Suomen Kristillisdemokraatit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”KD” ohjaa tänne. Lyhenteen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Suomen Kristillisdemokraatit
Kristdemokraterna i Finland

Perustettu 1958
Puheenjohtaja Sari Essayah
Puoluesihteeri Mikko Rekimies[1]
Varapuheenjohtajat
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta[4]
keskusta-oikeisto
Toimisto Alppitalo
Karjalankatu 2 A, 7 krs.
00520 Helsinki
Ajatushautomo Kompassi
Äänenkannattaja KD-lehti
Jäsenmäärä 8 370 (2020)[5]
Värit      sininen
     vaaleansininen
     oranssi
Kansanedustajia
5 / 200
(2023)
Europarlamentaarikkoja
0 / 14
(2019)
Kunnanvaltuustot
311 / 8 859
(2021)
Aluevaltuustot
57 / 1 379
(2022)
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan kansanpuolue[6]
– Keskiryhmä[7]
Naisjärjestö KD Naiset
Nuorisojärjestö KD Nuoret
Ruotsinkielinen järjestö KD Svenska
Kotisivu www.kd.fi

Suomen Kristillisdemokraatit (ruots. Kristdemokraterna i Finland), lyhyemmin KD[8] on suomalainen keskusta-oikeistolainen ja kristillisdemokraattinen puolue. Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2015 lähtien Sari Essayah. Puolueella on viisi kansanedustajaa eduskunnassa, jossa se on toiminut vuodesta 1970 lähtien.

KD kuvaa itsensä osaksi kansainvälistä kristillisdemokratiaa.[9] Puolue korostaa arvoissaan ihmisarvoa, vapautta ja vastuuta, tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta, totuudellisuutta ja rehellisyyttä, lähimmäisyyttä ja lähipäätösperiaatetta.[2] Politiikassaan kristillisdemokraatit on korostanut perheiden asemaa sekä yrittäjyyttä, kotimaista omistajuutta, suomalaisten hyvinvointia, huolenpitoa ja vastuullista talouspolitiikkaa.[10][11]

Puolue perustettiin nimellä Suomen Kristillinen Liitto (SKL) 6. toukokuuta 1958 Helsingissä. Puolueen perustajat olivat kokoomukseen tyytymättömiä konservatiiveja, jotka hakivat mallia norjalaisen sisarpuolueen menestyksestä. Puolue syntyi kommunisminvastaisena protestina joka tarjosi personalismiin ja kristillisiin arvoihin perustuvan poliittisen vaihtoehdon. KD on sittemmin vakiintunut konservatiiviseksi yleispuolueeksi.[12][13][14]

Puolueen nimi vaihdettiin vuonna 2001 muotoon Suomen Kristillisdemokraatit r.p..[15] Kristillisdemokraattien pää-äänenkannattaja on KD-lehti.[16] Kristillisdemokraatit on Kansallisen Kokoomuksen tavoin Euroopan kansanpuolueen jäsen. Kristillisdemokraatit kuuluu Pohjoismaiden neuvostossa Keskiryhmään.[9][4]

Arvot ja lähestymistapa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kristillisdemokratia
Osa artikkelisarjaa
Kristillisdemokratia
Käsitteet
Henkilöt
Teokset
Järjestöt
Maittain
Lisää aiheesta

Kristillisdemokraattien politiikka heijastelee kansainvälistä kristillisdemokratiaa. Yleinen kristillisdemokraattinen aatemaailma on kehittynyt erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Poliittisesti KD on keskusta-oikeistolainen ja kuuluu pohjoismaisten sisarpuolueiden tavoin keskiryhmään. Kristillisdemokraatit on korostanut kristillisiä perusarvoja ja ihmiskäsitystä.[17]

  • Kristillinen ihmiskäsitys: Kristillisdemokraattien politiikka ja arvot perustuvat kristilliseen ihmiskäsitykseen eli personalismiin, jota korostetaan kolmantena tienä yksilökeskeisyyden ja valtiokeskeisyyden välillä. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisarvo on loukkaamaton sekä yhtäläinen ja ihminen on aktiivinen osa yhteiskuntaa. Kristillisdemokraattien mukaan kristillinen ihmiskäsitys sisältää vapauden ja vastuun, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden, totuudellisuuden ja rehellisyyden sekä lähimmäisyyden arvot. Kristillisdemokraatit korostaa korkeaa moraalia sekä tilannekohtaisia käytännönläheisiä ratkaisuja.[18][19]
  • Perheiden ja lähiyhteisöjen rooli: Kristillisdemokraatit korostaa perheitä ja lähiyhteisöjä yhteiskunnan perusyksikköinä. Perhettä ja lähiyhteisöä pidetään täysipainoisen elämän kannalta välttämättönä sosiaalisena yksikkönä. Kristillisdemokratiaan sisältyy ajatus vastuunotto toisesta ihmisestä ja lähimmäisyydestä. Kristillisen ihmiskäsityksen ja lähivastuun yhdistelmä muodostaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perustan, jossa korostuvat sekä yksilön oikeudet että velvollisuudet.[20][18]
  • Sosiaalinen markkinatalous: Kristillisdemokraattien talous- ja yhteiskunta-ajattelu perustuu sosiaalisen markkinatalouden malliin. Sosiaalinen markkinatalous kannustaa yrittäjyyteen ja yhdistää markkinatalouden ja kilpailun periaatteet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja heikoimmista huolen pitämiseen, ympäristön suojeluun sekä luonnon resurssien hyödyntämisen kestävällä tavalla. Kristillisdemokratian mukaan mahdollisuus sosiaalisen tilanteen parantumiseen ehkäisee ääriliikehdintää.[20][18]
  • Lähipäätösperiaate: Kristillisdemokraatit korostavat päätöksentekoa mahdollisimman lähellä heitä, joita päätökset koskevat. Kristillisdemokraattien mukaan lähivastuun periaate torjuu keskusvallan autoritaarisuutta ja vallankäyttöä tulee hajauttaa, kun se on mahdollista. KD:n mukaan yhteisen hyvän edistäminen kuuluu tasapainoisesti julkiselle vallalle, kansalaisyhteiskunnalle sekä perheelle ja yksilöille. Puolue korostaa kansalaisten vastuuta itsestään, läheisistään ja luonnosta.[20][21]

Kristillisdemokraattien uusin periaateohjelma on vuodelta 2017.[20]

