Keittiössä

Eläköön Minimanit, Halpahallit ja Tokmannit! Viime viikolla löysin Minimanista pienen kolmikerroksisen lasipurkin, jollaisia olen ihastellut sisustusliikkeissä. Tässä oli se pieni ero, että hintaa oli vain kolmannes verrattuna niihin, mitä olen aiemmin ihastellut. Isompi kolmikerrospurkki meillä onkin. Ja monta muutakin purkkia. :)

Keittiön kaakeleihin kiinnitin kaksipuoliteipillä palapeilejä. Kuviin en saanut sitä vaikutelmaa, mikä peilien johdosta keittiöön tulee, kun peilit heijastavat ikkunoista tulevaa valoa. Päädyttiin pari vuotta sitten keittiön välitilaa uusittaessa tummiin kaakeleihin, joista tykkään kyllä edelleen, mutta ovat toisinaan niin kovin synkkiä. Nyt on taas paljon valoisampi ja ihan kuin avarampi. Oli tuollainen keittiön kevyt ilmeenkohotus, hintaa 0 e.

Aiemmin ruokapöytä on sijainnut olohuoneen jatkeena olevassa ruokailutilassa, ja keittiössä oli pieni saareke. Alkuvuodesta siirsimme ruokapöydän keittiöön ja ruokailutila muuntui olohuoneen osaksi. Ruokapöydän muodonmuutoksen myötä keittiökin on taas hyvin yhtenäinen värimaailmaltaan.

Mattona keittiössä on valkoisesta kuteesta virkattu palamatto.

Seinällä on uusvanha kuusiruutuinen ikkunanpoka, josta tuunasimme keittiöpokan piparkakkumuotteineen, leivosvormuineen ja resepteineen. On ollut hauska huomata, miten näitä samanlaisia uusvanhoja kuusiruutuisia pokia on näkynyt monissakin blogeissa, ja jokainen on kehitellyt pokaan omanlaisensa koristelut. Meillä on tällainen keittiöhenkinen karmi.

Ja tiedättekö, kun eilen tarpeeksi esittelemääni lampputuunausta katselin, ehti jo tapahtua iltaan mennessä monenmoista sen kanssa. Varjostimen vaihdoin tähän keittiössä olevaan korkeaan lampunjalkaan.

Koska kulutukset pienemmän lampun jalassa häiritsivät silmää, maalasin jalan illalla uudelleen. Pienemmän jalan nokassa olohuoneessa on nyt tämä Terhin käsialaa oleva valkoinen villavarjostin.

Reseptit, joita löytyy niin ikkunanpokasta kuin tästä piparkakkutaulusta, ovat kopioita muorin reseptivihkosta vuodelta 1947.

Keittiöön olen keräillyt jos jonkinmoista muinaista materiaalia ja tunne-esinettä. Nämä kellot ovat yksi niistä. Ovat mummoni, eli muorin, kelloja, joista toisen hän osti, ja toisen teki itse esikuvana tämä ostettu kello. Kuvasta käy ilmi, kumpi on kumpi. :) Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, sanoi sairaalassa oleva muori, että voisin hakea hänen tavaroistaan jotakin häälahjaksi, joskin, että tuo jotakin täytyi hyväksyttää hänellä ensin. Nämä kellot olivat meidän valintamme, ja hyväksyntä tuli.

Peilin nurkassa umpiteiniä deittailumateriaalia kuvan muodossa 11 vuoden takaa. :D

Ja sitten jotakin poikkeuksellista tässä blogissa: leivontaresepti. Määhän en juurikaan leivo, koska yleensä kaikki vaan tuuppaa epäonnistumaan sillä saralla. Tämän mutakakun jopa minä onnistun kuitenkin aina tekemään onnistuneesti, ja se on niiiiin hyvää, että suosittelen kokeilemaan, jos ohje on vieras. On karppaus.info -sivustolta peräisin, ja ohjeistus on tässä:

Mutakakku

200 g tummaa suklaata
200 g voita 

1½ dl makeutusjauhoa
5 munaa
1 rkl jauhoa

Sulata suklaa ja voi samassa kipossa mikrossa. Anna kuuman rasva-suklaaseoksen jäähtyä hieman. Lisää makeutusjauhetta. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lopuksi lisää 1 rkl jauhoja.

