Kangxi

Kangxi 咸豐帝
Kiinan keisari
Valtakausi	5. helmikuuta 1661 – 20. joulukuuta 1722
Edeltäjä	Shunzhi
Seuraaja	Yongzheng
Syntynyt	4. toukokuuta 1654 Peking, Kiina
Kuollut	20. joulukuuta 1722 (68 vuotta) Peking, Kiina
Puoliso	Xiaochengren Xiaozhaoren Xiaoyiren Xiaogongren
Suku	Aisin-Gioro
Isä	Shunzhi
Äiti	Xiaokangzhang
Uskonto	buddhalaisuus

Keisari Kangxi (kiin. 康熙帝, 4. toukokuuta 1654 – 20. joulukuuta 1722), alku­peräiseltä nimeltään Xuanye (kiin. 玄燁), oli mantšulaisen Qing-dynastian neljäs keisari ja toinen tähän sukuun kuulunut Kiinan hallitsija vuosina 1661–1722.

Kangxi oli ensimmäinen Pekingissä ja samalla ensimmäinen Mantšurian ulkopuolella, vanhastaan varsinaiseksi Kiinaksi kutsutulla alueella syntynyt Qing-dynastian keisari. Hänen 61-vuotinen hallitsija­kautensa on Kiinan historian pisin, joskin hänen pojanpoikansa, Qianlong, hallitsi de facto vielä kauemmin. Valtaistuimelle noustessaan hän oli kuitenkin vasta kuusivuotias, ja tosiasiallinen hallitsija hänestä tuli vasta myöhemmin. Hallitsijan tehtäviä toimittivat aluksi neljä sijais­hallitsijaa sekä Kangxin isoäiti, leskikeisarinna Xiaozhuang.

Kangxia pidetään yhtenä Kiinan huomattavimmista keisareista. Hän vahvisti Qing-dynastiaa kukistamalla etelässä kapinan ja lyömällä viimeiset Ming-joukot, alisti Tiibetin ja Taiwanin valtaansa, torjui venäläisten yritykset vallata Amurin alue ja laajensi valtakuntaansa luoteessa. Hän myös tuki tieteitä ja taiteita ja hyväksyi kristityt lähetyssaarnaajat heidän tieteellisen tietämyksensä vuoksi.

Kangxin hallituskaudella Kiinassa alkoi pitkä rauhallinen ja vakaa kausi vuosia kestäneen sodan ja kaaoksen jälkeen. Hän aloitti aikakauden, joka tunnetaan "Kanxgin ja Qienlongin suotuisana aikana" ja joka kesti useita sukupolvia hänen elin­aikansa jälkeen. Hänen valta­kautensa lopulla Qing-dynastia hallitsi Kiinan nykyisten alueiden lisäksi myös Mongoliaa ja osaa nykyisestä Venäjän kauko­idästä.

Kangxi on kaikkien aikojen 67. pisimpään hallinnut monarkki.

Hallitsijakauden alkuvaiheet

Keisari Kangxin nuoruudenaikainen muotokuva hoviasussa

Kangxi syntyi 4. toukokuuta 1654 keisari Shunzhin ja keisarinna Xiaokangzhangin pojaksi. Hänen alkuperäinen nimensä oli Xuanye (kiin. 玄燁 ; mantšun kieli|mantšuksi Hiowan Yei. Hänet kruunattiin vajaan seitsemän vuoden ikäisenä 7. helmikuuta 1661. Hänen aika­kausi­nimensä, Kangxi kuitenkin tarkoittaa aikaa, joka alkoi vasta 18. helmikuuta 1662, kiinalaisen kalenterin mukaan seuraavan vuoden alkaessa.

Joidenkin tietojen mukaan Shunzhi luopui kruunusta Kangxin hyväksi ja ryhtyi munkiksi. Tälle on esitetty useita vaihto­ehtoisia selityksiä: aiheena saattoi olla hänen suosikki­jalka­vaimonsa kuolema tai erään buddha­laisen munkin vaikutus­valta. On myös väitetty, että vaikka Shunzhi todellisuudessa ryhtyi munkiksi, leskikeisarinna määräsi tämän tiedon poistettavaksi virallisista historiallista aika­kirjoista, joissa sen sijaan oli sanottava, että hän olisi kuollut isorokkoon.

Ennen kuin Kangxi nousi valta­istuimelle, leski­keisarinna Xiaozhuang oli Shunzhin nimessä nimittänyt sijais­hallitsijoiksi neljä vaikutus­valtaista miestä, joiden nimet olivat Sonin, Suksaha, Ebilun ja Oboi. Sonin kuoli sen jälkeen, kun hänen pojan­tyttärestään tuli keisarinna Ziaochengren, minkä jälkeen Suksaha ja Oboi joutuivat keskenää valta­taisteluun. Tämä johti lopulta siihen, että Oboi surmasi Suksahan ja hallitsi itse­valtaisesti ainoana sijais­hallitsijana. Kangzi ja muu keisari­hovi joutui suostumaan sopimukseen, jolla tämä asian­tila vahvistettiin.

Vuonna 1669 Kangxi sai isoäitinsä, leski­keisarinna Xiaozhuang tuella Oboin vangituksi ja alkoi itse hallita valta­kuntaa. Hän luetteli kolme huolen­aihetta: Keltaisen­joen tulvien kontrollointi, Keisarinkanavan kunnostus ja kolmen läänin­herran kapina Etelä-Kiinassa. Leski­keisarinnalla oli edelleen suuri vaikutus­valta, ja keisari itse huolehti hänestä viimeisinä kuu­kausina ennen hänen kuolemaansa vuonna 1688.

Sotilaalliset saavutukset

Armeija

Keisari hevosensa selässä henkivartijoidensa suojaamana.

