Miksi kaiken pitää olla uutta?

Nyt kun pyrin ruokakaupassa jättämään kaupan hyllylle muoviin pakatut elintarvikkeet, olen alkanut tajuamaan paremmin mihin kaikkeen muovia käytetäänkään. Jostain syystä mieleeni pompsahti lasten lelut. Lapsilla on ihan tolkuttomasti leluja ja niihin käytetään ihan hirmuisesti muovia. En todellakaan väitä, että lasten pitäisi ilman leluja kasvaa, mutta miksi niitä tehdään koko ajan lisää? Eihän aikuiset enää leiki omilla leluillaan. Pienen päättelytoimenpiteen jälkeen tulin siihen tulokseen, että johonkin kerääntyy kasoittain käytettyjä leluja. Miksi siis kaiken pitää aina olla niin uutta? Miksi ajatellaan, että lapselle on ostettava uusia leluja? Miksei niitä vanhoja leluja voi kierrättää? Saapa lapsi uuden tai jo käytetyn lelun, on se hänelle ihan yhtä uusi sillä hetkellä. Ja muutaman päivän päästä lelu on hänelle vanha, olipa se uutena hänelle annettu tai ei. Käytetyillä leluilla leikkiminen voisi myös opettaa käsittelemään omia tavaroita arvostaen. Tottakai lapsen on saatava leikkiä. Varmasti jokaisen tytön on esimerkiksi päästävä pesemään ainakin yhden nuken hiukset, ainakin kerran. Mutta tarvitseeko jokaista ponia sotkea tussilla, vain siksi että omilleen saa niin tehdä? Ja sitten se määrä. Myös siinä voisi ihmiset käyttää vähän harkintakykyään. Sen sijasta että ostettaisiin lapselle uusi lelu aina kun lapsi sitä pyytää, voitaisiin yhdessä keksiä uusi leikki niillä vanhoilla leluilla. Kehittyisi lapsen luovuuskin siinä samalla. Nyt ei voi muuta kun todeta, että osaisipa sitä sitten elää näiden ajatusten mukaan, jos itselle sitä jälkikasvua joskus tulevaisuudessa siunaantuu. (Kuvassa lapsena saamani käsilaukku, joka asustelee kanssani edelleen. Se tosin on jo jäänyt eläkkeelle käsilaukun virasta.)

Pesupähkinöille uusi kylpypussi

Talossa, jossa täällä Savonlinnassa asustelen, on mahdollisuus pestä pyykkiä jopa kolmessa koneessa yhtä aikaa. Siksi sainkin tänään vähän näperrellä. Pesen pyykkini pesupähkinöille, joita varten minulla on yksi kangaspussi. Nyt kun pyykkiä voi pestä useammassa koneessa kerralla, tarvitsen tietysti useamman pussin pähkinöille. Tänään tein yhden pussin lisää. Katsotaan nyt tarvitsenko vielä useamman. Koska yksillä pesupähkinöillä voi pestä kaksi koneellista, kehittelin systeemin. Ensimmäisen kylpynsä pesupähkinät ottavat aina tuossa alkuperäisessä, yksivärisessä pussissa, ja sitten pähkinät siirretään kuivumaan uuteen, kauniin kirjavaan pussiin. Näin tiedän itse onko pähkinöillä pesty yksi vai kaksi koneellista ja pähkinöiden on kiva mennä kylpyyn uudelleenkin kun pääsevät nättiin pussiin.

Pieniä askelia kohti ekologisempaa arkea

Kun aloittaa asumisen "kakkosasunnossa" niin voi hyödyntää uutuuden tyhjyyttä ja lähteä rakentamaan ihan uudenlaisia käytänteitä arkeensa. Minun tapauksessani ekologisempia käytänteitä. No kahdessa asunnossa asuminen sinälläänhän ei tietysti ole kovin ekologista, mutta ei tuo niiden yhteenlaskettu henkilökohtainen asuintilani vielä kuitenkaan päätä huimaa. Yritän myös perustella tätä sillä, että kyseessä on vain väliaikainen, "pakon sanelema" ratkaisu. Kuljen välimatkat aina julkisilla ja yritän muuten korvata ympäristölle toimillani tätä kahden asunnon pröystäilyä.

Olen ostanut tänne opiskeluasuntoon kaikki pesuaineet ekologisesti parempina vaihtoehtoina. Tilasin ne ekokauppa Ekolosta. (Myöhemmin sitten tajusin että ainakin osan tuotteista olisi voinut käydä ostamassa ihan livenä Kouvolasta ekokauppa Luonnottaresta tai Kymeenlaakson luonnonsuojelupiirin Luontopuodista. No tulen varmaan kyseisissä liikkeissä shoppailemaan jatkossa innokkaasti.) Shampoo, suihkusaiputin, käsipesusaiputin ja tiskiaine ovat kotimaista Ole hyvä -tuotesarjaa. Erityisen mainiota tässä on se, että useissa ekokaupoissa voi käydä isoista säiliöistä ostamassa omaan tyhjentyneeseen purnukkaan täydennystä. Lisäksi hankin biohajoavat pumpulipuikot ja pumpulilaput, ja muita ekologisia, minun elämässäni "välttämätöntä", hygieniahoitovälinettä.

