they're quite aware of what they're going through

Koska viime viikolla jäi videopäiväkirja välistä flunssan takia, tähän väliin ennen seuraavaa jaksoa vähän kuulumisia kirjallisestikin.

Vajaa kaksi kuukautta sitten hain avaimen omaan (vuokrattuun) kotiin. Ja kodilta tämä todellakin on tuntunut aivan alusta asti. Jo oikeastaan ennen kuin kävin katsomassa asuntoa, tämä tuntui paperilla niin hyvältä, että ainoa, mitä vähän jännitin, oli se, että mahtuuko keittiössä värjäämään. Ja hyvin mahtuu. :)

(Alice!-klubin paketit lähtevät vihdoin tällä viikolla; ne ovat viittä vaille valmiita, ja minulla on lähetyksen deadline keskiviikkona.)

Tässä asunnossa on hyvin kummallinen ja hieno valo, ja ilta-aurinko paistaa kauniisti sisälle. Parvekkeelta voi katsella Herwoodin metsien latvoja. Keittiöni ikkunan alla kasvaa kolme pihlajaa. Lähimmälle järvelle ja sitä kiertävälle ihanalle metsäpolulle on alle 700 metriä matkaa. Ja lähes kaikki palvelut löytyvät noin puolentoista kilometrin säteeltä.

Asunto itsessään tuntuu minulle täydelliseltä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, vaikka tänne vielä kaipaakin muutamaa huonekalua.

Ylipäänsä ero - yhdessä tai erikseen muutamien muiden tänä keväänä/kesänä tapahtuneiden isojen asioiden kanssa - on tuntunut avanneen joitain isoja lukkoja pääni sisältä. Hyvässä ja pahassa, enimmäkseen kuitenkin hyvässä.

Neulominen ja kehrääminen ovat jääneet hiukan vähemmälle, kun on ollut paljon kaikenlaista muuta.

On täytynyt kirjoittaa intensiivisemmin kuin muutamaan vuoteen. Tyhjentää päästä kettuja, leikkiä väreillä, suunnitella suuria ja pienempiä teoksia ja maalata ulkona ukkosen kiertäessä ympärillä.

On täytynyt vähän fanittaa; videolla, pään sisällä ja livenä. Saada tärkeä tehtävä ja toimittaa pyykkipoikia oikeaan osoitteeseen. Olla rohkea ja hakea idoliaan tanssimaan valssia, kun maan paras mieskuoro järjestää kesken encoren lavatanssit. Näyttää em. idolille hänen laulustaan inspiroituneesta langasta neulottua sukaa. Kertoa hassuja unia. (Sekoilla vähän: se ehkä sallitaan, sillä tämä on minulle Semmari-vuosi ja olen vähän pihalla juuri nyt. :D)

Ulkoiluttaa pupukenkiä ympäri maata. Nämä jalassa olen päässyt moneen paikkaan, kokemaan paljon. Ja vielä on edessä reissuja, koemuksia, hienoja hetkiä.

On myös täytynyt kiertää Suolijärveä. Pysähtyä kuvaamaan, haistelemaan, kuuntelemaan, tunnelmoimaan. Ottaa ne ensimmäiset juoksuaskeleet, itkeä hiukan ilosta ja juosta lisää.

On pitänyt itkeä, nauraa, tanssia, laulaa, puhua, kuunnella musiikkia, olla hiljaa. Maata sängyssä haaveilemassa ja suunnittelemassa. Tiskata ja imuroida, kantaa ruokaa kaupasta kotiin. Istua parvekeen lattialla maalaamassa, herätä yöllä myrskyn ääniin tai levottomiin uniin. Kirjoittaa unia ylös, nauraa alitajunnan metkuille. Olla onnellinen itsessään.

Kuva: zeska

Tämä on ollut paras kesä, ja vielä jatkuu. Juuri kun kuvittelen, että kesä on näyttänyt kaikki hienoutensa, tulee nurkan takaa vastaan jotain vielä suurempaa ja hienompaa. Muille ehkä pieniä asioita, minulle isoja henkisiäkin askelia.

Ja kaikki ne ihmiset, jotka olen löytänyt ympäriltäni. Kaikki ne sanat, halaukset (niin oikeat kuin virtuaaliset), kannattelut, lahjat, ajatukset. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että minua rakastetaan niin monelta taholta. En varmaan voi kiittää tarpeeksi.

Olo on ollut sellainen, että tuntuu, kuin olisi hypännyt lentokoneesta ja aikansa pelättyään ja panikoituaan huomannut osaavansa lentää. Ja lento on vain jatkunut ja jatkunut, vaikka välillä on tapailtu puiden latvoja ja raavittu polvia kallioihin. (Pessimisti minussa kyllä miettii, että koska rysähtää kunnolla.)