Qing-valtakunnan pää­asiallinen armeija, Kahdeksan lippukuntaa, oli Kanxgin kaudella rappeutumassa. Se oli pienempi kuin se oli ollut suurimmilaan Hong Taijin kaudella ja Shunzhin valta­kauden alku­vaiheessa, mutta edelleen suurempi kuin myöhemmin, Qyongzhengin ja Quanlongin hallitessa. Lisäksi Suuri Lippuarmeija oli yhä voimissaan, ja sitä johtivat kenraalit Tuhai, Fei Yanggu, Zhang Yong, Zhou Peigong, Shi Lang, Mu Zhan, Shun Shike ja Wang Jingbao.

Tärkein syy Kahdeksan lippu­kunnan myöhempään rappiotilaan oli järjestelmän muutos Kangxin ja Qianlongin hallitessa. Vielä Kangxi ylläpiti edeltäjiensä alkuun­panemaa sotilaallista järjestelmää, joka oli tehokkaampi ja tarkempi. Sen mukaan komentaja, joka palasi taistelusta yksin, kaikkien alaistensa kuoltua, oli surmattava, ja samoin oli jalkaväkisotilaan laita. Tämän tarkoituksena oli rohjaista sekä komentajia että rivi­miehiä taistelemaan urhoollisesti sodasta, sillä jos joku jäi ainoana henkiin taistelussa, siitä ei ollut hänelle mitään hyötyä.

Kangxi seremoniallisessa varustuksessa henkivartijoiden ympäröimänä, aseinaan jousi ja nuolet.

Qianlongin aikana sotilas­komentajista oli tullut huolimattomia, ja sotilas­koulutusta pidettiin vähemmän tärkeänä kuin edellisten keisarien aikana. Tämä johtui siitä, että komentajan viroista oli tullut perinnöllisiä: kenraali sai virkansa esi-isiensä ansioiden perusteella.

Eteläisen rannikoseudun tyhjentäminen

Keväällä 1662 sijaishallitsijat määräsivät Etelä-Kiinassa toimeen­pantavaksi laaja-alaisia väestön pakkosiirtoja. Näihin ryhdyttiin vasta­toimena Ming-lojalistien siellä ylläpitämälle mantšu­valtaa vastustaneelle liikkeelle, jota johti Taiwaniin asettunut Ming-kenraali Zheng Chenggong, joka tunnetaan myös nimellä Koxinga. Rannikko­seudun koko väestö pakko­siirrettiin Etelä-Kiinan sisä­maahan.

Kolmen lääninherran kapina

Vuonna 1673 puhkesi kolmen lääninkerran kapina, kun Wu Sanguin joukot ottivat hallintaansa suurimman osan lounais-Kiinaa. Hän yritti liittoutua paikallisten kenraalien kuten Wang Fuchenin kanssa. Kangxi käytti kenraaleja kuten Zhou Peigongia ja Tuhaita kukistamaan kapinan, mutta osoitti samalla alueen armeliaisuutta sodasta kärsineelle väestölle. Hän aikoi henkilökohtaisesti johtaa armeijoita kapinoiden kukistamiseksi, mutta alaistensa neuvosta hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Kapina päättyi Qingin voittoon vuonna 1681.

Taiwan

Vuonna 1683 amiraali Shi Langin johtamat Qingin merivoimat voittivat Taiwania tukikohtanaan pitäneet Ming-lojalistien merivoimat Penghun taistelussa. Tungningin hallitsija Zheng Keshuang antautui muutamaa päivää myöhemmin, ja Taiwanista tuli osa Qing-keisarikuntaa. Pian sen jälkeen Etelä-Kiinan rannikko­seudut määrättiin uudestaan asutettaviksi. Sinne asettuvien rohkai­semiseksi Qing-hallitus myönsi taloudellisia avustuksia sinne muuttaneille perheille.

Vietnam

Vuonna 1673, Kangxin hallitus toimi välittäjänä, kun neuvoteltiin aselevosta Vietnamissa käydyn Trịnh–Nguyễn-sodan lopettamiseksi, joka oli alkanut vuonna 1627 ja kestänyt 45 vuotta. Toisiaan vastaan taistelleet osapuolet alle­kirjoittivat rauhan­sopimuksen, ja tämän jälkeen rauha kesti 101 vuotta, vuoteen 1774 saakka.

Venäjä

Eurooppalaisia esittäviä posliininukkeja Kangxin ajalta

1650-luvulla Kiina joutui rajakahakkoihin Venäjän kanssa Amurin alueella, ja ne päättyivät Kiinan voittoon. Albazinin piirityksen jälkeen Kangxi hallitsi aluetta.

Venäläiset ylittivät Kiinan pohjoisrajan uudestaan 1680-luvulla. Useiden taistelujen ja neuvottelujen jälkeen molemmat osa­puolet alle­kirjoittivat vuonna 1689 Nertšinskin rauhan­sopimuksen, jolla raja vahvistettiin ja Amurin laakso tuli kuulumaan Kiinalle.

Mongolia

Vuonna 1675 Tšahar-mongolit ryhtyivät Burnin johdolla kapinaan Qing-valtakuntaa vastaan. Kapina kukistettiin kahdessa kuukaudessa ja tšaharit liitettiin mantšujen Kahdeksaan lippu­kuntaan.

