Jeesuksen ihmeteko

Koulutaulut ovat nyt erikoisen kysyttyjä, ja hinnoiteltukin sen mukaan. Ei kamalasti edes taulun huono kunto näy hinnassa.
Itsekin jossain vaiheessa innostuin, mutta eipä kalansaaliskaan koskaan ole seinällä ollut. Näitä uskontoaiheisia opetustauluja oli taannoin vapaaseurakunnan kirpparilla myynnissä, ja mielestäni hinta oli kohdillaan, 4eur.

Ebba Masalinin kasvitaulut lienevät niitä kaikista kysytyimpiä, niistä on tehty pahvitettuina "uuspainoksia", myös julisteita, jotka kehystettynä ovat ihan hienoja nekin.

Myy mm. Taito Shop

Kuva: taitoshop.fi

Näin opin uskontoa

Ala-asteella Riitta-ope opetti uskontoa leppoisasti lueskellen. Kirjasarja oli Ikuisia kertomuksia. Hän luki ja me kuuntelimme raamatun tarinoita. Näytti kuvia kirjasta, ja samasta aiheesta saattoi koulusta löytyä myös pahvinen opetustaulu. Olivat kuin satutunteja ja näitä lukuhetkiä oikein odotettiin.

Jotkin tarinat ovat jännittävyytensä takia jääneet hyvin mieleen, Jeesuksen ihmeteot sekä vauvan löytyminen kaislakorista Niilivirrasta. Miltä äidistä oli mahtanut tuntua jättää pienokainen virran vietäväksi, sitä jo lapsi silloin aikoinaan pohti.

****
Blogilista loppuu ja se onkin ollut monelle harmituksen aihe. Blogiani voi seurata kuitenkin edelleen Bloglovingin kautta sekä nyt uutena Blogipolun kautta.
1.6 alkaen Blogilista ei enää toimi, joten hypätkää mukaan jommalle kummalle sivustolle.

MAT-TI, O-TA TAT-TI

Aapinen v. 1950

Eilen saattelin oman lapsen ensimmäiseen koulupäivään, paikat ja kaverit ja opet tuttuja, joten mitään suurempaa jännitystä en huomannut. Helppo nakki.

No mutta omalla kohdalla olihan se hirvittävän jännää aloittaa koulu, jännitys vaan kasvoi kun Se päivä läheni. Maaseudun lapset eivät yleensä käyneet päivähoidossa kodin ulkopuolella, joten koulu oli ensimmäinen paikka missä joutui vieraan ihmisen ”hoiviin.”

Näin kävi myös minulle. Esikoulusta en ollut kuullut edes puhuttavan.

Mutta se oli sitä aikaa kun lapset saivat olla lapsia. Nyt tuntuu että liian varhain aletaan määrittelemään millainen lapsen pitää olla ja mitä pitää osata. Tämä alkaa vahvasti päiväkodissa, ja esikoulussa lapset pantiin jo tosi koville. Valtava ero kun miettii omaa koulunaloitustaan, jolloin aloitettiin ihan nollatasolta kaikki. Ja hyvin kuitenkin ehdittiin oppia.

Parakkirivistöä yläkoulun pihalla

Tämän päivän koulusanoja: sisäilmaongelmat, homekoulut, sädesieni, väistötilat, parakit. Seurausta 70-luvun rakentamisesta. Purkamista, ja epätoivoisia yrityksiä säilyttää edes jotain käyttökelpoista.

Pojan koulussa tilanne on hyvä, koululaiset ovat jo päässeet ihka uuteen rakennukseen. Vanha koulurakennus purettiin, ei ollut enää mitään tehtävissä homeen suhteen.

1977

Kun minä aloitin ala-asteen pienessä kyläkoulussa, ensimmäisellä luokalla oli neljä oppilasta, samassa luokkatilassa taisi olla luokat 1-3 ja toisessa luokassa 4-6. Koko koulussa oppilaita 39. Koulu kuitenkin sinnitteli oppilasmäärien sahatessa ylös alas vuosittain ja lopetettiin vasta v. 2006.

Oma poika meni alakouluun jossa on 560 oppilasta, 68 ekaluokkalaista, koululuokassa on 24 eka- ja tokaluokkalaista.

Omat aapiset ovat tallessa, Kirsi Kunnaksen Aikamme aapinen (1970)

ja Aikamme lukukirja 2 (1969).

Kirja-antikvariaatissa näytetään pyytävän tuosta aapisesta 30eur,

 tämä minun on kyllä vähän "koristeltua" laatua.

 

 

TURVALLISTA KOULUTAIVALTA KAIKILLE ISOILLE JA PIENILLE KOULULAISILLE !

