Luolamiehiä?

Minulla on kesäharrastus, johon pyöräillessä pääsen aina ihailemaan ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Ajelen kaupungin lumenkaatopaikan ohi. Siellä on edelleen lunta. Maisema on jokseenkin kiehtovan näköinen, joten ikuistin sitä hiukan. (Oli vähän julkaisuongelmia tämän kanssa...)

Pöpelikössä pötkeltämässä

Tapahtui viime viikolla. Seikkailimme torstain ja perjantain kaveriporukalla Ruovedellä Helvetinjärven Kansallispuistossa. Retki oli vain yhden yön yli ja kävelymatkakin oli monen mielestä aika lyhyt, mutta hauskaa oli ja ihan pääsimme erätunnelmiin. Kuvat ovat ystäväni DaBoomin ottamia.

Matkatunnelmissa

Nyt kun ei ole enää NIIN kuuma, on pystynyt tekemään muutakin kuin vain olemaan. Joten on tullut toimittua ja raportointi on jäänyt. Nyt kuitenkin katsausta menneisiin. Viime viikon maanantaina Jenni-ystäväni piti kivat valmistujaiskemut kavereille. Tein siis retken Lahteen. Itse kemukuvia en tähän laita, mutta junaa odotellessa illalla kotiin, jäi minulle aikaa kuvailla Lahden Rautatieasemaa. Hassuja kuvia siis sieltä, olkaa hyvä.

Tänäänkin piti tareta

Mainioiden kelien takia hellevaatteet ovat aina pesussa. Tänään piti kehitellä päälle jotakin minkä sisälle ei sulaisi. Nappasin joskus muinoin kirpparilta mukaan tarttuneen ohuen pellavakankaan hyllystä ja levitin vanhan topin sen päälle vähän kokoluokkaa antamaan. Tässä oltiin siis klo 10.15 tänä aamuna.


Leikkelin summittaisen vaatteen täysvinoon ja surauttelin sen kasaan saumurilla. Vaate oli kasassa klo 10.30 ja näytti tältä.

Sitten saumuroin kädentiet, pääntien ja helman, jonka rohkeasti leikkasin vinoon ihan fiilispohjalta. Käänsin saumuriompeleet nurjalle ja tikkasin kapeasti. Sitten vielä silitys ja valmista tuli. Viimeinen kuva on otettu klo 10.55.

Myöhemmin piti vielä tehdä pienet lisäsurauttelut kainalon alle, koska kangashan venyy täysvinoon leikatessa ja kädentiet liekottivat mielestäni liikaa, joten pienensin niitä vielä. Ihan käytettävä siitä tuli. Jos joskus innostaa saatan virkata siihen vielä jotain koristeita, mutta kivasti nuo virkatut helmetkin vaatteen kanssa pelitti.

Matkalla minuksi

Keväällä opettelin elämään yksin, sillä Ekkuli oli poissa kotoa kuusi viikkoa ensimmäisellä meriharjoittelureissullaan. Yksin olo oli rankkaa, sillä olin juuri vapautunut opiskelun täysipäiväisesti aivoja kuormittaneesta tilasta. Yllättäen olinkin yksin itseni kanssa, jota en enää tunnistanut samaksi tyttöseksi, joka silloin seitsemän vuotta sitten lähti opiskelemaan. Ihan kuin olisin pistänyt itseni ihmisenä ja persoonana jonnekin hyllylle odottelemaan opiskelun ajaksi. Sen kummemmin asiaa päättämättä on alitajunnassa käynnistynyt tutkiskeluprosessi, kuka minä olen ja millainen haluaisin olla.

Nyt hyödynnän ruhtinaallista lomaani lukemalla, kuulostelemalla, etsimällä ja pohdiskelemalla. No en siis kokoaikaa, oravatkin syö välillä siemeniä, mutta nautin siitä että minulla on mahdollisuus tehdä tällaistakin. Tänään hain voimaa ja hyvää oloa Kymijoen rantapuistosta. Rannalla oli varjossa viileämpää kuin kotona, sillä joelta tuuli mukavasti. Ympärillä oli vettä ja paljon vihreää. Istuskelin monta tuntia rannassa välillä penkillä ja välillä puiston kivetyksellä, luin, otin valokuvia, puhuin puhelimessa ja olin vaan. Sen verran olen jo selvillä itsestäni, että tämä retki todella antoi puhtia ja positiivista latausta.

Lainalapsia

Pitkästä aikaa meillä on taas kyläilemässä lapsukaisia. Tällä kertaa Ekkulin siskojen pojat ovat leiriytyneet meille pidennetylle viikonlopulla. On käyty Käyrälammella uimassa, Tykkimäellä ja maaseutuajelulla Jaalassa. Minä voitin pehmohiiren Tykkimäellä jostain pallopelistä ja pojat juoksivat rannekkeineen laitteesta toiseen. Tänään suunnataan mitä ilmeisemmin Kotkaan. Vauhtia kyllä piisaa, mutta onneksi nuo nukkuukin välillä.