Puhumattakaan kaikista niistä toteutuneista toiveista. Mutta niistä ehkä lisää joskus toiste.

I still don't know what I was waiting for

Sitten vaihtui vuosi, tammikuu toi mukanaan yhä uusia suru-uutisia, enkä minä ole kunnolla toipunut vielä edes ensimmäisestä.

Samalla lisääntyi työmäärä ainakin hetkellisesti niin palkkatöissä kuin harrastuksissakin, niissäkin, jotka eivät liity käsitöihin. Olen miettinyt joka viikko blogia, mutta joka viikko olen joutunut unohtamaan päivityksen. Ja olisi vaikka mitä blogattavaa!

Jos kuitenkin lyhyesti. Neulemojo palasi, mikä on ihan hyvä, koska lanka-zen on kadonnut jonnekin.

Kuin tarkoituksella tilasin alpakkasilkkipitsilankaa - minä, joka inhoan alpakan neulomista - juuri ennen David Bowien kuolinuutista. Otin sammalenväriset kerät melkein heti puikoille, ja niistä alkaa hiljalleen muodostua mekko, joka sai työnimekseen Moss Garden.

Olen myös käynyt yksissä kirjanjulkkareissa ja palannut rikospaikalle (siis Tulenkantajien kirjakauppaan) seuraavana tilipäivänä ostamaan lisää kirjoja (pinon keskimmäiset; Pelon maantiede on ties monennellako uusintakierroksella, ja Oneiron löytyi joulupaketista). Pienen tauon jälkeen olen päässyt lukemisen makuun.

Olen tanssinut paljon, ottanut tanssiaskelia kävellessä, jamitellut kotona hien pintaan ja salilla sykkeet kattoon.

Olen rakastunut kenkiin ja obsessoitunut niistä, ja lopulta tilannut ehkä elämäni kalleimmat (ainakin ei-urheilu)kengät. Olen ostanut myös urheilukenkiä, yhdet kalliit (mutta erinomaisiksi osoittautuneet) ja toiset todella edulliset, jotka odottavat lumien sulamista.

Jämäkerälaatikkoni on vietellyt minut niin pitkälle, että lopulta olen kirjoittanut neuleohjeen. Seuraavassa Ullassa (toivottavasti)!

Väritäydennystilaukseni saapui rapakon takaa ennätysnopeasti, joten tietyst olen värjännyt, leikkinyt väreillä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saan hiukan täydennystä Etsy-kauppaan!

Olen tehnyt muutoksia syömisiini. Niitä pieniä säätöjä matkalla kohti loppuelämän parempaa syömistä. Terveydenhoitoalan ammattilainen on kutsunut minua supersankariksi. :)

Edelliseen hiukan liittyen, olen ollut 31/106 päivää ilman herkkuja. Tai no, 30,5/106, mutta en ajatellut sortua tänäänkään. :D

Näistä ja kaikesta muustakin toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin lisää.

little creatures laughing

Eilisen testin mukaan olen Rosina Ankkanen (Jemima Puddle-Duck, en ole ihan varma, löysinkö oikean suomennoksen nimestä), jonka vaaleanpuna-sinisestä viitasta nappasin raitaan värit. Paitsi että vaaleanpunaisen tilalla on nyt aika makeaa pinkkiä (sama Minisock kuin aiemmin) ja sinisenä toki turkoosia (vielä kerran Open Waters).

Tänään onnenpyörä arpoi (kahdeksalla värillä) vihreän. Hassusti olin eilen ajatellut, että sukka kaipaisi vähän glitteriä, vähän toivoen, että voisikohan tämän päivän raitaan jotenkin hyödyntää kimallesukkalankaa. Mielessäni vieläpä tämä Lanitiumin Radioactive Swamp. :D Pohdin kyllä ensin Ylämailla-vihreää tähänkin, mutta sitten muistin kimallemietteeni ja hyvinhän tuo tuohon sopii. <3

Neuloin raidan jälkeen harmaalla 7 kerrosta sileää ja 20 kerrosta joustinta. Näin ollen varren pituudeksi tuli minun laskujeni mukaan 124 kerrosta.

ainakin kuusi mahdotonta asiaa

(22.12.2015, luonnos)

Ripustan lohikäärmepuuhun pääskysen
oksanhankaan maitovalaan
            käännän latvan kohti aurinkoa
                    unisena pilvipeitteen takaa kurkistelevaa

mesikämmenelle tähtivalot
kaipaan talviunta kuin karheamielinen

Pöydällä pieniä aurinkoja,
keltainen muistikirja, jossa kaikki (tämäkin)
                                                    kiintopisteinä ajassa

tämä aika on keikahtanut ympäri
valunut viemäriin
on toinen toukokuu, maa vihreänä
ja linnut sekaisin, kasvit
                        (mikä ilmastonmuutos?)

