Barokki

Antoine Coysevox, Ludvig XIV:n rintakuva, 1686. Barokki kehittyi huippuunsa juuri Ludvigin hovissa 1600-luvun lopun Ranskassa.

Barokki oli taidesuuntaus, jota sävytti suurellisuus. Se käytti mahtipontisuutta ja ylenpalttista koristeellisuutta luomaan draamaa ja jännitettä maallisen ja kirkollisen vallan ilmaisukeinona kuvanveistossa, maalaustaiteessa, arkkitehtuurissa, sisustuksessa, kirjallisuudessa, teatterissa ja musiikissa. Barokin aikakausi alkoi noin vuoden 1600 paikkeilla Roomassa Italiassa, ja levisi sieltä lähes koko Eurooppaan ja Amerikan mantereelle.

Nimitys

Barokki-nimityksen juuret ovat ranskan sanassa baroque/barroque, 'epäsäännöllinen' ja portugalin barroco, 'epämuotoinen helmi'. Nimitystä käytettiin ensi kerran vuonna 1765.

Tausta

Barokin suosion takasi katolisen kirkon tuki. Trenton kirkolliskokouksessa oli päätetty, että taiteiden pitäisi viestiä uskonnollisia aiheita suoralla ja emotionaalisella osallistumisella. Katoliselle kirkolle barokkiarkkitehtuuri oli yksi vastareformaation tärkeimpiä propagandavälineitä.

Myös maallinen yläluokka näki barokin arkkitehtuurin ja taiteen dramaattisen tyylin keinona vaikuttaa vierailijoihin ja ilmaisemaan voittoisaa valtaa ja hallitsemista. Barokkipalatsit on rakennettu pihojen, etuhuoneiden, suurten portaikkojen ja vastaanottohuoneiden sarjojen ympärille mahtipontisuuden moninkertaistamiseksi. Samanlaisella tuhlailevalla ylenpalttisuudella yksityiskohtainen taide, musiikki, arkkitehtuuri ja kirjallisuus innostivat toisiaan barokin kulttuuriliikkeenä, kun taiteilijat tutkivat, mitä he saisivat luoduksi toistavista ja vaihtelevista kuvioista.

Barokki eri taiteenaloilla

Arkkitehtuuri

Vaux-le-Vicomte, barokkilinna lähellä Pariisia, suunnittelijat Louis Le Vau ja André Le Notre, 1661.

Pääartikkeli: Barokin arkkitehtuuri

Barokin arkkitehtuuri syntyi 1500-luvun lopulla Italiassa, ja huippuunsa se kehittyi Ranskassa kuningas Ludvig XIV:n aikana 1600-luvun lopulla. Barokkiarkkitehtuurille on tyypillistä mahtipontinen koristelu ja symmetria. Barokkiarkkitehtuurin kokonaisvaikutelma oli monumentaalinen. Katsoja pyrittiin saamaan tuntemaan itsensä pieneksi suuren koon, liikkeen vaikutelman ja loistokkuuden keinoin. Ranskassa barokkiarkkitehtuuria kutsutaan joskus myös Ludvig XIV:n tyyliksi (Louis Quatorze).

Maalaustaide ja kuvanveisto

Barokin taiteen keskeisin piirre oli keskittyminen dramaattisuuteen. Renessanssin maalaus- ja veistostaiteiden kreikkalaisesta tyyneydestä siirryttiin teatraalisiin, voimakkaita tunteita herättäviin aiheisiin, joissa usein kuvattiin dynaamisia tilanteita.

Heinrich Wölfflinin jako klassismiin ja barokkiin:

Klassismi	Barokki
muuttumaton totuus ilmiöiden takana yksinkertaisuus selkeys jokainen elementti täydellinen rationaalinen järjestys ihminen kuvataan kaikessa rationaalisuudessaan	ilmiöiden moninaisuus dynaamisuus avoimet sommitelmat sommitelmat pyrkivät laajenemaan ulos rajoistaan yksi orgaaninen muoto, jota ei voi erottaa toisista intohimot, kärsimyksen ja väkivallan äärimmäisyydet

Sisustustaide

Tyypillinen barokin tuoli, jossa on korkea ja taaksepäin kalteva, verhoiltu selusta sekä koristeelliset jalat.

Barokin sisustus oli hyvin koristeellista. Hovibarokin tärkein kaluste oli hienosti verhoiltu ja näyttävä baldakiinivuode. Barokin tyypillisiä koristeaiheita olivat kierteissorvatut pylväät, pieniä perättäisiä aaltoja tai helmiä muistuttavat värelistat, C-kirjaimen muotoiset voluutat, erilaiset lehti-, hedelmä- ja simpukkakoristeet sekä pienet enkelihahmot. Huonejärjestys ja huonekalujen paikka oli usein tarkkaan määrätty, mutta paino oli silti renessanssin tyyliä enemmän mukavuudella, kuten tuolien kaarevassa muotoilussa ja verhoilussa. Kristallilasin valmistus keksittiin vuonna 1680 Böömissä, ja kristallikruunusta tuli barokin uusi kattovalaisintyyppi. Suomessa barokin vaikutus huonekalumuotoiluun jäi melko vähäiseksi.

