Lauantai-illan yllätys

 

Muistatte varmaan

hiljattain postanneeni

meidän olkkarin uudesta "ilmeestä".

Siitä kuinka raahasin lastenhuoneesta

lipaston alakertaan

ja maalasin sen.

 

No, lipasto on nyt jälleen

 siellä lastenhuoneessa.

 

Lauantai-iltana

 nurmikon leikkauksen tuoksinassa,

naapurini soitti ja pyysi heille katsomaan

heille tarpeettomia tavaroita.

 

Joku peltipurkki tai kiva muki mielessä

suuntasin kohti naapurin

"sisustuspuotia".

 

 

Tämän sain matkaani. ;)

Voi hitsit, olen intona.

Tällaista minulle ei muistaakseni

 ole aikaisemmin käynyt,

että huonekaluja sataisi tuosta vaan

ovesta sisään.

 

*kiitos naapuriin!*

 

 

Tämä tilanne olkkarissa

oli vielä lauantaina iltapäivällä.

 

Tämä nyt.

Pientä maalausta tosin vielä vailla.

 

Hyvää viikon alkua!

 

Kuva silmissä;

sillä tavalla olette täällä.

Ketä kukaan ei katso,

katoaa.

Aurinko, tähti,

joku valoon nukkunut päivä,

ei tämä olisi tässä,

ilman sitä.

 

( Mirkka Rekola)

 

 



Pöllönä

 

Tervehdys perjantaihinne!

Täällä pöllöillään.

Tässä keskeneräisistä lilliputtitaloista

kuvaa.

Tänä vuonna

talot pienenevät kerta toisensa jälkeen.

Syytä en tiedä,

kädet vaan tekevät.

 

 

Kohta on kait siirryttävä

suosiolla

avaimenperä kokoon...

 

 

Pohdin jo joulukalenteri-asiaa.

Tehdäkö tänäkin vuonna jonkinlainen

blogiin.

Jotain varmaan,

mutta en vielä tiedä mitä.

Apinalandian Nonnalta sain kivan

idean

joulukalenteriksi lapsille kotiin.

Ehkäpä sen näyttäminen

 voisi olla ensimmäisen blogi-kalenterin luukussa.

Joten suunnittelemaan,

toteuttamaan

ja

siitä niitä aiheita blogi-kalenteriin ehkä syntyy.

 

 

Hyvää viikonloppua!

 

Ja hyvää Syntymäpäivää Siskolle! <3

Leffa-iltaa tiedossa, jee!

 

Talo päivässä pitää lääkärin loitolla...

 

Talopostaus tänään.

Ei meinaa muuten millään tulla

 

jouluisia...

 

No, näillä mennään nyt

ja

lähempänä marraskuuta

luulisi sitten jo syntyvän  muutama

jouluinenkin.

 

 

 

Minulla on yksi

retroinenkin talo valmiina.

Ihan pikkiriikkinen

 

pöllötalo.

Siitä kuvia joskus toiste.

 

Kohta hyppään pyörän selkään

ja hurautan tanssitunnille.

 

Tällä viikolla on

kaikenlaista muutakin mukavaa.

 

Huomenna

ihana step dance-tunti.

Uusi nimi,

mutta sitä samaa "vanhanajan"

step aerobiciä

laudalla.

Tosin todella haastavaa sellaista.

Pyörimistä, hyppimistä,

suunnanvaihtoja

sellaiseen tahtiin,

 että pää ja jalat

eivät meinaa tehdä yhteistyötä.

Sanoisin,

todella haastava tunti

ihan perusjumppatunniksi.

Käy ihan tanssitunnista.

 

Keskiviikkona

pääsen

ystävän shiatsu-käsittelyyn,

torstaina kummitytön näytelmää katsomaan

ja

perjantaina

siskon synttäreitä juhlimaan

ainakin leffan merkeissä.

 

Ja aina jossain välissä

muitakin tanssitunteja

ja

arkea tietty

"siinä sivussa".;)

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

<3

Yks koti, resepti ja runo!

 

Tässä kuvia tupareista

tasan parin viikon takaa,

ja yksi herkkuresepti

ja runo.

 

Silloin muuten istuttiin alkuillasta

vielä aika kepeissä kesäisissä vaatteissa

 terassilla.

Ja kuten kuvasta näkyy,

oli vielä aika kesän vihreää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*

All time favourite-cake:

 

Pohja:

 

400g digestive-keksejä

150g voisulaa

 

Täyte:

 

0,5-1dl sokeria

4dl rasvatonta piimää

1pkt flora vanillaa

3rkl sitruunamehua

5 liivatelehteä

 

Tarjoile soseutettujen mansikoiden kanssa!

 

1. Murskaa keksit hienoksi muruseokseksi

ja sekoita voisula joukkoon.

 

2. Painele muruseos

 leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle.

 

3. Laita liivatelehdet pehmenemään

isoon määrään kylmää vettä.

Kun ovat pehmenneet,

nosta liivatelehdet pois vedestä ja

laita ne kiehuvaan sitruunamehutilkkaan

 ja sekoita.

Nosta jäähtymään pois hellalta.

 

4. Vatkaa flora vanilla paksuksi vaahdoksi

ja lisää piimä joukkoon sekä sokeri, makusi mukaan.

 

5. Lopuksi valuta sitruuna-liivateseos joukkoon samalla sekoittaen/vatkaten.

 

6. Kaada täyte keksipohjan päälle ja

laita vähintään noin neljäksi tunniksi

jääkaappiin.

 



Ja nauti!

 



 

Syksy 

Syvä on elämän syksy 
korkea kolea taivas
täynnä tähden pilkkehiä 
pilven piirtoja enemmän 
usvainen meren ulappa. 

