Juhannusreissulla kaupan parkkipaikan kierrätyspisteestä poika bongasi monta pantillista tölkkiä, jotka sitten ongittiin ylös metalliroskiksesta. Ja taas tuli vähän lisää taskurahaa.
Siellä oli muutakin sellaista tavaraa, jotka olisi kuulunut ihan muualle kuin murskaamoon. Päivästä toiseen näiden löytöjen äärellä jaksan ihmetellä ihmisten saamattomuutta kierrättää käyttökelpoista tavaraa toisten käyttöön.
Kumelan lasitehtaan hirvitys, todella iso ja painava malja/maljakko kullatulla metallivanteella, Heimo-Korun valmistuttama. Vanteessa päivämäärä ja vuosiluku 1983. Jonkun lahjakippo hyljättynä. Tämä oli metalliroskiksessa! Ja aivan ehjä kun nätisti sinne nostettu muun roinan päälle.
Pohjassa signeeraukset ja on Eino Wännin taidelasia. (Kuka on/oli Eino Wänni?)
Rahallinen arvo tällä ei liene kuin kympin pari, tämän tyyppinen lasi ei tällä hetkellä kiinnosta juuri ketään, puistattaa paremminkin. Luulen silti, että Kumela-Humppilan massiivisen röpelölasin aika kuitenkin tulee vielä joskus. Antaa ajan kulua. Maljakko jää meille.
Tässä joitakin muita roskislöytöjä: EKS keittiövaaka, venäläinen makeisrasia, teräskuuppa ja köyhän miehen emalia, eli kiinalaisia kulhoja. Paulapurkki ilman kantta. Näistä pidän jotain itsellä, ja loput vien Fidaan tms.