Seos kaadetaan piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan. Paistetaan 200 asteessa 10-15 min. Mutakakun ei ole tarkoituskaan paistua kokonaan kypsäksi, vaan jäädä keskeltä kosteaksi.

Tarjoillaan kera kermavaahdon tai vaniljakastikkeen. Meikäläinen oikoi vähän mutkia, enkä vatkannut flora vanillaa lainkaan. Kuvista olisi toki tullut keittokirjamaisempia, jos päällä olisi ollut paksumpaa kastiketta, vaan tiedättekö, maku oli ihan yhtä hyvä. :)

Ihana aamu tänään. Käsittämätöntä, että minä lomalaisena olen jo tähän aikaan hereillä. Vaan nyt on pitkä päivä edessä tehdä kaikenmoista - kunhan maailma tästä herää ja puljut aukeaa, lähden ensi töikseni kirpputorille viemään laatikkokaupalla tavaraa myyntiin.

Iloista tiistaita sinulle!

Lomalla!

 Mää oon niin lomalla! Tämän nelipäiväisen viikon saan pyhittää inspiraatioille ja itselleni, sillä mies on töissä ja minä lomailen yksikseni. Loppuviikosta suuntaamme piiiiitkästä aikaa kotinurkille Pohjanmaalle, vaan tässä on monta päivää aikaa väkästellä jos jonkinmoista.

Jokin aika sitten tarttui kirpparilta mukaan tämä lampunjalka hintaan 3,5 e. Kaunis sellaisenaankin, mutta ei meidän värinen.

Eilen haimme Ikeasta varjostimen, ja tämän ei lainkaan keväisen varjostimen päällyskankaaksi valikoitui vaatekaapista harmaa villapuffi.

Maalia pintaan ja varjostimeen villaa kiinni kuumaliimalla.

Ja siinä se nyt, mun ei lainkaan keväinen villalamppuni. :) 

Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi ehkä kannattanut hiekkapaperoida tuota jalan yläosan metalliosaa. Ja nyt kun katselen, niin voisi olla vaikka nätimpi ilman pitsiä ja muita härpäkkeitä. Ne tosin saa nyppäistyä helposti irti jos niikseen tulee, kun eivät ole liimalla kiinni.

Vaan puutteistaankin huolimatta on ilmeisen suosittu, sillä kovasti oli tunkua uuden lampun seurassa. :)

Olohuoneen puusohvalle lennähti harmaa pöllö. Meillä on lopulta hyvin vähän esillä mitään itse ompelemaani, koska yleensä omiin tekeleisiinsä kai kyllästyy jo tekovaiheessa. Vaan tämä kypsytteli pari kuukautta kaapin hyllyllä päätöstään jäädä meille, ja nyt viimein sen teki. Ja hyvinhän se siihen istuu.

Pääsiäinen on tullut meidän kotiin vähän hitaasti. Virpojien oksatkin revittiin muutamassa minuutissa palasiksi, kun neljän kissan kvartetti huomasi houkuttelevat, pöydälle jätetyt virpomisvitsat hetkellä, jolloin olin laittamassa pyykkiä kuivumaan. Sulkia, pajunkissoja ja kreppipaperia löytyikin sitten hetkeä myöhemmin joka puolelta asuntoa, ja viimeisimmät virpomisvitsan jämät illalla sängystä peiton alta - Alvin on näet kova jemmaamaan aarteitaan mitä merkillisimpiin paikkoihin.

Pari viikkoa sitten kävin miehen kanssa kierroksella niinkin sisustuksellisessa kaupassa kuin Biltemassa. Kyllä kannatti käydä, sillä Biltemasta lähtivät mukaan nämä betoniset kynttilänjalat. Hinta oli oikein osuva, sillä kynttilänjaloille tuli yhteensä hintaa 9 e. Korkeutta kynttiläjaloilla on 30 cm ja 40 cm.

Ompelukone on saanut lepäillä jo pidemmän aikaa, kun innostusta ompeluun ei ole oikein ollut. Jotakin olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Pyynnöstä ompelin pienelle vastasyntyneelle miehelle tilkkupeiton ja pupun.

Assistentti ja laadunvalvoja Alvin seuraa tiiviisti vieressä.

Uskoisitteko, jos sanoisin, ettei näiden neljän kanssa tule juurikaan aika pitkäksi? Ja ettei sitä yksinäistä hetkeä ole, ei, vaikka toisinaan niin toivoisikin.. :)

Onnellista maanantaina sinulle!