Afrikan tähti

Tämä Tarzan (nykyinen mieheni) viuhati kohti eteläistä Afrikkaa reilu viikko sitten ja tällä viikolla saimme hänet takaisin. Kuva on otettu vuonna 1974 paikallisessa lehdessä työskennelleen valokuvaaja Jussi Karvosen toimesta. Mieheni sankarihahmo ei jääne kenellekkään epäselväksi, Tarzanhan ei tarvitse vaatteita edes talvipakkasella.

Sillä aikaa kun mies ajeli safarilla, kierteli viinitilalla ja roikkui vaijerin varassa kabiinissa matkaten Pöytävuorille -me rämmittiin töihin ja kouluun vesi/räntäsateessa. Sehän oli verraten hauskempaa. Tylsiä tuollaiset matkat. ;) No mutta, matkahan oli ollut huikea ja nostatti sellaisen kuumeen, että uudestaan on päästävä ja vietävä perhekin matkassaan. Hmmm...

Huomasin tällä viikolla kun vein tytärtäni kouluun, että aamut ovat jo valosia! Ennen kahdeksaa. Kohti valoa siis mennään ja voidaan heittää hyvästit tylsälle pimeälle kaudelle. Ei jää ikävä. Nyt kun vielä selätetään kaikki taudit ja muut ikävät asiat. Töissä nimittäin jyllää flunssat ja mahataudit, joten niitä odotellessa kohti talvilomaa. Äh. Flunssan jo sairastin ja jouduinpa jäämään töistäkin pois neljän päivän ajaksi ennen kuin tauti hellitti otettaan. Viime kerrasta (sairaslomasta) olikin kaksi vuotta, mutta nyt oli luovutettava. Oletteko te pysyneet terveinä, toivon niin! Toipuminen vie oman aikansa ennenkuin on taas täydessä terässä.

Kiireinen viikko takana ja ihana viikonloppu edessä! Huomenna aamupäivästä kannustamaan esikoisen säbämatsia, sitten olisi tiedossa pientä (ja vähän suurempaakin) maalausprojektia. Maalin ostin jo viikko sitten odottamaan sopivaa hetkeä. Toivottavasti se hetki on huomenna tai ainakin tämän viikonlopun aikana tai ainakin mahdollisimman pian, sillä edellinen maali jäätyi autotalliin. Joku unohti sen sinne. Niin voi käydä, jos ei heti tartu tuumasta toimeen. Eikä tiedä mihin sitä maalia sutii, vaan ostaa sen varulta ja kantaa sen autotalliin odottelemaan inspistä. Ja tulee talvi ja pakkaset. No ei se sävykään enää miellyttänyt, joten mitäs pienistä. :D

Tervetuloa viikonloppu! ♥

Tervetuloa 2016

Täällä ollaan!

Hyvästelin viimeiset rakkaat jouluvieraat tänään. Ja kun näitä hyvästejä halauksineen on jättänyt kolmesti parin päivän sisällä, haikeus valtaa mielen ja ikävä meinaa saada otetta... Niin... Ajattelin täyttää tyhjiön bloggaamisella. Kaikkea sitä ihminen saakin päähänsä heikkona hetkenä lähes vuoden tauon jälkeen. Jatkoa en lupaa. Olen huono lupailemaan. Katsotaan, mihin kaikkeen aika riittää.

Tämähän onkin ihan mukavata pitkästä aikaa ja ensimmäistä kertaa käytän hommaan padia. Tämän kanssa voin loikoilla missä vaan kuten nyt -hierontatuolissa. :) Kyllä! Olen siis niiiiiin jumissa. Auts. Voihan toki läppärilläkin loikoilla ties missä, mutta omaani joudun pitämään johdon varassa, joten se on yleensä (työ)pöydällä. Pitäisi varmaankin hankkia se uusi akku. Tuo on sarjassamme niitä hankintoja, mitä en todella saa tehtyä. Ainoa miinus tämän padin kanssa on se, että tarvitsen läppäriä kuvien lisäämiseen järkkäriltä ja niiden muokkaamiseen. Muutenhan koko homma hoituisi tällä. Noin yleensä tulee padia käytettyä nykyään enempi ja katson siltä kaikki leffat, sarjat jne.  







