Joululahjoja

Kun käy yli 80 kilometrin päässä koulussa päivittäin ja päivät venyvät toisinaan 12-tuntisiksi matkoineen, ei neuleaikaa oikein jää (junassa en tykkää neuloa jostain syystä, mieluummin luen kirjoja). Tästä syystä tänäkään vuonna ei moni saanut itse tehtyä joululahjaa. Mutta muutama toki!
 

Mummulle harmaat silkkimerinosukat. Mallina on Favorite Socks -kirjasta Flame Wave Socks, joiden ohjetta muokkasin siten, että lisäykset teinkin langankiertoina. Lisäksi rupesivat ikävästi rullaamaan varresta, joten virkkasin niihin pari kerrosta kiinteiitä silmukoita lopuksi. Tuli kauniit ja sopivat sukat! :) Lankana Onlinen silkkisukkalanka, jonka värjäsin itse jo kauan sitten.

Toiselle mummulle laitoin pakettiin käsintehtyä suihkugeeliä, inkiväärinväristä lankaa, kanelisuklaata ja mummun Lilli-mäyräkoiralle solmuluita. Samaan pakettiin ehdin kuin ehdinkin nyhertää aivan äärettömän söpöisän mäyristaulun! Mallin ostin etsystä, ja tarkkasilmäisimmät ehkä löytävät taulustani virheen. :D

Sitten muutamaa päivää ennen joululomaa äiti esitti kutsun joulupäivälounaalle, jonne myös veljeni avovaimoineen oli kutsuttu. Samassa muistin luvanneeni veljelle mustan pipon! Kaikeksi onneksi ja väsyneiden silmieni helpotukseksi meillä oli koulussa viimeinen päivä ennen joululomaa ns. joululahjapäivä, jolloin saimme tehdä kouluajalla lahjoja. Malliksi valikoitui vanha tuttu Kustoo (Ravelryssakin), tosin ajan vähyyden vuoksi tein piposta matalamman (mikä oli myös veljen toive).

Itse vietimme talvipäivänseisausta rauhallisesti ja ilman pahempaa stressiä. Sain myös mieleisiä lahjoja, joista osan tosin etukäteen. :D Toivotankin kaikille hyvää tulevaa vuotta 2012, palaan linjoille ensi vuonna toivottavasti parempien kuvien kera. :P

tilauksesta värjättyä

Pfft. Se on joulu lähestymässä, meinaa iskeä pieni stressi yhdestä sun toisestakin asiasta. Eikä asiaa helpota yhtään kaamosmasennuksen aiheuttama väsymys ja koulussa kurssi, jossa joutuu oikeasti pistämään koko kapasiteettinsa peliin jo harjoituksissa. Huoh. Onneksi kohta alkaa loma.

Harhauttaakseni teitä siltä, etten vieläkään ole kuvannut viimeistä hattuani jne., muutama kuva tilausvärjäyksistä. Teen näitä harvakseltaan, lähinnä hyville ystäville tai hyvästä tarjouksesta, ja harmillisen monta kertaa olen joutunut sanomaan ei tilaukselle. Mutta nyt syksyn aikana ehdin tehdä joitakin.

Ystäväni Tuomi osti taannoin Etsykaupastani Mad Hatter -dueton, ja neulottuaan heitti ilmoille tilauspyynnön. Hän oli neulonut hatuntekijästä pojalleen ja tyttäret olivat halunneet omat duetot suosikkiväreissään.

Toiselle lähti Cheshire Cat

 

...ja toiselle samaa teemaa jatkaen Twinkle Twinkle Little Bat.