Vuoden lyhin päivä on muuttunut jo illaksi
käperryn talvipesään keskeneräisen taljani ääreen
silitän tummanruskeaa pintaa
muut työt saavat odottaa.

Maria Saarinen
talvipäivänseisauksena 2015

Näissä merkeissä siirryn joulunajan viettoon. Ihanan pehmeää ja mukavan lämmintä talvipäivänseisausta kaikille Lankakirjan lukijoille! <3

this looks like fun

Näyttääpä pahasti siltä, että näistä sukista tulee hyvin eripariset. Mutta ei se mitään, tykkään eriparisukista! :D

Tänään piti valita värit tietokoneen tai puhelimen taustakuvan mukaan. Tietokoneella olisi ollut miehiä Sotlannin nummilla kiltit päällä, mutta päädyin kuitenkin puhelimeni taustakuvaan, joka on tällainen oranssi-kelta-turkoosi-voittoinen väripläjäys:

Jaoin siis päivän kerrosten määrän kolmella ja neuloin aina seitsemän kerrosta kullakin värillä.

Oranssi on Markkalankaa, keltainen jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Pick-a-Sockia, ja turkoosi Kraftin bfl-sukkalankaa. Ihan täysin taustakuvan turkoosia vastaavaa en löytänyt varastosta, joten otin sellaisen turkoosin, jota en ole vielä käyttänyt.

Olen tainnut kuvata kaikki tämän "blogijoulukalenterin" kuvat puhelimella, mutta nyt kaivoin kameran esille ja kokeilin, saisinko yhteiskuvaa sukista ja puhelimen taustakuvasta. Toki juuri, kun sain säädöt kohdilleen, kamerasta loppui akku. :D Onneksi siihen tuli lyhyelläkin latauksella hiukan eloa ja sain otettua muutaman kuvan. Tässä vain puhelimen taustakuva näyttää sinisemmältä kuin oikeasti on - siinä, missä turkoosit ovat melkein liiankin vihertäviä itse sukassa.

this amazing and expanding universe

Hii-hoo! B-sukkakin on nyt ajan tasalla.

Olen tiistain lapsi, joten eilen neuloin vaaleanpunaisen/pinkin raidan sukkaan. Lankana Lanitiumin Merino Sock Twist värissä Antoinette. Ihana pinkki, pakko ehkä tilata tätä lisää (tämä raita on neulottu The Doodlerin jämästä). :)

Lompakkoni on nyt, kuten yleensä, täynnä ainoastaan kuitteja ja erilaisia kanta-asiakaskortteja, joten mennään Visa Electronin galaksikuvan väreillä. Petrooli on vielä yksi itselle jäänyt solmuinen Minisock, ja keltavihreä siksak on tehty Keesin Ultrasockista, väri oli Zazzle. (Sekin on muuten Doodlerin jämä. Pitäisi päätellä siitä huivista muuten langanpäät ja pingottaa kevyesti ja kuvata...)

Siksakin nappasin osittain Thyonen kaaviosta, mutta tein vain yhden kerroksen kokonaan vihreällä. Tuo kuviohan siis syntyy nostetuin silmukoin, eli kirjoneuletta ei tähänkään tarvinnut. :D Hauskasti muuten huomasin vasta nyt linkittäessäni, että Thyonekin liittyy avaruuteen; se on yhden Jupiterin kuun nimi.

roasting chestnuts on a fire

Tänä iltana olen päässyt joulukalenterisukissa jo eilisen raitaan, jee!

Mutta mennäänpä järjestyksessä. Toissapäivänä piti valita silmien väri. Noh, siniharmaata ei mun lankavarastostani löydy, joten turvauduin jälleen kerran samaan Open Waters -turkoosiin. :D Se oli turkooseista/vaaleista petrooleista harmaaseen vivahtavin. Petroolin raidan keskelle tuli tässäkin kantapää.

Eilisen raidan väri valittiin kotikunnan mukaan. Tampere on niin iso paikka, että piti olla ruskea. Lähinnä sitä oli okranvärinen Väinämöinen (muistaakseni jokin Eiku).

Varressa lisäsin harmaiden välikerrosten määrän kahteen, kun raidatkin ovat leveämpiä. Eikä niitä montaa enää tulekaan! Huomasin jo jokin aika sitten, että polvisukkia näistä ei kyllä ole tulossa, luultavasti johtuen tiukasta käsialastani. :D Mutta aika pitkävartiset sukat silti. :)

harjulle kaunotar ylämaan jäi heiluttamaan

Eilen, lukiessani joulukalenterin päivän värin määrityksen, tuli heti mieleen Brittein saaret, mutta koska olen käynyt jo Lontoossa, siitä tuli mieleen Skotlanti, jonne haluaisin aivan ehdottomasti. Ja Skotlannista taas tuli mieleen Ylämailla.

