nautitaan hyvässä seurassa

Olenkin jo aiemmin maininnut rakkaudestani Seminaarinmäen Mieslaulajiin, ja viime vuoden loppu olikin yhtä Semmari-huumaa. :)

Semmarit täytti 25 vuotta viime vuonna, ja sen kunniaksi kiertelivät ympäri Suomea. Itse kävin kokemassa neljä konserttia (sekä aiemmin syksyllä, kun tavallaan potkaisivat 25-vuotiskiertueen käyntiin vähän ennakkoon Jyväskylän Lutakossa), ja tunnustan tässä nyt heti, että oli muuten ensimmäinen kerta, kun olen yhden yhtyeen/artistin (saati kuoron) saman kiertueen keikkoja käynyt katsomassa enemmän kuin kaksi. Mutta kyllä se kannatti! Syksyn kiertueen päätöskeikalta Lahdesta jäi kyllä haikeat fiilikset, mutta ylipäänsä Semmareiden keikoista saa aina hirvittävästi positiivista energiaa, eivätkä juhlakiertueen konsertit olleet poikkeuksia. Sillä energialla on tämäkin kaamosaika pian tarvottu. :) Ja mikä mahtavinta: Juhlakunnossa-kiertue jatkuu vielä tänä keväänä! <3

Yksi iso syy - sen lisäksi, että kappaleet ja lavashow:t herroilla ovat upeita ja mukaansatempaavia - tähän kiertelyyn omalta osaltani on ollut se, että olen kuin vahingossa tutustunut ihanaan faniporukkaan. Tämän ansiosta keikoille on järjestynyt kyytejä ja muutenkin porukassa keikkailu on ollut mukavaa. Rokkikeikoille tykkään edelleen lähteä yksin (joskin monesti törmään keikoilla ainakin pariin ystävään), mutta Semmarit toimivat erittäin hyvin nautittuna hyvässä seurassa. :)

Kuoro julkaisi kiertueella Laulukirjan, joka sisältää useita kuoron kappaleita nuotteineen ja sanoineen. Olihan se pakko saada! Sopivasti Tampereen konsertissa oli mieskin mukana ja hän osti kirjan minulle pikkujoululahjaksi. ;) Olen ollut arka pyytelemään muusikoilta nimmareita, mutta uskaltauduin nyt hankkimaan kaikkien kuorolaisten nimikirjoitukset kirjan kansilehdelle.

Mutta ei minun juhlintani rajoittunut pelkästään keikoilla juoksemiseen. Yarngrimoirella pistettiin pystyyn valtaisa klubi Semmareiden 25-vuotisen taipaleen kunniaksi. Ilman faniyhteyksiä en olisi tätäkään saanut aikaiseksi: klubin idean esitti ystäväni, joka myös auttoi minua ideoimalla biisejä, lisukkeita, värejä ja kaikkea mahdollista. Kiitos siis Anulle kaikesta vaivannäöstä!

Klubeista oli valittavana joko langallinen tai kuidullinen, kuviin olen ottanut molemmat versiot, vaikka vastaanottajille toki lähti vain jompikumpi.

Ensimmäinen paketti lähti matkaan lokakuussa. Wunderbaum on ollut pitkään lempilevyni Semmareilta, ja sain siihen liittyen itse mahtavan väri-inspiraation, sälän suhteen taas idea tuli Anulta. Väri on nimeltään Ich bin eine Wunderbaum, joka on sekä lainaus levyltä löytyvästä Mein klein Mutter -biisistä, että viittaus itse levyyn, jota on tehty kolmessa värissä: punaisena, keltaisena ja vihreänä. Ja no, eihän sellaista pakettia ilman aitoa Wunderbaumia voi lähettää. Lanka oli Supersockia, kuitu merino-bambu-nylon-sekoitusta.

Perinteinen vihreä wuntsikka valikoitui pakettiin oikeastaan siksi, että laventelintuoksuista ei oikein paketin budjetin rajoissa löytynyt kovin helposti, ja toisekseen siksi, että sen tuoksusta tuli mieleen seetripuu.