Myös ruoka-asioita on helppo pohtia ja harjoitella näin puoliviikkoisesti. Leipomalla leivät itse, syntyy vähemmän jätettä, saa oman mielen mukaista luomuleipää ja taitaa siinä säästää rahallisestikin. Tosin kaapissa on aina luomunäkkäriä siltä varalta että ei huvita leipoa. Näkkäri on hyvä kannustin leipomiseen, ei sitä montaa päivää jaksa putkeen nakertaa. :D Kasvissyöjää minusta ei ole tulossa, mutta yritän järkeistää lihan syöntiäni. En syö lihaa joka päivä, proteiinia saa kyllä muualtakin. Ja kun syön lihaa, syön useimmiten jauhelihaa (koska olen opiskelija ja koska...), sen sekaan voi helposti laittaa soijarouhetta. Lihaa tarvitaan vähemmän, eikä soijarouheessa ole rasvaa. Vanhoja tuttuja ruokaostoskäytäntöjäni on muutama reilun kaupan banaani viikossa, koska ne ovat vain niin käteviä eväksinä.

Kaikkea en tähän nyt jaksa yksityiskohtaisesti sepostaa, mutta kerronpa tämän vielä. Kävin testaamassa ekologisen jalanjälkeni tänään, kun olen elänyt kolme viimeistä päivää kutakuinkin täällä ekoluukussani, omilla ekomenetelmilläni. Lopputulos oli miellyttävä, jos kaikki eläisivät kuten minä viimeiset kolme päivää olen elänyt, tarvittaisiin maapalloja 0,2. (Asuintilan laskin vain Savonlinnan asunnon mukaan ja opiskelupaikan pinta-alaa en löytänyt mistään, joten jätin sen kokonaan laittamassa, en tiedä vaikuttivatko lopputulokseen...) Eli minulla on näistä viime päivien ekoiluista vielä vähän varaa lipsuakin ja vielä olen hyväntekijöiden joukossa. Tosin ei pidä unohtaa sitä, että olen varmaan kuluttanut jo nuo 0,8 maapalloani moneen kertaan edellisten 25 vuoden aikana, jotka olen elänyt. Eli nyt sitten ihan rauhassa vaan ekoeläen.

Sitä olen tässä viime aikoina miettinyt, että olisi mukavaa löytää sellainen keskustelufoorumi, jossa ekoihmiset voisivat vaihdella arjen menoon liittyviä ideoitaan. Välillä on niin raskasta keksiä kaikki itse, ja varsinkin kun tietää että on näitä asioita muutkin miettineet. Olen yrittänyt sellaista etsiä, mutta vielä ei vastaan ole tullut. Ainut tuohon suuntaan lievästi viittaava, on Animalian foorumi, ja sinne koen olevani jotenkin sopimattoman vanha, eikä tämä minun ekoilu nyt edes oikeastaan liity suuremmin eläinten oikeuksiin vaan enemmänkin luonnon ja ympäristön oikeuksiin ja tulevien sukupolvien oikeuteen saada elää puhtaan luonnon ympäröimänä ja hengittää puhdasta ilmaa, yms. Eli jos joku tällaisen keskustelufoorumin tietää niin käsi ylös, kiitos!

Mainokset mainoksia vastaan

Tämä alkanut vuosi toi mukanaan muutosta, muuttoa toisin sanoen. Opinnot Savonlinnassa ovat taas kiinteämmässä muodossa ja niiden takia minun tulee elämän täällä Saviksessa puolet viikosta. Asustelen somassa pikku yksiössä, muutaman huonekasvin ja tietokoneen kanssa. Koska jätin television kotiin Kouvolaan, olen keksinyt itselleni muita tapoja rentouttaa ylikuumenevia aivojani. Käänsin sitten mainokset itseään vastaan seuraavalla tavalla. Leikkasin huonekalukaupan mainoksesta erivärisiä ruskeita alueita ja liimasin niitä paperille. Sitten leikkasin samasta mainoksesta tekstiosiosta kirjaimet e,i,m,a,i,n,o,k,s,i,a,k,i,i,t,o,s ja vielä huutomerkin ja pilkun. Liimasin kirjaimet kyseisessä järjestyksessä ruskean paloista kootun pohjan päälle ja lopuksi liimasin ohuen muovin päällimmäiseksi, varmistamaan ettei kirjaimet lentele ajan kuluessa. Sitten naulasin oman teesini omaan oveeni. (Pahoittelen kuvan huonoa laatua...)

