Minun Helsinkini

Minun Helsinkini auringonlaskut ovat kauniita.

13.12. - 14.12.

13.12. Päivän sudenpentuarvonimigenraattorilla sain värikseni S.I.N.I.N.E.N (saatoin hivenen huijata kokeilemalla sinistä kunnes sain sopivan arvonimen) eli Suloinen Ivaaja Näppyläinen Impressionisti ja Näennäisen Elämäniloinen Neurokirurgi. Sinistä onneksi on sukissa jo mm. Lanitium ex Machinan lankana, mutta tällä kertaa väriksi kelpasi myös Handun glittersininen

14.12. Toiseksi harrastuksekseni valitsin taiteen (maalaan ja piirrän monena päivänä viikossa ja tietokoneilu on ehkä vähän hassu värien osalta - toisaalta harrastus olisi voinut olla Ullakin). Väriksi valikoitui Fleece Artistin Somokoa kirjavana maavärisekoituksena.

Näinä päivinä en muistanut ottaa kuvaa ja tällä hetkellä sukat on neulottu 16.12. asti eli kuvia ehkä sen jälkeen?

6.12. - 12.12.

6.12. Itsenäisyyspäivänä synnyinmaani värit olivat niinkuin monella osallistuneella sininen ja valkoinen. Valkoisena raitana Wollmeisen pure (ainoa valkoinen sukkalankavyyhtini!), sinisenä raitana Lanitium ex Machinan Drunken sailor

7.12. Väritestin (jonka tulos on osuvampi kuin keskivertohoroskoopissa, joskin väri ei kyllä oikein kuulu omaan palettiini) tuloksella jatkoin tuolla Wollmeisen purella (ainoa, mitä tuossa ei osu on tuo matkustamiskohta - tosin voi olla, että olen matkustanut jo niin paljon, ettei se ole enää niin ihmeellinen kokemus):

Sinun värisi on

Valkoinen

Yrität aina tehdä oikein, olet idealisti ja elät vähän omassa haavemaailmassasi. Et innostu matkustamisesta ja viihdyt tutussa ympäristössäsi. Vaikka olet melko introvertti, sinulla on paljon ystäviä, koska he tietävät, että otat aina heidän tunteensa huomioon.

 8.12.  Mieheni valitsi suosikkivärikseen (annetuista vaihtoehdoista) kellanvihreän Yarngrimoiren BFL-sockin värissä The DIP (yellow remix)

9.12. Siniharmaata ja värikästä Colinette Jitterbug slate, niitä vanhempia ja pienempiä vyyhtejä. Väri muistuttaa minua Itämerestä nähtynä laivan ikkunasta ja Legolandin värikylläisyydestä. En ole varma onko tämä varhaisin lapsuusmuistoni, mutta ainakin yksi niistä.

10.12. Ensin mieleen tuli "En etsii valtaa, loistoa", joka on ehkä joululauluista joululauluisin itselleni, mutta se ei suoraan inspiroinut mitään väriä. Piporadio onneksi palkitsi ja heti seuraavaksi saimme nauttia klassikosta "Petteri Punakuono", joten raidaksi tuli Lanitium ex Machinan Ruby of the Dream kingiä.

11.12. Tänään neulottiin suosikkipuun lehtiä. Oma suosikkini on ehkä vaahtera, mutta sitä ei kauniisti saanut mahtumaan 11 kerroksen raitaan, joten piirsin sitten itse lehden (9 s leveän, koska neulon 72 silmukan sukkia) ja neuloin toiseksisuosikeimman lehteni eli mielikuvituksesta löydetyn. Pohjavärinä kärjissäkin ollutta Fleece artistia ja mieheni suosikkiväriksi valitsemaa Yarngroimoirea.

12.12. Väri lenkkipolun inspiroimana oli haastava ajatus. En varsinaisesti lenkkeile eikä normaali ulkoilunikaan ulotu minnekään minkä miellän lenkkipoluksi. Useasti tulee lähdettyä kävelemään kotoa keskustaan laser-säteen viitoittamaa reittiä tai vaikkapa Töölönlahden rannalle. Päädyin Yarngrimoiren "Kävelen vaan" kaupungilla kävelyn teemalla.

Tallinnan edustalla

Muutama vuosi sitten kuvasin pilvet meren yllä, kun olin palaamassa viettämästä talvilomapäivää Tallinnassa.

Joulukalenterisukat 1. - 5.12.

Joulukalenterisukat jatkuvat:

2.12. aloitettiin toinen sukka, sen ensimmäinen raita on lankavaraston koosta kertova tunnustuksellinen punainen, Lanitium ex machinan Ruby of the Dream king hopeisella glitterillä.