 

"Eniten inhoan... käärmeitä ja oksennusta"

Koulutoverini -kirjan olen saanut ensimmäisen luokan keväällä -78, ja se on kiertänyt koululaiselta toiselle useana vuotena, myös samat henkilöt ovat päivittäneet tietojansa uudelleen eri vuosina. Oman opettajankin tiedot kirjasta löytyvät, samoin tätini ja siskoni.
Mutta tyttöjen juttujahan nämä olivat, kirjaan on uskaltautunut kirjoittamaan vain pari poikaa; toinen oli luokkatoveri ja toinen luokkatoverin veli.

Koulutovereiden inhokit ovat olleet ylivoimaisesti käärmeet ja oksennus, näin melkein kaikilla. Muita useammin mainittuja ovat sota ja humalaiset ihmiset, puliukot.

Ainakin kaksi henkilöä on nyt aikuisena siinä ammatissa, joka ollut toiveena myös lapsena.

Tässä vielä minun täyttämät sivut, jotain tietoja kumitin pois:

70-luvun matematiikkaa

 Erota joukkoviivalla osajoukot,

 täydennä lauseet ja ratkaise yhtälö kuvan avulla.

Alkioita kaikkiaan .....

Erotin 3 alkion osajoukkoja .....

Erottamatta jäi ..... alkiota.

14 ÷ 3 = ....., jakamatta jää .....

Tämä esimerkki on 2. luokan matematiikan kirjasta, jossa mentiin jo vähän syvemmin joukko-opin saloihin, edelleen kuitenkin piirtelemällä. Kirja ollut käytössä v. 1978, miehen vanhan matikankirjan on poika näes mummolasta tänne kuljettanut.
Sekavaa, sanon minä, kun kirjaa selailin.

Joukko-oppia kritisoitiin voimakkaasti, sitä pidettiin liian teoreettisena, symboleja ja nimityksiä ylikorostavana sekä käytännön elämälle vieraana. Virallisesti siitä luovuttiin v. 1983.
Teksti: Wikipedia

Kuva: yle.fi/elavaarkisto

Elävästä arkistosta löytyy Koulu-tv:n opetusfilmi (1975) joukko-opista, jossa havainnollistetaan alkioita ja joukkoja Korkeasaaren Manne-tiikerin ja Jeri-leijonan avulla.
Nostalginen pätkä !

Koulunostalgiaa

Kouluopetuksessa opetusvälineinä käytettyjä opetustauluja on kutsuttu monilla nimillä:
opetustaulut, opetuskuvat, koulutaulut, kuvataulut, havaintotaulut, seinätaulut, seinäkuvat.

Opetustaulut tulivat Suomessa yleiseen käyttöön kansakoulun myötä 1800-luvun lopulla.
Ne olivat kuitenkin aluksi niin arvokkaita ettei köyhimmillä kouluilla ollut niihin varaa. Ensisijaisina hankintoina pidettiin harmoneja ja helmitauluja.

Valtaosa tauluista oli kotimaisia ja niitä tekivät arvostetut asiantuntijat ja tunnetut taiteilijat ja kuvittajat.
Suosittuja olivat Ebba Masalinin mustapohjaiset kasvitaulut, sarjasta otettiin useita painoksia ja sitä myytiin vielä 1960-luvulla.
Hugo Simberg teki ainakin yhden taulun, ruttoa kuvaavan.
Opetustaulujen myynti-ikä oli varsin pitkä, monesti yli puoli vuosisataa. Suosikeista otettiin uusintapainoksia.

Käyttö opetustarkoituksessa alkoi pikkuhiljaa hiipua 60-luvulta lähtien, uusien audiovisuaalisten laitteiden myötä.

Varmaan koulukohtaisia eroja oli kuinka pitkälle niitä käytettiin.
Veikkaan että omassa pienessä kyläkoulussa niitä jossain muodossa käytettiin sen loppumetreille, koulun toiminta loppui muutamia vuosia sitten.


Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on tietoa, että niitä vielä opetuksessa jossain koulussa on !

Muutamat kuvat on jääneet kyllä niin vahvasti mieleen omasta koulusta, parhaiten uskonnolliset ja maantieteelliset taulut, esim. Jeesus ristiinnaulittuna ja sademetsää esittävä taulu.
Taulut säilytettiin varastossa samanlaisessa telineessä kuin kuvassa alla ja luokkahuoneessa ne

ripustettiin karttatelineeseen ensin väärinpäin, ja käännettiin sitten esille kun h-hetki opetuksessa oli tullut käsille.