Muutama lomapäivä jäljellä. Aamupäivästä starttaan kuntosalille. Jotain järkevää tässä on tehtävä. Ryhdistäydyttävä loman ja syömisten jälkeen. Tarvitsen myös arkeeni suunnitelmallisempaa liikkumista, joten nyt on hyvä aloittaa pikkuhiljaa. Tunnen miten kroppakin sitä kaipaa. Liikuntaa ja säännöllisyyttä. Minulla ei ole tapana tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, sillä kaikenmaailman lupauksista tulee pakkopullaa ja ainakin minulla motivaatio loppuu lyhyeen. Toivoisin kuitenkin pitäväni itsestäni parempaa huolta. En lupaa, mutta toivon. Rytmiä olen Y R I T T Ä N Y T jo hieman muuttaa, mutta viime yönä nukuinkin sitten kellon ympäri. Että semmoista.

Nappasin kukka-astelmasta kuukahtaneet hyasintit. Osan laitoin maljakoihin ja osasta tein jäälyhtyjä.
Siskoni teki kauniita jäälyhtyjä mummulassa, niistä kuvia instagramin puolella. Täällä nautitaan joulun tunnelmasta vielä hetki. Kevättä kohti mennään, muttei kiireellä...

♥♥♥ Onnellista alkanutta vuotta sinulle! ♥♥♥

Irtiottoja arjesta

Moiskis!

Siskon kanssa vietettyä aikaa, pääsiäisbrunssia mummulassa, vaellusretki Vuokatin vaaroilla, munkkikaakaot, ystävien luona kyläilyä, perheen kanssa oleilua, aurinkoa, ulkoilua, hyvää ruokaa ja viinipäiväntasaus hieman ennakkoon. Siinäpä lyhyesti meidän perheen pääsiäinen. Ja arvatkaas. Tämän viikon jälkeen on enää seitsemän viikkoa kesälomaan!!! Uskomatonta, että ollaan taas tässä. Ennen sitä lomaa on kuitenkin monta mukavaa edessä ja opiskeluhommia. Kyllä -niitäkin taas. :)

Muutama viikko sitten hyppäsimme junaan Venlan kanssa ja matkasimme kohti Kuopiota. Matka on just niin sopiva, että suuntaamme sinne aina sopivan paikan tullen. Ikeallahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa ;) Asemalta suunnistimme suoraan Kuopion Taidemuseoon. Siellä oli ja on edelleen valokuvataiteilija Marja Pirilän näyttely, jota suosittelen lämpimästi muillekin Kuopiossa vieraileville 25.4 saakka. Huikean hienoja valokuvia! 

Meidän perheen tyttöjen miniloma muuttui varsin luksukseksi, kun saimme tilaisuuden yöpyä uusitussa Kuopion Scandicissa blogiyhteistyön merkeissä. Huone oli Superior Extra. 

Uusittujen huoneiden ilme miellytti tämän sisustajan silmää. Suunnittelja oli kyllä onnistunut työssään. Huone oli valoisa ja kaunis. Ja vieläpä parvekkeella ja järvimaisemalla. Kesällähän tuo on ihan pop. Väinölänniemen uimaranta ja matkustajasatama sijaitsevat aivan vieressä. Viime kesänä kävelimmekin juuri tuolla rannalla. Todella kaunista seutua. Tänne palaamme vielä. 

Palvelulle annan myös täydet kympit! Se oli ihan loistavaa ensi metreistä, kun hotelliin saavuimme. Huoneeseen päästyämme oveen koputettiin ja ovella seisoi mies tarjotin kädessään. Wow! Mansikoita, hedelmiä, suklaata ja juotavaa. Kyllä meidän kelpasi lomailla. 