Poliittiset linjaukset ja tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sari Essayah on toiminut KD:n puheenjohtajana vuodesta 2015 lähtien. Essayahin johtamaa puoluetta on luonnehdittu konservatiiviseksi yleispuolueeksi.[3]

Kristillisdemokraatit ovat usein korostaneet poliittisissa avauksissaan arvopolitiikkaa ja perheystävällisyyttä.[22]

Perhepolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraattien mukaan perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka vointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan.[23] Perhepoliittisissa ratkaisuissa KD on korostanut lapsen etua, perheiden valinnanvapautta, byrokratian vähentämistä perheiden etuuksissa sekä lapsiluvun kasvattamista korostavaa näkökulmaa perheitä koskevassa poliittisessa päätöksenteossa.[24] Kristillisdemokraatit on puolustanut kotihoitoa sekä ehdottaneet kuukausittaista "taaperobonusta", jossa ansiosidonnaisen jälkeen maksettaisiin verotonta hoitorahaa. Puolue on korostanut perhevapaiden joustoa ja maksurasituksen jakamista. Puolue ei aja perhevapaiden kiintiöimistä.[25][26][27]

Puolue on korostanut vanhemmuuden tukemista ja puolueen mukaan perhe-etuudet luo edellytyksiä lasten tasapainoiselle kasvulle.[23] Puolue on esittänyt päivähoitomaksujen alentamista, henkilötyövuosien lisäämistä varhaiskasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ryhmäkokojen pienentämistä.[28] Puolueen mukaan lapsivaikutusten arviointi tulisi olla keskeinen arviointialue uudistuksissa. Kristillisdemokraatit on vastustanut kotitalousvähennysten leikkaamista.[29]

Vanhustenhoitoon KD on esittänyt uusien hoitajien palkkaamista ja koulutusta sekä ajaneet vanhusten hoidon laadun parantamista. Puolue on ajanut vanhusasiavaltuutetun perustamista.[30] Lapsien, perheiden ja kotien tukeminen, vanhustenhoito ja sosiaalipolitiikka on ollut korostetusti mukana puolueen ohjelmissa alusta lähtien ja puolueen edustajien asialistalla.[31]

Hyvinvointipolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peter Östman on toiminut kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuodesta 2023.

Kristillisdemokraatit korostaa ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia, johon sisältyy hyvinvointipalvelut ja huolenpito, perusturvan riittävyys sekä terveyttä edistävä ympäristö.[23] Kristillisdemokraatit on esittänyt lisäpanostuksia terveydenhuoltoon ja hoitajien palkkaamiseen, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja sekä terapiatakuun käyttöönottoa.[32][33] Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä puolue on korostanut lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vanhusten palvelun laatua. KD on esittänyt huolensa kasvavasta hallinnosta ja mahdollisista piilopuoluetuista sekä vastustanut uusien verojen luomista.[34]

Talous- ja työllisyyspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KD on korostanut sosiaalisen markkinatalouden mallia, vakaata taloutta ja julkisen velan kasvun pysäyttämistä. Kristillisdemokraattien talouspolitiikka perustuu yrittäjyyden tukemiseen ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomiseen. Kristillisdemokraatit ovat tavoitelleet työllisyysasteen nostoa sekä yrittäjien sosiaaliturvan parantamista.[35][36] Kristillisdemokraatit ovat esittäneet sosiaaliturvan uudistamista kannustavan perusturvan mallin mukaisesti.[37][38] Puolue on ajanut opintotuen tulorajojen pysyvää korotusta.[39]Suomen Yrittäjien lehti arvioi kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelman yrittäjämyönteisimmäksi vuonna 2017.[40] Kuntataloudessa kristillisdemokraatit on korostanut peruspalvelujen priorisointia ja kestävää taloudenhoitoa.[41]

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraatit kannattaa itsenäisen maanpuolustuksen rakentamista yleisen asevelvollisuuden varaan. KD vaatii riittävää panostusta puolustusmenoihin ja sisäiseen turvallisuuteen sekä kansainvälistä puolustusyhteistyötä Pohjoismaiden, Naton sekä Euroopan unionin kanssa. KD suhtautuu Nato-jäsenyyteen myönteisesti, mikäli liittymiselle on selkeä kansan tuki.[42] Kristillisdemokraatit ovat ajaneet nopeutettua rajamenettelyä ja laajennuksia valmiuslain toimivaltuuksiin, joiden tarkoitus on vastata tehokkaasti muuttoliikettä hyväksikäyttävään hybridivaikuttamiseen.[43][23] Kristillisdemokraatit ovat korostaneet Suomen roolia rauhanvälittäjänä ja tukenut kansalaisjärjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä ulkopolitiikan välineenä.[23][44][44][45] Maahanmuutossa kristillisdemokraatit on korostanut inhimillistä, mutta hallittua maahanmuuttoa.[46][47]

Eurooppapolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraatit näkee eurooppalaisen yhteistyön tuovan lisäarvoa työllisyyden ja hyvinvoinnin alueilla sekä yhteisten sisämarkkinoiden kautta.[48] KD vastustaa EU:n kehittymistä liittovaltioksi.[23] Puolue on suhtautunut kriittisesti lisätoimivallan siirtoon ja korostanut jäsenmaiden omaa vastuuta veloistaan ja talousongelmistaan.[23] Puolue on vastustanut EU:n budjetin merkittävää kasvattamista, omien varojen lisäämistä sekä verotusoikeutta ja yhteisvastuullista velkaa.[49] Kristillisdemokraatit ovat vastustaneet EU:n 750 miljardin elpymisrahastoa ja epäilleet, ettei ratkaisu jää unionissa tilapäiseksi.[50] Vuonna 2004 puolue esitti kansanäänestystä Lissabonin sopimuksesta.[51]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen Kristillisdemokraattien historia
Pääartikkeli: Luettelo Suomen Kristillisdemokraattien puoluekokouksista

Perustaminen ja varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolueen jäsenet osallistuivat alkuvuosina vaaleihin Puolueeton keskusta-ryhmittymän listalla. Kuvassa vaalitilaisuus Helsingin messuhallissa 1962.

