Muutto!

Täytyy aloittaa hehkuttamalla. Minä voitin eilen tänään huomenna -blogin arvonnassa kirjan. Voi hurjaa, tosi varvoin mitään voitan. Olen innoissani. Yllä mainittu blogi on muuten yksi innoitajani, aivan ihana kerrassaan.

Toinen asia josta olen myös innoissani on se, että olen saanut kaksi uutta lukijaa. Ihmeellistä! Tervetuloa sydämellisesti!



Tämä viikko on nyt sitten tehty muuttoa omaan kotiin, omalle tilalle. Minulla on kaksi googletiliä, toinen aikoinaan yliopiston s-postilla tehty ja toinen nyt vähän uudempi gmail-postiosoitteella. On ollut työlästä vaihtaa tunnuksia, kun tämä kakkanen on tietenkin niillä yliopiston tunnareilla toimiva. Niinpä kypsyttelyn jälkeen tulin päätökseen aloittaa uuden blogin näin sopivasti fyysisen muuton aikoihin. Tämä on niin suuri muutos minulle ihmisenä, että käännetään nyt sivuja elämän kirjassa sitten oikein urakalla.

Eli juuri kun olen saanut uusiakin lukijoita, hylkäänkin tämän osoitteen ja pomppaan uuteen. Toivottavasti seuraatte mukana kaikki jo tutut ja uudetkin lukijat. Uusi blogi yrittää nyt olla vähän aikuisempi, ainakin nimellään. Sisältö todennäköisesti on tuttua Karhistavaraa, höystettynä oman kodin onnesta höperehtimisellä.

Joten sydämellisesti tervetuloa tästä lähtien Oupan Omaan tilaan.

Mitä siellä tapahtuu, kun mitään ei tapahdu?

No täällähän tapahtuu pakkaamista. Tänä kesänä ei lähdetäkään kesälomareissuun ulkomaille vaan tehdäänkin matka omalle pihalle. Opiskelupaikan saanti ei ollut ainoa tämän kesäkuun onnellinen ja suuri juttu. Toinen sitäkin suurempi ja onnellisempi oli se, että teimme talokaupat ja ensi viikolla pääsemme jo muuttopuuhiin. Talo on ihan täällä samassa kaupungissa, suurimpien kaupunkikeskusten välissä, mutta aika rauhaisalla paikalla.
En meinaa millään malttaa odottaa omaan kotiin pääsyä. Outoa se olisikin, jos olisin kuin viilipytty ja viittailisin vaan kintaalla muiden hötkyilyille, eikö?

Meillä on ruhtinaallisesti aikaa muuttaa, kokonaiset kolme viikkoa. Minä sanoin alusta asti, että muutamme kaikessa rauhassa, pakkaamme kun siltä tuntuu ja viemme tavaroita auto kerrallaan ja pakkaamme sitten lisää. Merimies taas sanoi että hän haluaa hoitaa homman nopeasti alta pois, mutta minä olin päättäväinen omassa mielipiteessäni. Tänään sitten tuhahtelin merimiehelle, joka istuu täysin onnellisena omalla koneellaan, muuton eteen turhaa hötkyilemättä. Pohdittuamme tuhinani syvempiä juuria tulimme tulokseen, että hän oli sisäistänyt minun muuttotekniikkani eikä turhia ressaile. Minä taas en pysty tekemään juurikaan muita asioita, kun jos en edistä muuttoa jotenkin, on laiska ja saamaton olo. Niinpä sovimme yhteistuumin, että minun TÄYTYY välillä relata. Kyllä meillä on aikaa. (Vaikka tulenkin kolmen viikon päästä kertomaan, miten kiireinen se viime tippa taas oli.) Mutta ennen sitä, kaikessa rauhassa.

Ilonpäivä

Koska on tylsää kirjoittaa blogiin mitään ilman kuvaa, niin piirsin mielentilaani kuvaavan kukkasen. Minä niin tykkään tuosta paintilla suhertamisesta.

Mutta nyt asiaan. Kamalan pitkälle tuntunut odotus on ohi ja sain tiedon erityisopeopinnoista. Pääsin opiskelemaan! Opinnot alkavat syyskuussa ja kestävät 2012 vuoden loppuun. Olen hurjan onnellinen ja lähden kohta kaupungille järjestelemään yhtä toista suurta juttua. Elämme jälleen muutoksen aikoja, mutta niin iloisia aikoja!

Kevään korut

Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana valmistui kolme kaulakorua. Sinivihreää väkersin talvella erkkaopintojen ohessa. Siinä on kolmenlaisia helmiä, jotka kaikki kävin Sinooperista ostamassa. Punaoranssin pitkän kaulanauhan helmet on joskus kirpparilta mukaan tarttuneesta helmilaatikosta. Samoja helmiä on esimerkiksi meidän eteisen kaapin ovissa, vaikka tuolla aikaisemmassa kuvassa vetimiä tuskin edes erottaa. No ne jotka meillä ovat käyneet tietävät. Molempien virkattujen korujen langat on kirpparilta mukaan tarttuneita jämäkeriä.

Viikko sitten Savonlinna-aikaisen kämppikseni ja hyvän ystäväni häät. Sinne tein mekon ja kaulakorun, joista nyt aikanin tuo kaulakoru teille näytillä. Kukkaosa on Sinooperista (taas, kyllä, myönnän minulla on addiktio) ostetuista muovisista marmorihelmistä ja nauha jossa kukka roikkuu pienistä lasihelmistä. Lasihelmilajitelman ostin Tallinnasta syyslomalla.Mulla on selkeästi meneillään oranssi kausi, oranssi väri pilkahtelee esiin sieltä ja täältä. Tosin vihreäkin on edelleen oikein mieleinen. Oleellisinta taitaakin olla se, että värekä on ja ne ovat mahdollisimman raikkaita. Nimimerkki ompelupöydällä punaiset pellavahousut...

Kesätohvelit

Joku epäili että tuleeko aika pitkäksi kun on loma ja kaikkea. Ei ainakaan tänään tullut. Aloitin aamun haaveilemalla keveistä kesäkengistä. Minulla kun on isot ja rumat jalat, jotka on pakko verhota pitkillä housuilla, niin olisi kivaa kun olisi edes sellaiset kengät joissa on hyvä olla. Ja kun kaikki pitää saada heti, niin helpoimmalla pääsee kun tuunaa vanhat kengät toimiviksi.

Alkuperäiset tohvelit eivät kestäneet edes jalassa kun olivat vain tuommoiset jalkaan tyrkkästävät (keskimmäinen kuva). Paransin popojen käytettävyyttä surauttamalla niihin remmit. Ne ovat vanhaa mainoslahjana saatua collegepaitaa ja kantapään päälle menevässä remmissä on havupallon ruutunauha. Nilkan etupuolen remmissä on sisällä kolme kuminauhaa omissa kujissaan. Ja ihan koneella ompelin remmit kiinni tohveleihin. Lopuksi ompelin vielä kokoelmieni reippaimman väriset napit jalkapöydän päälle.

Popot on ihan hyvät jalassa, todellakin ne kepeät mitä kaipasin. Kamalan näköiset kun nostaa lahjetta, mutta se johtuu enimmäkseen jalkojeni epämääräisestä muodosta. Pitkien lahkeiden alle piilotettuna tohvelit kuitenkin toimivat loistavasti. Olen iloinen!

Tänään tein paljon muutakin, mutta ei kaikkea kerralla!