Paikkasidonnainen taide
Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell
Paikkasidonnainen taide on taidesuuntaus, johon lukeutuu teoksia niin ympäristötaiteen, performanssin kuin mediataiteenkin alueilta. Paikkasidonnaisessa taiteessa paikan merkitys korostuu teoksen nimittävänä tekijänä[1]. Paikkaa voidaan lähestyä myös sosiaalisena rakenteena, jolloin paikkasidonnaisista lähtökohdista luotu taideteos nojaa paikalliseen kulttuuriin ja sen historiaan tai rajatun ryhmän viestintään sekä yhteisön toimintaan. Paikkasidonnainen taide tulee parhaiten ymmärretyksi kontekstissa, jonka ehdoilla se on luotu.[2]
Paikkasidonnaisesta taiteesta käytetään joskus sanoja in situ (lat. paikassa, asemassa), tai in situ -periaate. [3]
Alkutaival
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmiötä voidaan jäljittää 1960-luvun avantgardeen, jolloin taiteilijat, ja etenkin kuvanveistäjät ryhtyivät sijoittamaan teoksiaan paikkoihin, joihin yleisöjen oli mahdotonta päästä. Maataiteilijoiksi tunnustautuneet taiteilijat kuten Robert Smithson ja Richard Long valmistivat teoksensa asutuskeskuksissa sijaitsevien gallerioiden ulkopuolelle ja toivat näyttelyihin dokumentaatioita teoistaan. Tästä seuraten paikka, jonne dokumentaatioita koskeva teos oli tehty tuli ymmärretyksi yhtä merkittävänä osana taideteoksen merkitystä kuin itse teos. Tämä tulkinta jatkoi minimalistisen taiteen teoriaa esittäen, että paikan mieltämiseen vaikuttivat katsojan ideologiset mieltymykset. Tämä merkitsi modernistisen taiteen ehtojen kyseenalaistumista, sekä taideteoksen ilmaisun siirtymistä teoksesta kontekstiin. Paikka muuttui tällöin olennaiseksi osaksi taideteosta ja toimi teoksen subjektina[4]. Termi "site-spesific art" alkoi hiljailleen vakiintua 1970-luvun puolenvälin jälkeen. Suomessa taidemuoto sisällytetään perinteisesti ympäristötaiteen ala-kategoriaksi[5][6][7].
Tilted Arcin kiista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1981 Richard Serran 3,5 metriä korkea veistos Tilted Arc asennettiin New Yorkin Federal Plaza -aukiolle. Se aiheutti valituksia, koska teos oli aukion poikki kävelevien ihmisten kulkuväylien tiellä. Asian johdosta käydyssä julkisessa kuulemisessa neljä vuotta myöhemmin teos äänestettiin siirrettäväksi. Serra vastusti vetoamalla teoksen paikkasidonnaisuuteen ja sanoi, että "teoksen siirtäminen tuhoaisi sen". Vuonna 1989 teos purettiin ja se myytiin romumetalliksi.[8]
Nykypäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin paikkasidonnaisesti työskentelevät taiteilijat pyrkivät pois modernistisen taiteen institutionaalisesta vaikutuspiiristä. Tämä tarkoitti siirtymistä museoista ja gallerioista ihmisiä ympäröiviin fyysisiin ympäristöihin. Teoksia tuotettiin aina erämaista kaupunkimiljöisiin. Taiteilijoiden ohjatessa toimintaansa kohti asustuskeskuksia toimintaympäristöjen sosiaaliset ulottuvuudet alkoivat näytellä yhä suurempaa osaa. Nykyisin paikkasidonnainen taide onkin osa postmodernia kaupunkikulttuuria [9]. Sen puitteissa tehdyt teokset voivat olla eräänlaisia sosiaalisia näkökulmia ja yhteisötaiteen tavoin teokset saattavat pohjata osallistuttamiseen. Näin toimivat taiteilijat tulevat usein venyttäneeksi teoksen tekijyyden rajaa oman työnsä ulkopuolelle. Projekteilla saattaa olla selkeitä sosiaalisia päämääriä ja keskustelun synnyttämisen lisäksi ne saattavat pyrkiä poliittisiin uudistuksiin[10]. Toteutuakseen paikkasidonnaiset projektit edellyttävät neuvotteluja valittua aluetta hallinnoivien organisaatioiden, sekä siellä toimivien yksittäisten ihmisten välillä. Paikkasidonnaiset taidetuotannot kehittyvät ja mahdollistuvat nimenomaan neuvotteluprosessissa paikkaa hallinnoivien ja käyttävien ihmisten, sekä taiteilijan välillä.[11][12][13].
