Nypläystä

Sain pyynnön tehdä taulun, jonka raaka-aineet tulivat pyynnön tekijältä: vanhat taulun kehykset (alkujaan ruskeat), nyplätty pitsiliina, pari rimpsua pitsiä, neljä puista nypylää ja pahvinen mynsteri. Samalla opin jotakin uutta, nypläysvälineiden nimet nimittäin - google kertoi. :) Tällainen siitä sitten tuli, nypläystaulusta.

Aika huikea taito tuo nyplääminen - ja välineetkin vallan kauniita.

Kellon rattaita ja menneen muistoja

Paappa, eli isoisä äitin puolelta, oli kellomies. Hän veisteli elämänsä aikana satoja puisia kelloja - kaappikelloja, seinäkelloja, pöytäkelloja, isoja kelloja, pieniä kelloja, keskikokoisia kelloja... Autuaammille veistelymaille jo vuosia sitten siirtyneen Paapan tavaroista päätyi aikoinaan minulle myös yksi herätyskello. Aika poikkeuksellinen yksilö siksi, että se oli ihan tavallinen, metallikuorinen kello. Tavallisia kelloja ei tainnut niillä huudeilla muita ollakaan.

Tänään purkasin tuon kellon osiin. Tutkin, mitä se on syönyt.

Liimasin kaikki kellon sisältä löytämäni osat vitriinikehyksen sisään.

Samalla vauhdilla etsin yläkaapista vanhoja piparkakkumuotteja ja kiinnitin ne toiseen kehykseen. Siinä on useamman mummon muotteja samassa.

Piparimuotit ja kellon osat pääsivät samaan kollaasiin eteisen seinälle siellä jo aiemmin olleiden muistojen kera.

Sieltä löytyy jo muun muassa oman lapsuuden legoukko, miehen mummon vanhat lusikat ja miehen papan taskukello.

Ideahan lähti alkujaan tästä oman muorin joutsenlauluksi jääneestä lapasesta, joka jäi kesken kutojan siirryttyä vihreämmille neulemaille.

Nyt kauniita muistoja onkin siellä jo aika monta.

Kaverina prosessissa oli tällä kertaa neiti harmaa.

Lumista viikkoa sinulle, joka täällä piipahdit!

Arvostettu Nukkumatti ja muutamia muita oivalluksia

Viikonloppuna iski päälle sisustusahdistus. Meillä on tuo pieni nahka-asuinen sisustaja, joka on sisustanut meiltä pois valkoisen ison nukkamaton sekä valkoisen nahkasohvan, joiden perään itken edelleen kuvitteellisia kyyneleitä. Olohuone on ollut sen jälkeen jokseenkin tyhjä, kun ainoat istumapaikat on olleet puusohva ja keinutuoli. Mitään kangas- tai nahkapäällysteisiä sohvatuoleja tai sohvaa on ihan turha haaveillakaan ennen kuin tuo kissa kasvaa aikuiseksi ja opettelee käyttäytymään, jos sittenkään. Napattiin sitten extempore terassilla talven ylikin seisseet rottinkituolit pesun kautta olohuoneeseen.

Aika kestävät tuolit. Ovat siis ihan normirottinkia, eivät muovia, ja ovat olleet siis terassilla yli talvienkin. Vaikka harjan kanssa pestiin suihkussa, ei maalipinta rapissut yhtään. Aika kivat. Tuollaiset kevyet, ja minusta hyvät istuakin.

Kissat ovat ihan rakastuneita näihin. Toivon vaan, että nahkapietarin rakkaus pysyy sopivissa mittasuhteissa. Näihin kun lirauttaa, saattas imeytyä niin luihin ja ytimiin, että se olis sitten tuolin menoa. Nimimerkillä kokemusta yhdestä vanhasta puulaatikosta, joka sai vähän liikaa huomiota osakseen, ja joka sitten kymmenen tuloksettomaksi todetun kylvyn jälkeen joutui siirtymään ajasta iäisyyteen.

Samalla kevennettiin mattoarsenaalia, ja vietiin varastoon puolet raitamatoista, ne punertavammat versiot, ja jätettiin vain nämä kaksi raitaista. Nyt on niin kevätfiilis. :) Vielä kun saisin inspiraation päälle ja ommeltua tuoleihin jotkut kivat istuintyynyt.

Ikeasta löytyi ruukkutulppaaneja. Ne sopivat jopa meidän kissatalouteen, kun eivät pahasti tuoksu astmakissa-Taavin nenään eivätkä jostain kumman syystä houkuttele ketään syömään lehtiä palasiksi. Näitä on siis saatava lisää, tää on nimittäin eka kukka, joka saa olla kissojen ulottuvilla ja silti koskemattomana.

