Myyrä hiirelle kaveriksi

Eilen vietimme hauskan päivän Hanna-ystäväni kanssa neulahuovuttaen. En ollutkaan aikaisemmin huovuttanut piparkakkumuotin avulla ja sehän oli helppoa kuin heinänteko. Tai itseasiassa paljon helpompaa kuin heinänteko, sillä viimeeksi kun olin tekemässä heinää se oli minusta ihan tyhmää ja jotenkin rasittavaa. Olin ehkä kahdeksan tai kymmenen vanha. No minähän en tunnetusti osaa lopettaa kun kerran vauhtiin pääsen  ja niinpä jatkoin tänään huovuttelua. Sain aikaiseksi oikein useita huovutelmia, joista nyt tahdon esitellä huovutusurani mestariteoksen Hämmästynyt Myyrä -hiirimatto. 

Kuvioon otin mallia Myyrä kaupungissa -kirjasta, jonka ostin käytettynä jokunen aika sitten. Kuvio on tehty naulahuovuttamalla ja sen jälkeen koko matto märkähuovutettu. Minä en tiedä huovuttamisesta paljoa mitään, mutta markahuovutin mattoa rullattuna kuplamuoviin ja hirvittävät nopeasti se huopui.

Näihin näkymiin päättyy Karhun kakan vuosi 2008. Flunssaisena ja räkäisenä toivottelen lukijoilleni runsaalla onnella varustettua vuotta 2009 ja lepään kovaa, jotta jaksan naputella tänne luettavaa tulevankin vuoden puolella.

Sellainen oli se Joulu

Viime vuoden kaavalla ruodin hiukan pois hiipivää Joulua eli tarkastelussa suhaaminen, suuhunpantava ja sähkö. Vietimme joulua kolmessa paikassa tänä vuonna, Kuusankoskella, Savitaipaleella ja Mäntyharjussa. Hyvä ei ole ajella paikasta toiseen, mutta sentään teimme loogisen rengasmatkan ajelematta edestakasin vaan yksinkertaisesti lähdimme aattona kotoa Kouvolasta Kuusankoskelle, sieltä joulupäivänä Savitaipaleen kautta Mäntyharjuun, josta Tapanina takaisin kotiin. Olen itseasiassa ihan ylpeä tuosta Ekkulista joka tätä reittisuunnitelmaa ehdotti. Omassani olisi ollut vähän enemmän edestakaista suharointia.

Suuhunpantava meni samoilla linjoilla kuin viimekin vuonna. Kotiin en varannut muuta kuin herkkuja pitkin lähestyvää joulua. Ruokapaikoissa joissa söimme oli kohtuu maltillisesti syötävää, ei siis mitään ylilyöntejä, jouluruokaa muutamaksi päiväksi vain. Oman ruokataloutemme suurin turhuus on kyllä yksittäiset leivonnaispellit joita paistelin pitkin matkaa. Olisihan ne voinut jättää kokonaankin nauttimatta tai sitten paistaa enemmän kerralla. Se tosin olisi lisännyt leivonnaisten kulutustakin.

No entä sitten se sähkö. Omassa kodissa ratkaisimme sähkön kulutuksen niin, että tingimme jouluvalojen määrästä. Keittiön ikkunalla paloi koko Joulukuun kynttelikkö, muita jouluvaloja emme tänä vuonna laittaneet ollenkaan. Keittiössä pärjäsi pitkälle ilman keittiön omia valoja kynttelikön turvin, joten en ota kynttelikön jatkuvasta valosta kovin huonoa omaa tuntoa. Ja iso osa sähkön kulutuksen säästöstähän tuli myös siitä että meidän kotona ei paistettu kinkkua, eikä mitään muutakaan jouluruokaa joulunaikaan, joten emme sinänsä kasvattaneet aaton läheisyydessä sähkökuormaa. Tokihan ainakin aattona syömämme kinkun koossa oli huomioitu meidätkin syöjinä, mutta se olikin paistettu leivinuunissa, joten siihen ei kulunut sähköä.

Ei ollut tämäkään joulu mikään ekologisuuden huippu, mutta kyllä tätä ihan ajatuksella rakennettiin, idealla että vähempi on enemmän. Kaikkeen hömpötykseen ei tarvitse mennä mukaan, ja silloin vähäinenkin tuntuu hienommalta.

Kuvassa joulupukin tuoma suloinen sydänheijastin (iso kiitos Sanna-ystäväni), joka pääsi heti villakangas takkiani koristamaan.

Melkein joulupukin tuomaa

Syksyllä koolailimme äipän kanssa lankoja. Noista tehdyt lapaset olenkin jo tänne raportoinut, ja nyt on seuraavan neulomuksen vuoro. Tällä kertaa en ole tehnyt neulomuksia itse. En myöskään saanut näitä sukkia paketissa, mutta olisin hyvin voinut saada, ovat ihan toiveiden mukaiset ja niin jalkaan sopivat. Eli äippis on nämä ihanuudet neulonut, lanka on Novitan Nallea ja sukat on kärjestä aloitettu. Eikö oo hianot?