Khalkha-mongolit olivat muutoin säilyttäneet itse­näi­syy­tensä, mutta joutuivat maksamaan veroa Qing-valta­kunnalle. Kuitenkin Tümen Jasagtu-kaanin ja Tösheetü-kaanin välinen konflikti johti Tiibetin buddha­laisuuden vaikutuksesta siihen, että khalkhat riitaantuivat zungarin kaani­kunnan kanssa. Vuonna 1688, kun khalkhat olivat joutuneet alueensa pohjois­osissa sotaan venäläisiä kasakkoja vastaan, Zungarien johtaja Galdan Boshugtu -kaani hyökkäsi khalkhoja vastaan lännestä ja tunkeutui heidän alueelleen. Khalkhojen kuninkaalliset perheet, ensimmäisenä Jebtsundamba Khutuktu, kulkivat Gobin autiomaan poikki ja etsivät apua Qing-valta­kunnalta suostuen samalla alistumaan heidän valtansa alle. Vuonna 1690 zungarit ja Qingin sota­joukot kohtasivat toisensa Ulaan Butunin taistelussa Sisä-Mongoliassa, missä Qing lopulta voitti.

Keisari Kangzi 45-vuotiaana, maalattu 1699

Vuonna 1696 Kangxi itse johti kolmea armeijaa, vahvuudeltaan yhteensä 80 000 miestä, Zungaria vastaan. Qing-armeijan läntinen osasto voitti Galdanin voimat Jao Modon taistelussa, ja Galdan voitti seuraavana vuonna.

Tiibet

Vuonna 1701 Kangxi määräsi tiibetiläisten valtaaman Dartsedon ja muut läntisen Sichuanin kaupungit valloi­tetta­vaksi takaisin. Mantšu­joukot hyökkäsivät Dartsedoon ja varmistivat Tiibetin rajan sekä tuottavan tee- ja hevos­kaupan.

Zungarit uhkasivat yhä Qing-valta­kuntaa ja tunkeutuivat Tiibetiin vuonna 1717. Vuonna 1706 Dalai-lama oli pantu viralta ja hänen tilalleen oli asetettu La-bzang-kaani. Vasta­toimena tähän zungarit ottivat 6000 miehen armeijalla valtaansa Lhasan ja syöksivät La-bzangin vallasta. He pitivät kaupunkia hallin­nassaan kaksi vuotta ja voittivat Salween-joen taistelussa Qing-armeijan, joka vuonna 1718 oli lähetetty alueelle. Qing sai Lhasan haltuunsa vasta vuonna 1720, jolloin Kangzi lähetti sinne suuremmat sota­joukot kukistamaan zungarit.

Taloudelliset saavutukset

Keisari Kangxi palaa Pekingiin käytyään kiertomatkalla etelä-Kiinassa 1689.

Valtion rahaston suuruus Kangxin hallituskauden eri vaiheissa oli:

1668 (Kangxin hallituskauden 7. vuosi): 14 930 000 taelia

1692: 27 385 631 taelia

1702–1709: noin 50 000 000 taelia; vaihteli tänä aikana vain vähän

1710: 45 880 000 taelia

1718: 44 319 033 taelia

1720: 39 317 103 taelia

1721 (Kangxin hallituskauden 60. ja toiseksi viimeinen vuosi): 32 622 421 taelia

Syitä siihen, että rahat Kangxin valtakauden lopulla vähenivät, olivat sotilaallisten toimen­piteiden suunnattomat kustannukset ja lisääntyvä korruptio. Asian korjaamiseksi Kangxi antoi prinssi Yongille eli myöhemmälle keisari Yongzhengille neuvoja siitä, miten talous saataisiin tehokkaammaksi.

Kulttuuriset saavutukset

Maljakko Kangxin valtakauden alusta Musée Guimet'ssä

Valtakaudellaan Kangxi määräsi, että kiinalaisista kirjoitus­merkeistä oli koottava sana­kirja, joka tuli tunnetuksi Kangxin sanakirjana. Tätä pidettiin Kangxin yrityksenä saada han-kiinalaiset oppineet virka­miehet puolelleen, sillä monet heistä kieltäytyivät palvelemasta häntä ja pysyivät uskollisina Ming-dynastialle. Kun Kangxi kuitenkin sai oppineet vakuuttuneeksi siitä, että heidän tarvitsi vain osallistua sana­kirjan laatimiseen tarvitsematta muodollisesti palvella Qing-keisari­hovia, hän saattoi vähitellen uskoa heille vastuun­alaisempia­kin tehtäviä, kunnes he lopulta omaksuivat valtion virka­miesten velvollisuudet.

Vuonna 1705 Tang-dynastian aikaisesta runoudesta koottiin Kangxin käskystä Quantangshi-kokoelma.

Kangxi oli myös kiinnostunut länsimaisesta teknologiasta ja halusi saada sen tuoduksi Kiinaan. Tähän vaikuttuivat Kiinassa toimineet jesuiittalähetyssaarnaajat kuten Ferdinand Verbiest, jonka Kangxi usein kutsui tavatakseen hänet, tai Karel Slavíček, joka Kangxin käskystä laati ensimmäisen tarkan Pekingin kartan.

Vuosina 1711-1723 Kansojen evankelisoimiskongregaation Kiinaan lähettämä italialainen pappi Matteo Ripa toimi maalarina ja kuparikaivertajana Qing-hovissa. Vuonna 1723 hän palasi Kiinasta Napoliin mukanaan neljä nuorta kiinalaista kristittyä saadakseen heidät vihityiksi papeiksi ja palauttaakseen heidät Kiinaan lähetyssaarnaajina. Tästä sai alkunsa paavi Klemens XII:n vahvistama Collegio dei Cinesi, jonka tehtävänä oli avustaa kristinuskon levittämisessä Kiinaan. Tämä oli samalla Euroopan ensimmäinen sinologian koulu, ja myöhemmin siitä kehittyi Instituto Orientale ja lopulta nykyinen Napolin itäinen yliopisto (Università degli Studi di Napoli "L'Orientale").