Suomen Kristillisdemokraatit perustettiin vuonna 1958 nimellä Suomen Kristillinen Liitto. Puolueen perustivat konservatiivit, jotka olivat tyytymättömiä kokoomuksen kehitykseen. Taustalla vaikutti myös innostus Norjan KrF:n esimerkistä.[52][53] Puolue oli toimintansa alkuaikoina erityisesti protestiliike.[54]

Puolueen perustamiseen vaikutti sosialidemokraattien vuosikymmeniä kestänyt valta-asema, kokemus Neuvostoliiton vaikuttamispyrkimyksistä, kasvava kirkosta eroamisen määrä sekä kommunistien vakiintunut asema ammattiyhdistysliikkeessä. Uusi liike koettiin tarpeelliseksi maallistuneen, uskonnonvastaisen ilmapiirin vuoksi. Puolueen perustamisen aikaan kommunistivaltaisesta SKDL:sta tuli suurin eduskuntaryhmä. Kommunistiset voimat keräsivät vaaleissa lähes 25 prosentin kannatuksen.[53][55]

Alkujaan yhdistyksen tarkoitus oli lähinnä tukea sopivia ehdokkaita eri puolueiden listoilla. 1960-luku oli itämisaikaa varsinaiselle puoluetoiminnalle, vaikka puolue saikin paikan Helsingin kaupunginvaltuustossa vuonna 1964. Aktiivinen pyrkimys kansanedustajapaikkaan vahvistui lainsäädännön liberalisoituessa. Puolueen aktiivit pyrkivät tarjoamaan selkeän vaihtoehdon yksilinjaiselle poliittisille ajattelulle viemällä Suomea perinteisten arvojen suuntaan.[53][55][17]

Nousu eduskuntaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
KD:n ensimmäinen puoluekokous järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1971.

Ensimmäisen kansanedustajansa puolue sai vuoden 1970 protestivaaleissa, kun Raino Westerholm valittiin eduskuntaan. Vaalit olivat protesti kansanrintamahallitukselle, josta muodostui synonyymi liberalisaatiolle ja maallistumiselle. Kansallisen näkyvyyden myötä puolue sai 134 paikkaa kunnanvaltuustoihin vuonna 1972. Puolue kasvatti kannatustaan jatkuvasti koko 1970-luvun ajan. Vuonna 1979 puolue saavutti siihen astisen huippunsa ja sai 4,8 prosentin kannatuksella yhdeksän paikkaa Eduskuntaan. Westerholm toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 1973-1982.[52][55][53]

Raino Westerholm oli puolueen ensimmäinen kansanedustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Vuoden 1978 presidentinvaaleissa Westerholm haastoi Urho Kekkosen ja sai liki 8,8 % kannatuksen.

Puolueen kansanedustajat vastustivat presidentti Urho Kekkosen toimikauden pidentämiseksi vuonna 1973 säädettyä poikkeuslakia. Poikkeuslain vastustus ja kekkosvastaisuus kärjistyivät presidentinvaaleihin vuonna 1978, joissa Westerholm haastoi suurten puolueiden tukeman Kekkosen. Westerholm keräsi lähes kolminkertaisen kannatuksen suhteessa puolueen normaalikannatukseen. "Westerholm-ilmiö" vauhditti puoluetta seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.[55][56]

Westerholmin jälkeen puolueen puheenjohtajana toimi Esko Almgren vuosina 1982–1989. Almgrenin kaudella puolue pyrki profiloitumaan protestiliikkeen sijasta yleispuolueena mm. energiakysymysten ja hiilivoiman suitsimisen tullessa ajankohtaiseksi. Almgrenin seuraajaksi valittiin vuonna 1989 Toimi Kankaanniemi. Puolueen tunnuskukkana käytettiin 1980-luvulta lähtien valkovuokkoa, jonka on nähty symboloivan elämää, toivoa ja uskoa.[57]

Läpimurto hallitusvastuuseen ja aatteellinen keskustelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 puolue sai läpimurtonsa hallitusvastuuseen. Vaaleissa puolue nosti edustajamääräänsä kahdeksaan ja perinteisten porvaripuolueiden asema vahvistui. Puolue sai kutsun Ahon hallitukseen, joka oli vuosien tauon jälkeen ensimmäinen porvarihallitus. Puolue toimi hallituksen toisena vaa'ankielipuolueena. Puolue sai hallitukseen yhden ministerin. Toimi Kankaanniemi toimi hallituksessa kehitysyhteistyöstä vastanneena ministerinä. Kankaanniemen johtama puolue oli tuolloin maltillisen EU-kriittinen ja korosti lähipäätösperiaatteen merkitystä Euroopan asioissa. Puolue vastusti EU-jäsenyyttä ja jätti hallituksen EU-jäsenyyspäätöksen jälkeen.[53][58][59][60][61][62]

Kankaanniemen selvästi EU-vastainen kanta jakoi puoluetta 1990-luvulla. Vuonna 1995 Kankaanniemen syrjäyttäneen Bjarne Kalliksen mukaan puolue ajoi itseään poliittiseen paitsioon. Kallista kuvattiin visionäärinä, jolla oli selvä suunta mihin suuntaan suomalaista kristillisdemokratiaa tuli ohjata. Vuonna 1991 puolue hyväksyttiin Euroopan kristillisdemokraattien liiton tarkkailijajäseneksi.[12][60][63]

Kristillisdemokraattinen puolue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue vaihtoi nimensä Kristillisdemokraateiksi vuonna 2001. Bjarne Kalliksen puheenjohtajakaudella, vuosina 1995–2004, puoluetta modernisoitiin osaksi laajempaa eurooppalaista kristillisdemokraattista perinnettä ja puolue siirtyi eurooppamyönteisemmäksi. Suomenruotsalainen Kallis nosti puolueen kannatusta niin suomenkielisten kuin ruotsinkielisten RKP:n kannattajien piirissä. Eija-Riitta Korhola valittiin vuonna 1999 puolueen ensimmäiseksi europarlamentaarikoksi.[52][53][55][64][65]

Bjarne Kallis toimi kristillisdemokraattien puheenjohtajana 1995–2003. Kallista on kuvattu visionäärinä, joka uudisti puoluetta kristillisdemokraattiseksi poliittiseksi liikkeeksi.