Pitäs varmaan perustaa oma tunniste äipän käsitöille, tai sitten puhua äippis ympäri aloittamaan oman blogin. Sieltä valmistuu aika paljon kaikkea ihanaa...

Tähän piti vielä lisätä että kuvatessa ei ole vahingoitettu yhtään villasukan pohjaa vaan kylmän ja likaisen parvekkeen lattian ja kauniiden sukkien väliin on taidokkaasti pujotettu käytetty kirjekuori!

Rauhallista ja tunnelmallista Joulua!

Tänä vuonna joulkortteja lähti reilu 20. Joulukorttien teko on osa oman jouluni odotusta, silloin kun on energiaa kortteja tehdä. Tällä kertaa postin setä kantoi sukulaisille ja tutuille kahdenlaisia itsetehtyjä kortteja ja uniikkeja, olemassa olevista korteista tuunattuja kortteja. Tuon tuunauksen yhteydessä pohdin, rohkenisinko käyttää vanhoja, siis joskus minulle lähetettyjä korttteja omiin kortteihini. Mitä ihmiset yleensä tekee joulukorteille? Minä säilytän kortteja, kasassa on jo monen monta konvehtirasiaa jokaiselle vuodelle omansa, täynnä joulukortteja. Vaan jos vain säilytän niitä aina vuodesta toiseen, on minulla kohta aikamoinen kokoelma. Eli mitä mieltä olette lukijat, olisiko julmaa käyttää kortteja tuunattuina uudelleen, vai onko julmempaa heittää vuosikertakortit roskiin?

No oli miten oli, ratkon tätä ongelmaa vasta yhdentoista kuukauden päästä. Nyt toivotan kaikille lukijoille Oikein Ihanaa,  Rauhallista, Mukavaa, Kaunista ja Tunnelmallista Joulua.

No kun se on niin kivaa...

Vissiin meinasin lopettaa jo tän väkertämisen, mutta tänä aamuna heräsin sellaisissa fiiliksissä että tarvitsin vähän näperrysterapiaa. 

Tässä uusimmassa asussa on neljä osaa. Hame on kaksi osainen, alla on yksinkertainen satiininen kaistalehame, joka puetaan pujottamalla päälle, sillä vyötäröllä on kuminauha. Satiinihameen päällä on vihreä sifonkihörselö, joka on takaa kokonaan auki ja solmitaan siis toisen hameen päälle. Puvun yläosa on hennosti vaaleanpunaista kuviollista puuvillakreppiä, joka on vielä kuminauhoilla rypytetty. Yläosan helmaa koristaa tummanpunainen satiininauha ja rinnuksia punaiset baljetit. Yläosassa on tuppilo-olkaimet ja takana tarrakiinnitys. Puvun päällä on talviuloiluun soveltuva viitta, joka on päältä samettikuvioitua sifonkia ja alta satiinia. Viitan reunoja kiertää valkoinen karva ja kiinnitys tapahtuu kaulalla solmimalla satiinituppilon rusettiin.

Mallina toimii taas Kirpputori-mallitoimiston Nimetön barbie, sillä hän oli ainoa malleista joka suostui menemään lumihankeen paljain jaloin. Ompelimomme kuvausrekvisiitta on aavistuksen puutteellista sillä emme omista yhtään paria malleille sopivia kenkiä.  Tänään Nimettömän barbien naama näyttää paremmalta, eli taisi mennä meikkaajan läksytys perille. Ja hiuksetkin on kammattu ja laitettu oikein kiinni. Mallin asento on kyllä himpun kummallinen, jotenkin vinkura, mutta se voi tietysti ainakin osittain johtua siitä että lumi saattaa olla paljaisiin jalkoihin vähän ikävän tuntuista.

Viimeinen minivaate tällä erää

Tarkoitus oli kyllä tehdä näitä minivaatteita paljon enemmän, mutta aina ei käy niin kuin on meinannut. Joten tässä viimeisin puku tällä erää. Puvun yläosa on samettikuvioista trikoota. Puvun päällä pitää valkoinen baljettinauha joka kiertää pääntietä. Helma taas on kaksinkertainen, päällikangas tummansinistä sifonkia ja vuorikangas vaaleansinistä trikoota.

Mallina tänään toimii mallitoimistomme oma malli jo 80-luvulla meille töitä tehnyt ja edelleen yhtä nuorekat ja kaunis the Jumppaparpi. Huotakaa erityisesti kaunis sininen silmämeikki joka sopii hyvin puvun kanssa yhteen, sekä kaunis tasainen rusketus ja ihanat luonnonkiharat ja luonnollisen vaaleat hiukset. Jumppaparpin lempiharrastus on aerobic, johon hän aina lähtee turkoosissa, pitkälahkeisessa mutta hihattomassa jumppahaalarissa, päässään vaaleanpunainen hikinauha ja olallaan vaaleanpunainen jumppakassi. ei siis liene kenellekkään epäselvää mistä tämä barbie on nimensä saanut. 