Joskus kirjoitimme aineita tauluista, eli keksimme tarinan mitä kuvassa tapahtuu.

Nykyään koulutaulut ovat keräilytavaraa ja antiikkiliikkeissä sellaisesta saa maksaa jo ihan mukavia summia.
Voisin ostaakin jonkun (mielellään noita mustia kasvitauluja) jos muutamalla eurolla tekisi löydön, vaan eipä niitä liiemmin kirppareilla ole näkynyt.


Samaan ”koulumuistosarjaan” luokittelisin biologian tunneilla lasikaapista esiin otetut täytetyt pieneläimet, orava, lumikko, linnut jne.
Yleinen yökötyksen aihe oli myös lasipurkkeihin johonkin nesteeseen säilötyt käärmeet, sammakot ym. matelijat.
Voi aikoja !

Kuvat ovat Pihlajaveden ala-asteen kotisivuilta, josta löytyy todella kattava kuvasarja eri aiheisista koulutauluista.

Lisätietoa aiheesta saa myös Sari Savikon kirjasta Muistojen koulutaulut.

Koulutauluista painettuja julisteita saattaa olla joissain museokaupoissa myynnissä, ainakin Helsingin kaupunginmuseossa on ollut.

Korkealta ja kovaa

Nuottikirja Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, mukana säestys-CD 38:lle kappaleelle.

Laulutunneilla laulettiin kovaa ja korkealta, opettaja polki urkuharmonia sen kuin naisvoimilla jaksoi.
Laulettiin paljon kansansävelmiä, maakuntalauluja, virsiä.
Sitten jotain lastenlauluja, ainakin Mörrimöykkyä, Täti Monikaa, Jänöjussin mäenlaskua.
Ja tietysti kevät- ja joulujuhliin opeteltiin monta aiheeseen sopivaa laulua esitettäväksi kyläläisille.

Musiikkirjat on vuodelta -79 ja -74.

Mitään nuottiopetusta en muista koulussa saaneeni, aina vain laulettiin ja laulettiin, opettelin itse nuotit Tie musiikkiin- kirjasta ja katsoin Viuluviikareita. Sain sen ajan muotisoittimen, melodikan soittopeliksi ja sitten myöhemmin pikkuisen pattereilla toimivan "pianon". Ystävälläni oli myös melodika ja jotain duettojuttuja koulussa esitettiinkin.

Yleisesti 1970-luvulla ilmestyi uusia laulukirjoja, jotka veivät opetusta uuteen suuntaan, kansainvälisempään. Laulutunnit muuttuivat musiikkitunneiksi, oppisisältö muuttui. Musiikkikirjoihin otettiin mukaan suosittua, suuren yleisön kuuntelemaa ja levylistoillakin näkyvää musiikkia. Alettiin laulaa englanninkielellä.
Musiikkiluokista ja -lukioista tuli suosittuja.

Valitsin kirjasta Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään yhden hitin,
venäläistä alkuperää, Taljanka yhtyeen Huopikkaat vuodelta 1978.
Kyllä sitä rallateltiinkin. Sanat on ihan höpsöt.


Huopikkaat
Ystäväin mua odottaa joka ilta portilla, mut niin paukkuu pakkaset, ettei riitä sukkaset.
Kohta kullan luo käy tie -missä huopikkaani lie ?
Oo-oo, täytyy löytää huopikkaat.
Huopikkaat, huopikkaat, äiti koettaa piilottaa.
Sama se. Löydän ne. Terve vaan mua ootetaan.

 

A-a-ankka, takapuoli vankka

Kuten Briolla myös Juho Jussilalla on edelleen tuotannossa monia 70-luvultakin tuttuja leluja, miehen kotoa löytyi rullajakkara, meillä on kotona fortunapeli.
Hammaslääkärikäynneillä keinuttiin odotussalissa olleella
keinuhevosella.
Ja Jukka hakka -ihan legendaarinen jo.


Muovileluja kotimaassa teki mm. Plasto.

Plaston kurpitsamopo, hevonen ja monet muut tuttuja lapsuuden leluja.

Kirpputorilta ostettuja muovileluja.
Lintukastelukannu on hauska -ja taatusti käytössä ensi kesänä.

Made in Italy tämä miehen kotoa löytynyt ”tappipeli”.
Ihan mukava sorminäppäryysjuttu. Kiinnostaa tänä päivänäkin :)



Kotoa löysin Aku Ankka ompelukuvia ja pujotusmattoja. Ne taisi ala-asteella olla ihan ensimmäisiä askarteluja/käsitöitä mitä tehtiin.

v. 1974 pinnalla oli ainakin nämä lelut (Kotiliesi-lehti)