Illalla, kun kävelimme keskustasta hotellille, satoi räntää vaakatasossa. Hotellin sauna teki terää sellaisen kävely-shoppailu-taidenäyttelyreissun jälkeen ja pulahdimmepa uima-altaaseenkin. Täydellinen rentoutuminen pitkän päivän jälkeen. Sitten vaan hyppy sänkyyn ja leffaa katsomaan. Hotellin sängyt ja mankeloidut lakanat ovat aina ihan parhaita. Ja aamupala. Ja Face Stockholmit iholla. 

Pieni irtiotto arjesta tuli tarpeeseen pimeän ja pitkän talven jälkeen! Seuraavaa lomaa odotellessa. Se onkin sitten pääkaupunkiseudulle. Iiiks, en malta odottaa!!! 

♥♥♥

Ps. Suosittelen myös käymään Muumi Pannarikahvilassa. Ihan uusi juttu ja vasta avattu. Vaihtoehtoja oli niin makeita kuin suolaisia. Mozzarella-tomsku-pestopannarista tuli heti mun suosikki ja taidanpa kokeilla joskus ihan kotona. Oletteko tehneet koskaan suolaista pannaria, entäs gluteenittomana?

365 new days, 365 new chances

Huhuu, täällä ollaan! Syksy meni ja vuosikin vaihtui. Jouluaaton vietimme tällä kertaa meillä, samalla kokoonpanolla kuin vuosi sitten. Yhdeksän rakkaan ja läheisen ihmisen kesken. Lisäksi kolme koiraa vauhdittivat menoa. Uusi vuosi vaihtui lähes samalla kokoonpanolla. Ilta alkoi keilahallilta ja tunnin vuoron jälkeen suuntasimme meille. Hyvää ruokaa, juomaa, seuraa ja kaupungin uuden vuoden vastaanotto raketteineen sumuisessa jokirannassa. Näin meillä juhlistettiin alkavaa vuotta. Käväistiinpä kaupungilla vähän tanssahtelemassakin. Ilma oli mystisen sumuinen, kaunis. Se tosin haittasi rakettien näkyvyyttä, mutta taivaanranta värittyi upeasti.

Mikä onkaan parasta. Tehdä ruokaa yhdessä kivalla porukka, samalla vaihtaa kuulumisia ja ottaa vastaan uusi vuosi. Rentoa yhdessäoloa! Niin ja ainakin yksi uuden vuoden lupaus meidän perheessä tehtiin. Käydään keilaamassa noin kerran kuukaudessa. Laji, johon saamme isotkin mukaan. Se on tosi kivaa ja varsinkin hohtokeilaus musiikilla. Se on selvää, ettei yhdessäoloa voi koskaan korostaa liikaa kiireisen arjen keskellä. Koskipa se sitten perhettä lapsineen tai parisuhdetta. Aitoa yhdessäoloa sitä toivon kaikille. Kyllä  ne pyykkivuoret odottavat. 

Moni on heivannut joulun uuden vuoden tieltä. Meillä otetaan ilo irti viimeiseen asti. Kuusi saa pönöttää olohuoneen nurkassa perinteisesti loppiaiseen. Olin niin myöhässä muutenkin joulun suhteen. Töissä viimeiset viikot ennen joululomaa olivat varsin hektiset. Lahjat hankin kyllä suht hyvissä ajoin, mutta jouluun liittyy niin paljon muuta. Ja toisin kuten suunnittelin, en lähettänyt tänä vuonna ainuttakaan joulukorttia. Sen sijaan hankin Ehjän elämän eettisestä lahjakaupasta. Suomen World Visionilta. 

Nyt jatketaan suklaan syöntiä, leffoja, lukemattomia (joulu)lehtiä, kirjoja, pelataan pelejä, tavataan ystäviä ja ehkä shoppaillaankin vähän alemyynneissä. Olemisen keveys. Töihin palaan vasta keskiviikkona. Ihanan pitkä joululoma on tullut kyllä tarpeeseen pitkän ja pimeän syksyn jälkeen. Nyt matkataan kohti uutta ja tuntematonta... Paljon iloa ja valoa meille kaikille uuteen vuoteen! Pus! ♥

Ja minkähän otsikon sitä taas keksis

Rentoa sunnuntaipäivää sinne!

