Sisäinen tätini on nyt taas himpun verran näkyvämpi olio. Kummityttöni isosiskonsa kanssa oli meillä viikonloppukylässä. Oli kyllä niin hassua ja hupaisaa kun välillä makuuhuoneestamme (joka oli pyhitetty tyttöjen huoneeksi viikonlopuksi) kuului kikatusta ja kiherrystä ja välillä pientä nahistelua. Se oli varmaan ensimmäinen kohta, jossa tunsin itseni aikuiseksi. Olin totaalisesti sen toiminnan ulkopuolella, se oli tyttöjen oma juttu. Lauantaina kävimme Kouvolan keskustassa ihan vain muutamat liikkeet. Kaikki pieni, värikäs tai kiiltävä oli tutkittava ja hipellettävä tarkkaan. Lämpimän ilman kunniaksi söimme kesäisesti jätskiä kävelykadulla. Välissä kävimme ottamassa murua rinnan alle ja jatkoimme Tykkimäelle. Tytöt painattivat rannekkeineen onnellisina kolme tuntia laitteesta toiseen. Itse kävin viidessä laitteessa vain hiukan fiilistelemässä. Toisin sanoen, en varmaan olisi uskaltanut edes mennä useampaan laitteeseen. Loppuajan kävelin tyttöjen perässä ja räpsin kuvia ja kannoin tavaroita. Ja samaistuin niihin kaikkiin muihin aikuisiin jotka huolehtivat lapsosistaan. Sieltä se tätiminä taas nosti päätään.
Sunnuntaina pakkauduimme meidän kasarirakettiin, joka on siis merkiltään Peugeot. Tykkimäellä oli myös Peugeot-autorata, mutta tyttöjen mielestä meidän auto minun ajamana oli paljon hurjempi laite. Onneksi heillä oli rannekkeet vielä kädessä, pääsivät minun laitteeni kyytiin niillä samoilla rannekkeilla. Ajoimme siis Repovedelle. Kävimme Lapinsalmen riippusillalla ja Kapiaveden nuotiopaikalla paistamassa makkarat. (Ihan sama reitti kuin viikko sitten, mutta eri porukalla, koska olen ihan rakastunut siihen reittiin. Tuttu ja turvallinen, kohtuu helppo kulkea ja nuotiopaikka on ihana.) Sisäinen tätini ei ole vielä ihan täysin oppinut, pakkasin sitten mukaan vain yhden puukon ja tyttöjä oli kaksi. Onneksi osasivat kinastella puukon käyttövuoroista ilman sitä puukkoa, niin ihan nätisti se meni. Saimme makkarat paistettua ja paljon lastuja vuoleskeltua. Lisäksi saimme yhdet kengät ja lahkeet kasteltua, koska seurueen pienin jäsen oli vakuuttunut että hän ei saa kävellä polulla takaisin lähdettäessä. Hän siis käveli polun vieressä, joka oli hiukan märkä. Sitten ajoimme tyttöjen kotiin, yhden jätskipysähdyksen kautta.
Kuvassa olemme Tykkimäellä, tytöt kävivät kyllä kaikki mahdolliset laitteet läpi, mutta tämä kuva sopii blogiin. Takana näkyy vanha kunnon Calypso.