Kangxi oli myös ensimmäinen Kiinan keisari, joka soitti musiikkia länsimaisilla soittimilla. Hän käytti Karel Slavíčekia hovimuusikkona. Slavíček soitti spinettiä, ja myöhemmin Kangxi soitti sitä itsekin. Hän uudisti myös kiinalaisen kalenterin. Kiinan kuuluisa sinivalkoinen keramiikka todennäköisesti saavutti suurimman kukoistuksensa Kangxin aikana.

Kristinusko

Jesuiitta­tähti­tieteilijöiden ja keisari Kangxin tapaaminen (Beauvais, 1690–1705)

Kangxin valta­kauden ensimmäisenä vuosi­kymmeninä jesuiitoilla oli merkittävä osa keisarin hovissa. Tähti­tieteellisen tietämyksensä ansioista he pääsivät johtamaan keisarillista observatoriota. Jean-François Gerbillon ja Thomas Pereira toimivat kielen­kääntäjinä, kun Nertšinskin rauhan­neuvotteluissa. Kangxi oli kiitollinen jesuiitoille heidän avustaan, sillä he pystyivät tulkkaamaan monia kieliä ja tutustuttivat hänen armeijansa uusiin menetelmieen aseiden valmistuksessa . Tykistössä tehtiin myös heidän ehdottamiaan uudistuksia, jotka tekivät Qing-valtakunnalle mahdolliseksi valloittaa Tungningin.

Kangxia ilahdutti myös jesuiittojen kunnoittava asenne; he eivät pyrkineet pakolla käännyttämään ketään. He oppivat myös hyvin puhumaan kiinaa, ja he käyttivät Kiinan ylimystön tyylisiä silkkisiä mekkoja. Vuonna 1692, kun Thomas Pereira vaati suvaitsevaisuutta kristinuskoa kohtaan, Kangxi suostui heidän pyyntöönsä ja sääti suvaitsevaisuus­asetuksen, jolla katolisuus tunnustettiin lailliseksi, hyökkäykset katolisia kirkkoja vastaan kiellettiin, heidän lähetys­työnsä sallittiin ja kiinalaisten sallittiin kääntyä kristin­uskoon.

Syntyi kuitenkin ankara kiista siitä, saivatko kristityt kiinalaiset yhä osallistua perinteisiin kungfutse­laisiin seremonioihin ja esi-isien palvontaan. Jesuiittojen mielestä tälle ei ollut estettä, kun taas dominikaanit olisivat kieltäneet sen epä­jumalien palvontana. Domini­kaanien kannalle asettui paavi Klemens XI, joka vuonna 1705 lähetti Charles-Thomas Maillard De Tournonin ja lähettiläänsä Kangxin luo tehdäkseen selväksi, että kiinalaisia riittejä ei hyväksytty. Klemens XI antoi 19. maaliskuuta 1715 paavillisen bullan Ex illa die, joka virallisesti tuomitsi kiinalaiset riitit.

Tähän Kangxi vastasi virallisesti kieltämällä kristillisen lähetystyön Kiinassa, koska se "aiheutti levottomuuksia".

Kiistanalainen vallanperimys

Keisari Kangxi kiertomatkalla džonkin kannella

Kysymys Kangxin testamentista on yksi "neljästä Qing-dynastian suurimmasta mysteeristä". Historioitsijat kiistelevät vielä nykyäänkin siitä, kenet Kangxi valitsi seuraajakseen. Yleensä on oletettu, että hän valitsi Yinzhenin, neljännen prinssin, josta myöhemmin tulikin keisari Yongzheng. Monet ovat kuitenkin väittäneet, että Yinzhen väärensi testamentin ja että todellisuudessa Kangxi olisi valinnut 14. prinssin, Yuntin seuraajakseen.

Kangxin ensimmäinen vaimo, keisarinna Xiaochengren, synnytti keisarin toisen eloon jääneen pojan Yinrengin, joka kaksivuotiaana nimitettiin kruununprinssiksi han-kiinalaisen tavan mukaisesti, jotta olot voitaisiin vakauttaa aikana, jolloin maan eteläosissa vallitsi sekasorto. Vaikka Kangxi jätti useiden poikiensa opetuksen muille, hän itse valvoi Yinrengin kasvatusta aikoen tehdä tästä täydellisen perijän. Yinrengin kotiopettajana toimi mandariini Wang Shan, joka omistautui hänen opettamiseensa ja yritti viimeisinä vuosinaan taivutella Kangxia palauttamaan Yinrengille kruununprinssin asema.

Yinreng ei osoittautunut sopivaksi vallanperijäksi, vaikka hänen isänsä suosi häntä. Hänen kerrottiin piesseen ja tappaneen alaisiaan, ja hänen on epäilty olleen sukupuolisuhteessa isänsä yhden jalkavaimon kanssa, mikä tuomittiin insestinä ja olisi voitu rangaista kuolemalla. Yinreng myös hankki nuoria lapsia Jiangsuksi tyydyttääkseen pedofiilisia taipumuksiaan. Lisäksi Yinrengin kannattajat, joita johti Songgotu, muodostivat vähitellen "kruununprinssipuolueen" (太子黨), jonka tarkoituksena oli auttaa Yinrengiä valtaistuimelle niin pian kuin mahdollista, vaikka se olisi edellyttänyt laittomia keinoja.