Vuoden 2003 vaaleissa puolue saavutti kaikkien aikojen parhaan vaalituloksensa, kun puolue keräsi yli 5,3 prosentin kannatuksen. Puheenjohtajana Kallis otti kantaa ajankohtaisiin ja globaaleihin kysymyksiin, kuten turvallisuuspolitiikkaan. EU-jäsenyyden toteuduttua puolue päivitti kantaansa valtioliittoa korostavaksi ja liittovaltiokehitystä vastustavaksi. Puolue korosti yhteistyötä ympäristönsuojelussa ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Kalliksen kaudella puolue kävi myös aatteellista keskustelua kristillisdemokratiasta. Kallis oli puolueen ehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa.[12][60] [53][64]

Kalliksen seuraajaksi valittiin Päivi Räsänen, joka toimi kristillisdemokraattien puheenjohtajana vuosina 2004–2015. Räsäsen kaudella puolue hyväksyi uuden periaateohjelman. Oppositiopolitiikassaan kristillisdemokraatit nostivat esiin laajasti sosiaali- ja terveyspoliittisia kysymyksiä. Räsänen toimi sisäministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015.[66]

Vuonna 2015 kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi valittiin europarlamentaarikkona ja presidenttiehdokkaana 2012 tutuksi tullut Sari Essayah. Puheenjohtajaksi valintansa jälkeen Essayah ilmoitti tavoitteekseen kehittää kristillisdemokraateista puolueen, jota voi verrata Saksan CDU-puolueeseen. Essayah totesi tarvittavan työmarkkinauudistusta. Häneen mukaansa Suomi on jäänyt 1990-luvulle Ruotsin ja Tanskan tehdessä uudistuksia.[67] Kristillisdemokraatit hyväksyttiin keskusta-oikeistoa edustavan Euroopan kansanpuolueen täysjäseneksi vuonna 2018. Puolue perusti kristillisdemokraattista tutkimusta ja päätöksentekoa tukevan Ajatushautomo Kompassin vuonna 2016.[12][68]

Puolueorganisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä

Suomen Kristillisdemokraatteja eduskunnassa edustaa Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii KD:n kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 5 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Päivi Räsänen.[69]

Hallinto ja toimielimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Suomen Kristillisdemokraattien puoluekokouksista
Kristillisdemokraattien puoluetoimisto sijaitsee Helsingin Alppilassa sijaitsevassa Alppitalossa.

Kristillisdemokraateissa ylin päätövalta on puoluekokouksella, joka käsittelee periaatekysymykset sekä puoluekokoukselle osoitetut ja sääntöjen muuttamista koskevat asiat. Puoluekokous järjestetään joka toinen vuosi touko-elokuussa. Puoluekokous valitsee myös puoluevaltuuston ja sen puheenjohtajan. Puoluekokoukselle kuulumattomissa asioissa ylintä päätösvaltaa käyttää puoluevaltuusto, joka valitsee vuosittain toimeenpanovaltaa käyttävän puoluehallituksen. Puoluevaltuustoon kuuluu 60 varsinaista jäsentä ja sen toimikausi on kaksi vuotta. Puoluehallitukseen kuuluvat puolueen puheenjohtajisto sekä 10-20 muuta jäsentä. Puheenjohtajat valitaan puoluekokouksessa 2 vuodeksi kerrallaan.[70]

Puolueen rakenne muodostuu puoluehallituksen vaalipiirien alueilla toimivista piirijärjestöistä, kunnallisjärjestöistä, perusosastoista sekä valtakunnallisista erityisjärjestöistä ja näiden jäsenyhdistyksistä. KD:n rahoitus koostuu pääasiassa Eduskunnan antamasta puoluetuesta sekä jäsenmaksutuotoista. Puolueen keskeisimpiä kuluja ovat tiedotus- ja viestintätoiminta, toimisto- ja hallintokulut, piireille ja erityisjärjestöille annettavat avustukset sekä henkilöstökulut. Puolueella on omat tilat Helsingin Alppilassa sijaitsevassa Alppitalossa.[70][71]

Piiri- ja paikallisjärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraateilla on yhteensä 15 piirijärjestöä ja 181 paikallisosastoa (2018). Vuoden 2018 lopussa osastoihin kuului yhteensä 8 834 jäsentä.[72]

Lähijärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: KD Nuoret, KD-naiset, KD Svenska

Kristillisdemokraattien nuorisojärjestö on vuonna 1971 perustettu KD Nuoret (KDN). Järjestöön kuuluu yli 1 400 jäsentä ja järjestön toimintaa koordinoidaan vaalipiireittäin. KDN järjestää mm. Arvoklubeja ja Agora-akatemiaa. KDN osallistuu euroopanlaajuisen YEPP:n toimintaan sekä pohjoismaiseen yhteistyöhön Nuorten Pohjoismaiden neuvostossa.[73]

Puolueen naisjärjestö on vuonna 1973 perustettu KD-naiset, joka toimii kattojärjestönä 13 naispiirille.[74]

KD Svenska (KDS) on puolueessa toimiva ruotsinkielinen järjestö, joka toimii kaksikielisyyteen liittyvien asioiden parissa. Järjestö edustaa kielipolitiikan ja suomenruotsalaisen aluepolitiikan asiantuntijuutta.[75]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraattien pää-äänenkannattaja on alun perin vuodesta 1966 nimellä Kristityn Vastuu ilmestynyt KD-lehti. Lehden nimi vaihtui vuonna 2005 ja sen sisällöissä on annettu tilaa merkittäville kansallisille ja kansainvälisille uutisille. Radiossa puolue on lähettänyt Radio Dein kanavalla KD-Kompassi-ohjelmaa säännöllisesti vuodesta 2008 lähtien. Puolue on hyödyntänyt myös internet-tiedotusta puolueen sisäisessä keskustelussa. Puolueen miesverkosto on toimittanut konservatiivi.fi-verkkosivua. Vuonna 2021 KD aloitti Kompassi-ohjelman lähettämisen Alfa-tv:llä.[76][5][77]

Kansainväliset jäsenyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraatit on ollut Euroopan kansanpuolueen (EPP) täysjäsen vuodesta 2018. KD oli, aikaisemmin Euroopan kristillisdemokraatteina tunnetun puolueen, tarkkailijajäsen vuodesta 1991 alkaen. Muista suomalaisista puolueista EPP:hen kuuluu myös Kansallinen Kokoomus. Euroopan parlamentissa kristillisdemokraatit ovat kuuluneet Euroopan kansanpuolueen ryhmään. EPP-ryhmää edustaneita europarlamentaarikkoja ovat olleet Eija-Riitta Korhola ja Sari Essayah. Kristillisdemokraatit on osallistunut ajoittain Konrad Adenauer -säätiön ja Euroopan kristillinen poliittinen liike -järjestön toimintaan. Pohjoismaiden neuvostossa kristillisdemokraatit kuuluu Keskiryhmään. Puolue pitää yhteyttä muihin pohjoismaisiin kristillisiin puolueisiin myös Kristdemokraterna i Norden (KDN) -järjestön tapahtumissa.[78][79][80][81]

Kannattajakunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen nelikenttä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraatit sijaitsevat poliittisen nelikentän vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudessa keskellä. E2 Tutkimuksen mukaan yleinen puolueiden jakautuminen on 2010-luvulla ollut suurempaa kuin aikaisemmin, mutta KD:n sijainti on pysynyt suhteellisen vakaana vasemmisto- ja oikeistoblokkien välillä. Kuntavaalien 2021 vaalikonevastausten perusteella kristillisdemokraattien ehdokkaat olivat lähimpänä Ruotsalaista kansanpuoluetta ja Suomen Keskustaa. Vaaleissa kristillisdemokraatit keräävät enemmän oikealle kuin vasemmalle itsensä sijoittavien ääniä.[82][83] Ero muihin puolueisiin syntyy arvoulottuvuudella, jossa KD:n kannattajat ovat eduskuntapuolueista konservatiivisimpia.[84][85]

Mielipiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraattien äänestäjäkunta on mielipiteiltään samankaltainen kokoomuksen äänestäjien kanssa. Vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan kristillisdemokraattien äänestäjät korostivat työllisyyttä, sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vanhustenhoitoa sekä verotusta koskevia asioita. Koulutuskysymykset nousivat kristillisdemokraattien äänestäjien keskuudessa muita puolueita tärkeämmiksi.[86] Kristillisdemokraattien äänestäjät suhtautuvat Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan julkisten menojen kasvuun, verotuksen kehitykseen ja velkaantumiseen keskustaa nuivemmin. Eva:n mukaan kristillisdemokraattien äänestäjille tärkeimpiä asioita ovat työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen, köyhyyden poistaminen ja syrjäytymisen estäminen, rikollisuuden torjunta, terveydenhuollon kehittäminen ja hoidonsaannin turvaaminen sekä maaseudun ja syrjäalueiden ongelmien helpottaminen.[87] Kristillisdemokraattien kannattajat ovat pitäneet etujärjestöjen valtaa Suomessa liian suurena.[88]

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraatit ovat lievästi naisvaltainen puolue. Vuonna 2005 puolueen jäsenistä oli naisia 60 prosenttia ja vuonna 2007 puolue oli kaikista puolueista naisvaltaisin.[89] Vuoden 2021 kuntavaaleissa kristillisdemokraattien sukupuolijakauma oli kaikista puolueista tasaisin, naisehdokkaiden osuuden ollessa 47 prosenttia. KD:n ehdokkailla oli myös kaikista puolueista eniten lapsia. KD:lla oli vuonna 2021 myös keskimääräistä enemmän ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita.[90] Ammatillisesti puolue on edustanut tasaisesti kaikkia yhteiskuntaluokkia ja ammattiryhmiä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolueen työllisistä ehdokkaista suurin osa oli toimihenkilöitä. Yksityisellä sektorilla työskenteleviä oli eniten RKP:n jälkeen.[91]

Vuonna 2020 puolueeseen kuului 8 370 jäsentä.[5] Puolueen jäsenet jakautuvat pääasiassa kristillisdemokraattista yleislinjaa korostaviin sekä evankelikaliseen siipeen.[92] Erityisesti alkuaikoina puolue sai jäseniä protestanttisista konservatiiveista. Myöhemmin puolueeseen on tullut myös ortodokseja ja katolilaisia sekä uskonnollisesti vähemmän aktiivisia henkilöitä.[93] Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kristillisdemokraattien on katsottu muodostavan yhdessä keskustan ja perussuomalaisten kanssa eduskunnan leimallisesti arvokonservatiivisen osan.[94]

Alueellisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraattien vahvimmat kannatusalueet ovat sijainneet vyöhykkeellä Etelä-Pohjanmaalta ja Keski-Pohjanmaalta, Keski-Suomen, Hämeen ja Savon kautta Kymenlaaksoon. Kuntavaaleissa 2021 kristillisdemokraattien kannatus oli suurinta Pohjanmaalla sijaitsevassa Luodon kunnassa, jossa puolue sai yksinkertaisen enemmistön 52,1 % kannatuksella.[95] Erityisesti Bjarne Kalliksen kaudella puolue laajensi kannatustaan ruotsinkielisen väestön parissa.[55] Valtakunnallisesti kristillisdemokraatit ovat keränneet 2000-luvulla säännöllisesti 4–5 % kannatusta. Maakuntakeskuksista KD:n vahvimpia kaupunkeja vuonna 2021 olivat Kokkola, Lahti, Jyväskylä ja Seinäjoki.[96]

Vaalihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.
Vaalit Johtaja Kannatus Paikat +/– Hallitus
Äänet %
1958 Olavi Päivänsalo 3 358 0,17 %
0 / 200
1966 Ahti Tele 10 646 0,45 %
0 / 200
1970 Eino Sares 28 228 1,40 %
1 / 200
 Nousua 1 Oppositio
1972 Olavi Majlander 65 228 2,53 %
4 / 200
 Nousua 3 Oppositio
1975 Raino Westerholm 90 599 3,29 %
9 / 200
 Nousua 5 Oppositio
1979 138 244 4,78 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Oppositio
1983 Esko Almgren 90 410 3,03 %
3 / 200
 Laskua 6 Oppositio
1987 74 209 2,58 %
5 / 200
 Nousua 2 Oppositio
1991 Toimi Kankaanniemi 83 151 3,05 %
8 / 200
 Nousua 3 Aho
1995 82 311 2,96 %
7 / 200
 Laskua 1 Oppositio
1999 Bjarne Kallis 111 835 4,17 %
10 / 200
 Nousua 3 Oppositio
2003 148 987 5,34 %
7 / 200
 Laskua 3 Oppositio
2007 Päivi Räsänen 134 790 4,86 %
7 / 200
 Muuttumaton 0 Oppositio
2011 118 453 4,03 %
6 / 200
 Laskua 1 Katainen/Stubb
2015 105 022 3,54 %
5 / 200
 Laskua 1 Oppositio
2019 Sari Essayah 120 039 3,90 %
5 / 200
 Muuttumaton 0 Oppositio
2023 130 694 4,22 %
5 / 200
 Muuttumaton 0 Orpo

