don't you know you're driving your mamas and papas insane

Hoi! Kuvailin tänään mm. näitä pikkuisia Mini Supersockeja, ja iltapäivän tansseista kotiuduttuani naputtelin Yarngrimoiren Etsy-puotiin. Siellä siis sellaista, mitä jäi neuleretriitistä yli. Ihan kaikkia minien värejä ei jäänyt, mutta ihan kiva kattaus silti. :)

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

tasajalkaa tanssii kauas

Yhtä vähän kuin lakata hengittämästä ja jatkaa elämistä, voin minä näemmä lakata neulomasta säärystimiä tänä syksynä. Aina on puikoilla yksi pari.

Ja yksi pari turkooseja säärystimiä ei vain riitä. #turkoosionuusimusta

Tämä meni niin, että tiesin jemmanneeni johonkin yhden vyyhdin itse värjäämääni tumman turkoosia sukkalankaa, ja halusin siitä säärystimet. Mutta vyyhtipä piilotteli minulta, ja sen sijaan vastaan tuli Keesin Ultrasockista (väri Open Waters, olinpa nohevana jemmannut vyötteenkin talteen!) neulottu huivi, joka ei ollut pysynyt pingotetussa muodossaan oikeastaan yhtään. Pistin purkaen, pesin langasta kiharat pois ja puikottelin säärystimet samalla kaavalla kuin viimeksikin.

Sitten tulin järjestäneeksi työ- ja käsityönurkkausta, ja se alkuperäinen säärystimiksi haluamani lanka löytyi (olin jostain syystä tuikannut valmiiksi kerityn kerän erään ufon kanssa samaan pussiin, ei ihme, ettei löytynyt lankalipastosta...). Lanka (omaa Supersockia, jos oikein muistan, ja väri näemmä joku vähän viallinen, hiukkasen vuoti käsiin) alkoi huutaa, että kyllä siitäkin pitää säärystimet tehdä. Ei kun puikot kauniiseen käteen, ja työn touhuun.

Ja kas näin, saatte taas ihastella itse äherrettyjä (ihan kirjaimellisesti) säärikuvia ja makuuhuoneemme ei-minkään-väristä tapettia. :D Onneksi näitä jalanlämmittimiä on kuvausta odottamassa lisääkin ja puikoillakin yksi pari, joten jospa käyttäisi seuraavien kuvaamiseen vähän enemmän luovuutta. ;)

Kursivoitu pätkä sekä otsikko CMX:n kappaleesta Turkoosi, joka alkoi soida päässä lataillessani kuvia Flickriin. Laulun sanat A.W. Yrjänän käsialaa.

kehrääjä, kehrääjä, kehrää sä vaan

Tour de Fleecekin oli ja meni, siinä heinäkuun hektisissä tunnelmissa. Oli nimittäin kaikenlaista reissua ja hommaa muutenkin, joten mitään kehruumaratonia en kyennyt itselleni järjestämään. Kehräsin kyllä hiukan joka päivä, mutta toinen tavoitteeni jäi saavuttamatta.

Alku oli hyvä, kehräsin melko äkkiä kaksi lankaa valmiiksi asti.

100 superwash merinoa, kaksisäikeisenä, n. 340m/120g. Värjäys Shadawyn Fiberartsin. Tämä oli mukava lämmittelylanka, tarkoitus oli kehrätä jotain muuta, mutta tartuinkin tähän kuituun ja pidin vähän hauskaa.

Seuraava kuitu oli omasta väripadasta, iso letti bfl/nylonia. Olin säikeeseen niin tyytyväinen, että pukeuduin kisan hengen mukaisesti keltaiseen huiviin kerratessani. (Yksi ohjeista kehottaa pukeutumaan keltaiseen aina, kun tuntee onnistuneensa. Tour de Francessa keltainen on voittajan väri, mutta Tour de Fleecessä kaikki ovat voittajia.)

Lopputulos navajoituna: 553m/133g eli n. 415m/100g. Aloitin näistä ensin sukkia, mutta halusinkin sitten jotain, mitä voisi pitää enemmän näkyvillä. Suurin osa langasta on siis jo neuleena, josta lisää tuonnempana. :)

Tässä vaiheessa olin saanut ihanan, piskuisen, TurtleMaden tekemän turkkilaisen värttinän. Värttinä on 3D-printattu ja erittäin kevyt (omani painaa 20g). Lyhyen karansa ansiosta tämä pikkuinen on helppo ottaa mukaan.

Esimerkiksi Titityyn kesämiittiin, joka kutsui heinäkuun puolenvälin tienoilla. Siellä kävi sitten niin, että haaskasin koko shoppailubudjettini ensimmäisellä kojulla. Riimingalla oli myynnissä (tuotannosta poistuvia?) Pipsa-hupparitunikoita 40 eurolla. Petroolinvärinen ihkutunika oli heräteostos, jota en ole katunut hetkeäkään!