Musiikki

Pääartikkeli: Barokkimusiikki

Pyrkimys dramaattisuuteen on havaittavissa myös musiikissa. Keskeisin barokin uusista musiikin muodoista, ooppera, pyrki tähän yhdistämällä draamaa ja musiikkia ennennäkemättömällä tavalla. Ihmisen tunteiden katsottiin olevan staattisia sieluntiloja, joista jokaisen sai aikaan tietty eri henkien yhdistelmä sielussa. Uskottiin, että näitä tunnetiloja, eli affekteja, läpikäymällä musiikin avulla oli mahdollista saada nämä henget sielussa paremmin tasapainoon. Barokkimusiikissa säveltäjät eivät pyrkineet ilmentämään omia henkilökohtaisia tunnetilojaan vaan näitä yleisiä affekteja.

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Barokin kirjallisuus

Barokin kirjallisuus sijoittuu 1500-luvun loppuun ja 1700-luvun puoliväliin. Se syntyi vastapainoksi renessanssille. Aikaa leimasivat hallitsijoiden uskonsodat ja taistelut ja itsevaltaisten johtajien ilkivaltainen hallitseminen. Barokin aikana oli jyrkkä jakautuminen arvojen ja elämän hallintojen välillä ja sisäiset ristiriidat kuvaavat hyvin barokkia. Barokkia on kuvattu renessanssin rappiokaudeksi ja kirjallisuuden tutkijat usein sivuuttavat sen.

Lyriikassa suosituimpia muotoja olivat sonetti, elegia, epigrammi ja oodi.

Teatteri

Barokkiajan teatterit olivat suuria ja hienoja, sillä varakas porvarisluokka oli alkanut tukea teatteria. Näyttämöiden syvyyttä korostivat vielä perspektiivisiksi maalatut kulissit. Lavastus rakentui useista osista. Varsinaista sivunäyttämöä ei ollut. Orkesterisyvennys erotti näyttämön katsomosta. Barokin teatteritekniikan ja lavastuksen kehitykseen vaikutti Euroopassa paljon etenkin italialainen Bibiena-suku. Barokkiteatterin katsomo oli hevosenkengän muotoinen, ja permantoa ympäröi yleensä 3–6 parveketta. Permannolla olleet katsojat istuivat penkeillään ja varakas yleisö aitioissaan. Katsojat saivat nähdä toisensa yhtä hyvin kuin itse esityksenkin. Nykyaikaan säilyneitä barokkiteattereita ovat Drottningholmin linnanteatteri Ruotsissa ja Litomyslin linnanteatteri Tšekissä. Myös New Yorkin Metropolitan-oopperan katsomo on vastaavan muotoinen kuin barokkiteattereiden katsomot olivat.

Barokkigalleria

• 
  Adriaen van Ostade, Koulumestari, 1662.
• 
  Michelangelo Caravaggio, Narsisti, 1594–1596.
• 
  Johannes Vermeer, Nuori nainen ja vesimaljakko, n. 1662–1663
• 
  Peter Paul Rubens, Olkihattu, 1622.
• 
  Gian Lorenzo Bernini, Pyhän Teresan hurmio, veistos Santa Maria della Vittorian barokkikirkossa, 1646.
• 
  Gian Lorenzo Bernini, Pietarinaukio, 1667.
• 
  Stefano Ittar, Collegiata di Santa Maria dell'Elemosina, noin 1768.
• 
  André Le Nôtre, Versailles'n palatsin barokkipuutarha.
• 
  Franz Ludwig Madler, Bolongaro palatsi, 1783, Höchst am Main, Frankfurt.
• 
  Enrico Zuccalli, Neue Schloss Schleißheim, 1726 Baijerissa.
• 
  Bartolomeo Rastrelli, Pietarhovi, Suuri palatsi, 1747–1752.
• 
  Baldassarre Longhena, Ca' Rezzonico, 1756, Venetsia.
• 
  Teodoro Ardemans, Andrea Procaccini, Sempronio Subisati ja Filippo Juvarra, La Granja, Espanjan kuninkaallisten palatsi, 1728–34 San Ildefonso, Segovia.
• 
  Bartolomeo Rastrelli, Rundālen palatsi, 1730-luku, Bauskan lähellä Latviassa.
• 
  Nicodemus Tessin nuorempi, Tukholman kuninkaanlinna, 1770.
• 
  Amedeo di Castellamonte, Torinon kuninkaallinen palatsi, noin 1650.
• 
  Barokkityylinen vaatekaappi, jossa barokille tyypilliset pallojalat, Pohjois-Saksa noin 1700.

Barokin taiteilijoita

• Gian Lorenzo Bernini
• Caravaggio
• Annibale Carracci
• Ercole Ferrata
• Frans Hals
• Andrea Pozzo
• Rembrandt
• Rubens
• Vermeer
• Francisco de Zurbarán

Lähteet

• Curl, James Stevens: Dictionary of architecture. Oxford University Press 1999. ISBN 0-19-210006-8