Euroopan parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1996 63 279 2,81 %
0 / 16
1999 29 637 2,39 %
1 / 16
 Nousua 1
2004 70 845 4,28 %
0 / 14
 Laskua 1
2009 69 458 4,17 %
1 / 13
 Nousua 1
2014 90 586 5,24 %
0 / 13
 Laskua 1
2019 89 166 4,87 %
0 / 13
 Muuttumaton 0
2024 75  376 4,1 %
0 / 15
 Muuttumaton 0

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
1968 3 Nousua 3
1972 49 877 1,99 % 134 Nousua 131
1976 85 792 3,20 % 322 Nousua 191
1980 100 800 3,68 % 333 Nousua 11
1984 80 455 2,98 % 257 Laskua 76
1988 71 614 2,72 % 273 Nousua 16
1992 84 481 3,17 % 353 Nousua 80
1996 75 494 3,18 % 353 Muuttumaton 0
2000 95 009 4,27 % 443 Nousua 90
2004 94 666 3,96 % 392 Laskua 51
2008 106 639 4,18 % 351 Laskua 41
2012 93 257 3,74 % 300 Laskua 51
2017 105 551 4,1 % 316 Nousua 16
2021 88 259 3,6 % 311 Laskua 5

Presidentinvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Ehdokas Kannatus Valitsijamiehet
Äänet %
1978 Raino Westerholm 215 244 8,8 % 24
1982 Raino Westerholm 59 885 1,9 % 0
1994 Toimi Kankaanniemi 1k 31 453 1k  1,0 %
2006 Bjarne Kallis 1k 61 483 1k  2,04 %
2012 Sari Essayah 1k 75 744 1k  2,47 %
2018 Ei ehdokasta
2024 Sari Essayah 1k 47 847 1,5 %

Aluevaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalit Kannatus Paikat +/–
Äänet %
2022 78 914 4,2 % 57 Nousua 57

Merkittäviä poliitikkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraateilla on ollut historiansa aikana 10 puheenjohtajaa. Nykyinen puheenjohtaja Sari Essayah on toiminut tehtävässä vuodesta 2015 lähtien.[80]

Puoluesihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisdemokraateilla on ollut historiansa aikana 13 puoluesihteeriä. Nykyinen puoluesihteeri Mikko Rekimies aloitti tehtävässä marraskuun 2023 lopulla.[80][98]

Nykyiset kansanedustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös Luettelo puolueen kansanedustajista

Euroopan parlamentin jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arter, David: Democracy in Scandinavia. (Consensual, Majoritarian Or Mixed?) Manchester: Manchester University Press, 2006. ISBN 978-0-7190-7046-4
  • Arter, David: Scandinavian Politics Today. (Second edition) Manchester: Manchester University Press, 2008. ISBN 978-0-7190-7853-8
  • Erävalo, Esa: Yhteinen hyvä - Johdatus kristillisdemokratiaan. Helsinki: Ajatuspaja Kompassi ry, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7
  • Freston, Paul: Protestant Political Parties. (A global survey) Aldershot: Ashgate Publishing Ltd, 2004. ISBN 0-7546-4062-0
  • Hjelm, Titus & Maude, George: Historical Dictionary of Finland. (Third Edition) Lontoo: The Rowman & Littlefield Publishing Group, Inc., 2004. ISBN 0-7546-4062-0
  • Konrad-Adenauer-Stiftung: Christian Democracy: Principles and Policy-Making. (Handbook for the European and International Cooperation of the Konrad-Adenauer-Stiftung) Sankt Augustin/Berliini: Konrad-Adenauer-Stiftung, 2011. ISBN 978-3-942775-30-4 (englanniksi)
  • Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. (Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos) Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4
  • Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. (SKL 1958 / 2008 KD) Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0
  • Suomen kristillisdemokraattien yleisohjelma 1995