Marraskuu oli kiertuekuukausi, joten marraskuun klubipaketti oli tuplasti mahtavampi, ja sain kuin sainkin sen matkaan ennen kiertueen alkamista. Tämän paketin kokoamisessa oli nimittäin aivan hirvittävästi vastoinkäymisiä, joista voi lukea enemmän Yarngrimoiren Ravelry-ryhmästä. Pienellä avustuksella ja kompromisseilla sain kuitenkin paketit matkaan.

Alkuvoimaa oli kappale, joka sai minut viimeistään täysin Semmari-faniksi, ja se on edelleen yksi voimabiiseistäni. Alkuvoimaa saivat klubilaiset Ulurun eli Ayer's Rockin väreistä, jotka hohtavat kuidussa merino-silkki-sparklena ja lanka oli Sparkly Sockia eli kultaglittersukkalankaa. Lisäksi muistuttelin vinyylitarran avulla varomaan kenguruita siellä "down under". ;)

Moby Dick taasen löytyy kuoron tuoreimmalta suomenkieliseltä levyltä, eikä tällaista klubia nyt voi ilman Mobya, kuoron legendaarista bussia, lähettää! Värit kumartavat nimen kirjallisen inspiraation ja kappaleen merimieshenkisyyden puoleen (kuituklubilaiset saivat samaa kuitua kuin Alkuvoimaakin, lankaklubilaiset Silky Merino Lacea). Ja kaikille rommia pullollinen! Lisäksi erään fanin luvalla lähetin klubilaisille koottavaksi hänen suunnittelemansa mini-Mobyn, joka on siis tuollainen 3D-paperiasia.

Juhlakuukauden kunniaksi paketeissa oli vielä hiukan ylimääräistä lisuketta. Pierutyyny, koska "onhan mulla ongelma, nimittäin pieruongelma" (Semmareiden ensimmäinen oma kappale oli Pieruongelma). 25-kortti kätki sisälleen klubikirjeen. Ja väkersin kaikille klubilaisille rusetit blingillä - ja sitten herrat olivatkin vaihtaneet valkoiset kauluspaidat mustiin ja mirrit kravatteihin! :D

Oikeastaan jo ennen ensimmäistä kiertuekeikkaani päätin, että joulukuun paketin inspiraatio voisi melko varmasti tulla kiertueen uusista biiseistä. Olihan siellä sitten uutta musiikkia kerrakseen. <3 Meinasi tulla valinnanvaikeus, mutta mustaa ja vetistä joulukuuta piristämään päätin ottaa hyväntuulisimman kappaleista.

Parasta ennen on mielettömän hieno osoitus kuoron kyvystä luovaan, positiiviseen hulluuteen. :D Värit tottakai imelähköt ja räikeät. Lankaklubilaiset saivat Merino Mitteniä (uudessa superwash-pohjassa) ja kuituklubilaiset superwash-merinoa. Lisukkeina tietysti tikkarit (joita oli paketeissa oikeasti kaksi, unohdin sen hetkeksi kuvatessani pakettia) (ja varatikkari on hyvä olla, kuten nähtiin parillakin kiertueen keikalla), ja peltirasiat, joihin törmäsin ihan sattumalta, ja joista tuli heti Semmarit mieleen.

Joulun taikaa -kortit sain Anulta, ja niitä oli passelisti jokaiselle klubilaiselle. Piti itse asiassa lähettää nämä muiden joulukorttien mukana, mutta huomasinpa, että eivät olekaan aivan standardikokoa, joten lykkäsin kortit paketteihin mukaan.

Täytyy myöntää, että piti itsellekin kasettirasia hamstrata. Kuvissa näkyy puna-vaaleanpunainen, mutta puolet klubilaisista saivat vihreä-petroolin, jollaisen nappasin itsellenikin. :)

Niin mukavaa kuin tätä klubia olikin suunnitella ja lähetellä, olin erittäin helpottunut, kun sain viimeisetkin paketit maailmalle. :D Tällainen lisukkeellinen klubi on aina hiukan stressaavampi ja työläämpi kuin pelkästään lankaa tai kuitua sisältävä klubi.

on tänään hyvä päivä elää

"tuli syksy, tietäjätär
mesiviini huulillaan
antoi lapsille hämärän leikit
vanhemmille uniaan"

(CMX: Olkoon täysi sinun maljasi)

Vaikka kesä ihanine elämyksineen menikin, en jaksa surra. Olen aina rakastanut syksyä, tarkemmin sanottuna syys-lokakuuta, kun puut saavat aivan uuden väriloiston ja ilma tuoksuu maalta ja kirpeältä ja - syksyltä.