3.12. jatkettiin samaa sukkaa ensimmäisellä Googlen kuvahausta nimelläni löytyneestä kuvasta, joka ei esitä minua. Varsin mitäänsanomaton pikkukuvat tilkkutyöstä, joka linkittyy minuun ilmeisesti pinterestin kautta.

4.12. piti valita väri lähimmästä taulusta. No, yhtään taulua emme ole vielä saaneet seinälle, muutimmehan tänne vasta vuonna 2011. Tässä lähellä on kuitenkin kansiollinen pastellimaalauksiani, joten kansion päälimmäinen kukka-asetelma (violetti paperi, kullanvärinen taustakangas, punainen flamingokukka) antoi aiheen palata A-sukkaan violetilla raidadalla Bremontin alpaca soxia.

5.12. valittiin väri alkamaan äidin tyttönimellä, joten oma raitani on turkoosia Lanitium ex machinan sukkalankaa. Väriä en muista, mutta aikanaan sen Villavyyhdin erästä poimin.

Joulukuun 1.

Olin ajatellut jättää tänäkin vuonna jämälankavillasukkakalenterin väliin (osittain koska suhtaudun varsin agressiivisesti jämälankoihin ja sukkajämiä ei nyt ihan sukkaparillista moniväriraitaisiin sukkiin loju pitkin), mutta niin vain tänään kun vilkaisin Missä neuloimme kerran... -blogin päivitystä inspiroiduin minäkin. Suosikkilevyksi olisi oikeastaan pitänyt valita kesällä paljon soinut Musen The Resistance, mutta en näin iltasella jaksanut kaivella sitä esille levyhyllystä ja no, samoihin lankakeriin sopivasti oli esillä viime viikkoina podilla pyörinyt Rautakantele.

Sukan kärki: Fleece artist BFL sock värissä Silver, 72 silmukkaa, viimeiset neljä lisäyskerrosta välikerroksilla ja keskelle 16 s 8-aloitus
1. raita: Lanitium ex machina Mt Ulla Frozen

Hömppäjoulukalenterista löytyi mantelikäsivoide, aiemmin olen ollut tiukan sitoutunut tästä valikoimasta hamppukäsivoiteeseen, mutta ehkä tämän tuoksu on hyväksyttävämpi lähiympäristölle.

Elämän keveitä hetkiä Barcelonassa

Barcelonan aurinko oli kuin pehmeä silitys. Illalla pastellinsävyinen auringonlasku toivotti hyvää yötä ja aamulla pirteä paiste herätti uinuneen matkailijan. Paluu Suomeen oli kova ja kylmä, seuraavalla viikolla oli harmaata ja pakkasta, tuntui kuin maa olisi ollut suljettu ja masentunut. Jo Helsinki-Vantaa löi vasten kasvoja, eikä toivottanut tervetulleeksi takaisin maailmalta vaan käänsi selkänsä. Ehkä toukokuussa taas ensimmäiset kukkaset hymyilevät täälläkin?

Podocarpusta vaan!

Aikuisenakin pitää muistaa leikkiä. Pakko olla iloinen, kevytmielinen ja riehakas. Täytyy muistaa ajatella keveitä ajatuksia ja nauraa. Muista suorittaa elämäsi onnellisena ja mahdollisimman hyvin. Vietä juhlapyhiä, juhlista merkkipäiviä ja älä anna elämän kohokohtien mennä ohi.

Tai sitten tee niin, että vain ole ja neulo villasukat. Langan väri on inspirointunut rakkaimmista sarjakuvistasi ja sukat aloitettu ystävien kanssa hyvän viinin äärellä. Saattaa mukana olla vähän kimallettakin, mutta hyvä villasukat ne ovat silti. Anna ne ystävälle, jonka varpaita ne lämmittävät paremmin kuin omiasi, nehän ovat vaan villasukat. Elä ja hengitä, ei ole mitään suoritettavaa ennen kuolemaa, joten on hyvin aikaa vain olla.

Podocarpus-sukkiin ohje löytyy uudesta Ullasta.

Vapaana Barcelonassa

Vapaa-aikaa Barcelonassa viettävät useiden paikallisten ja turistien lisäksi monet eläimet. Matkalla tähtäimeen jäi pääasiassa lintuja ja perhosia, esimerkiksi oravia ei puistoissa näkynyt.

Barcelona pimeän jälkeen

Myös neulojat ovat vallanneet Barcelonan. Pysädyimme iltasella hetkeksi nauttimaan jäätelöannoksistamme ja tietyllä tapaa ilahduin tunnistaessani neulegraffitin (tosin tekijä on minulle tuntematon). Tiesin sinä hetkenä kuuluvani (ei kovin makeaan tai mitenkään erityisesti siistiin) neulojien salaseuraan.