Joten eilisen raita on siis jo kerran tässä sukassa esiintynyttä Ylämailla-väristä lankaa luonnollisesti. :) Toinen vaihtoehto olisi ollut Islanti, ja joko geysirinturkoosi tai Freijan purppura.

Seuraavaa kalenterisukkapostausta saanette odottaa viikonloppuun asti, sillä tämän ja huomisen illan pyhitän hyshysjuttujen väkertämiselle. ;)

there's children throwing snowballs

Lunta! Ainakin vähän. Toivottavasti tulee lisää, ja pysyy. <3

Eilisen kalenterisukkaraidan neuloin ja päätinkin vasta tänään, eilisten pikkujoulujen takia. Väri valikoitui näin: ensin valitsin lankapussukoista seitsemän sellaista lankaa, joista yksikään ei ollut päässyt vielä sukkiin. Sitten päätin järjestyksen (suunnilleen spektrin mukaan, numero yksi olisi pinkki ja lähtisin laskemaan siitä myötäpäivään*). Vasta sitten katsoin lottoarvonnan tuloksen ja laskin luvun kymmenen, joka osui Lanitiumin Mad Max Flamer -väriin.

*Tosin langat olivat kyllä alunperin ihan vaan peräkkäin, laitoin ne vain kuvaa varten ympyräksi.

Tämän päivän raitavärin lukiessani naurahdin ääneen. Minulla on kahvimukeissa todella paljon graafisia mustavalkoisia yksilöitä, mutta juuri tänään kahvimukiksi valikoitui pari joulua sitten Helsingistä asti metsästetyn punaraitaisen mukiparin toinen yksilö. Punaista siis sukkaan!

(Kuvan aamiainen melkein kahden vuoden takaa, kun olin aamulla jo juonut kahvit ennen kuin muistin kalenterisukka-asian.)

Ja onhan se myönnettävä, että tässäkin sukassa on oma väriteemansa. :) Punaisen raidan myötä pääsin A-sukassa kiilalisäyksiin, seuraavassa A-sukan raidassa onkin sitten kantapää melko keskellä raitaa, jos olen laskenut kerrokset oikein.

I simply cannot get enough

B-sukka on edennyt vasta tänään, sillä pohdin koko eilisen lempipeliasiaa. Minähän en ole koskaan ollut mikään hirveän kova pelaaja, siis siinä mielessä, että olisin fanittanut jotain tiettyä peliä hirveästi tai harrastanut lautapelejä. Olen toki aikanani pelannut lukuisia tunteja Sonic the Hedgehogia, Simsiä ja Crash Bandicootia, mutta viime vuosina olen keskittynyt lähinnä iPadilla ja iPhonella pelattaviin peleihin. Lautapelejäkin pelaan yhden käden sormilla laskettavan määrän vuodessa.

Mutta yksi peli on tänä vuonna koukuttanut minua oikein urakalla, ja se on Candy Crush Soda Saga. Sen verran tuo koukuttaa, että kun olin hylännyt kaikki mieleen tulleet lautapelit, se putkahti mieleeni. Siispä tämän tunnustuksen myötä neuloin sukkaan oikein ällökarkkipinkin raidan. :D

Tänään piti tietää veriryhmä. Minulla on hämärä muistikuva yläasteen biologiantunnilta, että se olisi B. Varma en ollut. Sinänsä hyvään saumaan tuli tämä, että kävin tänään laboratoriokokeissa, mutta ei labratätikään osannut asiassa auttaa, kun viimeisimmästä leikkauksesta on niin kauan aikaa, ettei niitä tietoja enää näkynyt. Äidiltä kysyminen tuotti myös vesiperän. Harmaata raitaa en halunnut, koska kaikki harmaani ovat niin lähellä pohjavärin harmaata, joten muistikuva B-veriryhmästä sai kelvata ja sukkaan tuli turkoosinsininen raita (sinistä ei minulla jämälangoissa(kaan) ole).

Kieltämättä täytyy myöntää, että ihan vähän näihin kahteen raitaan vaikutti se, että tästä sukasta näytti olevan tulossa kovin pinkki-turkoosi-valtainen. ;) Ihan vähän vain!

what's this?

Shhhh! Pikkuisen uskallan vilauttaa tämmöistä hyshysjuttua. Tämä ei nimittäin mennyt ihan niin kuin Strömsössä, mutta huomasin lopulta, että osaan näemmä letittää neljällä. Mind. Blown.