Useiden vuosien ajan Kangxi piti silmällä Yinrengiä ja tuli tietoiseksi hänen monista paheistaan, ja he joutuivat vähitellen huonoihin väleihin keskenään. Vuonna 1707 Kangxi päätti, ettei hän voinut enää sietää Yinrengin käytöstä, jonka hän ilmoitti keisarillisessa käskykirjeessään olevan "liian hämmentävää, jotta niistä voitaisiin edes puhua", ja hän päätti riistää Yinrengiltä kruununprinssin aseman. Kangxi asetti vanhimman elossa olleen poikansa, prinssi Yinzhin vastuuseen Yinrengin kotiarestin valvonnasta. Yinzhi kuitenkin pyysi isäänsä määräämään Yinrengin teloitettavaksi. Tästä Kangxi raivostui ja riisti Yinzhiltä tämän arvonimet. Kangxi neuvoi alamaisiaan lopettamaan väittelyt siitä, kuka seuraisi häntä keisarina, ja huolimatta yrityksistä vaientaa huhut ja arvailut siitä, kuka olisi uusi kruununprinssi, hovin päivittäiset toimet olivat täysin häiriintyneet. Lisäksi Yinzhin toimet saivat Kangxin epäilemään, että Yinrengia vastaan esitetyt syytökset olisivat vääriä, , minkä vuoksi Kangxi vuonna 1709 palautti Yinrengille kruununprinssin aseman. Tätä kannattivat myös neljäs ja kolmastoista prinssi, ja Yinrengin aikaisemman käytöksen selitettiin johtuneen ohi­menevistä mielen­häiriöistä.

Nankingin Hongwun mausoleumiin vuonna 1699 pystytetty steele, jossa on Kangxin laatima muistokirjoitus Ming-dynastian perustajan, Hongwun kunniaksi.

Vuonna 1712, kun Kangxi oli viimeisen kerran kiertomatkalla etelässä, Yinreng, joka oli asetettu hoitamaan valtiollisia asioita isänsä ollessa poissa, yritti jälleen kilpailla vallasta kannattajiensa tuella. Hän yritti pakottaa Kangxin luopumaan vallasta heti tämän palattua Pekingiin. Tämä vallankaappaussuunnitelma kuitenkin tuli Kangxin tietoon, ja hän vihastui siitä niin, että hän erotti Yinrengin tehtävistään ja asetti tämän jälleen kotiarestiin. Tämän välikohtauksen jälkeen Kangxi ilmoitti, ettei hän nimittäisi ketään pojistaan kruununprinssiksi jäljellä olevan valtakautensa aikana. Hän päätti tallentaa keisarillisen testamenttinsa laatikkoon Taivaallinen puhtauden palatsiin, eikä sitä saanut kukaan avata ennen kuin hän oli kuollut.

Kuolema ja vallanperimys

Sen jälkeen kun kruununprinssi oli syrjäytetty, Kangxi pani toimeen perusteellisia muutoksia poliittisessa maisemassa. Myös kolmastoista prinssi, Yinxiang, asetettiin kotiarestiin, koska hän oli toiminut yhteistyössä Yinrengin kanssa. Kahdeksas prinssi Yunsi menetti kaikki arvonimensä, jotka palautettiin hänelle vasta vuosia myöhemmin. Neljästoista prinssi Yinti, jota monet pitivät Kangxin todennäköisimpänä seuraajana, lähetettiin poliittisten kiistojen aikana sotaretkille. Yunsi samoin kuin yhdeksäs ja kymmenes prinssi, Yintang ja Yin'e, vakuuttivat tukevansa Yintia.

Illalla 20. joulukuuta 1722, vähän ennen kuolemaansa, Kangxi kutsui seitsemän pojistaan (3., 4., 8., 9., 10., 16. ja 17. prinssin) vuoteensa ääressä pidettyyn kokoukseen. Kangxin kuoltua Longkodo ilmoitti, että Kangxi oli valinnut neljännen prinssin, Yinzhenin, uudeksi keisariksi. Yinzhen nousi valtaistuimelle, ja hän otti hallitsijanimen Yongzhen. Kangxi haudattiin itäisiin Qing-hautoihin, Zunhuaan, Hebeihin.

Persoonallisuus ja saavutukset

Kangxi oli Qing-dynastian suuri vakaannuttaja. Siirtymä Ming-dynastiasta Qingiin oli suuri mullistusten kausi, jonka keskeiset tapahtumat olivat pääkaupungin, Pekingin joutuminen vuonna 1644 ensin Li Zichengin johtamien talonpoikaiskapinallisten ja sitten mantšujen hallintaan sekä viisivuotiaan keisari Shunzhin asettaminen valtaistuimelle. Vuonna 1661, kun Shunzhi kuoli ja Kangxi seurasi häntä keisarina, mantšut olivat jo valloittaneet lähes koko varsinaisen Kiinan. Johtavat mantšut käyttivät jo kiinalaisia instituutioita ja olivat omaksuneet kungfutselaisen ideologian, mutta pitivät omassa keskuudessaan kiinni mantšukulttuurista. Kangxi saattoi valloituksen loppuun, voitti kaikki merkittävät sotilaalliset uhkatekijät ja elvytti Ming-kaudelta periytyneen keskitetyn hallintojärjestelmän merkittävin muutoksin.

Kangxi oli hyvin ahkera, ja nousi varhain ja meni makuulle myöhään. Rauhan aikana hän luki useita muistioita joka päivä ja vastasi niihin, kävi neuvotteluja hallitusmiesten kanssa ja antoi audiensseja. Sotien aikana hän luki muistioita sotatapahtumista keskiyöhön saakka tai sen jälkeenkin, ja toisinaan, esimerkiksi Zungarin kaanikuntaa vastaan käydyn sodan aikana, osallistui itsekin taisteluihin.

