Tilanne (lehti)

Tilanne oli Helsingissä vuosina 1961–1966 ilmestynyt riippumaton sosialistinen ja humanistinen aikakausilehti. Tilanne ilmoitti pyrkimyksekseen työväenliikkeen yhtenäisyyden edistämisen "sosialismista käytävän vapaan keskustelun" avulla. Lehti korosti olevansa itsenäinen toimija ja siten vapaa puoluetaktikoinnista ja "puolueorganisaatioiden pelosta". Historijoitsija James H. Billington on luonnehtinut lehden linjaa "neutralistiseksi" suhteessa Neuvostoliittoon.

Tilanne pyrki tuomaan esiin länsimaisten kriittisten sosialististen ajattelijoiden, kuten Erich Frommin ja Leszek Kołakowskin näkemyksiä. Myös C. Wright Millsin ja Antonio Gramscin teorioita esiteltiin. Lehdellä oli vahva kulttuuripainotus, ja siihen kirjoittivat muun muassa Raoul Palmgren, Elvi Sinervo, Anja Vammelvuo, Arvo Turtiainen, Esa Adrian ja Ywe Jalander, joista monet olivat kirjoittaneet myös pari vuosikymmentä aiemmin ilmestyneeseen 40-lukuun. Monet Tilanteeseen kirjoittaneista kuuluivat joko vasemmistolaiseen taiteilijayhdistys Kiilaan tai samoihin aikoihin lehden kanssa perustettuun Faros-seuraan. Tilanteen ja Faros-seuran on sanottu olleen ensimmäisiä uusvasemmistolaisuuden edustajia Suomessa.

Tilanteen päätoimittaja ja perustaja oli Jarno Pennanen. Pennanen oli toiminut aiemmin kommunistisessa ja kansandemokraattisessa liikkeessä, mutta oli kääntynyt niiden kriitikoksi. Tämä näkyi myös Tilanteessa, jossa arvosteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoa, neuvostososialismia ja dogmaattista marxismi-leninismiä. Lehden toimitussihteereinä toimivat Ilkka Ryömä, Raimo Malm ja Jaakko Blomberg.

Tilanteella oli varsin epäsäännöllinen ilmestymisaikataulu, sillä siitä julkaistiin vuosittain 5-11 numeroa. Tilannetta julkaisi alkuun kustannusyhtiö Maa-ja-kuu ja heinäkuusta 1963 alkaen vastaperustettu Sosialismin Tutkimussäätiö, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja työväenliikkeen teoriaa ja käytäntöä koskevaa tutkimus- ja valistustyötä. Säätiön hallitukseen kuuluivat Pennanen, Ryömä ja Väinö Riihelä, joka oli SKP:stä eronnut menestyvän sähköliikkeen omistaja. Lehteä painettiin sosiaalidemokraattien omistamassa Jaarli-kirjapainossa Hämeenlinnassa.

Lehden talous

Tilanteen rahoitukseen on liittynyt paljon spekulaatiota. Toimitussihteeri Blombergin mukaan lehti tuotti selvää tappiota esimerkiksi vuonna 1963, jolloin sillä oli 1800 tilaajaa ja irtonumeromyynti oli 1500 kappaletta. Lehden kulut olivat 4800 markkaa, mutta tulot vain 880 markkaa.

Tilanteen linjana oli, ettei se ota vastaan lahjoituksia, joihin sisältyy lehden toimittamiseen tai sisältöön koskevia ehtoja. Lehden rahoituksesta spekuloitiin paljon etenkin SKP:ssa ja Neuvostoliiton Kommunistisessa Puolueessa, joita lehden poliittinen linja ärsytti kovasti. Historiantutkimus on kuitenkin kyennyt tuottamaan vain vähän näyttöä asiassa. Tilanteen arkistoista ei ole löytynyt viitteitä ulkopuolisesta rahoituksesta. Pennanen ei kertonut lehden rahoittajista edes toimitussihteerinä toimineelle Blombergille.

Toimitussihteeri Blombergin mukaan oli ilmeistä, että ainakin yrittäjä ja Sosialismin Tutkimussäätiö hallituksen jäsen Väinö Riihelä tuki lehteä taloudellisesti. Oikeistolaisen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön (SYT) asiakirjoista on lisäksi löytynyt melko vankkoja todisteita siitä, että myös se auttoi Tilannetta lisäämään levikkiään. SYT rahoitti operaatioita, joiden tavoitteena oli kommunistisen ja kansandemokraattisen liikkeen hajottaminen. SYT:in laatimassa muistiossa todetaan: "lehden takana oleva ryhmän käsityksen mukaan SKP ja SKDL voitaisiin revisioimalla saada kansanvaltaisiksi puolueiksi. Lehdessä osoitetaan jossain määrin SKP:n poliittisia virheitä ja valheellista sanaselitystä. Mikäli lehti saataisiin laajemmin leviämään kommunistien keskuudessa saattaisi siitä muodostua juuri se poliittinen voima, joka tarvittaisiin herättämään SKP:n ja sen lieveliikkeiden harhautettuja jäseniä. Voitaneenkin todeta, että lehdellä on määrätty merkityksensä keskustelun herättäjänä kentällä, edellyttäen kuitenkin, että sen levikki olisi suurempi. Tästä syystä olisi paikallaan pyrkiä myötävaikuttamaan levikin lisäämisessä."

