tahdotko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?

Äärettömän tiukka ja stressaava koulujakso on vihdoin takanapäin, ja lyhyen talviloman jälkeen aloitin tällä viikolla työssäoppimisen Lielahden Lankamaailmassa. Olen pitänyt viime viikkoa jonkinlaisena tienristeyksenä tai rajamerkkinä: sen alusta alkoi ajanjakso, joka on tuonut ja tuo tullessaan muutoksia, uusia tuulia ja oppimista.

Reilu kaksi viikkoa sitten sain valmiiksi toisen In the Land of Oz -huivin, jonka väriensä vuoksi nimesin Jester of Oziksi. Pingotin huivin lähes heti valmistuttuaan ja voi luojatar, siitä tuli ihana! <3 Kuvassa myös näyttösilinterini ja huivia pitää paikallaan itsetehty koru (linnunkallo ei omaa käsityötä, vaan kauan sitten Ainoalta ostettu).

Ylläoleva kuva on muuten viimeinen minusta huulikoruni kanssa. Jouduin noin viikko sitten ottamaan sen pois ienteni hyvinvoinnin vuoksi ja voi kun on edelleen omituinen ja alaston olo. Mutta seitsemän vuotta on pitkä aika lävistykselle. Nenäkoruakaan minulla ei tätä kirjoittaessa näy; asiakaspalvelutyön takia nenässä on huomaamaton häivekoru.

Kaksi viikkoa sitten tiistaina minut kutsuttiin koulussa osastonjohtajamme huoneeseen. Lyhyen englanninkielisen haastattelun jälkeen sain kuulla ilouutisen: olen mukana ryhmässä, joka lähtee heti pääsiäisen jälkeen opiskelijavaihtoon Prahaan! :) Kolme viikkoa keväisessä Prahassa, tutustumassa perinteisiä kädentaitoja opettavaan kouluun. <3

Muutakin matkustelua on luvassa; neljän viikon päästä pidetään taas neuleretriitti. Tänä vuonna päätin pyrkiä mukaan, ja sain kuin sainkin yhden paikoista, jotka menivät muutamassa minuutissa! :) Lisäksi Yarngrimoire Yarns -lankoja lähtee mukaan jonkinmoinen läjä.

Ja jotta elämä ei kävisi yksitoikkoiseksi muutenkaan, olen asettanut itselleni deadlinen saada valmiiksi runokokoelmani. Sitä onkin sitten sorvattu enemmän ja vähemmän.

Kaiken tämän jälkeen Prahasta tullessa on (toivottavasti) edessä lyhyehkö loma, mutta en suinkaan ajatellut koko kesää lomailla. Loppukesäksi nimittäin olen menossa erääseen tosi mielenkiintoiseen ja kivaan paikkaan työssäppimaan.

Että sellaista. Mitä teille kuuluu? :)

Kädentaidot 2010

Vuotuiset Kädentaidot-messut ovat tälläkin hetkellä käynnissä Tampereen Pirkkahallissa. Itselläni kävi niin hyvä tuuri, että koulu kustansi koko meidän osastolle retken kässämessuille pääsylippuineen ja matkoineen. Lisäksi minulla on tietysti kotikenttäetu, joten sain hiukan lintsata ja busseilla itseni messuille muiden aikataulun mukaan. :)

Reilu neljä tuntia riitti melko hyvin siihen, että kävin molemmat osastot läpi (Kivimessujen puolelle en tänä vuonna jaksanut enää) ja shoppailin itseni tainnuksiin. Yritin myös bongailla trendejä, uutuuksia, pistää merkille vanhat tutut ja yllättävät asiat. Hienoin messuständi oli eittämättä Medievalialla, missä ystäväni toimi apuna. Keskiaikainen teltta, henkilökunta pukeutunut ajanmukaisesti ja asiakkaat saivat myös tietoa keskiaikaisesta pukeutumisesta. :)

Ja no, täytyy sitä myöntää, että joka vuosi messuille lähtee kuin valtavaan käsityöaiheiseen ostoskeskukseen, eli shoppailemaan. Tänäkin vuonna pihistelin, että sain messuille kunnollisen budjetin.



Titityyn olin merkinnyt päänsisäiseen messuostoslistaani. Pinkkiä Lucca Superwashia tarvitsen Alinani pitsiosuuteen, ja MeriSockia näkyi vähän joka paikassa myynnissä. Ihastuin lankaan jokin aika sitten ja tein heräteostoksen Wetterhoffin myymälässä, enkä nytkään voinut Titityyllä vastustaa upean punaista (kuva ei kerro totuutta) vyyhtiä. Nom. <3



Kujeen Hannan kanssa juttelimme värjäyksestä ja kotimatkalle kanssani päätyi parivaljakko alpakka-merinoa. Aivan upean pehmeää, tästä tulee joku ylellisyysneule talven pakkasia ja tuiskuja vastaan... Lankaidealla moikkasin Lottaa ja palasin myöhemmin perinteisille puikko-ostoksille. Pettymyksiä: Tapsalta en ostanut mitään. Priimalla ei ollutkaan myynnissä vironvillaa! Kujeella sitä oli, mutta mikään väri ei puhutellut.