Tästä lisää myöhemmin. ;)

päivä kuin perhonen, häivähdys ikuisen

Kun on herännyt keskellä yötä ilman mitään selkeää syytä valvomaan (eli pyörimään lakanoissa) kolmeksi tunniksi, ei ole aivan terävimmillään. Noh, työpäivästä kuitenkin selvisin hienosti, ja huomisen teenkin etätöitä. :D

Onneksi päivä jäi kuitenkin selkeästi plussan puolelle.

Kävin lunastamassa vähän odotettavaa keväälle. ;) Ainakin toinen niistä on etukäteissyntymäpäivälahja itselleni, koska Semmareiden levynjulkaisukiertue päättyy sopivasti syntymäpäivänäni. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka syntymäpäivänäni olevaan konserttiin kuin kotikaupunki!

Miittiin oli lahjakas ystävä tuonut tyrkylle ihania Swarovskin sydämistä tehtyjä korviksia. Vähän niin kuin minua varten oli paritkin turkoosinsävyiset sydämet valikoitu, mutta minä rakastuin päätäpahkaa näihin sateenkaarisydämiin ja pakkohan ne oli ostaa pois kuleksimasta. <3

Lisäksi toinen ystävä tuli tohkeissaan miittiin ja kertoi, kuinka oli törmännyt koirien kanssa lenkillä kettuun, jolla ratsasti tonttu, ja joka vielä veti pientä rekeä! Siis kuvitelkaa! Ja kaiken tämän kumman ihanan lisäksi se tonttu oli lähettänyt ystäväni matkassa minulle paketin! Oi iloa! <3 Paketista roikkui pari kaunisäänisiä kulkusia sekä Myyrä-joulukalenteri!

Yritän malttaa pari viikkoa, vaikka aivan ihanassa karhukortissa kerrottiinkin, että lahjan saa avata sitten, kun huvittaa. Päätin kuitenkin odottaa talvipäivänseisaukseen asti.

Tonttu siinä taitaa kirjata karhun joululahjatoiveita ylös. Luulen, että karhukin toivoisi joululahjaksi kunnolliset unet ja sitä ennen vähän hyvää ruokaa.

Vilkaisin aamulla joulukalenterin tämän päivän ohjeet ja nappasin mukaani tulenloimotuksesta muistuttavaa punaoranssia Lanitiumia. Minulla on vähän huonosti punaista, enkä halunnut toista samanväristä raitaa näin lähekkäin. Ja onhan tuo Lanitium jotenkin liekehtivämpää kuin tuollainen aika peruspunainen, jota oli neljännen päivän raita. :)

Lisäksi olen tänään sekä ostanut, hakenut postista että suunnitellut vähän joululahjoja. Hihih. ^__^

toiset mulle nauraa, mutta naurakoot

Hyvää Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää!

Itse aloitin päiväni kuuntelemalla Sibeliusta joulukalenterisukkien raitavärin päättääkseni. Sydämeni sykähteli eniten D-duurissa soitetulle sinfonialle, joten päivän raidaksi valikoitui lämpimän keltainen Pick-a-Sock.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että toiseen sukkaan tulee paljon kirkkaampia ja lämpimämpiä värejä kuin toiseen. Jännää nähdä, millaiset näistä muodostuu!

Alkuillan musiikki olikin sitten Jotain Ihan Muuta. BodyJamin voisi suomentaa hienosti niin, että kroppa on kyllä sen jälkeen usein ihan hyytelöä. :D Ei siis mitään kevyttä jammailua, vaan ehkä rankinta tanssiliikuntaa, jota olen kokeillut.

Tanssipopoikseni olen hyväksi havainnut Reebokin Dance UrTempo Mid -kengät, nämä ovatkin sopivasti jotain LesMills-mallistoa, mitä en toki ostaessani hoksannut edes. :D Hyvät salikengät ovat, nimenomaan tanssia varten. Ja kylläpä ne tänäänkin polkivat salin lattiaa yli 5000 askeleen verran.

Juomapullon kyljessä killuva otus on Adipose, ja siihen (ja myös tanssiliikuntaan) liittyvästä projektistani kerron lisää tuonnempana.

Tunti sisälsi myös talven ensimmäiset (muttei kuulemma viimeiset) valojamit! Saimme siis BodyJam -ohjaajalta tunnin ajaksi sormiledit, ja kyllä oli makeaa tanssia tunnelmavalossa ja osittain ihan pimeässä ledit käsissä! <3

BodyJam ei ole ehkä koreografioiltaan aivan ykkössijalla, mitä tulee lempitunteihini tanssillisista jumpista. Mutta jotain taikaa siinä on, sillä juuri näiden tuntien jälkeen olen aina kunnon endorfiinipöllyissä. :)

