Tiedonantaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee SKP:n pää-äänenkannattajaa. Muita merkityksiä täsmennyssivulla
Tiedonantaja
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija Kustannusyhtiö TA-Tieto Oy
ISSN ISSN 0356-1631
Levikki 6 000[1]
Perustettu 1968
Päätoimittaja Petra Packalén
Sitoutuneisuus SKP
Kotikunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloid
Ilmestymistiheys Kuukausittain
Kieli suomi
Aiheesta muualla
tiedonantaja.fi

Tiedonantaja on vuodesta 1968 lähtien ilmestynyt suomalainen kommunistinen työväenlehti. Aiemmin Suomen Kommunistisen Puolueen opposition päälehtenä tunnettu Tiedonantaja on nykyään nykyisen SKP:n pää-äänenkannattaja.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonantajan alkuna voidaan pitää SKP:n Uudenmaan piirijärjestön vuosina 1967–1968 julkaisemaa Tiedote-jäsenlehteä. Keväällä 1968 piiri alkoi suunnitella uutta säännöllisesti ilmestyvää ja tilauspohjaista lehteä. Syyskuun Tiedotteessa julistettiin lehden nimikilpailu ja ensimmäinen Tiedonantaja ilmestyi lokakuun alussa. Lehti alkoi ilmestyä 1–2 kertaa kuussa. Piirisihteeri Markus Kainulainen ja Urho Jokinen olivat hankkeen keskeisimmät taustahenkilöt. Lehden menot katettiin aluksi pääosin Uudenmaan ja muiden oppositiopiirien varoilla. SKP:n opposition aikeet levittää lehteä Uudenmaan ulkopuolelle herättivät jyrkkää vastustusta puolueen enemmistön riveissä ja marraskuussa puolue kielsi tämän. Ukaasi ei kuitenkaan tehonnut. Alkuvuonna 1969 Turun ja Etelä-Karjalan piirijärjestöt ilmoittivat halukkuudestaan saada Tiedonantaja jäsenlehdekseen ja pian lehdessä alkoi ilmestyä tukilistoja ympäri maata.[2] Tšekkoslovakian tapahtumien jälkeen siitä päätettiin tehdä kaikkien puolueen opposition hallussa olleiden piirijärjestöjen lehti. Lehden toimituskunta työskenteli tuolloin yhdessä huoneessa Koiton talossa.

Tiedonantajan rintamerkki oli suosittu kannattajien tunnus. Merkissä oli kuvattuna Marx, Lenin ja Engels, mutta 1970-luvulla Engels jätettiin pois.

Nykyisen valtakunnallisen Tiedonantajan syntyhetkenä pidetään elokuuta 1969,[3] jolloin se muuttui vähemmistökommunistien (ks. taistolaisuus) maanlaajuiseksi lehdeksi haastaen SKDL:n ja SKP:n virallisen pää-äänenkannattajan, Kansan Uutiset.

Tiedonantajan julkaisusta huolehti pitkään Tiedonantaja-yhdistys, joka perustettiin 15. toukokuuta 1969 Helsinki-paviljongilla pidetyssä kokouksessa.[4] Yhdistyksestä tuli puolueopposition tärkeä julkinen rinnakkaisjärjestö, etenkin SKP:n enemmistön hallitsemissa piireissä. Yhdistystä johti (1970–1979) SKP:n Uudenmaan piirisihteeri Markus Kainulainen, joka olisi halunnut yhdistyksestä kehitettävän tiukemmin puoluemuotoista organisaatiota kuin mihin muu taistolaisjohto oli valmis. Tiedonantajan lisäksi yhdistys julkaisi ruotsinkielistä Arbetartidningen Enhetiä.

SKP:n enemmistö vaati jatkuvasti sekä lehden että sitä julkaisseen yhdistyksen lakkauttamista eli virallisemmin "lehdistökysymyksen ratkaisua". Osapuolet pääsivät asiassa osittaiseen kompromissiin loppuvuodesta 1983, jolloin päätettiin perustaa SKP:lle oma äänenkannattaja (Yhteistyö). Projekti kuitenkin kariutui tiedonantajalaisten kieltäydyttyä luopumasta omasta lehdestään ja enemmistöläisten pidettyä uutta lehteä jo alkujaan "kuolleena syntyneenä".

