Tänäkin vuonna järjestettiin kädentaitomessut Tampereella. Alan opiskelijana olen onnellisessa asemassa, että koulumme lähtee joka vuosi messuille ja saamme ilmaiset liput. Tätä oli siis odotettu!
Ennen kuin esittelen ostoksia, muutama sananen. Tänä vuonna meidän koulustamme järjestettiin retki lauantaille (näin saamme vappuaaton vapaaksi...), ja samalle päivälle osui itselleni tärkeä meno iltapäivälle/illalle. Voinette siis ehkä käsittää ärsytykseni, kun jouduin odottamaan messualueen ulkopuolella yli puoli tuntia, että messubussi Hämeenlinnasta suvaitsisi päästä ruuhkassa Pirkkahallille... Kysyin kyllä, olisiko mahdollista saada messulippu etukäteen, mutta se ei jostain syystä ryhmänohjaajalleni käynyt.
Ja koska oli lauantai, messuhallit olivat täpösen täynnä. C-halli, josta aloitin, tosin oli ainakin alkuun hiukan väljempi, mutta takaraivossa takova kiire (ja ehkä pikkuisen myös mukanani kulkenut neulomaton koulutoveri, jota en halunnut jättää odottelemaan kovin pitkiksi ajoiksi) pitivät minut liikkeessä. Juuri millekään kojulle en viitsinyt kovin pitkiksi ajoiksi jäädä, ja iso osa tuotteista ja yrityksistä oli jo vähän liiankin tuttuja edellisiltä vuosilta.
Mutta oli siellä jotain uuttakin!
Villavyyhdin kojulla sorruin ensimmäisiin ostoksiini: Louhittaren Luolan Väinämöinen -sukkalankaa kolme toisiinsa sointuvaa vyyhtiä; Ruostetta ja Kurpitsaa olin ihaillut jo nettikaupoissa, mutta Valaan laulu pomppasi kuin itsekseen hyllystä kaveriksi. Eikä ihme, se sopii Kurpitsan tavoin Ruosteen väreihin! Haaveilen näistä jotain yhteensopivaa settiä.
Hopeasäikeen ja Puffalan kojullakin oli tuttuja, ja ärtsynvihreä (kuva ei tee oikeutta) sukkalanka oli ihan pakko kotiuttaa!
Cloverilta ostin uuden mittanauhan sekä punaisen liiturissan! Tekee pinkkiä jälkeä! Huhta Designin sittisontiais-toilettilaukun ostin projektipussukaksi, ja samalla kojulla sorruin Re-Don varataskuun. Ruskea laukku on Tatankan tuotantoa. Tatankan kojulta muuten jäi harmittamaan, etten sittenkin valinnut sitä isompaa, kukkaromallista olkalaukkua, joka oli ommeltu sanomalehtikankaasta. Ouh. Tuo ruskea pikkulaukkukin on kyllä nätti, eikä minulla olekaan entisestään tuollaista pientä, vähän hienompaa laukkua.
Sitten kaksi aarretta:
Silmu-keramiikan ketunpää. ♥ Ketuilla on mulle iso merkitys, ja nähdessäni näitä keraamisia ketunpäitä halusin heti sellaisen itselleni! Pieni ketunpää löytää vielä paikkansa jostain oikein hyvästä paikasta seinältämme.
Aiemmin syksyllä iän kaiken kaulassani riippunut pikkuinen ankh putosi ketjun katkettua. Riipus kyllä löytyi heti, mutta alkoi tuntua siltä, että se ei ehkä sovikaan kaulalleni enää. Onhan elämänkatsomukseni suuntaus muuttunut sitten teiniaikojen kohti pohjoisempaa, skandinaavisia, pohjoisia ja muinaissuomalaisia mytologioita seuraten. Siispä piipahdin kivi- ja korumessujen puolella yhden ostoksen verran: Kelttikorujen valikoimasta minut vangitsi puolelleen pikkuinen Thorin vasara.
Näin nyt monia Kelttikorujen koruja livenä (itselläni on kyllä pari riipusta ennestään), ja yön yli nukuttuani mietinkin, josko hankkisin maskuliinisen jumalasymbolin rinnalle feminiinisen jumalatasymbolin, kuunsirpin. Juuri nyt vasar tuntuu kuitenkin hyvältä kaulalla. Turvalliselta.
(P.S.: yritän paikata lähiaikoina pidentynyttä hiljaisuuttani.)