Joulun yhteenveto osa 3 "sähkö ja lahjukset"

Vielä pitää jatkaa Joulusta. Kolmas tuolla kaventajien säästölistalla on sähkö. Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo että kinkku paistettiin pari päivää etuajassa ja vältettiin pahin sähköpiikki. Tunnustan että mökin lämmityksestä en ole edes perillä. Varaava takka siellä oli, jossa tulta silloin tällöin pidettiin, mutta oli siellä joku muukin lämmityssysteemi, mistä en päässyt selvyyteen. Olin vain tyytyväinen kun tarkenin. Saunassa oli sähkökiuas ja todellakin saunoimme joka ilta. Ihminen joka ei omista omaa saunaa jotenkin kokee olevansa pakotettu saunomaan, kun siihen on mahdollisuus, kutakuinkin aina. Joten siis saunoimme. Valaistuksessa noudatimme ihan samaa kaavaa kuin kotonakin, sinne ei jätetty valoja päälle, missä niitä ei tarvittu.

Ei jäänyt kovin hyvä mieli tuon sähkön käytön pohdinnan jälkeen, joten kirjoitan vielä Joululahjoista. Olen ihan lahjaihminen ja siksi niistä niin vauhkoan. Saimme keskimäärin kolme pakettia jokainen ja lahjat olivat todella ihania, osa toivottuja, osa ihan yllätyksiä, mutta kaikki hyödyllisiä. Meidän talouteen korvatunturilta matkusti esimerkiksi kaksi Arabian muumi lumilyhty -mukia ja Menolippu-lautapeli. Tuli kyllä niin mukavan onnellinen olo niistä muutamasta paketista, missä ole mieleisiä lahjoja. Täytyy ehdottomasti jatkaa tätä linjaa, karsia kaikki turhat suklaarasiat pois lahjuslistalta puolin jos toisin ja keskittyä niihin tärkeimpiin. USkon että lapsikin on onnellisempi kolmesta todella mieleisestä lahjasta kuin kymmenestä epämääräisestä "kunhan jotain on"-lahjasta. Itse lahjoitin yhden lahjan paketoituna kangaspussiin, jota aikaisemmin täälläkin suunnittelin. Muut lahjat oli pakattu ruskeaan puotipaperiin jota vielä löysin kotoa jämän. Jouluna keräsin isot, nätit ja ehjät lahjapaperit talteen, joita aion huödyntää mahdollisesti ensijouluna esimerkiksi kummilasten paketeissa. Ja aikuisille voisi ommella taas ensi vuonnakin muutaman kangaspussin.

Nyt lopetan Joulun ruotimisen tähän ja siirryn jo alkaneelle vuodelle.

Joulun yhteenveto osa 2 "suuhunpantava"

Vuosikin on jo vaihtunut ja tämä tyttö se vielä tekee Joulun yhteenvetoa, mutta onhan se sekin tehtävä. Eli seuraavaksi ruodin hiukan syömisiämme. Söimme noin kahdeksan kilon kinkun neljän hengen voimin, sitä oli ehkä muutama gramma liikaa per pää, mutta ei paljoa. Lisäksi tuhosimme kolme äitien tehtaassa valmistamaa laatikkoa, vähän rosollia, kaksi lohta, hitusen paistia, ison kasan perunoita ja yhden joululimpun. Jouluruokia syötiin asenteella Jouluaatto ja -päivä, sitten ne olivatkin kutakuinkin loppu.

Aterioiden eettinen ja ekologinen plussa tuli siitä, että emme varanneet ruokaa niin paljoa että siihen olisi jo ehtinyt kyllästyä. Kaiken söimme iloisin mielin ja noita ruokia syömme sitten seuraavan kerran vuoden päästä. Kinkku paistettiin heti mökille päästyämme, eli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, eli emme kasvattaneet ihan pahinta sähköpiikkiä. Ensi Jouluna voi sitten miettiä riittäisikö vieläkin vähän pienempi kinkku ja mahdollisesti luomuversio. Sitten pisteet omalle äidilleni siitä, että hän säästi paljon omaa pinnaansa ja panosti jaksamiseensa ostaen reilusti kaupasta toisten äitien tekemät laatikot, kun minusta ei nyt oikein tänä vuonna ollut apua ruoka-asioissa. Hyvin tekivät kauppansa. Tuota tilannetta voisi ensi vuonna mahdollisesti muuttaa siten, että pitäisi jo reilusti ennen joulua talkoot, jossa vääntäisi yhdessä laatikot pakkaseen. Silloin voisi hyödyntää kotimaista tarjontaa juureksissa ja vaihtaa riisin vaikka tattariksi tai ohraksi.

Mielestäni Jouluna saa vähän ylensyödä, kunhan sitä touhua ei venytetä aina yli vuodenvaihteen. Yksi Joulun tunnelman erityispiirre on nimen omaan se, että sitä ruokaa odotetaan koko vuosi ja sitten syödään onnellisesti mahat pumpulalleen sinä yhtenä iltana. Sitten voikin alkaa jo palaamaan takaisin normaaleihin ruoka-annoksiin. Ja Joulupäivänä kerätään kaikki jämät pöytään ja tehdään luovia makuyhdistelmiä. Siinä onkin iso osa Joulun hauskuudesta.