Toveri Pantoufle taas lähestyi tutulla pyynnöllä: varastosta oli löytynyt jälleen muutama kerä ei-minkäänväristä lankaa, pistäisinkö siihen väriä pintaan. Lanka saapui, oli oikein mitäänsanomattoman kaurapuuroa, ja pyöri pitkän aikaa värjättävien lankojen laatikossa, kunnes reipastuin ja käytin sen vihreässä padassa:

Nämä vyyhdit lähtevät joulun jälkeen maailmalle. :) Joulun jälkeen yritän muuten saada myös etsyyn lisää lankaa, mutta saa nähdä, kuinka luonnonvalo ja allekirjoittanut ehtivät kohdata.

pick a number

Eli arvonta on arvottu, mutta siitä lisää tuonnempana. Ennen jännittävää osuutta sananen aiheista ja kommenteista.

Blogi pysyy pääosiltaan käsityöaiheisena kyllä, mutta luultavasti yritän ympätä sopiviin rakoihin kaikenlaista muutakin. Varsinkin nyt, kun varsinaisille harrastuskäsitöille ei ole juuri aikaa - tai ainakaan niiden kuvaamiseen. Kouluasioita voisi vähän tietysti valottaa, olen ollut aika laiska kertomaan niistä blogissa. Elämänkatsomusasiat liittyvät kaikkeen elämässä niin, että niiltäkään ei voine välttyä kokonaan. Onhan blogin (ja lanka"merkin") englanninkielinen nimikin Yarngrimoire, misä Grimoire tarkoittaa noidan/pakanan käsikirjaa, suomenkielinen nimi voisi olla peilikirja - kirja, joka heijastelee kirjoittajaansa.

Blogin nimestä - olen miettinyt sen vaihtamista pelkäksi Grimoireksi, kun käsityötkään eivät aina lankajuttuja ole. :) Mutta saa nähdä.

Värjäämistäkin toivottiin. Myyntivärjäilynhän olen siirtänyt Yarngrimoire Shopin puolelle Etsyyn (pitäisikin tehdä tuohon sivupalkkiin linkki sinne, köh. Ja värjätä lisää täytettä sinne). Muita värjäilyjä toki pitäisi blogata useammin.

Luin kaikkien kommentit huolella ja kiitän niistä, sain uutta voimaa jatkaa bloggaamista! Mutta enemmittä puheitta siirrytäänkin sitten arvontaan.

Arvontakoneena ja onnettarena toimi avomieheni, jota pyysin kertomaan jonkun luvun 1-30. Mies huikkasi luvun 27, eli Tiinalle lähtee palkinto! Mutta koska arpominen on kivaa, pyysin toisenkin luvun, ja arpa 14 osui Tuihin! Onnea molemmille! Voittajiin on otettu yhteyttä, pähkäilen tämän viikon aikana pienet paketit valmiiksi. :)

sukkablokit pahvista: tutoriaali

Ette valitettavasti saa vielä tänä viikonloppuna kuvia näyttöhatustani, sillä olin torstain ja perjantain sairaana, ja näyttöhattu on vielä koulussa (se vaati vähän lisäkovetusta mielestäni).

Sen sijaan kerron, kuinka valmistat omat pahvijalat avuksi kuvaamiseen jne.! Sama ohje toki käy myös muovisten blokkien tekoon ainakin alkuosaltaan. Olen muhitellut tätä tutoriaalia jo jostain toissakesästä, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Tärkein asia blokkeja tehdessä on tietysti sukan koko ja malli. Ota jo vähän käytetty sukka sitä kokoa, jota useimmiten teet ja kuvaat. Itse piirsin ensin koeversion ohuemmalle jämäkartongille tms., koska paksumpaa pahvia oli rajoitetusti. Aseta siis sukka pahville ja piirrä hieman isommat ääriviivat. Ehkä puoli senttiä tai sentti kanttiinsa. Tässä vaiheessa viivan suoruudella ei ole juuri merkitystä, sillä blokkia on helpoin muotoilla leikkaamalla.

Sitten leikataan sukka irti, katsoen ettei koeversioon jää mitään epätasaisuuksia. Kokeillaan sukkaa sen sisälle ja tarvittaessa muotoillaan uudelleen.