Syvempi sydämen syksy 
lakastuvan sielun laulu 
hallan tiellä harmajalla 
yksinäisen yön sylissä.

 

(tuntematon)

 

 

Ennen ja jälkeen

 

Hei vaan kaikille!

Vihdoin taas täällä.

Olisin tullut aikaisemmin,

mutta kone on temppuillut

kuvien suhteen.

 

Tässä nyt lupaamani kuvat

meidän olkkarista,

johon tein viime viikolla

pieniä uudistuksia.

 

 

Tämän lipaston raahasin yläkerrasta

olkkariin.

Maalasin sen ja vaihdoin nupit.

Oli ennen kuultovalkoinen

ja

nuppien sekä "ylätason" ja jalkojen osalta

kirsikan sävyinen.

 

 

 Pari päivää luulin

lipaston olevan "oikealla" paikallaan,

mutta pian se löysi

kuitenkin

paremman paikan,

ainakin minun mielestä.

 

 

 *paikka nro 1*

 

*paikka nro 2*

 

 

Näiden kuvien perusteella

saattaa

nro 1

näyttää paremmalta,

mutta koko olkkarin kokonaisuudesta käsin

se kakkonen on kivempi.

 

 

Vai mitä sinä tuumaat?

 

;)



Kovakalloinen...

Tällä viikolla on "tapahtunut":

Maanantai alkoi kurkkukivulla,

tiistai jäsenten säryllä,

keskiviikko hammassäryllä

ja

torstaina selkä muistutteli hetken "olemassaolostaan".

Kiitos ja kumarrus,

siitä selvittiin hetken säikähdyksellä.

Ehkäpä viiden päivän liikkumattomuus

vain kostautui.

 

Olipa taas tuo pikku flunssanen

oiva muistutus

siitä,

että on hyvä muistaa antaa mielenkin relata.

Olen nimittäin aika varma,

että olisin välttynyt mokomalta,

jos olisin osannut olla stressaamatta.

 

On katsos aikamoisen ovela,

tuo stressinpoikanen,

ujuttautumaan ihmisen elämään.

"Stressi on tunne,
joka syntyy kun sisimpäsi sanoo ei
ja suustasi pääsee:
Kiitos mielelläni".

Tämän ajatuksen nappasin
kässäkamulta. ;) 



 

 Tuollainen puoli-flunssaisuus

 ei ole ollenkaan hyvä.

Kun en ihan tarpeeksi osaa olla paikalla

 ja levätä.

 

Siitä seuraksena muun muassa:

Olkkari on tällä viikolla saanut

uutta ilmettä.

Raahasin alakertaan lastenhuoneesta

sinne ylimääräisen

lipaston,

maalasin sen ja vaihdoin toiset nupit.

Kävi niin,

että lipasto innoitti useisiin pikku muutoksiin

ympärillään.

 

Laitan kuvia muutoksesta piakkoin.

 

 

***

 

Viikonloppuun laskeudun

sellaisen ajatuksen kanssa,

että

nyt on todellakin aika

pitää huoli siitä,

että

o p e t t e l e n

a n t a m a a n

i t s e l l e n i

e n e m m ä n

a r m o a

 

Itseltäni!!!

 

Mikä maailman järki on siinä,

että ihminen ei kuuntele tarpeeksi herkästi itseään.

Kysyn vaan.

 

 

Tässä

seuraavksi teille ihana runo,

jonka olen tänne parina aikaisempanakin

syksynä laittanut.

 

Ei minulla ole yhtään sanaa.

Olen vain täynnä kiitosta.

Taivas on syksyllä suuri,

villinsininen,

ja pientä keltaista kiitosta

 tulvivat puut,

että jokainen niistä sai elää

tämän kesän.

 

(Aino Kemppainen)

 

 

 Ihanaa ihanaa viikonloppua juuri sinulle!

 

<<3

Yön pimeinä tunteina...

  

No niin,

tässä sitä ollaan.

Kun ei vähään aikaan päivitä blogiaan,

niin käy klassisesti niin,

että "paluu" tänne on aina vähän hankalaa.

 

Pinnan alla kuitenkin kytee.

Kaikenlaista.

 

Niitä näitä tullut mietittyä.

Seuraavanlaistakin...

 

Aika usein tulee luettua

tuoreiden äitien komentteja

siitä kuinka

 he eivät ole lapsen saannin myötä muuttuneet

ihmisinä tippaakaan.

 

En vaan osta tuota lausetta.

 

Saa ihminen sitten lapsen,

 menee naimisiin,

muuttaa,

sairastuu,

vaihtaa työpaikkaa,

tutustuu uuteen ihmiseen,

eroaa,

tai aloittaa vaikka

uuden harrastuksen

tms.

Elämällä vuodesta toiseen

prikulleen

samalla tavalla,

muuttumattomana,

muuttuu ihminen silloinkin.

Ehkä taantuen.

Muutosta sekin.

 

Uuden edessä

uuden oppimisen/tilanteen kautta

muuttuu väkisinkin,

ainakin vähän.

Tahtomattaankin.

 

Ihminen muuttuu

kaiken aikaa.

Eikö olisikin aika tylsää

jos niin ei olisi!?!

Jälkikäteen katsomalla

taakseen

elettyä elämää,

sen muutoksen näkee parhaiten.

 

Tarkoitukseni ei ole morkata,

pohdin vaan sitä

miksi ihminen kokee tärkeäksi sanoa,

ettei esimerkiksi äitiys

muuttaanut itseä lainkaan.

 

 

 

Kauniita unia Ystävät!

 

<3