Ensimmäiset messuostokseni tein, kun luokkakaverit tekivät lehtitilausta naapurikojulla. Sysimetsällä ihastuin vakosamettipussukoihin, ja kotiin muutti kaksi pitsillä koristeltua ihanuutta. Punaisella koristeltu on penaali, turkoosipitsiseen aion laittaa pikkuhiluni, jottei koulun kahvioon tarvitse koko lompakkoa ottaa mukaan.


Parhaat messuostokseni tulevat kuitenkin tässä:


MouMou Designin petroolia pussukkaa olen hypistellyt varmaan joka vuosi messuilla ja kerran Kehräsaaren myymälässäkin. Nyt sen vihdoin nappasin. Tuo kuva on valtavan ihana, ja mitkä värit! <3

Hopeasiiven kaulakoruun törmäsin A-hallissa, mutta koska messupäivä oli vasta alussa, en vielä kehdannut oikein ostaa mitään. Koru jäi kuitenkin vaivaamaan niin, että oli pakko vielä ennen kotiin lähtöä käydä se hakemassa, kun se mahtui juuri hyvin budjettiin. :) Koru pääsee tänään ensimmäistä kertaa käyttöön Viitapiirin pikkujouluihin. <3



Kukkaron vieressä luki että kännykkäpussi, ja sopiihan se uusi luurini pussiin. Ja toisinpäin. :D Sain puhelimen etukäteen joululahjaksi äidiltä. <3 Tarkkasilmäisimmät hoksaavat tutun hahmon taustakuvasta - värityksensä ansiosta annoin puhelimelle nimen Cheshire. :) (Kyllä, nimeän elektronisia laitteita. Tietokoneeni nimi on Ehecatl.)



Lupasin tuoda miehelle(kin) metrilakua tuliaisiksi, mutta jotta en tänäkään vuonna kuulisi kommentteja törsäämisestä, lepyttelin miestä muillakin lahjoilla. Pupun tekijää en harmi kyllä muista, samalla ständillä oli isoja hiuskoruja ja paljon laukkuja. Keräämme miehen kanssa pehmopupuja, joten tuliainen oli mieluinen ja sai nimen Väinö. :) Globe Hopelta löysin luottokorttikotelon; miehellä on samanlainen pankista saatuna muoviversiona, ja se on vuosia vanha, nuhjuinen ja roudarinteipillä korjailtu. Tämäkin tuliainen otettiin ilolla vastaan. <3

Näin toki myös muita tuttuja, mutta nyt ei jaksa namedroppailla. :D Kiva oli kuitenkin bongata/moikata kaikkia tuttuja!

Edit-täti hoksasi hassun kirjoitusvirheen ja kävi korjaamassa.

Levällään

Kaikki on vähän levällään nyt, kuten neuleet ja langat sohvalla.

Moni asia on vähän auki, joillekin ei voi tehdä vielä mitään, toiset odottavat, että tartun toimeen. Hameprojekti (kuvassa) sai vihdoin jatkoa, kun otin uudenuutukaisen ompelukoneeni käyttöön. Johan se kone odotteli toukokuisesta syntymäpäivästäni asti ruokapöydän alla. :)

Illan päätteeksi raivasin ompelukoneen sivuun ja levitin tilalle korujuttuja. Koska työpöytäni on vaihteeksi kaaoksessa (vaikka vain pari viikkoa sitten siivosin sen viimeksi! Samperin kotitontut...).

Suurin syy ylläolevalle levähtämiselle ja aukinaisuudelle lienee tässä. Edessä taitaa olla muutto Hämeenlinnaan. :)

Kirje tuli torstaina, ja perjantaina juhlistin sitä, ja nimipäivääni shoppailemalla (ensimmäisen kuvan Zauberball oli palkinto kouluunpääsystä) ja leipomalla suklaa-pekaanipähkinämuffineja. <3

Ylläoleva kuva oli muuten tulosta siitä, kun toisen kerran elämässäni pidin digitaalista järjestelmäkameraa käpälissäni (niin, että myös kuvasin sillä). Mies osti meille käytetyn Canon EOS 350D:n. :) Lähitulevaisuudessa kuvat siis eivät välttämättä ole huippulaatua, sillä opettelemista on. :D

Aloitin myös Project 365:n, jonka tarkoituksena on ottaa yksi kuva päivässä. Julkaisen kuvia täällä, mikäli ne sopivat edes jotenkin aiheeseen, muuten löytyvät flickristä. :)