Eikä syksyni todellakaan ankea ole muutenkaan. Syksyn ohjelmistoon mahtuu mm. kehruutapaaminen ja kuitupitoiset kokoontumisajot, kalliomaalauksia, suomalaista muinaisuskoa, kirjoittamista, art journal -askartelua, lukemista, ja tottakai paljon neulomista, kehräämistä ja värjäämistä. Sen kaiken arkipäiväisen hutun lisäksi siis.

Kevään, kesän ja alkusyksyn aikana olen miettinyt kiivaasti, miksi neulon paljon, mutten saa mitään valmiiksi/käyttöön. No, tässä nyt on yksi mahdollinen syy: olen jemmannut läjän neuleita odottamaan langanpäiden päättelyä. Ei kenelläkään olisi päättelykeijua lainata, yhdeksi illaksi edes?

Tänä vuonna olen ihmetyksekseni huomannut, että en haluakaan neuloa vain itselleni. Viimeiset muutamat vuodet minulla on ollut niin vähän neuleaikaa, että olen itsekkäästi jättänyt isolta osin lahjaneulomiset neulomatta. Nyt tuntui siltä, että läheisiä voisi lahjoa pehmeillä paketeilla jouluna. :)

Rakastan värjäämistä. Tällä hetkellä on hyvä, jos saan langan ja villan myynnistä ns. omani pois, mutta rahan lisäksi värjääminen antaa minulle niin paljon muutakin. Nämä asiakkaalle tilauksesta värjätyt langat ilahduttivat jo itsessään minua, mutta vielä enemmän, kun asiakas kuvan nähtyään ilahtui suuresti. :) Kaksi merinosilkkivyyhtiä matkustaa tällä viikolla maailmalle.

Blogikin täytti aivan hiljattain viisi vuotta. Josko tämä eipäs-juupas-uhmaikä alkaisi väistyä. Ideoita olisi vaikka kuinka, kaikki ei välttämättä liity käsitöihin, mutta tuntuisi tyhmältä aloittaa uutta blogia vain ns. lifestyle-jutuille. Koska elämäntyyliini liittyy suurelta osin myös kaikki käsin tekeminen.

Aivan pian kuitenkin luvassa ihan oikeasti neulomispainotteista asiaa, kunhan olosuhteet ovat oikeat kuvaamiselle. Pysykää kanavalla! :)

Tour de Fleece

Arki rukin kanssa on koittanut. Katariina on edelleen ihana, mutta jotkut projektit jäävät ikävästi jumittamaan, tai sitten vain muut kiireet estävät istahtamasta rukin äärelle kunnolla.

Osallistuin kuitenkin toki Tour de Fleeceen, joka poljettiin Ranskan ympäriajon aikana, eli 29.6.-21.7.2013. Tämä oli ensimmäinen Tourini, mutta olin seurannut tarpeeksi Ravelrya ja pysyin kohtuudessa niin joukkueiden kuin tavoitteiden suhteen. Ja vaikka loppua kohti meinasivat usko ja puhti loppua, pääsin kuin pääsinkin tavoitteisiini.

Ensimmäinen tavoitteeni oli kehrätä ohutta sukkalankaa, korkeintaan sport-vahvuista, navajokerrattuna. Ensimmäisenä Tour-päivänä poljinkin melkoisesti, yli puolet topsista. Tämän kuvan ottamisen jälkeen itse asiassa polkaisin rullalle vielä parikymmentä grammaa säiettä.

Toisena päivänä ahkeroin säikeen valmiiksi, ja yötä vasten vielä kertasinkin.

Valmiista langasta tuli navajoituna todellakin ohutta: 414m/102g. Villassa oli 75% superwash BFL:ää ja 25% nylonia, kunnon sukkalankaa siis sain aikaiseksi.  Siitä on valmiina jo ensimmäinen sukkakin! :)

Ensimmäisellä viikolla lähdin torstaina käymään Helsingissä ja kävin kaakon suunnalla yöpymässä, joten torstaista tuli ensimmäinen lepopäivä. Niinpä poljin myös varsinaisen Tourin lepopäivän eli seuraavan maanantain.