Lopuksi: olen nyt yli viikon jaksanut päivittää joka päivä jotain, edes sitten sukkien edistymistä raita kerrallaan. Tämä on yksi loppuvuoden hullutuksistani, eräänlainen joulukalenteri teille lukijoille. En vain ole viitsinyt sitä alkuun mainostaa, koska helposti jää sitten päivittämättä, jos hirveästi hehkutan. ;) Katsotaan, pysyykö päivitystahti! Ja muutakin on kyllä luvassa kuin kalenterisukkaa. :D

talvi ei suostu tulemaan

Tänään itäisellä Tampereella on lämpömittari (tai siis puhelimen sääohjelma) näyttänyt muutamaa plusastetta. Oikeastaan olisi pitänyt olla vähän vihertävämpi lanka, mutta minulta puuttui sen sävyinen vihreä, joten laitoin turkoosia (Keesin Ultrasockia värissä Open Waters jälleen). Olkoon se samalla toive, että pian tulisi pakkasta ja lunta. :)

Tarkkasilmäisimmät saattavat myös huomata, että kuudennen päivän raita on hiukan eri värinen kuin eilisessä kuvassa. Se selittyy sillä, että aamulla bongasin yhdestä (ihan väärästä) jämälankapussista yhden magentanvärisen sukkajämän, joka oli enemmän Jenni Haukion mekon värinen kuin eilinen tumma pinkki. Hetken asiaa pohdittuani pistin purkaen ja neuloin uuden raidan.

jokainen teistä on todella ratsastajapatsaan arvoinen

Lanitiumin Nea oli mennyt värjäämään sopivasti Kuitupitoisiin Kokoontumisajoihin Mad Max: Fury Road -teemaisia värejä, ja pitihän sitä ostaa pari vyyhtiä. Taloutemme pitkätukkaisempi yksilö on jo pitkään kaivannut uutta pipoa (neulojan puolisot ja silleen), ja mies oli samaa mieltä kanssani, että Mad Max: Flamer -värisestä merinosukkalangasta piti tehdä pipo.

Perjantaina sain pipon vihdoin puikoillekin, eilen pidin kunnon neulemaratonin leffojen merkeissä ja puoli pipoa valmistui. Lupasin nimittäin tikutella pipoon myös vuorin. Saaja sai valita muutamasta vaihtoehdosta värin sille ja halusi kunnolla kontrastia. Vuorin lanka on Kraftin BFL-sukkalankaa värissä Lagoon.

Tähän pipoon on otettu hieman viitteitä niin Missä Neuloimme Kerran -blogin Miespiposta kuin Ananan Always relevantistakin, mutta pääosin kyllä säveltelen täysin omasta päästä. Silmukatkin loin eri tavalla, ja niinpä syntyi hauska reunus. Palaan tähän pipoon myöhemmin, jahka jaksan tikutella loppuun asti...

Joulukalenterisukkien päivän raitaa piti odotella ihan iltaan asti. Minä bongasin juhlista toki ensimmäisenä Jenni Haukion puvun, ja melkein samanväristä pinkkiä löytyi Supersockin jämä (luonnossa vähän punertavampi). Ohjeesta kun ei oikein selvinnyt, oliko värin pakko olla ensimmäisen näkemänsä naispuolisen vieraan puvusta. ;) (Ei minulla kyllä olisi mustaa tai sinistä ollutkaan.)

Lankakirjalla jatketaan itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraamista piponeuleen kera. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

me olemme kaikki vain ihmisiä

Päivän raita oli lähes automaattisesti sateenkaari. SETAn logossa on oikeasti kuusi väriä, mutta jätin punaisen pois, sillä sitä oli jo edellisessä raidassa.

(Kiinnostuneille raitojen langat alhaalta ylös: Lanitiumin perussukkaa, jonka väriä en muista; Yarngrimoiren Pick-a-Sockia lämpimänkeltaisena; BFL Supersockia; Keesin Ultrasockia värissä Open Waters; Väinämöistä kirjavan violettina Eikuna.)

Mietin kyllä myös Amnestynkeltaista raitaa, sillä eilisellä keikalla Palefacella oli ennen väliaikaa päällään Amnestyn paita. Oli muuten väkevä setti, vähän erityyppinen kuin viimeksi (tämähän olikin jopa toinen Palefacen keikka, jolla kävin), ja jäipä hyvät fiilikset. :)

Keikan jälkeen vaihdoinkin Karrin kanssa muutaman sanasen (vaikka aika paljon kyllä jännitti, koska iih, fanitan aika paljon), ja ostin vihdoin jo Yo-talolla keväällä kuolaamani kallopaidan, johon sain toki nimmarin. <3

Joo-o, ostin sitten valkoisen paidan. :D Ne, jotka minut vähänkään tuntevat, tietävät, etten hirveästi valkoisia t-paitoja käytä. Mutta tämä on vain niin täydellinen tuon kallopainatuksen kanssa. :)

Kuvahan on Jiri Gellerin Sugared IV ja sama kuva löytyy myös (jo aikoja sitten hankkimastani) Mull' on lupa -vinyylisinkusta:

Etukannen kuva saman taiteilijan Kill Your Darlings.

sanojen tehtävä välillämme on piirtää vaikean maaston karttaa

Eilen CMX Klubilla. Harvoin kuultuja lauluja. Setti oli ainakin minulle yllätyksellinen ja silti - tai juuri siksi - täydellinen.