Kangxi perusti tiedonvälitysjärjestelmän, jossa tieto ei kulkenut oppineiden virkamiesten välityksellä, sillä heillä oli taipumus haastaa keisarin valta. Tämä palatsin muistiojärjestelmä toimi niin, että salaiset viestit keisarin ja maakuntien luotettujen virkamiesten välillä kulkivat lukituissa laatikoissa, jotka vain keisari ja kyseinen virkamies saattoivat avata. Täten äärimmäisistä sääilmiöistäkin saatiin peittelemättömiä tietoja, joita keisari piti omaan toimintaansa kohdistuvana jumalallisina arvosteluna. Pian siitä kuitenkin tuli yleiskäyttöinen salainen uutiskanava. Tästä sai alkunsa Qing-dynastian Suuri neuvosto, joka käsitteli poikkeuksellisia, varsinkin sotilaallisia tapahtumia. Neuvostoa johti keisari, ja siihen kuuluivat oppineimmat han-kiinalaiset ja mantšulaiset hovin jäsenet. Tämän neuvoston jäseniksi ei otettu mandariineja, joille jätettiin vain rutiininomaiset hallinnolliset tehtävät.

Kangxi teki voitavansa taivutellakseen kungfutselaisen älymystön yhteistyöhön Qing-hallituksen kanssa, vaikka nämä suhtautuivat mantšuhallitukseen suurin varauksin ja pysyivät uskollisina Mingille. Hän vetosi kungfutselaisiin arvoihin esimerkiksi antaessaan Pyhän käskykirjan vuonna 1760. Hän rohkaisi kungfutselaista opiskelua ja piti huolen siitä, että virkatutkinnot pidettiin joka kolmas vuosi vaikeuksienkin aikana. Kun jotkut oppineet uskollisuudesta Mingiä kohtaan kieltäytyivät osallistumasta tutkintoihin, hän määräsi kokelaan suoritettavaksi erityisen tutkinnon, jotta hänet voitiin nimittää virkaan. Hänen aloitteestaan laadittiin Ming-dynastian virallisen historiateos, Kanxin sanakirja, laaja ensyklopedia ja vielä laajempi kiinalaisen kirjallisuuden kokoelma. Vahvistaakseen mielikuvaa itsestään "viisaana hallitsijana" hän kutsui hoviinsa mantšulaisia ja kiinalaisia kotiopettajia, joiden kanssa hän tutki kungfutselaisia klassikoita ja kiinalaista kaunokirjoitusta.

Erään Zungarin kaanikuntaa vastaan käydyn taistelun aikana, johon Kangxi itse osallistui, hän osoittautui tehokkaaksi sotilasjohtajaksi.

Sitä mukaa kuin vihollisuudet loppuivat ja rauha palasi Kiinaan mantšuvalloituksen jälkeen, ja samalla myös nopean väestönkasvun, maanviljelyksen ja maatalouteen perustuvien verotulojen ansiosta Kangxi saattoi ensin alentaa veroja ja lopulta vuonna 1712 lakkauttaa maaveron ja corvée-veron kokonaan aiheuttamatta suurta välitöntä vahinkoa valtion taloudelle, joskin dynastia myöhemmin joutui kärsimään tästä talouspolitiikasta.

Perhe

• Isä: keisari Shunzhi
• Äiti: keisarinna Xiaokangzhang (1640–1663), džurtšenilaista syntyperää, mutta hänen sukunsa oli useiden suku­polvien ajan asunut Kiinassa. Sivulla oli kiinalainen sukunimi Tong (佟), mutta se oli myöhemmin vaihdettu mantšulaiseen klaani­nimeen Tongiya. Tunnettiin leski­keisarinnana nimellä Cihe (kiin. 慈和皇太后) sen jälkeen, kun Kangxi vuonna 1661 tuli keisariksi.

Puolisot

Kangxilla oli kaikkiaan noin 64 puolisoa, joista huomattavimmat olivat

1. Keisarinna Xiaochengren (kuoli 1674) Hešeri-klaanista – avioitui 1665.
2. Keisarinna Xiaozhaoren Niohuru-klaanista.
3. Keisarinna Xiaoyiren (Manchu: Hiyoošungga Fujurangga Gosin Hūwanghu) Tunggiya-klaanista.
4. Keisarinna Xiaogongren (Manchu: Hiyoošungga Gungnecuke Gosin Hūwanghu) Wuya-klaanista.
5. Keisarillinen jalosukuinen Que Hui (1668–1743) Tunggiya-klaanista, keisarinna Xiaoyirenin nuorempi sisar.
6. Keisarillinen jalosukuinen Dun Yi (1683–1768) Guwalgiya-klaanista
7. Keisarillinen jalosukuinen Jing Min (kuoli 1699) Janggiya-klaanista
8. Jalosukuinen Wen Xi (kuoli 1695) Niuhuru-klaanista, keisarinna Xiaozhaorenin nuorempi sisar.
9. Shun Yi Mi (1668–1744) Wang-klaanista, Han-kiinalaista syntyperää.
10. Chun Yu Qin (kuoli 1754) Han Chinese Chen-klaanista.
11. Rong (kuoli 1727) Magiya-klaanista.
12. Yi (kuoli 1733) Gobulo-klaanista.
13. Hui (kuoli 1732) Nala-klaanista.
14. Liang (kuoli 1711) Wei-klaanista.
15. Cheng (kuoli 1740) Daigiya-klaanista.
16. Xuan (kuoli 1736) Mongoli, Borjigit-klaanista.
17. Ding (1661–1757) Wanliuha-klaanista.
18. Ping (kuoli 1696) Hešeri-klaanista, keisarinna Xiaochengrenin nuorempi sisar.
19. Hui (kuoli 1670) Borjigit-klaanista.

Pojat

Kangxilla, joka oli Kiinan pitkäaikaisin hallitsija, oli myös Qing-keisareista eniten lapsia. Virallisesti hänellä oli 24 poikaa ja 12 tytärtä. Todellisuudessa heitä oli enemmänkin, mutta useimmat heistä kuolivat varhaislapsuudessaan sairauksiin, eivätkä he ole luvussa mukana.

