Kupittaata taas

Nämä ovat kooltaan pieniä, suurempi n. 10cm.

Nythän tätä turkulaista sattuu löytymään...
Meillä oli kotona tämän mallinen maljakko, yksivärinen vihreä. Leikin lapsena, että se oli juomaruukku, sellainen kuin merirosvoilla oli elokuvissa.

90-luvulla kun keräilin kotoa tarpeetonta tavaraa kirpputorille myytäväksi, otin myös sen ruukun. Muistan vielä hyvin, että myin sen 20 mk:lla.

Kirkkis kirpputori on Lahden Vapaaseurakunnan pitämä edullisten hintojen kirpputori. Teen sieltä todella paljon kivoja löytöjä. Jos jotain tarvitsen, niin ensimmäiseksi katson sieltä.

Kupittaan saven törpöt

Kupittaan savi on ollut aina minulle vähän liian vanhaa, vanhahtavan näköistä keramiikkaa, enkä ole niitä keräillytkään.
FIDA kirpputorilla nappasin käteeni tuollaisen törpön luullakseni sen olevan joku etelä-eurooppalainen matkamuisto. Joku vielä piruillakseen liimannut kylkeen Kupittaan saven tarran.
Mutta ei, googlailun jälkeen totesin, että kyllä nämä ihan kotimaisia ovat.

Toisen pohjassa oleva paperilappunen myöskin johdatteli ajatuksia Kupittaan saveen, kun muistelin, että jotain tämän suuntaista merkintää Kupittaalla myös käytettiin.
Minusta aika edulliset maljakot, vaikka lasitteessa onkin krakeloitumista.

Ja nämä sujahtavat oikein kivasti minun saksalaisten retromaljakoiden joukkoon.

Viikon löytö

Olen nyt päässyt vähän useammin kiertelemään kirpputoreilla, ja se on kyllä näkynyt "saaliin" määrässä. Löytöjä on tullut tehtyä todella paljon. Ja se on tiennyt sitä, että toisesta päästä pitää laittaa tavaraa kiertoon.
Tavaramäärä pysyy siten kuitenkin huushollissa aika vakiona.

Maljakon tunnistin kyllä heti Arabiaksi, lähdin vain hakemaan tietoa ensin väärällä suunnittelijalla, Kaarina Aholla. Hänellä kun on vähän samanlaisia lasitettuja fajanssimaljakoita.

Mutta tämä onkin Göran Bäckin suunnittelema.

MALJAKKO:
Suunnittelija Göran Bäck
Malli 388/2
Suunnitteluaika 1960
Tuotantoaika 1961-1965

Tummat keramiikkamaljakot Skandinaviasta

Gunnar Nylund (1904-1997) is one of the most renowned representatives of the illustrious Swedish ceramic design of the 20th century. He is well known as the artistic leader for Rörstrand in the 1940's and 1950's.
(Teksti täältä.)

Kaarina Aho (1925-1990) valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta mallipiirtäjäksi ja tuli Arabiaan v. 1946 suunnittelemaan koristeita. Hän ei kuitenkaan tuntenut koristelua omaksi alakseen vaan oma kiinnostus kohdistui mallien suunnitteluun.

Kaarina Ahon isoisä oli kirjailija Juhani Aho, ja isoäiti kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt.

Gunnarin maljakko on suunniteltu 50-luvulla Rörstrandille osana Eterna sarjaa.

Kaarinan Harlekiini maljakkoa on Arabiassa valmistettu vuosina 1959-1965.
Näissä on harmillisesti pohjan leimat lasitteen päällä joten peseytyvät pois.

Kummassakin maljakossa on hypähdystä modernimpaan muotoiluun ja koristeluun.

Katselin Gunnarin maljakolle hintoja ulkomaisissa nettikaupoissa, ja kovasti tunnuttiin arvostavan miehen tuotosta. Heille olisi varmasti häpäisy, että täältä peräpohjolasta maljakon löytää eurolla.

Harlekiini on kulkeutunut meille miehen kotoa.

Uusi ihastus

Olen nyt ihastunut saksalaisiin 60-70-luvun keramiikkamaljakoihin.

Kaikki alkoi turkoosista koristekuvioidusta maljakosta joka nökötti kierrätyskeskuksen hyllyssä. Kaunis.

Maljakon pohjassa on selvät tunnisteet joista pääsin valmistajan jäljille: Bay Keramik toimi Länsi-Saksassa v. 1933-n. 1971. Maljakon koristelusta päätellen se ajoittuu 60-luvulle.

Saksalaista keramiikkaa löytyykin kirpputoreilta yllättävän paljon. Nyt kun varta vasten osaan niitä etsiä, voi sanoa että joka kirppiskierroksella löytyy ainakin yksi. Mutta ostopäätökseeni vaikuttaa paitsi se että sen pitää ehdottomasti miellyttää silmää, myös hinta. Tässä olevista olen kaikista maksanut 1-2eur kappaleelta, ja kipurajana voisin pitää ehkä neljää viittä euroa jos löytyisi joku oikein ihana.

Nämä ovat Scheurich tehtaan esineitä, se oli 60-80-luvuilla yksi suurimmista Saksan keramiikan tuottajista, ja vienti oli sen mukaista myös.

Koriste on nimeltään Fabiola jota tehtiin pitkään mitä erilaisemmilla variaatioilla. Ehkäpä yleisin mitä olen täälläkin kirpputoreilla nähnyt.

Miten tunnistan maljakon saksalaiseksi, ja mistä voi päätellä miltä vuosikymmeneltä se on?
Maljakoissa on pohjassa jotain johtolankoja, yleensä ainakin viittaus saksaan tai tehtaan nimi. Googleen hyvä hakusana on esim. ”west german pottery."

Muutama alalle vihkiytynyt hyvä sivusto myöskin löytyy jo valmiina joissa on opastusta tunnistamiseen:

Pots And Pots

Gin-For's Odditiques
Ruotsalaisen keräilijän blogi: Tusen vaser

Tässä on tyypillinen Scheurich keramiikan pohjamerkintä.

Ensimmäinen numero on mallinumero ja jälkimmäinen maljakon korkeus.

Joka vuosikymmenellä on ollut erilainen koristelutyyli ja erilaiset värit:

-50-luku: vaaleat pastellisävyt, geometriset kuviot jotka vedettiin hennosti pensselillä

-60-luku: voimakkaat selkeät värit, käytettiin erilaisia kohokuvioita tai röpelöisiä karkeita kraaterimaisia pintoja, ns. laavalasite

-70-luku: väreissä dominoi ruskea ja oranssi, ja maljakoiden muodot olivat futuristisempia, leikkisiä, laavalasite myös edelleen suosiossa

Sininen on Scheurich ja vihreä Strehla

Näitä maljakoita kun olen nyt plärännyt netistä, muistin että mummolla oli saksalainen keramiikkamaljakko hyllyssään, muistan kyllä nyt ihan millainenkin. Anttilan tuoteluetteloista löysin vain yhden tehtaan (Strehla) tuotteita muutamalta vuodelta -70-luvun alusta. Olimmekohan kuitenkin täällä pohjolassa enemmän hennon lasin ystäviä? Lasimaljakot mitä yleisin lahja.