Minulla on (ollut) paha tapa sitoa tiettyjä lauluja tiettyihin tilanteisiin. Eilen listalla oli yksi sellainen laulu (levyltä, joka kokonaisuudessaan liittyy minulla erääseen monella tapaa hankalaan elämänvaiheeseen), joten täysin kyynelittä ei tätäkään keikkaa elänyt. Silti jollain kipeällä tavalla nautin siitäkin hetkestä, kuten oikeastaan koko keikasta. <3

(Tämän enempää en avaa settilistaa, sillä kiertue jatkuu vielä tänään ja huomenna.)

Tämänkin päivän väriteemana toimii punainen (yhdessä mustan kanssa). Ravelryyn olen liittynyt jämälankavillasukkajoulukalenterin mukaan punaisena aikana. Lanka on Yarngrimoiren Minisock, tämä vyyhti taisi jäädä itselle aikoinaan hiukan alipainoisena/solmuisena.

Ja illalla kutsuu loppuunmyyty TTT-Klubi ja Paleface. <3

it finally happened

Jämälankavillasukkajoulukalenterihullutus iski tännekin, siis!

Minulla on ollut tällä viikolla onnellinen tilanne, että olen ollut kotona etätöissä tiistaista lähtien, joten olen paitsi neulonut The Doodlerin viimeisenkin vihjeen (siihen tarvittiin tosin myös neulemiitti ja pitkä kokous), myös pystynyt joka päivä osallistumaan jämälankavillasukkajoulukalenteriin ihan aikataulussa. :) Kalenterihan löytyy Missä Neuloimme Kerran -blogista.

Teen kärjet, kantapäät, loppuresorin sekä aina yhden raidan jokaisen väriraidan väliin perusharmaalla teollisella sukkalangalla (Hjertegarn Sock Wool). Toivon, että saisin mahdollisimman pitkät sukat, mahdollisesti jopa polvimittaiset (saattaa vaatia paljon harmaata varsien yläreunaan tosin).

Ja poikkeuksellisesti teen myös hiukan muistiinpanoja sukista. Sen lisäksi toki, että yritän ainakin parin raidan välein aina blogata etenemisestä.

A-sukan ensimmäinen raita, eli ensimmäisen päivän raita, sattui sopivasti pinkiksi. "Sattui" ja "sopivasti", koska satuin vilkaisemaan sukan kärkeä neuloessani väriympyrää ja erittäin kovalla kiireellä neuloin raitaan asti vielä kun kello oli yhdentoista puolella eikä aivan lähellä kahtatoista, joka olisi merkannut typerää sinistä raitaa (ei olisi ehkä ollutkaan sinistä lankaa siihen). :D Lanka on Pick-A-Sockia.

B-sukan ensimmäinen raita, eli syntymäpäivän mukaan, tuli ensimmäisellä yrittämällä ppkkvvvv-kaavalla, joka toi melko tumman smaragdinvihreän, tai oikeastaan aika joulunvihreän värin. Ei ihan noin tumman kuin väriksi valikoitunut, kauan sitten värjätty, Ylämailla-värin koeversio muistaakseni Supersockista, mutta sai kelvata.

Tämän päivän raita meinasikin olla aika hauska, sillä minulla on etäpäivän kunniaksi ollut päällä lähinnä musta kotipaita. :D Onneksi alusvaatteista löytyi vähän vaaleanpunaista, ja yhdessä mustan kanssa niistä syntyi melkolailla tuon Väinämöisen värinen hiukan harmahtava kanervanvärinen yhdistelmä.

kuin kala ennen koskea, tietämättä, taitamatta

Nyt, kun uusi vuosi on jo helmikuun puolella, lienee korkea aika tehdä vähän lupauksia. En ole tällaisia ennen tehnyt, enkä tiedä, saanko näitä täytettyä nytkään, mutta kokeillaan. Jos tällaiset ääneenlausutut kirjoitetut lupaukset auttaisivat pitämään tätä blogiakin enemmän hengissä!

Tänä vuonna keskityn numeroihin. Lupaan siis seuraavaa.

Muokkaan yhden romaanikäsikirjoituksen valmiiksi, sellaiseksi, että sen saattaisi joku ehkä kustantaa. Sitä en tiedä, koska ja minne sitä aion lähettää sitten, kun se on valmis.