#1	Nimi2	Syntynyt	Kuollut	Äiti	Huomautus
	Chengrui 承瑞	5. marraskuuta 1667	10. heinäkuuta 1670	keisarin puoliso Rong	kuoli lapsena
	Chenghu 承祜	4. tammikuuta 1670	3. maaliskuuta 1672	Keisarinna Xiaochengren	kuoli lapsena
	Chengqing 承慶	21. maaliskuuta 1670	26. toukokuuta 1671	keisarin puoliso Hui	kuoli lapsena
	Sayinchahun 賽音察渾	24. tammikuuta 1672	6. maaliskuuta 1674	keisarin puoliso Rong	kuoli lapsena
1	prinssi Yinzhi 胤禔	12. maaliskuuta 1672	7. tammikuuta 1735	keisarin puoliso Hui	Nimitettiin toisen arvoluokan prinssi Zhi'ksi (直郡王) vuonna 1698; Menetti tämän arvonsa 1708; Haudattiin kunnianosoituksin
	Changhua 長華	11. toukokuuta 1674	12. toukokuuta 1674	keisarin puoliso Rong	kuoli lapsena
2	Yinreng 胤礽	6. kesäkuuta 1674	27. tammikuuta 1725	Keisarinna Xiaochengren	Alkuperäinen nimi Baocheng (保成); Nimitettiin kruununprinssiksi 1675; Menetti asemansa 1708; Nimitettiin uudestaan kruununprinssiksi 1709; Menetti uudestaan asemansa 1712; Nimitettiin kuolemansa jälkeen ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Li
	Changsheng 長生	12. elokuuta 1675	27. huhtikuuta 1677	keisarin puoliso Rong	kuoli lapsena
	Wanpu 萬黼	4. joulukuuta 1675	11. maaliskuuta 1679	Keisarillinen jalkavaimo Tong	kuoli lapsena
3	Yinzhi 胤祉	23. maaliskuuta 1677	10. heinäkuuta 1732	Rong	Nimitettiin vuonna 1609 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Cheng, vuonna 1709 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi, alennettiin toisen arvoluokan prinssiksi 1720 ylennettiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi 1728 alennettiin toisen arvoluokan prinssiksi 1730 kuolemanjälkeinen nimi Yin (隱)
4	Yinzhen 胤禛	13. joulukuuta 1678	8. lokakuuta 1735	Keisarinna Xiaogongren	nimitettiin beileksi 1698 ; ylennettiin ensimmäisen luokan prinssiksi nimellä Yong (雍親王) vuonna 1709. Tuli 27. joulukuuta 1722 keisariksi nimellä Yongzheng.
	Yinzan 胤禶	10. huhtikuuta 1679	30. huhtikuuta 1680	Keisarillinen jalkavaimo Tong	kuoli lapsena
5	Yinqi 胤祺	5. tammikuuta 1680	10. heinäkuuta 1732	Yi	nimitettiin beileksi 1698; nimitettiin vuonna 1698 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Heng (恆親王) kuolemanjälkeinen nimi Wen (溫)
6	Yinzuo 胤祚	5. maaliskuuta 1680	15. kesäkuuta 1685	Keisarinna Xiaogongren
7	Yinyou 胤祐	19. elokuuta 1680	18. toukokuuta 1730	Cheng	Nimitettiin beileksi 1698; ylennettiin vuonna 1709 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Chun (淳郡王); ylennetiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi toukokuussa 1723 kuolemanjälkeinen nimi Du (度)
8	Yinsi 胤禩	29. maaliskuuta 1681	5. lokakuuta 1726	Liang	Nimitettiin beileksi vuonna 1698; ylennetiin ensimmäisen luokan prinssiksi vuonna 1723 nimellä Lian (廉親王) Menetti arvonimensä ja karkotettiin keisarihuoneesta vuonna 1725 Määrättiin ottamaan uudeksi nimekseen Akina (阿其那) ("sika") Arvo palautettiin postuumisti vuonna 1778
	Yinju 胤䄔	13. syyskuuta 1683	17. heinäkuuta 1684	Honored Lady Gorolo	kuoli lapsena
9	Yintang 胤禟	17. lokakuuta 1683	22. syyskuuta 1726	Yi	Nimitettiin beiziksi vuonna 1709; Menetti arvonimensä ja karkotettiin keisarihuoneesta vuonna 1725 Määrättiin ottamaan uudeksi nimekseen Sesihei (塞思黑) ("skoira") Arvo palautettiin postuumisti vuonna 1778
10	Yin’e 胤䄉	28. marraskuuta 1683	18. lokakuuta 1741	Jalosukuinen Wen Xi	Nimitettiin vuonna 1709 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Dun (敦郡王) Menetti arvonimensä 1724 Sai vuonna 1737 arvonimen "Valtiota avustava herttua (輔國公) haudattiin kunnianosoituksin
11	Yinzi 胤禌	8. kesäkuuta 1685	22. elokuuta 1696	Yi
12	Yintao 胤祹	18. tammikuuta 1686	2. syyskuuta 1763	Ding	Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Ylennettiin vuonna 1722 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Lu alennettiin beiziksi 1724 ylennettiin toisen arvoluokan prinssiksi vuonna 1730, ylennettiin vuonna 1735 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Lü(履親王) Kuolemanjälkeinen nimi Yi (懿)
13	Yinxiang 胤祥	16. marraskuuta 1686	18. kesäkuuta 1730	Keisarillinen jalosukuinen Jing Min	Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Menetti arvonimensä 1712 Nimitettiin vuonna 1722 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Yi (怡親王) kuolemanjälkeinen nimi Xian (賢)
14	Yinti 胤禵	16. tammikuuta 1688	13. tammikuuta 1756	keisarinna Xiaogongren	Alkuperäinen nimi Yinzhen (胤禎); Nimitettiin beiziksi vuonna 1709 Ylennettiin vuonna 1723 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Xun (恂郡王), Menetti arvonimensä vuonna 1725, Nimitettiin beileksi 1747, ylennettiin uudestaan toisen arvoluokan prinssiksi vuonna 1748, kuolemanjälkeinen nimi Qin (勤)
	Yinji 胤禨	23. helmikuuta 1691	30. maaliskuuta 1691	Ping	kuoli lapsena
15	Yinwu 胤禑	24. joulukuuta 1693	8. maaliskuuta 1731	Shun Yi Mi	Nimitettiin beileksi vuonna 1726, ylennettiin vuonna 1730 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Yu(愉郡王); kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪)
16	Yinlu 胤祿	28. heinäkuuta 1695	20. maaliskuuta 1767	Shun Yi Mi	Boguoduon prinssi Zhuangin adoptoima, peri vuonna 1723 arvonimen "Ensimmäisen arvoluokan prinssi Zhuang (莊親王), kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪)
17	Yinli 胤禮	24. maaliskuuta 1697	21. maaliskuuta 1738	Chun Yu Qin	nimitettiin vuonna 1723 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Guo (果郡王); ylennettiin ensimmäisen arvoluokan prinssiksi vuonna ; kuolemanjälkeinen nimi Yi (毅)
18	Yinxie 胤祄	15. toukokuuta 1701	17. lokakuuta 1708	Shun Yi Mi	kuoli Chengden kesäpalatsissa sikotautiin
19	Yinji 胤禝	25. lokakuuta 1702	28. maaliskuuta 1704	Keisarillinen jalkavaimo Xiang
20	Yinyi 胤禕	1. syyskuuta 1706	30. kesäkuuta 1755	Keisarillinen jalkavaimo Xiang	Nimitettiin beileksi vuonna 1726 kuolemanjälkeinen nimi Jianjing (簡靖)
21	Yinxi 胤禧	27. helmikuuta 1711	26. kesäkuuta 1758	Keisarillinen jalkavaimo Xi	Nimitettiin beiziksi vuonna 1730, ylennettiin beileksi 1730, ylennettiin joulukuussa 1735 toisen arvoluokan prinssiksi nimellä Shen (慎郡王), kuolemanjälkeinen nimi Jing (靖)
22	Yinhu 胤祜	10. tammikuuta 1712	12. helmikuuta 1744	Keisarillinen jalkavaimo Jin	Nimitettiin beileksi vuonna 1730; kuolemanjälkeinen nimi Gongqin (恭勤)
23	Yinqi 胤祁	14. tammikuuta 1714	31. elokuuta 1785	Keisarillinen jalkavaimo Jing	Nimitettiin beileksi vuonna 1730; kuolemanjälkeinen nimi Cheng (誠)
24	Yinmi 胤祕	5. heinäkuuta 1716	3. joulukuuta 1773	Keisarillinen jalkavaimo Mu	Nimitettiin vuonna 1733 ensimmäisen arvoluokan prinssiksi nimellä Xian (諴親王) ; kuolemanjälkeinen nimi Ke (恪)
	Yinyuan 胤禐	2. maaliskuuta 1718	2/3. maaliskuuta 1718	Kunnianarvoisa rouva Chen	kuoli vastasyntyneenä