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uusi puolue­sihteeri on Mikko Rekimies Helsingin Sanomat. 26.11.2023.
  2. ↑ a b KD:n periaateohjelma 19.8.2017. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 10.6.2020.
  3. ↑ a b Kari Räisänen: Sari Essayah antaisi perheille ja vanhustenhuoltoon lisää rahaa: ”Ongelmien poistaminen on kiinni resurssien lisäämisestä” Helsingin Sanomat. 29.3.2019. Viitattu 12.1.2022.
  4. ↑ a b Puolueet Mittengruppen. Viitattu 7.4.2022.
  5. ↑ a b c Suomen Kristillsdemokraatit r.p. toimintakertomus 2019-2020 KD. 22.8.2021. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 22.8.2021.
  6. ↑ Parties and Partners 2020. EPP. Viitattu 28.2.2020.
  7. ↑ Partier 2020. Mittengruppen. Viitattu 28.2.2020.
  8. ↑ Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
  9. ↑ a b Erävalo 2018, s. 73
  10. ↑ Samuli Rissanen: Kristillisdemokraatit haluaa elvyttää suomalaisten hyvinvointia ja suomalaisten yritysten elinvoimaisuutta, Peter Östman linjaa KD-lehti. 19.5.2021. Viitattu 4.1.2022.
  11. ↑ Samuli Rissanen: ”KD on keskusta-oikeistolainen arvo- ja perhepuolue” – Peter Östman avasi kristillisdemokraattien puoluekokouksen KD-lehti. 27.8.2021. Viitattu 4.1.2022.
  12. ↑ a b c d Puolueen historia Kristillisdemokraatit. Arkistoitu 23.4.2021. Viitattu 23.4.2021.
  13. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 79
  14. ↑ Erävalo 2018, s. 62
  15. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 107-109
  16. ↑ Info KD-lehti. Arkistoitu 4.1.2022. Viitattu 4.1.2022.
  17. ↑ a b Erävalo 2018, s. 69
  18. ↑ a b c Erävalo 2018, s. 74-78
  19. ↑ Esa Erävalo: Kd ideologia osa 2: Kristillinen ihmiskäsitys ja ihmisarvo KD-Lehti. 14.1.2017. Viitattu 12.12.2021.
  20. ↑ a b c d Periaateohjelma / Principprogram, Hyväksytty 19.8.2017 2017. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 12.12.2021.
  21. ↑ Esa Erävalo: Kd ideologia osa 7: Subsidiariteetti KD-Lehti. 17.1.2017. Viitattu 12.12.2021.
  22. ↑ ”KD on keskusta-oikeistolainen arvo- ja perhepuolue” – Peter Östman avasi kristillisdemokraattien puoluekokouksen KD-Lehti. 27.8.2021. Viitattu 7.12.2021.
  23. ↑ a b c d e f g Periaateohjelma 2017
  24. ↑ Kristillisdemokraateilta uusi perhepoliittinen ohjelma ”Lapsiystävällinen Suomi” Suomen Kristillisdemokraatit. 1.6.2018. Viitattu 11.1.2022.
  25. ↑ Laukkanen: KD:n esittämät taaperobonus ja vauvaraha ovat kannustavaa perhepolitiikkaa Suomen Kristillisdemokraatit. 24.11.2018. Viitattu 11.1.2022.
  26. ↑ Veera Paananen: Sari Essayah haluaa mahdollisimman monen alle kolmivuotiaan kotihoitoon – kristillis­demokraatit ehdottavat 350 euron kuukausittaista ”taapero­bonusta” Helsingin Sanomat. 18.8.2018. Viitattu 11.1.2022.
  27. ↑ Sari Essayah haluaa johdattaa joukkonsa hallitusneuvotteluihin ilman kynnyskysymyksiä Savon Sanomat. 4.3.2019. Viitattu 11.1.2022.
  28. ↑ Niko Vartiainen: Seitsemän asiaa Kristillisdemokraattien vaaliohjelmasta: Perheet ja vanhukset pääasia, veroale palkkoihin ja ilmalämpöpumpuille, rahat sokeriverosta Helsingin Sanomat. 11.1.2019. Viitattu 11.1.2022.
  29. ↑ Daniel Wallenius: Kristillisdemokraatit huolestui siitä, että lasten hankkimatta jättämistä pidetään ilmastotekona Turun Sanomat. 28.8.2019. Viitattu 11.1.2022.
  30. ↑ Hannamari Ahonen: Kris­til­lis­de­mo­kraa­tit ko­ros­ti­vat pu­hu­neen­sa van­hus­asiaa kauan – Puolue esitti jo syk­syl­lä tuhatta li­sä­hoi­ta­jaa ja keräsi kesällä nimiä van­hus­asia­val­tuu­te­tun saa­mi­sek­si Kaleva. Viitattu 12.1.2022.
  31. ↑ Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 30, 65, 70
  32. ↑ Kristilliset uusivat ilmeensä Yle. 21.9.2010. Viitattu 12.1.2022.
  33. ↑ Pekka Kinnunen: KD:n vaihtoehtobudjetti: 500 miljoonan euron lisäpotti terveydenhoidon tilanteen parantamiseksi Yle. 23.11.2021. Viitattu 12.1.2022.
  34. ↑ Marjukka Liiten: Kd: Vanhusten hoivakoteihin neljän takuun malli – ulkoiluun, ruokailuun, hygieniaan ja yhteisöllisyyteen takuutaso Helsingin Sanomat. 19.10.2021. Viitattu 12.1.2021.
  35. ↑ Teemu Hallamaa: Kristillisdemokraatit taittavat velkaantumisen yrittäjyyden tukemisella Yle. 27.3.2015. Viitattu 12.1.2022.
  36. ↑ KD:n puheenjohtaja Sari Essayah: Hyvällä perhepolitiikalla rakennetaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa Seurakuntalainen.fi. 3.12.2018. Viitattu 11.1.2022.
  37. ↑ Samuli Rissanen: ”KD:n Kannustava perusturva tuntuu nyt kelpaavan kaikille” KD-lehti. 24.3.2018. Viitattu 12.1.2022.
  38. ↑ Näin Kristillisdemokraatit nostaisi työllisyyttä – ”Vaaliohjelman tyylilaji ei lupaa vaan käskee ja ulkoistaa” Duunitori. 27.3.2019. Viitattu 12.1.2022.
  39. ↑ Pekka Kinnunen: KD:n vaihtoehtobudjetti: 500 miljoonan euron lisäpotti terveydenhoidon tilanteen parantamiseksi Yle Uutiset. 23.11.2021. Viitattu 7.12.2021.
  40. ↑ Yrittäjäsanomat 2/2017
  41. ↑ Kristillisdemokraatit julkaisi kuntavaaliohjelmansa – puolue haluaa torjua alueiden ja ihmisryhmien jakautumista ja eriarvoistumista Yle. 27.1.2021. Viitattu 12.1.2022.
  42. ↑ Linjapaperi Suomen Kristillisdemokraatit. 29.10.2016. Viitattu 27.3.2022.
  43. ↑ ”Suomessa on oltava valppaana” – Kristillisdemokraatit torjuisi tehokkaasti muuttoliikettä hyväksikäyttävää hybridivaikuttamista KD-Lehti. 16.3.2022. Viitattu 27.3.2022.
  44. ↑ a b Laukkanen ryhmäpuheessa: KD ei pidä järkevänä painopisteen muutosta kehitysyhteistyössä Suomen Kristillisdemokraatit. 17.2.2016. Viitattu 11.1.2022.
  45. ↑ Essayahin terveiset pakolaisleiriltä: kehitysyhteistyön avustusleikkaukset lyhytnäköistä politiikkaa 2.11.2015. Viitattu 11.1.2022.
  46. ↑ Samuli Rissanen: ”Emme kannata hallituksen holtitonta ja idealistista maahanmuuttopolitiikkaa, emmekä perussuomalaisten ”rajat kiinni” – linjaa” – Kristillisdemokraatit kannattaa hallittua maahanmuuttoa KD-lehti. 20.10.2021. Viitattu 11.1.2022.