Helsingin lyhtypylväät ovat valtaosin pelkästään funktionaalisia eikä niitä voi kutsua erityisesti matkailunähtävyydeksi. En usko, että yksikään Helsingin lyhtypylväs on matkailuoppaassa.

Fantastinen Barcelona

 

Harvat kaupungit ovat vakavia, jos katsoo tarkemmin. Barcelonassa on paljon hauskaa (ja myös kuuluisaa, ks. yllä) arkkitehtuuria. Vuosisatojen ajan rakennuksiin on lisätty lohikääremitä, yksisarvisia, leijonia, kilpikonnia tai vähintäänkin kukkia. Tietynlainen leikillisyys ja mielikuvituksellisuus tekee kaupungista ainakin itselleni viihteellisemmän ja pehmeämmän oloisen.

Maiseman horisonttia Barcelonassa dominoivat reunustavat vuoret ellei satu katsomaan meren suuntaan.Vuoristoja ei tietenkään voi tilata postimyynnistä, mutta olisihan se hienoa, jos Helsinginkin horisontissa siintäisi muutama lumihuippuinen hammas.

Ehkä yksi syy, miksi monet miettivät, että ennen rakennettiin kauniimpia taloja on nimenomaan yksityiskohdat, jotka kutittavat katsojan mielikuvitusta? Näiden kohdalle voi pysähtyä ihastelemaan. En lähde kiistämään kuutioiden esteettistä upeutta (väitänhän joitain numeroitakin kauniiksi), mutta kuution estetiikan pohtiminen ja sen viereen pysähtyminen on mielelle haastavampaa hälinän keskellä, kuin lohikäärmeen katselu. Toinen viihdyttää vaivattomammin.

Barcelona walkthrough? Baarin valomainos sisäpihalla vei ajatukset tietokonepeleihin. (Jos maailmassa on vielä ihmisiä, jotka eivät ole sellaisia pelanneet, niin seikkailupeleissä on useasti helpotus- tai neuvontamoodeja, joissa hahmon edellä näkyy nuoli siitä, minne juosta). Hienoa on myös se, kuinka vanha ja uusi elävät yhdessä. Keskiaikaisella luostaripihalla virkistyessään on helppo päästä arjesta irti, kun silmissä ei pyöri viimeisin kännykkäliittymämainos eikä ohi aja jatkuvalla syötöllä kiireisiä autoilijoita. Maailma voi pysähtyä hetkeksi, vaikka edessä olisikin nuoli siitä, minne suunnata.

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini pilvet ovat joskus grafitinharmaita.

Hiljaisia hetkiä Barcelonassa

 

Vaikka matkailu on kivaa ja avartavaa ja haluaa nähdä, tuntea  ja kokea kaiken, mitä maailmalla on tarjota, on tärkeää myös hidastaa ja hiljentyä. Matkustaminen ja lomailu ei saa olla suorittamista, vaan sen pitää olla olemista ja kokemista. En väitä, että olisimme istuneet paikoillamme puolet matkasta (kävelykilometrejä ihan kartalla kertyi päivittäin päälle 10) vaan että tietoisesti yritin muistaa pysähtyä. Hotellimme oli hyvä pysähtymiseen, sillä vaikka huoneeseen ei mahtunut juuri muuta kuin sänky, oli hotellissa ensimmäinen kerros, jossa oli pieni internetkulmaus (koneen nurkka näkyy kuvassa), espressokone (kulmauksessa) ja mukava terassi (selän takana, ette näe sitä ellei teillä ole Blade runnerista tuttua kuvankatseluteknologiaa käytössänne).

 

Näin turistikauden ulkopuolella rannatkin ovat hyviä rentoutumiseen. Suomalaiselle verelle 22 - 25 astetta lämmintä ja 20 asteinen merivesi on aivan riittävän lämmintä rannalla käveleksemiseen ja kahlaamiseen (yllättäviä maininkeja kannattaa kuitenkin varoa, ellei halua kulkea kotiin mekko "vesirajaan" asti märkänä) ja rentoutumiseen aurinkoisen päivän jälkeen. Rantabulevardilla oli lenkkeilijöitä ja rannalla muutama satunnainen kalastaja ja fiilistelijä, mutta ruuhkasta tai hälystä ei voi puhua. Hienoa on myös tuijottaa merelle ja  odottaa hetkeä, kun ei enää näe horisonttia.

Myös kaupungin yllä sai pysähtyä, mutta keskipäivällä ei jääty paahteeseen, vaan ihasteltiin pysähtymispaikkaa viereisen puun varjosta.

Perhosen keveä kosketus

Kesän 2014 lopun perhosia.

Symbolien Barcelona

Ajatuksia lomalta Barcelonasta - osa 1. Tulen kirjoittelemaan näitä jatkossakin, nämä viestit eivät ole kronologisia tai peräkkäisiltä päiviltä vaan aiheet on ryhmitelty mutu-periaatteen mukaisiin ajatusryhmiin. Matkalla olimme 10.-17.10. 2014.