Samalla reissulla kehräsin myös Hankasalmen rautatieasemalla Seminaarinmäen mieslaulajien keikkaa odotellessani. :)

Loppu-Tourista aika vain ei meinannut millään riittää näin ohuen säikeen kehräämiseen. Loppuun asti yritin, mutta alle puolet sain kehrättyä. Ja tämä kehruu odottelee vieläkin jatkamistaan... iski pieni plääh tässä. (Lisäksi värttinän väritys on alkanut vähän tökkiä. Luulin saavani turkoosi/violetin, mutta turkoosiksi luulemani seagreen olikin kylmää vihreää. Onneksi värttinälle on tiedossa uusi, rakastavampi koti, heti kun saan säikeen valmiiksi.)

Lisäksi aloitin kahta muutakin kuitua, jotka jäivät kesken. Blaah. No, ehkäpä syksyllä kehruumojo taas nostaa päätään. Siihen asti on keskityttävä neulomaan. :)

anna palaa vaan, ei se oo niin vaikeaa

"En mä tiedä mitään, älä kysy enempää
elän kiinni hetkessä
tän hetken täyttä elämää"
(Seminaarinmäen mieslaulajat - Kuuletko)
(san. Pasi Pohjola)

Warhol kävi Tampereella, kävin katsomassa. Vaikutuin. Vaihdoin kauniin käsinsidotun kirjan käsinvärjättyyn lankaan. Vaihdantatalous. <3

Kävin Halon Tompan piinapenkissä ja kyllä kannatti istua muutama tunti. Parempaa kuvaa ja asiaa tästä luvassa toivottavasti lähiaikoina.

Löysin vanhan ristipistoinnostukseni. Ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä: löysin mallin ehkä Pinterestin kautta joltakin venäläiseltä sivustolta, kaaviosta puuttui osa, mutta mallikuvan avulla sain tehtyä uuden ruutumallin. Tämä ja pinkki kaverinsa odottelevat vielä uusia virnistyksiä ja taustavärin pistelyä...

Leikkautin tukan pois kesäksi. (No en ihan kokonaan. :))

Kävin ohikulkumatkalla moikkaamassa yhtä pandaa Vaajakoskella. Tuliaisia ei ole vieläkään saatu syötyä kokonaan...

Matka suuntautui syvälle Pohjois-Karjalaan. Farkut vaihtui verkkarihousuun trikoohameeseen ja join ainoaa hyvänmakuista olutta auringonnousuun saunan jälkeen.

Ruoka oli parasta retriittisapuskaa ikinä. Sunnuntain jälkkäri suorastaan jumalaista. Suosittelen lämpimästi Timitranlinnaa.

Vähän tuli kehrättyäkin.

Tour de fleece meni loistavasti, mutta palaan aiheeseen tuonnempana. :)

Runopihakin meni, tällä kertaa olin vain Runotiskillä töissä.

Kävin Helsingissäkin. Shoppailemassa ja sushilla...

...Ateneumissa totta kai!

Ja kompastumassa Villavyyhdin loppuunmyynnissä.

Innostuin sotkemaan kokeilemaan taiteilua musteilla. Ja sitten kompastuin yhdessä nettikaupassa ja kotiutin niitä mukavan valikoiman:

Olen leikkinyt happoväreilläkin tietysti.

Semmareiden kesäkiertueelle pääsin yhdelle keikalle melkein vahingossa, lyhyen mietinnän jälkeen heittäytymällä mukaan. :) Tällä jaksaa odottaa syksyn kiertuetta. <3

Välillä oli puistoneulontakelejäkin, kun ei ollut vielä liian kuuma. Hellemekon silti tarvitsi.

Ja samassa hellemekossa edustin myös Villavyyhdin peijaisissa. Sain kaapattua itselleni Deppin Jonnin, hän muutti työpöytäni kulmalle. ;)

Ei ollut rahkeita lähteä Lontooseen asti, onneksi Finnkinon avulla pääsi Tampereellakin osaksi Monty Pythonin comebackia. Tunnelma oli katossa elokuvateatterissakin (Killer Rabbit -kaulakoru omaa tuotantoa). <3

Ja kaiken tämän kohkauksen jälkeen vetäydyin muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan, saunamökissä oli paahtavan kaupunkiasunnon jälkeen ihanan vilpoista nukkua ja ulkosauna lämpesi joka ilta.

Käytiin me vähän kaupungissakin äidin kanssa, Mänttässä Göstassa. Superpop! ja Malli ja hullu kuvailija (varsinkin jälkimmäisestä pidin erittäin paljon). Museon pihapiirissä totesimme kenties parviälyä tai muuta joukkotyhmyyttä, foliotarroja oli liimailtu suunnilleen kaikkiin ison puun alaoksien lehtiin...

