä polki ja äiti lapsineen ja koirineen oli kyydissä, mummot polkivat ja toinen oli kyydissä ja hetken päästä vaihtoivat toisinpäin, nuoret polkivat, toinen kyydissä, mankassa kuului kovaa musiikki, Christiania pyörät olivat toinen toistaan hienomman värisiä, koristeltu maalein, tarroin, kukin. Kaikilla iloinen ilme ja nauru herkässä. Pyöräteitä oli joka paikassa ja ne olivat leveitä, leveämpiä kuin jalkakäytävät! Olimme ihastuksissamme! Tämä Helsinki kun tuntuu olevan rakennettu lähes vain autoilijoita ajatellen ja pyöräilijöitä suorastaan inhotaan. 

Kun lopulta tuli kotiinlädön aika sai se aikaan sellaista haikeutta, että hämmästyin, metrossa matkalla lentokentälle sydän ja sielu olivat niin täynnä kaikkea kauneutta ja chilliä meininkiä, että kyyneleiden tulo oli todella lähellä. En olisi halunnut luopua Kööpenhaminasta.  

Lentokoneessa katselimme lapsiamme, jotka nauroivat ja hihkuivat ääneen ilosta ja innosta (tämä oli heidän ensimmäinen edestakainen lentonsa), kuuntelimme miten he puhuivat Kööpenhaminasta, miten kivaa siellä oli, otimme käytävän yli toisiamme kädestä, katsoimme toisiamme ja hiljaa mielessämme meillä oli sama ajatus; jos se vain meille suodaan niin mielellämme tulisimme Kööpenhaminaan uudestaan. Asiaa ei tarvinnut sanoa, se oli niin vahvasti meillä molemmilla sydämissämme, Kööpenhamina. 

Kiitos Kööpenhamina lämmöstäsi ja ilostasi, hyvästä fiiliksestäsi jolla meitä hoivasit <3 

P.S. Instagramista löydyn nimellä d_e_s_t_e

Pääsiäislomalla

Pääsiäislomalla lähdimme todelliselle lomalle Tukholman risteilylle, se oli kaivattu lepoloma meille kaikille ja todella ja ihan täysillä rentouduimme ja nautimme joka hetki.
Laivalla söimme hyvin, olimme porealtaissa ja saunoimme upeassa saunassa, josta on näkymä merelle. Todellista aivojen nollaamista ja nauttimista! Kuu mollotti taivaalla tehden kuunsillan merelle, istuimme löylyissä ja huokailimme ihastuksesta.

Aamupalan jälkeen menimme Tunnelbanalla ja ratikalla Vasa-museoon, missä emme olleet pienempienlasten kanssa ennen käyneetkään, mutta nyt he ovat jo sen verran isoja ettei upea laivan julma kohtalo enäää pelota ja luurangot herättävät vain mielenkiinnon.
Vasa-laiva oli huiman kokoinen! Se jatkui ja jatkui ja sitä sai ihastella monesta eri kerroksesta. Miten yksityiskohtainen laiva olikaan, jokainen kohta laivasta oli koristeltu häikäisevän upeasti! Laivan kokoa on mahdotonta hahmottaa kuvista niin valtavan iso se oli.
Suurin osa varmastikin tietää Vasa-laivan kohtalon, mutta he jotka eivät niin valaisen hieman:

Vasa-laiva oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin lippulaiva, joka upposi neitsytmatkallaan Tukholman edustalle Tegelvikenin kohdalle matkattuaan vain ihan hetken. Jo silmillä huomaa laivan painopisteen olleen ihan nurinkurinen ja se olikin syy uppoamiseen. Kuningas Kustaa II Aadolf halusi laivasta vaan korkeamman ja korkeamman, tykkejä piti olla enemmän ja enemmän ja lopulta niitä oli aiotun parinkymmenen sijaan 64. Kuningas määräsi laivan pohjan täytettävän isoilla kivillä, jotta painopiste olisi alhaalla, mutta kaikki tämä teki laivasta ja sen painopisteestä niin kiikkerän, että sen oli mahdotonta pysyä pinnalla. Kuningas halusi laivaan normaalia enemmän tykkejä. Tämä tarkoitti, että laivaan valitut mitat eivät enää olleet sopivia ja sen rakentajilla oli edessään aivan liian vaikea ongelma.  Vasa oli yläosastaan liian painava ja laivassa oleva 120 tonnin painolasti oli liian vähäinen.

Laiva siis upposi seilattuaan vain muutaman minuutin ja kallistui upoten samantien 10. elokuuta vuonna 1628. Hylky oli meren pohjassa 333 vuotta jonka jälkeen se vuonna 1961 nostettiin ylös ja Vasa-museo on rakennettu laivan ympärille. Laiva on kunnostettu upeasti ja 98% sen osista on alkuperäisiä, mikä on aika huimaa!

Menkää katsomaan ja omin silmin toteamaan!

Museosta lähdettyämme kävimme tottakai pohjoismaiden suurimmassa BR-lelukaupassa ja kävelimme ja ihastelimme keväistä Tukholmaa, joka oli taas niin kaunis ja hurmaava, että laitoimme jopa viestin kotiväelle, että moi me jäädään tänne, täältä saa nuuskaa ruokakaupasta automaatista :D

Laivaan oli kuitenkin aika palata ja päivä aurinkoisessa Tukholmassa jäi taas ihan liian lyhyeksi.
Stockholm i mitt hjärta. Jep!

Ahvenanmaalle tultaessa teimme meidän perinteisen: yöpaidat ja takit päällä kannelle hippasille. Kuu loisti taivaalla ja Harri Hylje hymyili yhtä tyytyväisenä ja rentoutuneena kuin mekin. Yöaikaan kannella ei ollut kuin satunnaisia ihmisiä tupakalla ja saimme todella koko laivan kannen käyttöömme hippaleikille :D Flunssanhan me siitä saimme, Eemeli ja minä, mutta eiköhän se tästä :)
Tämä pieni lomamatka teki todella hyvää vaikkakin olemme kaikki sitä mieltä, että ensinnäkin laivamatka on aivan liian lyhyt, laivalla on kiva olla ja maisemat laivalta katsottaessa ovat ihan uskomattoman upeat. Näimme jopa saaren, jossa oli kolme merikotkaa! Myös aika Tukholmassa on liian lyhyt. Olisi kätevää, jos äitini vielä asuisi siellä, niin voisi viettää vaikka koko kesäloman siellä, mutta sitten taas pidän kyllä äitini ja lasteni mumman mielummin täällä koti Suomessa <3