Toinen haasteeni oli tehdä oikeaa kolmisäikeistä. Olin värjännyt kolme suunnilleen samanpainoista lettiä superwash BFL:ää, joka on kuiturakkauteni.

Tätä kehrätessä päästin säikeen paksummaksi, eikä tästä ehkä tullut aivan yhtä tasaista kuin ensimmäisestä kehruusta, mutta kaunista silti. Kolmisäikeisenä tässä on metrejä 884 ja grammoja 220. Langasta on tulossa jotain aika spesiaalia, joskus. ;)

Kolmanneksi halusin tehdä kaksisäikeistä lankaa. Olin värjännyt 75/25 merino/silkkiä, pahaksi onneksi turkoosilla. Eräs tietty turkoosi värini nimittäin tykkää vuotaa, ja koska silkin takia tämä piti käsitellä hellävaraisesti, villa vuoti turkoosia käsiini melkoisesti. Myyntiin en olisi vuotavaa villaa missään nimessä päästänyt, mutta itselleni en ole niin turhantarkka. Silti kirosin tätä kehrätessä.

Kirosanoja kyllä tuli muutenkin. Merinosilkki oli aivan uutta, ja liukkautensa vuoksi se vaati melkoista keskittymistä sekä todella hienosäätöä rukin "asetuksiin". Siinä missä BFL:ää voi melko huoletta polkea vähän sinnepäin olevilla säädöillä, vaati merinosilkki täsmälleen millintarkat säädöt.

Loppujen lopuksi merinosilkkikin alkoi taipua käsissäni, ja toinen säie olikin jo sitten tosi ohutta. Joskin ohutta oli ensimmäinenkin säie isolta osalta. Epätasainen vyyhti kertoi metreikseen 1050, grammoja tässä on 125.

Vuotaminen ei muuten pysähtynyt edes pesuveteen, joten tämä yksilö pääsee uudelleen värikylpyyn, lisään siihen aavistuksen petroolia, jospa se ynnä uusi etikkakiinnitys auttaisivat. Tämä lanka nimittäin suorastaan huutaa haluavansa isona Ikarukseksi.

päin hiljaisuuden ääniä

"näin sidottuna pyörään
sen laidoilla eläinten radat
sen akselilla aurinko
puolilla hämärän pedot"

Tottelee nimeä Katariina (tai hienommin Lady Katherine Brass-Heart, koska mies kutsui sitä jo ennen ostosta steampunk-rukiksi, ja koska siinä on oikeasti messinkinen "sydän"). Saapui minulle marraskuussa, ja pois en vaihtaisi.  (Paitsi, että salaa haaveilen matkakokoisesta rukista, mutta hys, ei kerrota sitä Katariinalle.)

Valitettavasti koulu ja elämä hidastavat toistaiseksi kehräystahtia. Asiaan vaikuttaa myös ehkä seikka, että Katariinalla saan ihan oikeasti jo ohutta säiettä, joten kehrääminenkin kestää kauemmin...

Osa kehruista on vielä kuvaamattakin, mutta tässä ohuimmat:

Noin 375m, vähän yli 100 g, navajokerrattu. Ihan tarkkoja speksejä tästä en nyt muista, ja lanka meni äidille synttäri- ja joululahjaksi. Kuitu on Pulukaton BFL:ää, väri Blissful, joka näytti aivan erilaiselta Etsyn kuvassa, ja kaikki se ihana syksyinen kirkkaus katosi tuonne beigen ja valkoisen sekaan kehrätessä. Mutta äiti rakastaa tätä!

Tässä taas on pohjalla oma värjäys, kuitu on superwash BFL:ää, joka alkaa olla on ihan lempikuituni tällä hetkellä. :) Tästä tuli huisan ohutta säiettä, mutta suht tiukaksi kehrätyn säikeen ja lähestulkoon ylikierteen puolelle lipsahtaneen navajoinnin takia metrejä "vain" n. 470/120 g (eli n. 390m/100g). Neulon tästä juuri huivia 3,5 mm puikoilla, ja tulee mukavan rentoa neulepintaa.