Koeversio toimii siis kaavana. Kun kaava on valmis, otetaan paksumpaa pahvia. Itse uusiokäytin vanhaa postipakettia, mutta konepahvi (leikkaamiseen tosin tarvitset mattoveitsen) tai muu paksumpi materiaali käy myös. Huom.! Jos haluat maalata blokit, suosittelen valitsemaan pinnoittamatonta pahvia.

Pahville piirretään kaavan avulla kaksi sukkablokkia. Kannattaa vielä kokeilla sukan kanssa blokkien koko, ja siistiä reunat.

Sitten koristelu. Koristella voi monellakin tapaa: laittaa suoraan värillisen kontaktimuovin, päällystää paperilla, sanomalehdellä, tapetilla... itse päädyin maalaamaan blokit ihan tavallisilla akryyliväreillä:

Alkuperäinen ajatus oli tehdä neutraalihkot, joka sukan väriin sopivat blokit, mutta jotenkin kaikki vaan riistäytyi käsistä. :D

Lopuksi viimeistely, josta ei harmi kyllä tullut otettua kuvaa. Kontaktimuovituksen annoin suosiolla mieheni tehtäväksi (itselläni olisi mennyt hermot alta viiden sekunnin), ja hän teki sen siten, että leikkasi kontaktimuovista kaksi noin pari senttiä kauttaaltaan isompaa sukkablokkipalaa sekä kaksi pari milliä pienempää. Sen jälkeen hän liimasi isomman palan, teki muutaman sentin välein "saumanvaraan" aukileikkauksia ja taivutti reunat toiselle puolelle. Sinne, varojen päälle, tulee tietysti pienempi pala. (Kannattaa siis leikatessa olla tarkkana, miten päin palat ottaa! ;)) Sama toisen blokin kanssa.

Tässä kuvassa näkyy jotenkuten tuo muovitus. Kontaktimuovitus paitsi tekee pinnasta mukavan tasaisen, pitää blokit myös muodossaan ja estää sukkia tarttumasta niihin.

Itse olen tehnyt muutaman kerran vain yksinkertaisia pahvista leikattuja blokkeja lahjapakettiin, kun on pitänyt antaa pitsiset sukat, jotka nyt eivät ole parhaimmillaan ilman jalkaa rutussa. :D

Tällaista tällä kertaa. Ens viikolla ehkä jotain muuta. ;)

you may think at first I'm as mad as a hatter

Kuten toivottavasti suurin osa teistä tietääkin, olen nyt reilun vuoden opiskellut vaatetusalaa Hämeenlinnassa. Tänä syksynä aloitin koulunkäynnin parin kuukauden työssäoppimisella, joten olin hiukan ulkona koulun sisäisistä asioista. Yllättäen sainkin sitten sähköpostia, että pitäisi valita kakkosjaksolle joku kurssi/tutkinnon osa, jota suoritetaan koko jakso.

Hiukan harkittuani päädyin tutkinnon osaan nimeltään Vaatetusalan erikoismateriaalien työstäminen. Tiesin siitä ainoastaan sen, että kurssi pidettäisiin modistien luokassa. (Modisteja on niin vähän, että linja on kaksivuotinen, ja molemmat luokat työskentelevät samassa tilassa melko työpajamaisesti.)

Positiivinen yllätys olikin melkoinen, kun me kolme ko. kurssin valinnutta saimme kuulla, että saisimme tehdä hattuja ja kaikenlaista!

Lyhyen teorian jälkeen halusin tehdä knallin. Koululla oli mustana vain juuri tilattuja muihin nähden kalliita huopateelmiä (joka on siis se hatun esiaste), joten päätin värjätä omani. Jotain vain meni vikaan... syytän sitä, että pulloihin oli merkitty värit hyvin epäselvästi! ;)

Koska knallista tuli siis kuitenkin tummansininen, päätin sen olevan harjoitusversio, ja näin ollen vähän hulluttelin somistamisen kanssa.

