"Ennen kuin puhvelilaumat valtasivat olohuoneet"

70-luvun suurikokoiset möhkösohvat puhvelilaumoihin on rinnastanut Taideteollisen korkeakoulun opettaja Marika Hausen. On kyllä osuvasti sanottu!

Tässä on katsaus 60-luvun loppupuolen sohviin, aikaan jolloin vielä oli linjakkaan ryhdikkäitä ja tiukasti verhoiltuja sohvia, mutta muhkeutta alkoi jo näkyä, ei kuitenkaan vielä niitä puhvelilaumoja. Television kasvava rooli vaikutti siihen, että entistä enemmän tarjottiin kokonaisia kalustoja: sohva, nojatuolit, sohvapöytä, tv-pöytä/hylly. Värejä alettiin käyttämään rohkeammin kankaissa, ja muotiin tuli maalattu kaluste ruskean tiikkikauden väistyessä. Palasohvat toivat muunneltavuudellaan myös helpotusta pienien asuntojen kalustamiseen.

Kaikki kuvat Kodin aitta 1967, sekä Kaunis koti 1967 ja 1968. Huonekalutehtaiden ja BAYER laatukuidun mainoskuvia, paitsi viimeiset Igor kuvat toimittajan tekemistä jutuista. Näyttäisi että Lepokalusto ei mainostanut ainakaan aikakauslehdissä.

Suunnittelijan nimi kerrottu jos tiedossa, ts. olen sen löytänyt. Ja nämä sohvat olleet silloin v. 67-68 aikalailla uutuuksia.

 Peem Monaco-kalusto

Peem George-kalusto

(Kankaana Dralon® ja ruokailuryhmä taustalla on nimeltään Tornado.)

Tuomikaluste Oy:n Konsuli

Vilka Oy:n Fennia-kalusto.

Suunnittelija Ahti Taskinen.

 Vilka Oy:n Finno nuorille pareille, huvilalle, motelleihin, poikamiehille, poikamiestytöille - kaikkialle iloiseen, nykyaikaiseen sisustamiseen.

Suunnittelija Pentti J. Wainio.

Peem Bagdad palasohva, suunnittelija Eero Aarnio.

Sotka Oy:n Korento, suunnittelija Tanu Toiviainen. Useita kangasvaihtoehtoja, tässä Metsovaaran Kukka, ja huomatkaa taaimmaiset kuinka puuosat maalattu.

Asko Hansa nahkakalusto, puumateriaali tiikkiä ja verhoilu aitoa nahkaa.

Ylellinen, mutta mainostettiin erittäin edullisena nahkakalustona.

Asko Mobile 100, nuorten huoleton ja rohkea kalustesarja.

Suunnittelija Esko Pajamies.

Tämänkin sai millä värillä vaan maalattuna, violetti on jo hyvinkin rohkea kun miettii 60-lukua...

Asko Kavaljeeri oli vuodesohvakalusto.

Asko Lissabon, eurooppalaistyylinen vientikalusto jossa palisanteriset puuosat jätettiin esille. Verhoilu plyyshiä.

 Samoihin aikoihin suunniteltu Askon Bonanza oli vähän samanlaisella idealla leveine puuosineen. Nämä kalustetyypit yleistyivät 70-luvulla kun muut tehtaat huomasivat jäljitellä.

Asko Paris sohvakalusto, väreinä myös mm. punainen tai vihreä.

Suunnittelija todennäköisesti Olli Borg.
Tuotannossa koko 1970-luvun.

Lepokalusto Igor-elementtisohva, suunnittelija Ahti Taskinen.

Keski- ja kulmaosa istuinelementtien lisäksi Igoriin kuului soitinkaappi, joka voitiin sijoittaa mihin kohtaan vain sohvaryhmässä. Kaapin ylälaatikossa oli tila levysoittimelle, alalaatikko erikoisrakenteinen levyjen säilytystä varten, varustettu valolla. 

Tämä oli ensimmäinen kalusto johon voitiin kodeissa yleistyvä levysoitin integroida.

Kankaana Marimekon Tamara markiisikangas.

Ahti Taskinen kertoo: "Pyrin suunnittelemaan esineitä jotka ovat omintakeisia, tarkoituksenmukaisia, kestäviä, sopusuhtaisia ja teollisesti valmistettavia. Olen piirtänyt satoja kalusteita ja lähelle tavoitteitani olen päässyt muutamissa tuotteissa. Igor-palasohva on yksi niistä."



Lisänä tietolähteet
kirjat: Lepo 60 vuotta huonekaluja
          Asko Huonekaluja Lahdesta
internet: Wikipedia
              Iskun tarina

Emalitaivas kutsuu?

Tämäkin pelastus jätelavalta, tosin lähetän kannun jossain vaiheessa emalitaivaaseen. On niin paljon saanut siipeensä. Saa olla kesän pihalla, kukka-astiana ja koristeena.

Finella kaatimen on muotoillut Seppo Mallat, tuli tuotantoon 1973. Todella simppeli oivallus, lieriö johon taivutettu nokka.
Tehtiin yksivärisenä sekä kahdella koristeella, tämä tuntemattoman suunnittelijan Aurinkoappelsiini, sekä Gunvor Olin-Grönqvistin punainen Sydän valkoisella pohjalla.

Oikein hyvää juhannuksen jatkoa!

Nuoren kodin perushankinnat 1967

Suosikkiaihe vanhoissa perhelehdissä on ollut astiastojen hankinta kun nuori aviopari muuttaa yhteiseen kotiin. On pohdittu paljonko mitäkin ja millaisia astioita ja ruuanlaittovälineitä tarvitaan.
Kuviin on koottu sitten malliesimerkkejä, sen ajan kotimaista käyttöastiaa, kippoa, kuppoa ja kattilaa.