"oli kirja siinä sanottiin
ja iltaisin taloissa puhuttiin
että tästä on paha mennä enää
että tästä ei ihminen pääse
on jääminen tähän saa istua pölyyn
ajatella sanoin ajatella kuvin
jotka katsovat itseään
saa unohtaa mikä oli

tai voi katariinanpyörässä
sidottuna käsistä
aivan hitaasti kääntyä
päin hiljaisuuden ääniä" 

(CMX: Katariinanpyörä, san. A.W. Yrjänä)

(P.S.: Seuraavien päivien aikana luvassa joitakin välähdyksiä menneeltä ajalta - ja vähän tulevastakin.)

hyväpostipäivä

Sateisen maanantain piristivät postilaatikosta löytyneet kirja ja langanhakulappu. Sekä vähän ennen postiin ja kauppaan lähtemistä saapunut tekstiviesti kauan odotetusta paketista.

Jo vuosi sitten ihastelin Etsyssä vintage- ja retrokameroilla otettuja, kauniin vanhahtavia valokuvia. Muutama odottelee juuri nyt seinälle pääsyä (jahka saan "kehykset" niille valmiiksi). Päätin kuitenkin sijoittaa rahani digijärkkäriin ja työnsin haaveet taidekuvakamerasta tuonnemmas.

Sitten Visuaalisesti vaativa kottarainen kävi Amsterdamissa ja toi sieltä tuliaisen. Kamerakuumeeni kohosi infernaalisesti, mutta kesti monta viikkoa, ennen kuin uskalsin edes googlettaa, millaista hintaa tuollaisesta kamerasta pyydetään.

Ja tulos on tässä. Saanko esitellä: uusi perheenjäsen, Diana Mini, tai kuten jo sen uudelleenimesin, Little Lady Di. <3

Olisin saanut pelkän kameran heti, mutta päätin ostaa suhteellisesti edullisemman salamallisen setin, jota joutuikin melkein kuukauden odottamaan. Mukana tuli myös värisuotimia ja mielettömän kaunis kuvakirja. Kaikki pakattuina erittäin käytännölliseen laatikkoon, jota aukoessa ei tarvinnut ollenkaan irvistellä ja puhua rumia (mahdottomat pakkaukset ovat kiroukseni elektroniikkaa ostaessa).

Tämä kaunotar pääsee heti seuraavan päivänvalon aikaan käyttöön, ellen innostu leikkimään salamalla sitä ennen. ;) Ensin on kuitenkin ehkä luettava käyttöopas, ja vähän mietittävä, miten sillä filmikameralla oikein kuvattiinkaan. :P

Sadepäivä ei tehnyt oikeutta myöskään tälle pariskunnalle, mutta twinit Jeton ja Aquarius muuntautunevat Clockworkiksi jossain välissä.

Olisi tuolla myös läjä kuvia valmistuneista töistä, kunhan joku jaksaisi naputella niistä oman postauksensa...

minä laulan tähän kauneuden

Päivitin Yarngrimoire Shopiin vähän sukkalankaa! Ylläoleva kaunotar halusi kovin jäädä luokseni, mutta siellä on kaikkea muuta kivaa. :)

Muuttolintuja

Harakka (Pica pica)



Varpunen (Passer domesticus)



Sahrami (Crocus sativus... tai sitten Wollmeise 100% Safran)

Linnunkalloset lennähtivät luokseni etsystä, Skullerystä. Näistä tulee melko varmasti suosikkikoruni pitkäksi aikaa. Sahrami-Wollmeise puolestaan muutti luokseni toiselta neulojalta ja päätynee raidoiksi Ametistin kanssa.

of Life, the Universe and Everything

"In many of the more relaxed civilizations on the Outer Eastern Rim of the Galaxy, the Hitchhiker's Guide has already supplanted the great Encyclopedia Galactica as the standard repository of all knowledge and wisdom, for though it has many omissions and contains much that is apocryphal, or at least wildly inaccurate,  it scores over the older, more pedestrian work in two important respects. First, it is slightly cheaper; and secondly it has the words DON'T PANIC inscribed in large friendly letters on its cover." (The Hitchhiker's Guide to The Galaxy, Douglas Adams)

(Jep, se on Omppu.)

Wollmeise Twin, Guide to Galaxy (We're Different). Ravelry-toverilta ostettu.