1970- ja 1980-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonantajalla oli avustajia useissa sosialistisissa maissa. Lehden keskeistä sisältöä oli Neuvostoliiton uutistoimistolta (TASS) saatu aineisto. Niinpä lehteä luettiin Suomen poliittisissa piireissä tarkoin 1970- ja 1980-luvuilla, koska sen katsottiin välittävän Moskovan virallisia kannanottoja. Lehti julkaisi usein myös mm. Vladimir Leninin ja Otto Ville Kuusisen lausuntoja. Toisaalta Tiedonantajan artikkeleja ja sen arvioita Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta julkaistiin samoilla vuosikymmenillä usein Neuvostoliiton virallisissa sanomalehdissä Pravdassa ja Izvestijassa. [5]

Toistuvasti Tiedonantajan sivuilla esiintynyt teema oli "oikeistovaara". Esimerkiksi vuoden 1982 presidentinvaalin edellä lehti varoitti "uudesta Honka-liitosta", jolla vaalin ennakkosuosikkia, pääministeri Mauno Koivistoa tukemaan asettuneet Perustuslaillinen Oikeistopuolue ja Suomen Maaseudun Puolue "hyökkäävät yhdessä SDP:n kanssa Paasikiven-Kekkosen linjaa vastaan". Tiedonantaja itse ja SKP:n vähemmistösiipi kannattivat uudeksi presidentiksi samaan aikaan Suomen Pankin vt. pääjohtajaa Ahti Karjalaista, jolla oli myös Keskustapuolueessa tuolloin valtaa pitäneen K-linjan vahva tuki.[6][5]

Vuonna 1980 Tiedonantaja julkaisi "mustan listan" neuvostovihamielisinä pitämistään lehdistä. Listalle joutuivat Helsingin Sanomat, Aamulehti, Satakunnan Kansa, Vaasa, Karjalainen, Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Kanava, Nootti ja Express.[7]

Professori Timo Vihavaisen mukaan Tiedonantaja oli suomettumisen aikana kansainvälisesti arvioiden ainutlaatuisen merkittävä pienen poliittisen ryhmän julkaisu, koska se julistautui itse ehdottoman luotettavaksi Moskovan palvelijaksi. Vihavainen on kirjoittanut, että kun Itä-Euroopan maissa naureskeltiin omien kommunististen puolueiden pää-äänenkannattajien olevan Pravdan käännöksiä, Suomen vähemmistökommunisteille samasta asiasta ei voinut letkautella, koska he tekivät siitä itse kunnia-asian. Vertauskuvallista oli myös se, että Tiedonantajan varapäätoimittaja, myöhempi päätoimittaja Erkki Susi pakinoi nimimerkillä Aleksandrovitš, mikä viittasi pyrkimykseen jäljitellä Pravdan nimimerkki Aleksandrovia.[8]

Ilmestyminen ja rahoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäsäännöllisesti aloittanut Tiedonantaja alkoi vuoden 1970 alusta ilmestyä kerran viikossa ja vuoden 1972 alusta kolme kertaa viikossa. Lokakuun alusta 1973 ilmestymiskerrat lisääntyivät neljään viikossa. 1980-luvun lopussa lehden ilmestymiskertoja vähennettiin. Tiedonantaja muuttui viikkolehdeksi marraskuussa 1990. Toukokuusta 2018 alkaen Tiedonantaja ilmestyy kerran kuukaudessa.

1970-luvulla Tiedonantaja saavutti laajan lukijakunnan päätoimittaja Urho Jokisen alaisuudessa. Toimitukseen tulvi avustuksia etenkin uusvasemmistolaiseen liikkeeseen liittyneiltä opiskelijoilta. Lehdessä julkaisi vappu- ja uudenvuodentervehdyksensä parhaimmillaan yli 50 000 ihmistä. Tervehdyksiä ilmestyi lehdessä useita päiviä. Lehden levikki oli tuolloin parhaimmillaan noin 30 000. Kannattajien lisäksi myös vastustajat lukivat lehteä olettaessaan sen heijastavan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) kantoja.