Ompelen kolme vaatetta itse. Pitäisi ommella enemmän, vaikkakin nykyisellään(kään) asunnossamme ei ole juuri tilaa kaavojen piirtämiseen tai kankaiden leikkaamiseen. Minulla on kuitenkin valmiina kankaat ja suunnitelmat ainakin kolmeen vaatekappaleeseen, ja tänä vuonna aion ne ommella vihdoin.

Neulon seitsemän paria sukkia. Ensimmäinen pari on jo valmiina. Tähän en kelpuuta niitä kolmea keskeneräistä paria, joista niistäkin jo yksi odottelee langanpäiden päättelyä.

Ensimmäinen pari seitsemästä on pari neonvärisiä sukkia miehelle. Näistä pitäisi kyllä päätellä vielä langanpäät...

Teen 10 sivua art journaliin. Niitä on minulla kaksi, aloitin homman viime vuonna. (Yritän kirjoittaa näistä piakkoin enemmänkin!)

Neulon 15 neuletta varastolangoista. Itse asiassa pari tällaistakin on valmiina, ne miehen sukat sekä pitkät kämmekkäät itselleni. Kesken on pitkään hautomastani oranssista Markkalangasta sekä ihanan turkoosista Kraftin BFL Sockista sukat itselleni.

Lisäksi neulemiittejä, hyviä leffoja ja muita vastaavia tilanteita varten on varmasti pitemmäksikin aikaa tekemistä, sillä aloitin käsinkehrätystä merinosilkistä huivin. Lanka on TDF 2013 -kehruu ja metrejä siinä on 1050. Tarkoitus on käytännössä neuloa silkkaa sileää, kunnes lanka loppuu...

Kehystytän, ripustan tahi muuten laitan 20 julistetta, printtiä, valokuvaa, korttia tai muuta vastaavaa teosta seinälle vuoden aikana. Kolme on jo! Seuraavaksi vuorossa lienee hankkia kehykset kahdelle David Bowien kuvavinyylille, jotka haluan myös seinälle. Sorrow'n seuraksi on tulossa turkoosi Life on Mars?.

Luen 25 kirjaa. Viime vuonna yritin lukea 50 ja epäonnistuin surkeasti.

Kirjoitan 30 blogikirjoitusta. Sen kummemmin selittelemättä.

Laitan hyllyistäni kiertoon 50 kirjaa. Tämän verran ainakin löytyy ylimääräisiä.

Piirrän 100 luonnosta luonnoskirjaani. Tästä olen ehkä eniten jäljessä; luonnoskirjassani tonottaa tälle vuodelle vain hassu neuleidea, jonka inspiraationa toimi Wakfu-animesarja.

Kuvaan 300 kuvaa Instagramiin. Sori kaverit FB:ssä ja muuallakin, vaikka Project365-kuvahaasteeni loppuu joskus elokuussa, jatkan kuvilla spämmäämistä. ;) Ja luultavasti valtaosin puhelimella otetuilla, koska on vähän huijausta laittaa järkkärikuvia instaan.

Lisäksi tavoitteenani on, että:

Kevätpäiväntasaukseen mennessä olen värjännyt, kehrännyt ja neulonut harmaat kainuunharmaskaritsan villani valmiiksi huiviksi. Jaiks, tässä alkaa tulla kiire...

Kesäpäivänseisaukseen mennessä olen päivittänyt Ravelryn stashini ajan tasalle. Tätä en ole vielä edes aloittanut, sillä päätin kuvata puuttuvat kuvat vasta keväämmällä paremmalla valolla. Mutta koneella majailevat kuvat voisi tietysti vihdoin päivittää Ravelryyn...

Syyspäiväntasaukseen mennessä olen neulonut edes yhden takin tai muun yläosan itselleni. Suunnitelmat ovat valmiina ainakin kahteen. Toisesta puuttuu vain aloitus, jota himmaa se, että sopivat puikot ovat kiinni tuossa käsinkehrätyssä huivissa. Toisesta puuttuvat langatkin.

Talvipäivänseisaukseen mennessä olen hävittänyt huushollistamme 12 laatikollista tavaraa kiertoon. Laatikollinen tarkoittaa tässä Orthexin 32 litran laatikkoa (eli loogisesti Classic 31 -kokoista). Tämä on jo hyvällä mallilla, sillä olen lahjoittanut jo yhden ison kassillisen vaatteita eteenpäin sekä lisäksi vähän pienempi kassillinen muuta tekstiilitavaraa on menossa uusiin koteihin.

Kaikenlaista on vireillä. Lisäksi on tietysti jokunen tavoite, lupaus tai haaste, jonka olen itselleni viritellyt, mutta tässä keskityn lähinnä harrastuspainotteisempiin lupauksiin.