Nörttityttö minussa hihkuu riemusta. <3

vanhan talon puuseinää aurinko säteillään suutelee

Viides neuleretriitti Päivölän kansanopistossa 16.-18.3. Olen niin väsynyt (mutta onnellinen!) ja mykistynyt, ettei nyt irtoa enempää sanoja. Oli ihanaa, oli.

Varoitus: tämä postaus sisältää paljon (ehkä epäolennaisia) kuvia sekä sisäpiirivitsejä.

Retriittisukka vyyhdistä, joka vaati jäädä itselleni. BFL Supersockia, ja rakastan sitä miten nuo värit läikittyvät.

Myytävääkin oli monella. Kaikki muut kuvat aiheesta epäonnistuivat, mutta Pörrön napit ja huivineulat olivat kyllä aika ihania, ainakin näiden vieressä kassaa pitäneen mielestä. Ja reissukassaan kilahteli mukavasti hiluja omista langoista. :)

Herkkupöytä ei-enää-niin-notkuvana (lauantai-illalta). Eihän tässä nyt mitään barbaareja sentään olla. Eikun siis, om nom nom.

Rukkeja oli kolmisenkymmentä, mutta vain kaksi värttinää bongasin. Itsekin meinasin ottaa värttinän mukaan mutten ehtinyt etsiä sitä. Vaan kyllä sitä tällaisessa seurassa on silti aika kohtalokasta pyöriä...

Ja se kuume tarttui ehkä lopullisesti. Edellisen kuvan Suzie Pro:lla on poljettu ensimmäinen kehräykseni ikinä ja saatu siitä salin täydeltä raikuvat aplodit. :D Violetti on merinosilkkiä, joka oli aika ihkua, ja kirjava corriedalea, joka ei ollut yhtään kamalaa sekään. Tuotannollisista syistä lanka saattaa sisältää solmuja. ;)

Mutta ostin vain kolme vyyhtiä lankaa! Ei nyt puhuta mitään siitä, että tuo yksi vyyhti on 300g. Ja että nuo takana olevat villatkin (corriedalea, kirjavan tosin sain harjoittelua varten) kotiutuivat.

Nyt on kyllä hirrrrrween, hirrrrrrrrrrween voimaantunut olo!

Olen löytänyt sisäisen lampaani.

(Bää.)

Kädentaidot 2011

Tänäkin vuonna järjestettiin kädentaitomessut Tampereella. Alan opiskelijana olen onnellisessa asemassa, että koulumme lähtee joka vuosi messuille ja saamme ilmaiset liput. Tätä oli siis odotettu!

Ennen kuin esittelen ostoksia, muutama sananen. Tänä vuonna meidän koulustamme järjestettiin retki lauantaille (näin saamme vappuaaton vapaaksi...), ja samalle päivälle osui itselleni tärkeä meno iltapäivälle/illalle. Voinette siis ehkä käsittää ärsytykseni, kun jouduin odottamaan messualueen ulkopuolella yli puoli tuntia, että messubussi Hämeenlinnasta suvaitsisi päästä ruuhkassa Pirkkahallille... Kysyin kyllä, olisiko mahdollista saada messulippu etukäteen, mutta se ei jostain syystä ryhmänohjaajalleni käynyt.

Ja koska oli lauantai, messuhallit olivat täpösen täynnä. C-halli, josta aloitin, tosin oli ainakin alkuun hiukan väljempi, mutta takaraivossa takova kiire (ja ehkä pikkuisen myös mukanani kulkenut neulomaton koulutoveri, jota en halunnut jättää odottelemaan kovin pitkiksi ajoiksi) pitivät minut liikkeessä. Juuri millekään kojulle en viitsinyt kovin pitkiksi ajoiksi jäädä, ja iso osa tuotteista ja yrityksistä oli jo vähän liiankin tuttuja edellisiltä vuosilta.

Mutta oli siellä jotain uuttakin!

 

Villavyyhdin kojulla sorruin ensimmäisiin ostoksiini: Louhittaren Luolan Väinämöinen -sukkalankaa kolme toisiinsa sointuvaa vyyhtiä; Ruostetta ja Kurpitsaa olin ihaillut jo nettikaupoissa, mutta Valaan laulu pomppasi kuin itsekseen hyllystä kaveriksi. Eikä ihme, se sopii Kurpitsan tavoin Ruosteen väreihin! Haaveilen näistä jotain yhteensopivaa settiä.