Huopahattuja ehti tehdä toisenkin, niinpä ostin sen oikeasti mustan teelmän. Se olikin nimenomaan miesten hattuihin tarkoitettua paksumpaa huopaa. Mikä tarkoitti sitä, että lierin vetäminen tukille vaati paljon enemmän käsivoimia kuin edellinen. Toisaalta lieriä ei tarvinnut kovettaa appretuurilla!

Toiseen knalliini olen erittäin tyytyväinen ja olenpa sitä käyttänyt jo jonkin verran. :)

Tähän väliin hiukan huopahatun rakenteesta. Perinteisen, käsintehdyn, kaksiosaisen (=pohja ja lieri tulevat eri tukeilta) huopahatun valmistus aloitetaan kostuttamalla sellainen kulahtaneen pipon näköinen huopateelmä. Huopia on monenlaisia, näissä tekemissäni olen käyttänyt sileäkarvahuopaa, joka on hyvä materiaali aloittelijalle.

Kun teelmä on kostea, se höyrytetään hauskalla höyrypannulla. Sitten se vedetään tukeille, kiinnitetään alumiininastoilla, prässätään mahdolliset kuprut pois ja annetaan kuivua.

Kuivuttuaan osat irrotetaan tukeilta ja muotoillaan lieri. Knallien lierinauhan alle olen ommellut sellaista muovinauhaa, jota sanotaan perlonkarkaasiksi. Kovitetaan pohjaosaa appretuurilla, jos se on tarpeen. Leikataan pohja sopivan kokoiseksi ja ommellaan hattu kasaan. Sitten somistetaan nauhalla, höyhenillä, soljella, kankaalla, mitä ikinä keksiikin! Ja aivan viimeiseksi ommellaan vuorinauha.

Tähän kaikkeen tosin kuuluu myös hirmuinen määrä pähkäilyä, mallaamista, millimetreissä laskettavia leikkaus-trimmauksia, appretuurin kuivumisen odottelua... ja lierinauhan ompelu muuten on haastavaa!

Jatketaan. Saimme myös muodistustehtävän. Löysin Kontista itselleni liian pienen hatun viidellä eurolla.

Oikeasti suurin työ ei näy edes kuvassa: suurensin hatun tukittamalla sen uudelleen sekä ompelin uuden vuorinauhan ja harjasin huovan karvat nätimmin. Jos sopiva tukki olisi ollut valmiina, pohjakin olisi saanut hiukan uuden mallin.

Kolmas hattuni ei niinkään sisältänyt varsinaista erikoismateriaalia (pl. kovikkeet), mutta kangashatun kaavoittaminen oli erittäin mielenkiintoista. Itse suunnittelemani kaavan, proton ja kaavamuutosten jälkeen syntyi kiva syyshattu:

Kyllä, suunnittelin lierinkin itse. Harmi, kun en jaksanut raahata kameraa useammin kouluun, työkuvat olisi olleet kivoja!

Ai niin, ette muuten ikinä usko, mitä lierissäni on kovikkeena. Halusin siitä pesunkestävän, joten käytin muovimattoa, sellaista siis mitä on melkein jokaisen vuokra-asunnon lattiassa.

Siinäpä hattuja vähäksi aikaa. Paitsi että yksi on vielä kuvaamatta (sekä vähän nahka-asiaa) - tein näyttönä huopahatun, johon yhdistin poroparkkinahkaa. Siitä tuli Hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta se on vielä tätä kirjoitettaessa arvioitavana. Se ansaitseekin oman bloggauksensa.

(P.S.: Yrittäkää kestää nämä mahtipontiset päivitykseni. Meinaan joka kerta vain roiskia muutaman kuvan ja heittää väliin kryptisiä lauseita, mutta sitten päädyn pölpöttämään tyhmiä sinne väliin.)

(P.P.S.: muistakaa arvonta!)