Tässä on Kodin aitassa 1967 esitellyt kokonaisuudet.
Kuvissa huomioi varsinkin emalituotteiden käytön, emalista oli jo tullut kotitalouksien suosikkimateriaali, ja tuotanto vain kiihtyi tuosta vuodesta. Muovia ei näy vielä missään. Toinen huomio: voirasia. Enää ei sellaista paljon käytetä kun ei käytetä voitakaan. Ja ei unohdeta sirottimia suolalle ja pippurille. Vieläkö muuten löytyy mistään Arabian sarjasta nykyään, tehdäänkö niitä edes?

Nämä astiat on tarkoitettu käytettäväksi sekä arkena että juhlana. On ajateltu että tässä välttämättömin, ja jatkaa sitten tarpeen vaatiessa lisäosilla. Nuorilla kun ei vielä ole niin paljon rahaa laittaa kerralla. Vierasvara on kuitenkin otettu huomioon määrissä. Anoppi joukkoineen saattaa poiketa useinkin katsomassa miten nuoret pärjää...
Emalikulhot on tarkoitettu ruuanvalmistukseen että myös tarjoiluun. Ja siis kussakin kuvassa kahden henkilön tarpeet. Pärjäisikö nykyään vai onko liikaa?

"Helppo on kauniisti kattaa, kun on kaunista millä kattaa."

ROMANTTINEN ALI, mm. seuraavia:

• Ali kahvi/teeastiasto, lautaset, kulhot, kannu, paistivati
• Astor jalallinen juomalasi
• Nuutajärven sokerikko+kermakko
• Kastehelmi voileipälautaset
• Finel emalimaljat ja -kattilat, kahvinkeitin (Pikku-Pehtoori)
• Liekki kasari

KILTA-KÄTEVÄÄ

• Kilta teeastiasto, lautaset, kannu, kulhot, vihannesastiat, paistivati
• Valmu kahvikupit
• Pomona purkit
• Finel Vegeta jääkaappirasia
• Finel kahvipannu
• Finel emalikattila Neptun
• Finel emalimaljat Tatti ja valkoinen
• Nuutajärven näppyläkulho
• Liekki paistivati, pata ja kasari

RUSTIIKKIA

• Kosmos teeastiasto, lautaset, paistivati
• Rustica juomalasit ja kaadin
• Kultavanne kahvikupit (huom. kupit korvattomia)
• Finel kahvinkeitin, Finel oliivinvihreät kattila ja kasari
• Finel emalikulhot oliivinvihreä
• Liekki pata

Kallein astiasto!

Mikä miellyttää eniten, minkä astiaston voisit kotiuttaa?

Purkkikimara

Tässä on nyt eka satsi tavaroistani, jotka ovat kaikki pelastettu roskiksista, metallijätteistä.

Käsittämättömiä löytöjä kaiken kaikkiaan pois heitettäväksi.

Suurin osa hyvässä kunnossa, sydänpurkeissa on sisällä ruostetta. En laittaisi silti niitäkään roskiin kun päältä kauniit, koristeeksi käyvät.

Miten joku heittää Hangon keksin perhosrasiankin pois...?

Ruskea peurapurkki keskellä on Asessorin kahvisekoitusta sisältänyt, pakkaaja Kenia Oy.

TUKO Kutsu -kahvirasia, isompi koko.

Tästäpä en tiedä mitään, ei merkintöjä.

Retropurkki vain olkoon hän.

Ja nämä löytyi myös, onhan se vain metallikansi joo, mutta ovat kovasti haluttuja kavereiksi Riihimäen keittiötölkeille.

 Tietoinen ei heitä pois vaan myy tarvitsevalle.

 Isompi kansi sopikin 3 litran tölkkiini, pieni on ehkä litraseen.

Arabia emalin Tonttumuki

Arabia Wärtsilän viimeisimpiä emalimukeja, Tonttu.
Aika harvinainen mukina, tonttukuvioisia kasareita ja kulhoja on liikkeellä enemmän.
Kuviota on oletettavasti käytetty kaikissa esineissä suunnilleen samaan aikaan, 70-luvun puolenvälin jälkeen.
Muki on muotoilultaan vähän erilainen kuin aiemmat "vanhat" mallit.
Sekä kuvion suunnittelija että mallin muotoilija tuntemattomia.

Minulla on nyt tällainen pienoinen emalimania päällä, useampi kiva juttu tullut ostettua kokoelmaan. Tonttumukista maksoin eniten, ehkä liikaa, 21eur 😛

Tonttukasari ja -kulho.

Kuvat: laatutavara.com

Jorma Laineen ottimet

Turun Hopean taiteilijoista myös Jorma Laine suunnitteli erilaisia aterimia ja ottimia käsittävän sarjan.

Tämä sarja vuodelta 1976 on varmaankin jäänyt aika harvinaiseksi, ja ehkäpä Pentti Sarpanevan siron Pitsi-sarjan jalkoihin.

Pronssin lisäksi varsia tehtiin myös hopeasta.

On nimikoitu Jorma Laine Finland Bronze, sekä Turun Hopean leimoilla. Tosin kyllähän näistä heti käteen otettaessa huomasi että ovat arvokkaat, jo ennen kuin aloin tutkimaan leimoja. Eipä siinä hirveästi alkanut ihmettelemään että ostanko. 10 euroa tuntui aika kohtuulliselta summalta.

Muoks* Antiikki & Design -lehdessä nro. 8/2017 kysyttiin näistä ottimista. Vakuutusarvoksi (eli sellaiseksi hinnaksi millä tuotteen voi ostaa antiikkiliikkeestä) annettiin 80eur.

(Kuvia muista tämän sarjan aterimista Annmaris Huutokauppakamarin sivuilla.)