Hopeasäikeen ja Puffalan kojullakin oli tuttuja, ja ärtsynvihreä (kuva ei tee oikeutta) sukkalanka oli ihan pakko kotiuttaa!

 

Cloverilta ostin uuden mittanauhan sekä punaisen liiturissan! Tekee pinkkiä jälkeä! Huhta Designin sittisontiais-toilettilaukun ostin projektipussukaksi, ja samalla kojulla sorruin Re-Don varataskuun. Ruskea laukku on Tatankan tuotantoa. Tatankan kojulta muuten jäi harmittamaan, etten sittenkin valinnut sitä isompaa, kukkaromallista olkalaukkua, joka oli ommeltu sanomalehtikankaasta. Ouh. Tuo ruskea pikkulaukkukin on kyllä nätti, eikä minulla olekaan entisestään tuollaista pientä, vähän hienompaa laukkua.

Sitten kaksi aarretta:

Silmu-keramiikan ketunpää. ♥ Ketuilla on mulle iso merkitys, ja nähdessäni näitä keraamisia ketunpäitä halusin heti sellaisen itselleni! Pieni ketunpää löytää vielä paikkansa jostain oikein hyvästä paikasta seinältämme.

Aiemmin syksyllä iän kaiken kaulassani riippunut pikkuinen ankh putosi ketjun katkettua. Riipus kyllä löytyi heti, mutta alkoi tuntua siltä, että se ei ehkä sovikaan kaulalleni enää. Onhan elämänkatsomukseni suuntaus muuttunut sitten teiniaikojen kohti pohjoisempaa, skandinaavisia, pohjoisia ja muinaissuomalaisia mytologioita seuraten. Siispä piipahdin kivi- ja korumessujen puolella yhden ostoksen verran: Kelttikorujen valikoimasta minut vangitsi puolelleen pikkuinen Thorin vasara.

Näin nyt monia Kelttikorujen koruja livenä (itselläni on kyllä pari riipusta ennestään), ja yön yli nukuttuani mietinkin, josko hankkisin maskuliinisen jumalasymbolin rinnalle feminiinisen jumalatasymbolin, kuunsirpin. Juuri nyt vasar tuntuu kuitenkin hyvältä kaulalla. Turvalliselta.

(P.S.: yritän paikata lähiaikoina pidentynyttä hiljaisuuttani.)

Sukattaa!

Oon saanut sukkamojoni takaisin! Sen kunniaksi, joo, sukkia. :)

Peruspolvarit varpaista alkaen Maijasta. Aloitettu muistaakseni tammikuussa 2010. :D Ja valmistuivat kyllä tämän vuoden keväällä, mutta langanpäiden päättely ja valokuvaamisajan löytyminen vei aikaa... Puikot näissä 3 mm ja lankaa meni vajaa 190g. Ja ärsyttävät kuvata, muuten. :D

Vellamot

Viime lukukaudella meillä oli keväällä Perinnetekniikat-kurssi. Tämän vuosikurssin aiheena oli sukat. Koska opettajamme sattumoisin tiesi, että osaan neuloa sukat ja molempiin suuntiin, tunnen erilaisia kantapäitä jne., niin piti olla sitten kurssisukkiin hiukan haastetta. Otin kirjoneuleen, ja sen verran tiedän jalkojeni rajoitteista, tai sanoisinko ulottuvuuksista, että kokonaan kirjoneuleiset sukat olisivat olleet haastavat (myös neulontataidoilleni).