Perillä joulukuun päivistä

Kaiken muun puuhan ja tohinan keskellä sain siis jo ennen tämän kuluvan kuun alkua  salaisen joulukalenterini valmiiksi ja postiin. Oma kalenterini tuli joltakin muulta salaiselta postittajalta kahdessa osassa ja tässä nyt melkein kaikki loppulähetyksen paketit. Luukut on paketoitu kertakäyttöpöytäliinaan ja niistä on paljastunut kaikkea mukavaa. Parhaita sisälmyksiä tähän mennessä on Harlequin romantiikkaa pokkari nimeltään joulutarinoita, kokoelma jouluisia nappeja, kuivattuja ananaksia ja mustikoita, jouluaskartelukartonkeja, reilunkaupan mansikkateetä, keltaista bambulankaa ja puuhelminen rannekoru. 

Tämä joulukalenteri on kyllä tehnyt elämästäni tässä kuussa jotenkin asteenverran mielekkäämpää. Varsinkin kun on ollut tosi paljon töitä, eikä sinne (uskomatonta kyllä) ihan joka aamu lähde intoa puhkuen. Vaan kun aamulla saa ensitöikseen avata pienen paketin on päivä taas pikkaisen aurinkoisempi.

Minimuotinäytös jatkuu

Pitkästä aikaa jotain esiteltävää tältäkin saralta. Tällä nimettömällä naismallilla on yllään hyvin kesäinen satiini-sifonki -unelma. Puku on kasattu luovasti muotoilemalla, mistä kertoo villisti aaltoileva ja eripituinen helma. Yläosa on pehmeää ja hengittävää trikoota, joka muotoutuu kauniisti päälle. Malli itse on hiukan pöllähtäneen näköinen, ilmeisesti vähän poissa tolaltaan. Tämän ehkä selittää se että malli on peräisin kirpputori nimisestä mallitoimistosta, toisin kuin aiemmin esiintynyt miesmalli Ken, joka on oman mallitoimistomme alkuperäismalleja. Lisäksi mallin kasvojen meikkivoide on aivan väärän värinen, täytyy kyllä pitää meikkaajalle läksytys ja onhan tuossa kampauksessakin vähän parantamisen varaa.

Kirppikseltä

Kävin tuhlaamassa aikaa oppituntien välillä kirppiksellä. Harvoin löydän kenkiä käytettyinä, koska minulla on niin iso kavio tai räpylä (kuten äippä sanoisi). Vaan nytpä löysin nämä ihanuudet. Ten pointsin mokkanahkaiset vähän käytetyt saappaat. On ihan miun näköset, viis siitä että ei ehkä ole enää ihan pintamuodin mukaiset. Sopivat jalkaan vielä farkunlahkeiden kanssakin, joten ovat aivan mainiot. Tykkään. Tälläsiä popoloita mun kenkävalikoimasta onkin puuttunut, joihin voi sonnustautua pillifarkkujen kanssa, kun ei ole vielä ihan vielä kunnon toppakenkäkelit. Nii ja kyllä, minulla on toppakengät joita pidän pakkasilla pillifarkkujen kanssa.

En kyllä oikein tiedä onko tämä ostos nyt ekologisesti ihan viimeiseen asti perusteltu. Tietty ihan hyvä että ostin käytetyt kengät ja sellaiset joita tiedän varmasti käyttäväni ja paljon, mutta olisin minä ilman näitäkin pärjännyt, ehkä. 

Vuosi blogielämää takana

Kyllä se vaan on niin että vuosi on nyt täynnä. Tähän vuoteen on mahtunut monenlaista, iloa ja surua, onnea ja ahdinkoa, mutta olotila on kokonaisuudessaan parempi kuin vuosi sitten. Enää ei lähtö Savonlinnaan edes hetkeksi ole ajankohtainen vaan saan olla vihdoin ihan kunnolla kotona. Olen päässyt jo palkkatyön makuun, vaan ikistressi kesken olevasta gradusta kuitenkin roikkuu mukana. Perheeseen on tullut auto, jatkamaan luotettavammin ja laadukkaammin kasarimyrkkypilvikoneen työtä ja olemme saaneet uuden kummilapsenkin. 

Blogin pitämisen aloitin ajatuksella, että raportoin ekologisempaan arkeen liittyviä oivalluksiani. Paljon on mukaan tullut myös käsitöitä, koska ovat minulle niin rakkaita. Ja oikeastaan raportoin elämäni asioista, olipa ekologista tai ei, mutta koitan silti pitää alkuperäisen ajatuksen edes jotenkin muistissa. Tulevaisuudessa jatkan samaan malliin, raportoin elämästäni, en kaikkea, en edes paljoa, vain pieniä murusia ja joskus totean toimintani olevan ekologista tai sitten en.  Ja toivon tietysti että joku jaksaa höpöjäni lukeakin. 

Kuvassa tällähetkellä kotoamme löytyvät karhuveljekset. Ovat sisäsiistejä ja kakoista ei näemmä ole tietoakaan.