Sekularismi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Democrazia Atea -järjestön Carla Corsetti puhuu Italian yhdistymisen 140-vuotisjuhlapäivänä järjestetyssä Vatikaania arvostelevassa mielenosoituksessa.

Sekularismi tarkoittaa irrottautumista uskonnosta.[1] Valtiollinen sekularismi tarkoittaa valtion tunnustuksettomuutta. Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[2] Valtio ja uskonto on virallisesti erotettu toisistaan Yhdysvalloissa ja Ranskassa.[3]

Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi.[4] Vapaa-ajattelua ovat edustaneet yleensä ateistit[1] ja sekulaarin humanismin edustajat.[5]

Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Länsi-Euroopassa. Vapaa-ajattelijain keskeisiä yhteiskunnallisia tavoitteita on kirkon ja valtion erottaminen sekä koulun ja kirkon erottaminen.[5] Yksi liikkeen suurimmista saavutuksista on kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[6]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Arkistoitu 9.7.2009. Viitattu 29.6.2009.
  3. Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. ((La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4
  4. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  5. a b Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6
  6. Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]