Paikkasidonnainen taide Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikkasidonnaisiin taiteisiin Suomessa erikoistunut festivaali on Kuopiossa vuodesta 2002 järjestetty ANTI – Contemporary Art Festival muihin vakiintuneisiin esitysfoorumeihin kuuluvat muun muassa taiteilijaseura NYTEn järjestämät PERF tapahtumat. Myös Tampereen Hirvitalolla on esitelty paikkasidonnaisesti toimivia taiteilijoita ja järjestetty alan koulutusta[14]. Kertaluontoisia paikkasidonnaisia tapahtumia on järjestetty muun muassa Turun kulttuuripääkaupunkihankkeen yhteydessä[15].
Suhde esittäviin taiteisiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikkasidonnaisilla toimintamenetelmillä on erityinen suosio performanssi- ja tanssitaiteen kentillä.lähde?
Sovellutukset kuvataiteiden ulkopuolella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikkasidonnaisuus on taidetta laajempi ilmiö ja sen taustalle kehittynyttä ajattelua on sovellettu hyvin erilaisten asioiden kehittelyssä. Esimerkiksi lisätyn todellisuuden sovellutukset ja virtuaaliympäristöt hyödyntävät usein käyttäjän paikkatietoja ja tarjoavat näiden tietojen pohjalta näin käyttäjiä miellyttäviä sisältöjä. Ympäristö muuttuu tällaisissa sovelluksissa potentiaaliseksi toimijaksi, aivan kuin alun perin paikkasidonnaisen taiteen ensimmäisissä muotokokeiluissa [1].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toim. Lea Kantonen: Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. 2010
- Kantonen, Lea. 2005. Teltta - Kohtaamisia nuorten työpajoissa. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 54.
- Nick Kaye: "Site-specific Art: Performance, Place and Documentation". 2000.
- Mike Pearson: Site-Specific Performance. Palgrave Macmillan, Hampshire. 2010.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paikkasidonnainen taide. Lapin Yliopisto audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelman. Viitattu 30.8.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Site-specific Art: Performance, Placeand Documentation. Lontoo: Routledge, 20+0. ISBN 0-415-18558-0
- ↑ What is 'In Situ' - in art and why is it so important? ArtMumble.com. Mumble Media. Viitattu 14.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua: Keskustelevaa kirjoitusta paikkasidonnaisesta taiteesta. Helsinki: Kustannus Oy Taide / KuvA, 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Taideteosten luettelointiohje, Museotyöntekijän käsikirja 6. Helsinki: Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS, Valtion taidemuseo, 2010. ISBN 978-951-53-3320-9
- ↑ Taideteosten luettelointiohje, Museotyöntekijän käsikirja 6 Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys, Valtion taidemuseo. Viitattu 31.8.2011.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ympäristötaide? Ympäristötaiteen Säätiö. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Richard Serra (b.1939), Tilted Arc Encyclopedia of Art. visual-arts-cork.com. Viitattu 14.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Art/Site An Introduction to Art as Site-Response. art/site. Viitattu 30.8.2011.
- ↑ Conversation Pieces: The Role of Dialogue in Socially-Engaged Art (en). Grant Kester. Arkistoitu 27.10.2012. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Yli-Annala, Kari: Paikkasidonnaisen taiteen tiloja ja tilanteita Mustekala.info, TAIDE JA TALOUS 3/10, Volume 39 (2010). Arkistoitu 29.1.2012. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Tuukkanen, Johanna: ANTI–Contemporary_Art_Festival - Erilaista taiteen vientiä. Tanssi -lehti, 2007, nro 3/2007.
- ↑ Tuukkanen Johanna: ANTI – Erilaista taiteen vientiä kirjoittajan blogi. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Esittävä taide, ympäristö ja arkipäivä -työpaja Hirvitalo. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ CAA Esittely Contemporary Art Archipealgo (CAA). Viitattu 31.8.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://olohuone.org/fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.mustekala.info/node/1728 (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.yhteisotaide.net/sivut/taide/ (Arkistoitu – Internet Archive)