Elokuu alkaa olla loppusuoralla ja syksy sanan uskaltaa jo mainita. Puistotie oli varsin hiljainen ja syksyisen pimeä (mielikuvitus pääsi valloilleen), kun kotiuduin kylästä viime yönä yhden aikoihin. Huivi sai olla tiukasti kaulan ympärillä, oli hirrrveän kylmä. Silti tykkään syksystä. Marraskuun lapsena. Oli miten oli, kauniita kesäpäiviä ja valoisia kesäöitä tulee satavarmasti ikävä talven keskellä. Helteitä ei niinkään. 

Kotona odotti tyhjä talo. Varsin outo tilanne. Kaikki jossakin. Mies työreissulla, tytär yökylässä kaverilla, toinen pojista tyttökaverilla, toinen kavereineen yöjalassa. Valvoin puoli kolmeen, tehden mitä. Selaten IKEA:n nettisivuja ja postilaatikosta löytynyttä uutta kuvastoa. Huvinsa kullakin. Tästä huvista tosin ei seurannut päänsärkyä eikä huonovointisuutta. ;)

Eilen vietimme mieheni äidin 7-kymppisiä. Kivat kemut. Hyvät tarjoilut ja tunnelma. Venla piti puheen ja sen jälkeen mummulle ojennettiin yhteislahjana hankittu valkoinen, Samsungin järkkäri. Voisinpa haluta samanlaisen. Vaikutti nimittäin suht näppärältä kuvata ja ennen kaikkea kuljettaa mukana. Tähän väliin tarkennan, että mummu kirjoittaa juttuja paikalliseen lehteen noin kerran viikossa ja ottaa paljon kuvia. Uusi kamera tuli siis tarpeeseen meidän teräsmummulle. Niin ja onhan mummu nykyään facebookissakin. Itseasiassa molemmat mummut. 

Asiasta viidenteen. Instagramin linkit eivät toimineet, mutta tämän pitäisi toimia. Kokeilkaas uudestaan! 
http://instagram.com/instabyira 

Nyt kun työt ovat alkaneet, on ollut vähempi aikaa/jaksamista/viitseliäisyyttä näille iigeehommillekin. Usein nukkumaan mennessä tai aamulla herätessä selailen muiden kuvia. Omia kuvia lisäilen vaihtelevalla menestyksellä. Vuorokaudessa on jälleen kerran liian vähän tunteja. Tai sitten pitäisi oppia nopeammaksi. 

Sain vihdoin ja viimein hankittua haaveilemani omenapuun. Kuvahan ei liity siihen mitenkään. :D Mutta Punakaneli sattui kohdalle, kun en sitä varsinaisesti edes etsinyt. Taidankin mennä virittelemään suojat rungon ympärille. Puistossa nimittäin loikkii yks jos toinenkin pupujussi. Ja hei, siellä paistaa aurinko!

Valtakunnassa kaikki hyvin

Kaunista kesäiltaa sinne sinulle. Viime postuksesta onkin aikaa. On ollut paljon kaikkea muuta. Alla olevan tekstin kirjoitin toukokuussa, mutten koskaan saanut postausta loppuun... Lueppas.