Valitsin siis Vellamo-sukat (Ravelryssäkin), Kirjo-Pirkkaa oli näissä lankana. Puikot 2,25 mm kärjessä ja 2,5 mm varressa. Lankaa kului kaikkiaan 66 g. Eriparisuuden päätin heti, kun en osannut päättää, kummin päin värit olis kivemmat. No kivemmalta näyttää mielestäni tuo sinisempi sukka. :D

Joitain muutoksia oli kuitenkin tehtävä. Kantapään vaihdon ranskalaiseen väärinpäin, koska ensinnäkään tiimalasi ei sovi jalalleni ja toisekseen tykkään ranskiksista. :) Sitten varressa tuli tenkkapoo: koska jalkani levenee suhteellisen/suhteettoman nopeasti heti nilkasta, olen tottunut lisäämään heti kantapään jälkeen ns. sukan sivuissa yhden silmukan joka puikolle. Näissä se olisi kuitenkin kosauttanut varren kaavion. Mutta kun neuloin varren kaavion, ei sukka meinannutkaan mahtua jalkaani, eikä kirjoneuleosuus näyttänyt ollenkaan hyvältä.

Apuun saapui eräs irkkitoveri, joka äkkiä väänsi kaaviooni taakse kuuden silmukan lisäyksen, jonka avulla sain sukat mahtumaan jalkaani. <3 Sukat valmistuivat ajoissa ja kurssistakin tuli täydet 3. :)

Hookah-smokin' Caterpillar

Joskus keväällä taisin ahdistua lankavarannoistani ja yrittää keksiä epätoivoisille yksilöille projekteja. Olin värjännyt Zitron Trekking Pro Naturaa, mutten ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten otin siitä puikoille miehelle sukat. Mies kun toivoi uusia ohuita sukkia "kun noi muut sillai hiostaa ikävästi". <3

Mallineuleen sävelsin päästäni ja siitä tulikin aika kiva. :) Mutta vaatii kyllä pienet puikot ja joustavan langan että olisi vielä siistimmän näköinen.

Tässä projektissa puikot oli 2,5 mm joten sukat ei varmaan kauaa kestä... ja lankaa kului hiukan alle 70 grammaa.

Porkkanaiset perussukat (varpaista ylöspäin nämäkin) Fabelista, joku sellainen projekti kai että piti saada jotain aivotonta puikoille. Puikot näissä 2,25 mm ja lankaa veivät n. 56g. Oho, melkein olisi saanut yhdestä kerästä! Näiden myötä kyllä ihastuin Fabeliin, vaikkakaan ei siinä montaa väriyhdistelmää ole mun mieleeni. Mutta onneksi edes muutama. :D

The Ministry of Silly Walks

Mies täytti elokuun alussa vuosia, ja jo hyvissä ajoin suunnittelin lahjaa. Päädyin lopulta Monty Pythonin The Ministry of Silly Walks -aiheiseen pakettiin, ja riemastuin, kun mies valitsi lahjasukkiensa langaksi juuri sen hiukan kahelinvärisen ja hauskasti raidoittuvan kuin toivoinkin! :D

Lankana Tausendschönin sukkalanka Noel-värisenä, lankaa kului arvioilta n. 70g, en muistanut punnita näitä ennen kuin päätyivät käyttöön. Puikot 2,25 mm.

Ja sitten jotain ihan muuta...ei kun lisää sukkia! Mutta keskeneräisiä. :D

Kärjestä aloitetut perussukat Ilun perussukkalangasta, väriltään Ilman hämylaineet hienot. Näitä on tullut tikuteltua myös aivottomana projektina. Toinen sukka on kohta kantapäässä jo. :)

Vähän kahelit raitapolvarit siinä tulossa. Värjäsin Cascaden paksumpaa Heritage-sukkalankaa ihkun väriseksi, ja oi kun siitä tuleekin ihanat ja pehmeät sukat! Näistä tulee Vellamoiden tapaan "eripariset" ja olenpa miettinyt varteen jotain kirjoneuleraitaakin. Saas nährä. ;)

Päätin olla uhkarohkea ja neuloa täysmerinoiset sukat itselleni, kun joku ilta kärsin kylmistä varpaista ja mietin että oispa kivat sellaset ihan vaan kotisukat jotka olis ihkut ja pehmoset ja lämpöset. Lankana Lai-la-lai Yanrzin merinosukkalanka, ja yritän vähän jotain muuta kuin aivotonta tällä kertaa. :D

Mutta nyt taidan huomisen vapaapäivän kunniaksi hakea hiukan lakritsijäätelöä (terveiset kramoxille! ;)) ja aloittaa (taas!!!) miehelle (<3) sukat näistä fabeleista. :) Seuraavalla kerralla ehkä sitten oikeasti jotain muutakin!