 Kaverilta sain kasan vanhoja keittiöpyyhkeitä, joissa on yllättäen omat nimikirjaimeni. Osa oli kulunut puhki, joten menevät jatkotyöstöön, mutta osa oli ihan ehjiä ja tahrattomia, joten pääsevät käyttöön. Kivoja, kiitos EG. :)

 Aiemmassa postauksessa esittelemälleni muistoseinälle väsäsin muutaman taulun lisää. Ylemmän taulun sydän kera vuosien takaisen kuvan korvatkoon meidän taloudesta puuttuvan hääkuvan.

Toisessa taulussa on minun ja pikkuveljen lapsuuden legoleikkien keskeisin hahmo, Nukkumatti. Nukkumatti on jostakin muinaisesta legosarjasta, ja on joko vuohi tai lehmä. Tiedä sitten, mistä sai nimensä. Meidän leikeissämme Nukkumatti oli aina se kylän vanhin, viisain, kaikkitietävä, kaiken osaava ja kaiken kestävä teräshahmo, jota kaikki kunnioittivat. Yksi serkuistamme ei pystynyt ymmärtämään, miksi Nukkumatin täytyi olla legoleikeissä mukana, ja miksi sen piti aina olla pääroolissa. "Sehän on vaan joku vuohi." Se oli pahin mahdollinen loukkaus. Se ole mikään hiton vuohi, se on arvostettu Nukkumatti. Kun Nukkumatin kotona käydessä lapsuuden legolaatikosta löysin, ihan sydämessä läikähti. Nukkumatti oli saatava kehyksiin. Vähempi ei olisi sen arvolle sopivaa. :)

Virkattuja sieniä, paistettuja paprikoita ja jälkilämmöllä kypsytettyä kissaa

Mä en ole kyllä koskaan ajatellut, että mun kärsivällisyys riittäisi virkkaamiseen, jossa tahti on jokseenkin hidas ja harras. Vaan näistä virkattuja ruokia on ollut kyllä kiva tehdä. Joulukalenterin ruuathan jo lähtivät kummitytölle joulukuun päiviä odottamaan, mutta kaverin pyynnöstä tein myös toiseen joulukalenteriin muutamia virkattuja ruokia.

Muutaman henkilökohtaisella to do -listalla odottaneen reseptitaulun sain viikonlopun aikana tehtyä. 

Ja sitten vähän jotain erilaista. Ystävä halusi pienille ihmisille lahjaksi rukouspusseja = pussukka, jossa on pieniä rukouksilla varustettuja tyynyjä. En ollut moisesta ennen kuullut, vaan määpäs tein. Tänään sain kaikki neljä pussia valmiiksi, vaikka mun piti tehdä taas tänään jotain fiksua. Tänään ei vaan ollut fiksu päivä. Tänään oli luova päivä.

Koska päivä kului sitten kaikessa muussa kuin fiksuissa puuhissa, tuli iltapäivästä huono omatunto. Pääsyy siihen, miksi mä nyt olen kotona, on se, että niitä fiksuja juttuja tulee tehtyä eteenpäin. Ja sen sijaan, että olisin kirjoittanut ensimmäistäkään työn alla olevaa fiksua juttua, ompelin, virkkasin ja mineilin. Huonoa omaatuntoa paikatakseni leikin kuitenkin hyvää vaimoa, ja tein töistä kotiin tulevalle miehelle ruokaa. Eikös ne täydelliset kotirouvat toimi juuri niin? ;)

Täytetyt uunipaprikat

6 isoa paprikaa

400 g jauhelihaa

1 rkl öljyä

1 sipuli

¾ tl suolaa

100 g yrtti-sipuli –tuorejuustoa

3 ½ dl riisiä

½ pussia (á 150 g) mozzarella –juustoraastetta

Leikkaa paprikat kantaosasta avoimiksi. Poista siemenet. Pehmitä paprikoita keittämällä niitä suolalla maustetussa vedessä 5-10 min. Valuta esikypsytetyistä paprikoista niiden sisälle tiivistynyt vesi pois. Ripota sisäpuolelle hieman suolaa ja sitruunapippuria.

Paista jauheliha. Lisää sekaan kannan ympärille jääneet paprikapalat ja hienonnettu sipuli. Paista kunnes sipuli pehmenee. Lisää suola ja tuorejuusto. Sekoita. Lisää seokseen keitetyt riisit. Täytä paprikat jauhelihaseoksella. Ripota pinnalle juustoraaste. Kypsennä paprikoita uunissa 225 asteessa 15-20 min.

Ohje sovellettuna täältä .

Jälkiruuaksi meillä oli tarjolla jälkilämmöllä kypsytettyä kissaa. Paisti asettui itse suosiolla lämpimälle liedelle ja alkoi kypsytellä itseään.

Vaan oli niin karvaista, että jätettiin jälkiruoka vielä kasvamaan. :)