Myönnän olevani sen verran turhamainen valokuvaaja, että kun näen jotain, jolla koen olevan symbolista arvoa, siitä pitää saada kuva. Tällä Barcelonan vanhan kaupungin sisäpihan kirkolla kohtasimme myös walesiläisen reilaajan, toivottavasti reilaajan reissu jatkui yhtä hyvissä tunnelmissa kuin omamme.

Ranta, meri, valo, taide, kävelykatu... Miten paljon haaveita ja unelmia liittyykään kesän aurinkoon, purjeveneisiin ja Välimereen. Myönnän haaveilevani keveästä elämästä purjeveneen kannella turkooseilla aalloilla keinuen. Myös työväenopiston pastellimaalauskurssilla on työstetty tänä syksynä aihepiiriä valo ja meri, jotka moelmmat yhdistyvät tässä kuvassa. Kaupungin yötaivas ei ole sininen vaan oranssi.

 

Torit, tapaamispaikat, julkiset penkit, joissa kohdata. Park Güellin tori ja puisto suunniteltiin alunperin varakaampien ihmisten asuinalueeksi ja voin kuvitella, kuinka upea alue olisi ollut toteutuessaan. Keramiikan koristamat julkisiksi rakennuksiksi tarkoitetut alueet eivät enää nykypäivänä palvele alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan asukkaita, koska tämän kauniin paikan haluaa kokea niin moni turisti. Ystävällismielisesti Barcelonalaiset jakavat omasta kauniista kaupungistaan paikkoja turisteille ihastua (nimellistä korvausta vastaan).

Ristit, ei ristit, symboliset ristit. Kolme ristiä kalliolla mäen päällä, paikassa, joka on tarkoitettu kappeliksi. Näin myöhään pimeällä paikan hiljennyttyä täällä oli hyvä ihastua näkemäänsä.

Sagrada familian kirkko jättää helposti lähiympäristönsä varjoon. Vain tien toisella puolella kirkolta on molemmilla puolilla vehreä aukio, joihin pysähtyä hetkeksi. Näin lokakuussa paikkojen turistivirrat olivat siedettäviä ja nähtävänä oli muutakin. Elinluovuttajien kunniaksi olevan taideteoksen kivissä lukee:
"

AMB LES MATEIXES PECES HI POT JUGAR MÉS D'UN

CON LAS MISMAS PIEZAS PUEDE JUGAR MÁS DE UNO

Monumento a los donantes de órganos y tejidos"

 

Itse Sagrada Familia on yksi suuri symbolikokoelma. Kirkkoa oikeastaan katselee lähinnä järkyttyneenä symbolien määrästä. Tuskin kaikkien näiden kuvioiden, symbolien ja värien ynnä muun yhteiskokoelmaa ja koko kokoelman yhteismerkitystä tajusi edes Gaudi itse. Mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää kyllä tutkittavaksi varmasti päiväkausiksi, toisaalta kokonaisvaikutelma muistuttaa lähinnä työmaata. Kirkon on tarkoitus joskus valmistua, joten ehkä silloin voisi käydä uudestaan tutustumassa sen sisätiloihinkin? Tänä vuonna emme käyneet kirkossa sisällä, mutta olen (melkein 20 vuotta sitten, vuonna 1996) käynyt siellä tutustumassa. Mielikuvaksi silloin sisätiloista jäi lähinnä käsittämättömän suuruuden tunne, sillä rakennus on todella iso ja tulee olemaan vielä suurempi päätornin valmistuttua.

Ilmeisesti jokaisessa itseään kunnioittavassa eurooppalaisessa kaupungissa on riemukaari. Barcelonan riemukaari on Rooman ja Pariisin vaaleista kaarista poiketen tummempi punatiilinen ilmestys. Rakennetaankohan riemukaaria, jotta jokainen isompi monumentti kaupungissa ei olisi suuri pystytolppa vaan joissain olisi aukko, josta kulkea?

Lentää kuun tuolle puolen

Minun Helsinkini

Minun Helsinkini näyttää joskus hiljaiselta.

Tien päällä Turussa ja auringossa Naantalissa

Kävimme keväällä Turussa, josta jatkoimme yöksi Naantaliin ja seuraavana päivänä sitten takaisin Helsinkiin. Mainostettu Naantali taisi olla juuri niin aurinkoinen kuin luvattiin ja reissu onnistui muutenkin kaikin puolin loistavasti. Ennen kesäkauden avausta kaikkialla oli mukavan rauhaisaa, eikä tarvinnut turhaan turisteja tai oikeastaan edes paikallisia väistellä.