Valtakunnassa kaikki hyvin... Tai ainakin melkein. Jos nyt pientä vanteenkiristystä pään ympärillä ei oteta lukuun. Valmistelen nimittäin juhlia, jotka reilun parin viikon päästä. Kyllähän juhlat on ihania (varsinkin toisten), mutta olen kuulkaas sellainen juhlastressaaja ettei valtakunnasta mahda toista löytyä. Ilmassa on siis pienet katastrofin ainekset. Kaiken lisäksi sellaiset kivat puutarhajuhlat voidaan unohtaa, sillä pihassa on kaivinkone... Multaa ja hiekkaa ja sitä rataa. You know. Nämä juhlat mennään sitten näin! Toisaalta en jaksa ottaa kovinkaa pulttia pihasta, kunhan tämä kaaos kotona saadaan selätettyä, ikkunat pestyä, kakut leivottua jne. Onhan meillä sitäpaitsi terassi, missä kahvitella kauniina päivänä. Onneksi vaatteet (kerrankin ajoissa) on hankittuina, ainakin melkein. Jotain pientä viilausta vaille.

Niin. Siihen se teksti sitten jäi. Kyseessä keskimmäisen valmistujaiset, jotka juhlittiin loppupelissä ihan sisätiloissa kolean sään vallitessa. Se ei menoa haitannut eikä sekään, että osa ikkunoista on pesemättä vieläkin. Juhlapäivänä olin vielä töissä ja päivä oli aika vauhdikas muutenkin. Kaikesta huolimatta meillä oli ihanat juhlat! ♥ Nyt tuo liikunnan ammattilainen siirtyi suorittamaan asepalvelustaan maanantaina. Mihin tämä aika menee? Tällä menolla en ehdi pestä ikkunoita ikinä. :D

Olen parasta aikaa kahden kuukauden kesälomalla, josta jäljellä reilut kolme viikkoa. Viime postauksessa töiden jatkuminen oli epävarmaa, mutta kuinkas ollakaan, tilanne ratkesi huhtikuussa ja sain pitää työpaikkani. Ihmeitä tapahtuu. Mies puolestaan oli lomautettuna viisi kuukautta. Tällä hetkellä töissä ympäri Suomea. Syksy näyttää taas uhkaavalta, mutta mennään päivä kerrallaan. Toivotaan parasta.

Pari ensimmäistä lomaviikkoa olimme Venlan kanssa kotona. Sitten lähdimme siskojeni luokse Helsinkiin ja olimmekin lähes kolme viikkoa reissussa. Ehdittiin yhtä ja toista. Juhannukseksi ajelimme maalle Hämeeseen ja vietimme ihanan keskikesän juhlan Kukkiajärven rannalla. Saunottiin, pulahdettiin veteen, syötiin hyvin ja naurettiin paljon. Niin ja pidettiin olympialaiset. Mukavaa yhdessäoloa! Jukka Pojan keikkallakin kävimme juhannuspäivän iltana/yönä legendaarisella Lieson lavalla. Oli tunnelma katossa.

Tallinnassa ja Pärnussa seilasimme yhden viikonlopun ajan. Siitä saisi ainakin yhden kokonaisen postauksen, kuvia tuli otettua varmaan miljoona. Olisin viihtynyt pidempäänkin. A i v a n ihania ruokapaikkoja ja kahviloita. Ehkäpä ensi kesänä taas...

Varsin rentoa lomameininkiä on siis meidän elo ollut. Nyt on palattu ja kotilomailtu tasan viikko. Tulihan ne lomailmatkin lopulta. Nyt on otettava ilo irti. Alla oleva kuva on tosin Pärnusta. Siellä on muuten upea biitsi.

"Tänään on se päivä, jota syksyn pimeydessä kaipaat. Ota siis rennosti." 

Ps. Tällä hetkellä tulee päivitettyä Instagramia lähes päivittäin. Blogi elää omaa elämäänsä, en tiedä mihin suuntaan olen sen suhteen menossa. Insta, Ig whatever onkaan, on siitä kiva juttu, että laitat vaan kuvia ja muutaman sanan. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiks vaan. Tässä linkki ---> http://instagram.com/irakahlos ja onhan se näköjään tuolla sivupalkissakin.

Saako valittaa?

Plääääääh, valitan nyt kuitenkin. Mietin, että mitä ihmettä oikein kirjoitan. Kirjoitanko edes, kun ihmisellä ei ole muuta kuin valituksen aihetta. 1) Sairastin osan hiihtolomasta ja koko hitoksen viime viikon! Enkä vieläkään voi sanoa olevani terässä. Sairastelu on syvältä!