Tänään satoi vihdoin, ja sisäänajoin uudet tennarini. Superhelteitä ja lämpöaaltoja on ennustettu, mutta kotimatkalla neulemiitistä tuli jo ihan syysolo. Ja syksyllä sitä vasta mahtavia asioita, heittäytymistä ja tarttumisen arvoisia hetkiä onkin luvassa. :)

Mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä?

Minulla ei ole pienintäkään havaintoa. Mutta sen sijaan minulla on uusi lempivillatakki:

(Olisi voinut kyllä vetäistä sen hartioilta paremmin ylle, mutta toisaalta se on kiva juuri noinkin.)

Tarkoitus oli tehdä hiukan lantiopituista pidempi A-linjainen takki. No, pesussa se venähtikin pituutta enemmän kuin leveyttä. Silti - tai juuri siksi - tykkään aivan hirveästi.

Lankana tässä on käsinvärjätyt langat, joista vihreä BFL Supersock on ollut jo melkein valmis Plain and Simple, ja hihoja vailla ollut Still Light, jonka helmassa oli tuota petroolinsinistä superwash merinoa. Petrooli on ollut em. Still Lightin lisäksi puseronalku yhdessä lämpimän punaisen lajitoverinsa kanssa.

Nyt ne ovat täydelliset yhdessä. Tämä on minun Mad Hatter* -takkini

Koska takille tuli yllättävästi mittaa, aiemmin ostamani napit loppuivat tietysti kesken. Hassun Hatuntekijän luonteen mukaan korvasin puuttuvan napin toki aivan erilaisella, vaikka olisin voinut käydä ostamassa yhden lisää.

Mukavin tuo takki on kuitenkin ollessaan täysin auki.

Koko takki on neulottu 3,5 mm puikoilla, vaikka ei olisi tehnyt pahaa neuloa ainakin nappilistat vaikkapa kolmemillisillä. Toisaalta se ei haittaa. Takki on kuitenkin juuri hyvän kokoinen ja mallinen ja väriyhdistelmä täydellinen. Olen rakastunut. <3

Kuvista valtava kiitos ja hatunnosto Glendoralle.

*Nimi tulee väriyhdistelmästä, jonka alkuperäinen versio on saanut inspiraationsa Disneyn Liisa Ihmemaassa -elokuvan Hassun Hatuntekijän vaatetuksesta. Takkiin päätynyt väripari on hiukan sinertävämpi ja värikylläisempi, mutta tämänkaltainen oliivin-/omenanvihreän ja petroolin yhdistelmä on silti minulle aina Mad Hatter.

curiouser and curiouser

Kohta pitäisi olla jotain näytettävää. :)

mitä merkitsee muutamat vuodet

Retriittiä edeltävällä viikolla äitini käväisi meillä (pääsemme parin viikon välein hänen kyydillään ns. isommille ruokaostoksille) ja hipelöi retriittiä varten pakkaamaani kuitukassia. Erityisesti erästä räikeänpinkkiä bfl/nylon -lettiä, oli kuulemma ihaillut sitä Etsy-puodissani.

Retriitissä, kerratessani Starmania, mietin seuraavaa projektia, ja mieleeni tuli edelleen myymättä jäänyt Oops, I did it again -värinen letti. En ehtinyt enää aloittaa toista kehruuprojektia, mutta heti seuraavalla viikolla nappasin letin pois myytävistä ja polkaisin kolmeksi säikeeksi:

Ja säikeet toki kolmisäikeiseksi sukkalangaksi.

Lopputulokseen tuli mukavasti "Barber's Pole" -efektiä (jee, opin viime viikonloppuna uuden kehruutermin!) ja valmiin langan metrit olivat noin 330m/110g. Äiti sai langan viime torstaina yhdessä kylppärinsiivouksessa löytyneen lähes käyttämättömän Eucalan-minipullon kera.

Äidin lankaa kehrätessäni sattui hassu juttu. Laitoin puotiin retriitistä jääneitä villoja ja lankoja, ja eräs artesaaniopiskeluystäväni kommentoi Facebookissa, että ostaisi samantien Raparperitaivaan, muttei osaa kehrätä. Aivan sattumalta olin Raparperitaivasta värjännyt alun perin kaksi lettiä, mutta jättänyt toisen itselleni. Kun äidin lanka oli säikeinä, lepuutin niitä sen aikaa, että polkaisin T:lle ylläriksi superwash merinoa:

Väriliukujen vuoksi Raparperitaivas on navajokerrattu, ja metrejä tuli mukavat n. 425/123g. Tämä pötkylä lähti kohti itäistä Suomea viime viikolla, toivottavasti on jo saavuttanut vastaanottajansa. :)

Eikä nämä kehruut ole suinkaan tähän loppuneet... ;)