Tiedonantaja julkaisee vappu- ja uudenvuodentervehdyksiä edelleen ja niillä on roolinsa vähävaraisen lehden rahoituksessa. Rahaa lahjoittaneiden nimiä julkaistaan lehdessä säännöllisesti. Lehti on usein kritisoinut saamansa valtion (ja ay-liikkeen) tuen vähäisyyttä. Lehti on luokiteltu sanomalehtitukea jaettaessa mielipidelehdeksi ja mielipidelehdille tukea jaettaessa sanomalehdeksi[9]. Tiedonantajaa tekee päätoimittajan lisäksi kolme osa-aikaista työntekijää. Vielä 1980-luvulla lehden keskustoimituksessa työskenteli yli kymmenen ihmistä. Ennen maanosan "hullua vuotta" 1989 Euroopan sosialistimaihin sijoitetut kirjeenvaihtajat saivat tiettävästi taloudellista tukea myös isäntämailtaan.

Tiedonantaja sai vuodesta 1970 alkaen osansa NKP:n SKP:n osapuolille suuntaamasta taloudellisesta avusta.[2]

Tiedonantajaa painettiin aluksi Nurmijärven Sanomien painossa[2] ja toukokuusta 1969 alkaen TPSL:n omistamassa Kirjapaino Kursiivissa.[4]

Reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonantaja on aina herättänyt voimakkaita reaktioita vastustajissaan niin puolueen sisällä kuin ulkona. Vuonna 1977 tunnettu uusnatsi ja satanisti Pekka Siitoin tuomittiin vankeuteen yllytyksestä Tiedonantajaa painaneen Kirjapaino Kursiivin osittain epäonnistuneeseen tuhopolttoon. Tapaus sai laajaa huomiota Suomessa ja kansainvälisesti. SKP:n oppositio vaati valtiolta kovempia toimia äärioikeiston hillitsemiseksi. Taisto Sinisalon mukaan tuhopolttoyritys muutti yleistä suhtautumista Tiedonantajaa kohtaan myönteisempään suuntaan ja lisäsi sen myyntiä.[10]

Tiedonantaja-kappale

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aulikki Oksanen levytti vuonna 1971 levikinedistämiskappaleen Tiedonantaja (Toveri USNL 1), jonka julkaisi Uudenmaan sosialistinen nuorisoliitto. Kappaleen sävelsi Eero Ojanen ja sitä esitti myös muun muassa Agit-prop. Seitsemäntuumaista singleä mainostettiin Tiedonantajassa runsaasti. Levyn b-puolella oli kappale Tunnetko vihollisen.

Rock-muusikko Kari Peitsamo julkaisi vuonna 2004 Tiedonantaja-valssi-kappaleen levyllään Taistelujen tiellä.

Päätoimittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu? Suomen kommunistisen puolueen hajaannus 1964–1970 (Edita 1999)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ilmoitukset Tiedonantaja 2012
  2. ↑ a b c d Leppänen 1999, s. 273–275, 433.
  3. ↑ Tiedonantaja 40 vuotta[vanhentunut linkki] Tiedonantaja 3.7.2009
  4. ↑ a b Leppänen 1999, s. 324.
  5. ↑ a b Jukka Halonen: Tiedonantaja – ase taistelussa. Taistolaiset: Iltalehden historialehti, huhtikuu 2013, s. 44–45.
  6. ↑ Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä todella tapahtui presidentinvaaleissa 1982, s. 91. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  7. ↑ Jukka Tarkka: Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990, s. 261. Helsinki: Otava, 2012.
  8. ↑ Timo Vihavainen: Kansakunta rähmällään: suomettumisen lyhyt historia, s. 92–93. Helsinki: Otava, 1991.
  9. ↑ Oikeuskansleri moitti Tiedonantajan syrjintää[vanhentunut linkki] Tiedonantaja
  10. ↑ Taisto Sinisalo: Niin muuttuu maailma: muistikuvia ja mielipiteitä, s. 146. Helsinki: Tammi, 1978.
  11. ↑ Matti Virtanen: Oikealla asialla – Viikkolehdeksi muuttuva Tiedonantaja aloitti taistelunsa puolustamalla Tshekkoslovakian miehitystä (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 16.9.1990. Viitattu 21.9.2017.
  12. ↑ a b Tiedonantajalle uusi päätoimittaja[vanhentunut linkki] Tiedonantaja 20.8.2012
  13. ↑ Petra Packalén on valittu Tiedonantajan uudeksi päätoimittajaksi 17.3.2018. Tiedonantaja. Viitattu 22.8.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiedonantaja&oldid=22438271”