  47. ↑ Maahanmuuttopolitiikan kolmas tie Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 11.1.2022.
  48. ↑ Tinja Hokkanen: Sari Essayah HS:lle: EU kehittyy sellaiseen suuntaan, että Suomessa pitäisi harkita uutta EU-kansanäänestystä – "Jossain tulee raja vastaan" MTV Uutiset. 27.8.2020. Viitattu 11.1.2022.
  49. ↑ Ilkka Ahtokivi: Kristillisdemokraatit: Unionin oltava itsenäisten valtioiden yhteistyöelin Verkkouutiset. 12.2.2014. Viitattu 11.1.2022.
  50. ↑ Juha Ristamäki: Perussuomalaiset ja KD haluavat kaataa EU:n elvytyspaketin - ”tärkein tehtävä on estää käynnistynyt Sammon ryöstö” Iltalehti. 27.8.2020. Viitattu 11.1.2022.
  51. ↑ Laura Pekonen: Kristillisdemokraatit ehdottavat kansanäänestystä EU:n perustuslaista 25.4.2004. Viitattu 11.1.2022.
  52. ↑ a b c Hjelm & Maude 2021, s. 54
  53. ↑ a b c d e f g Freston 2004, s. 42
  54. ↑ Rantala 1982, s. 71
  55. ↑ a b c d e f Arter 2008, s. 125-128
  56. ↑ Martti Häikiö: Presidentin valinta: miten valtionpäämiehet on Suomessa valittu, millaisiin poikkeusmenetelmiin valinnoissa on turvauduttu ja miksi presidentin toimikautta jatkettiin kokonaan ilman vaalia vuonna 1973, s. 337–338. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19058-6.
  57. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 75-80
  58. ↑ Arter 1999, s. 120
  59. ↑ Unto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 1991. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 198–199. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0.
  60. ↑ a b c Vakaumuksena välittäminen s. 83
  61. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 85
  62. ↑ Raunio, Tapio: EU:n vaikutus Suomen poliittiseen järjestelmään Blogs.helsinki.fi. Viitattu 3.12.2021.
  63. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 95
  64. ↑ a b Arter 2006, s. 187
  65. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 13
  66. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 122
  67. ↑ Karoliina Liimatainen: Essayah: Suomesta on tulossa museo (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 30.8.2015. Arkistoitu Viitattu 30.8.2015.
  68. ↑ Tietoa Ajatushautomo Kompassi. Viitattu 14.4.2021.
  69. ↑ Eduskuntaryhmät 17.4.2021. Eduskunta. Viitattu 17.4.2021.
  70. ↑ a b Puolueen säännöt Suomen Kristillisdemokraatit r.p.. Viitattu 24.4.2021.
  71. ↑ Tilinpäätös 2020 Vaalirahoitusvalvonta. Arkistoitu 1.12.2021. Viitattu 1.12.2021.
  72. ↑ Puoluekokous 2019: Esityslista ja liitteet Suomen Kristillisdemokraatit r.p.. Viitattu 24.4.2021.
  73. ↑ Suomen Kristillisdemokraatit: Kristillisdemokraatit toimintakertomus 2020 kdpuolue.fi. 2020. Viitattu 9.12.2021.
  74. ↑ KD Naiset selkosivut KD. 10.6.2020. Suomen Kristillidemokraatit. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 10.6.2020.
  75. ↑ Toimintakertomus 2020 Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 1.12.2021.
  76. ↑ Vakaumuksena välittäminen s. 112
  77. ↑ Uusi keskusteluohjelma Kompassi alkaa AlfaTV:n kanavalla 3.10. KD-Lehti. 29.9.2021. Viitattu 21.12.2021.
  78. ↑ Kansainvälinen toiminta (kd.fi)
  79. ↑ Keskiryhmä: Jäsenpuolueet[vanhentunut linkki] (Pohjoismaiden neuvosto)
  80. ↑ a b c Puolueen historia pähkinänkuoressa Kd.fi. Arkistoitu 28.3.2015. Viitattu 25.4.2015.
  81. ↑ Erävalo, Esa: KD:n jäsenyys EPP:ssä myötätuulessa KD-lehti. 21.3.2018. Viitattu 25.3.2018.
  82. ↑ Kimmo Elo & Lauri Rapeli: Suomalaisten politiikkatietämys (Oikeusministeriön julkaisut 2008:6) Oikeusministeriö. 14.10.2008. Arkistoitu 20.12.2021. Viitattu 5.1.2022.
  83. ↑ Juha Ristamäki: Tutkimus äänestäjistä: PS yhä enemmän oikeistolaisten miesten, vihreät vasemmistoon kallellaan olevien koulutettujen naisten puolue Iltalehti. 17.9.2020. Viitattu 3.1.2022.
  84. ↑ Kokoomuksen arvot puolueista eniten hajallaan, perussuomalaiset siirtyneet oikealle – katso miten kuntasi ehdokkaat sijoittuvat arvonelikentässä Yle.fi. 23.5.2021. Viitattu 3.1.2022.
  85. ↑ Erävalo 2018, s. 60
  86. ↑ Politiikan ilmastonmuutos (Eduskuntavaalitutkimus 2019) Oikeusministeriö. 2020. Viitattu 3.1.2022.[vanhentunut linkki]
  87. ↑ Näin eri puolueiden äänestäjät eroavat hallitusohjelmatoiveissaan – katso top 5 -listat Elinkeinoelämän valtuuskunta. 15.5.2019. Viitattu 3.1.2022.
  88. ↑ Haavisto Ilkka, Kiljunen Pentti & Nyberg Martti: Satavuotias kuntotestisttä (EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2007) Elinkeinoelämän valtuuskunta. 2007. Viitattu 5.1.2022.
  89. ↑ HS: Suurissa puolueissa miesenemmistö ts.fi. 18.9.2005. Turun Sanomat. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 30.4.2014.
  90. ↑ Ehdokkaiden tausta-analyysi kuntavaaleissa 2021 Tilastokeskus. 4.6.2021. Viitattu 3.1.2022.
  91. ↑ Ehdokkaiden tausta-analyysi eduskuntavaaleissa 2019 Tilastokeskus. 5.4.2019. Viitattu 3.1.2022.
  92. ↑ Arter 2006, s. 264
  93. ↑ Erävalo 2018, s. 72
  94. ↑ Ilkka Koirainen, Aki Koivula, Arttu Saarinen & Pekka Räsänen: Puolueiden rakenteet ja jäsenistön verkostot Kunnallisalan kehittämissäätiö. 2017. Viitattu 5.1.2022.
  95. ↑ Kristillisdemokraatit, RKP ja SDP Luodon suurimmat puolueet - kristillisdemokraattien Peter Östman sai eniten ääniä Yle.fi. 13.6.2021. Viitattu 3.1.2022.
  96. ↑ Kuntavaalit 2021: Tulospalvelu Yle.fi. 13.6.2021. Viitattu 3.1.2022.
  97. ↑ a b c d e f g Eduskunnan historiakomitea (toim.): Suomen kansanedustuslaitoksen historia XII, s. 546. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1982.
  98. ↑ Mikko Rekimies on Kristillisdemokraattien uusi puoluesihteeri – ”Ei yhden miehen show vaan koko puolueen yhteinen työ” KD-Lehti. 27.11.2023. Viitattu 27.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Kristillisdemokraatit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Kristillisdemokraatit&oldid=22824947”