Olen siis homehtunut neljän seinän sisällä. Olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä, kurkku kuin raastinrauta, yskin kuin mielipuoli ja ääni oli sitä luokkaa viime sunnuntaina kuin olisin juonut viskiä ja poltellut sikareita koko lomaviikon. Selittele siinä sitten esimiehelle ja työkavereille. Joka tapauksessa sohva veti puoleensa naista aika ankarasti.

Torstaina kävin hankkimassa itselleni diagnoosin. Suurella todennäköisyydellä oireeni viittaavat allergiaan. Väsymys mukaan lukien (muistatteko, kun viimeksi kerroin kevätväsymyksestä) Nyt testissä antihistamiinit ja kortisonit. Vielä ei iso muutosta ole tapahtunut, paitsi ääni kulkee jo paremmin. Otappa nyt selvää johtuuko lääkkeistä vai mistä. Onko mahdollisen allergian lisäksi iskenyt joku flunssapöpö vai johtuuko kaikki hoitamattomasta allergiasta. Sinänsä diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä oireita on ollut jo vuosikaudet. Joka kevät. Nyt en vaan osannut yhdistää tähän taudinkuvaan. Summasummarum haluan allergiatesteihin, että saan varmuuden asiaan! Loppuu tämä arpominen.

2) Työt ovat taas! vaakalaudalla. 3) Mieheni työt myös. Hän on lomautettuna jo neljättä kuukautta. Muuttaminen pois kotiseudulta on puhututtanut nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta junaa ei ole helppo saada liikkeelle. Katsotaan nyt tämä kevät. Omat työkuvioni ratkeavat lähiviikkojen aikana. Ensi viikolla on yksi tärkeä palaveri, johon esimieheni kanssa olen menossa ja sitten ollaan taas viisaampia. Eniten harmittaa se, jos työt loppuvat, että tykkää paljon, todella P A L J O N työstäni! ♥

Hanurista on, vaikka samalla toki tiedostan, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kukaan ei ole vakavasti sairas tms. Nämä ovat vaan meidän perheen keskiössä tällä hetkellä. Takana on raskaita viikkoja ja elämä on ollut melkomoista tunteiden vuoristorataa. Nyt on vaan pakko luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kuten aina. Eihän elämä voi olla pelkkää alamäkeä, eihän?

Olen tullut miettineeksi myös koulutustani, oliko järkeä käydä sellainen koulu, jossa tulevaisuuden näkymät kovin heikot näillä leveysasteilla. Ja että lisää vaan koulutetaan koko ajan. Vieläkö tässä joutuu koulun penkille, se jää nähtäväksi. Se saanee tapahtua sitten työn ohessa. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi rahkeet tuskin riittävät. On tuota talolainaa sen verran vielä takataskussa.

Nyt siirryn taas sohvalle. Kuppi kuumaa kahvia, maailman parasta pannaria ja Pako. Komea Wentworth Miller on ollut sairaslomani ilo ja olen katsonut paria jaksoa vaille ensimmäisen tuotantokauden kohta kokonaan, yli 15 tuntia viikossa. Eihän siihen normioloissa edes kykenisi. Siihen päälle Mustat Lesket, Red Widow, Siskonpeti jne. Siskonpedistä tulikin mieleeni, ehkäpä olette jo nähneet, mutta minua se jaksaa naurattaa tämä Aku Hirviniemen vaimon Niina Lahtisen esittämä videoklippi äidistä facebookissa. Klik, klik.

Vaikka positiivisuus on ollut koetuksella ja melkoisen mankelin läpi on tullut mentyä, jälleen kerran, kyllä täältä taas noustaan. Huomenna palaan sorvin ääreen, kurkku on vielä hieman kipeä ja korva?, mutta eihän se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että ollaan vaan sairaslomalla. :D

Kivaa sunnuntaipäivää sinulle!