Toimitussihteeri Jaakko Blomberg pitää SYT:in arkistojen tutkimisen perusteella todennäköisenä, että SYT vähintäänkin tilasi niin suuret määrät Tilannetta valitsemilleen henkilöille, että se saattoi kattaa jopa puolet lehden tilauslevikistä. SYT:n tilikirjoissa ei ole kuitenkaan merkintöjä maksuista Tilanteelle tai Sosialismin tutkimussäätiölle ja Erään SYT:n muistion mukaan kyseisistä tilauksista ei pidä kertoa edes Tilanteen tekijöille.

Tilanteen on huhuttu saaneen rahoitusta myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta. Pennasen omaiset ovat kuitenkin kiistäneet nämä väitteet julkisuudessa. Blomberg arvioi, että jos lehti sai CIA:lta rahoitusta, se kanavoitui todennäköisimmin Congress for Cultural Freedomin (CCF) kautta. Congress for Cultural Freedom oli Pariisissa päämajaa pitävä järjestö, jonka toimintaa CIA myöntää rahoittaneensa aina vuoteen 1966 asti. CCF järjesti esimerkiksi konferensseja ja avusti myös jonkin verran kommunistimaissa asuvaa älymystöä. CCF:ssä toimi CIA:n mukaan oppineita ja taiteilijoita, joista osa suhtautui kielteisesti sekä Neuvostoliittoon että Yhdysvaltoihin. CCF tuki taloudellisesti ei-kommunistista vasemmistoa ("Non-Communist Left, NCL) kuten Tanskan ja Norjan sosialistisia kansanpuolueita. CCF:n tuki koski lähinnä julkaisutoimintaa ja kulttuurihankkeita. CFF:n tunnetuin tuensaaja oli brittiläinen aikakauslehti Encounter, jonka linjana oli eurooppalainen humanismi sekä uudistushaluinen sosialistinen ja vasemmistolainen ajattelu.

Tilanne julkaisi joitain CCF:n toimittamia artikkeleita, mutta sitä ei mainita silti yhdessäkään CCF:n tukemista julkaisuista laaditussa luettelossa. Historiantutkija Hannu Rautkallion mukaan CIA:n Helsingin-toimiston silloinen päällikkö Frank Friberg olisi kuitenkin vahvistanut hänelle Tilanteen saaneen rahaa CIA:lta.

SKP ja Neuvostoliitto suhtautuivat Tilanteeseen vihamielisesti. Vuonna 1964 SKP käynnisti lehteä vastaan avoimen kampanjan ja Armas Äikiä kirjoitti neuvostoliittolaiseen Literaturnaja gazetaan nimimerkillä Boris Leontjev Tilannetta parjanneen artikkelin, jonka mukaan lehti sai rahoitusta CCF:ltä. SKP perusti samana vuonna myös Pentti Saarikosken päätoimittaman kulttuurilehti Aikalaisen saadakseen Tilanteelle uskottavan kilpailijan. Pennanen julkasi Tilanteessa vastineen Äikiän artikkeliin, jossa hän ei kiistänyt väitettä CCF:n antamasta rahoituksesta.

Tilanteen lakkauttaminen ja yhteiskunnallinen merkitys

Pennanen lakkautti Tilanteen osittain siksi, että hän katsoi lehden tavoitteet saavutetuiksi SKP:n ja SKDL:n sisällä käynnistyneen uudistumisen ja uuden kansanrintamahallituksen muodostamisen jälkeen. SKP:ssä ja mediassa oli käyty vuonna 1964 voimaperäinen keskustelu ja vuoden 1966 puoluekokouksessa kävi julkiseksi puolueen kahtiajako uudistushaluiseen ja itsenäisyyteen pyrkivään enemmistöön sekä Moskovalle uskolliseen vanhoilliseen vähemmistöön. Jotkut aikalaisetkin arvioivat lehden todella vaikuttaneen vasemmiston voittoon vuoden 1966 eduskuntavaaleissa ja kansanrintamayhteistyön käynnistymiseen. Historiantutkija James H. Billingtonin mukaan Sosialismin Tutkimussäätiö lähetti toimintansa alussa SKP:n koko johdolle tiedustelun, jonka seurauksena lehti voitti puolelleen suuren osan SKP:n intellektuelleista.

Tilanteen ilmestymisen lakkaaminen saattoi johtua osin myös siitä, että CCF:n toiminta ajettiin alas vuonna 1967, sen jälkeen kun sen toiminta CIA:n bulvaanina oli tullut suuren kohun saattelemana yleiseen tietoon. Monet sen toimintaan osallistuneet väittivät tulleensa CIA:n huijaamiksi ja hyväksikäyttämiksi. Blombergin arvelun mukaan myös SYT saattoi katkaista rahoituksen, koska vasemmiston vaalivoitto ja kansanrintamahallituksen muodostaminen eivät olleet sen toivoma lopputulos.

Aiheesta muualla

• Tilanne-lehti sai CIA:lta rahoitusta Tiellä sananvapauteen -sivusto