• Huomautukset:
  • (1) Järjestys, jossa prisseihin viitataan virallisissa asiakirjoissa, määräytyi syntymäjärjestyksen mukaan. Järjestys oli epävirallinen vuoteen 1677 saakka, jolloin Kangxi määräsi, että hänen kaikkien miespuolisten jälkeläistensä oli käytettävä "sukupolvimerkkiä" nimensä keskimmäisenä merkkinä. Tämän uuden järjestelmän mukaisesti aikaisempi järjestys poistettiin käytöstä ja prinssi Yinzhista tuli ensimmäinen prinssi, mistä johtuu nykyinen numerojärjestys.
  • (2) Kaikki Kangxin pojat vaihtoivat nimensä, kun Yongzheng vuonna 1722 tuli keisariksi. Nimien ensimmäinen merkki "胤" (yin) vaihdettiin merkiksi "允" (yun), jotta vältyttiin rikkomasta keisarillista nimitabua. Yingxiangin nimi kuitenkin palautettiin hänen kuolemansa jälkeen alkuperäiseen muotoonsa. Yongzheng käski kahden veljensä ottaa uudet nimet, mutta hänen seuraajansa Qianlong palautti heille alkuperäiset nimensä. Nimien merkityksestä on tehty useita tutkimuksia.

Tyttäret

#	Nimi ja arvonimi	Syntyi	Kuoli	Avioitui	Aviomies	Jälkeläiset	Äiti
1	ei nimeä	23. joulukuuta 1668	. marraskuuta 1671				Zhang
2	ei nimeä	17. huhtikuuta 1671	8. tammikuuta 1674				Dong
3	Valtakunnanprinsessa Rongxian 固倫榮憲公主	20. kesäkuuta 1673	29. toukokuuta 1728	heinäkuussa 1691	Borjigit Urgun, Baarinin prinssi 博爾濟吉特烏爾袞		Rong
4	ei nimeä	16. maaliskuuta 1674	1678				Zhang
5	Toisen arvoluokan prinsessa Duanjing 和碩端靜公主	9. kesäkuuta 1674	huhtikuussa 1710	marras- tai joulukuussa 1692	Ulanghan Garzang 烏梁罕噶爾臧		Kunnianarvoisa Rouva Bu
6	Valtakunnanprinsessa Kejing 固倫恪靖公主	4. heinäkuuta 1679	1735	1697	Borjigit Dunduobudorji, Khalkha-mongolien prinssi		Kunnianarvoisa Rouva Gorolo
7	ei nimeä	5. heinäkuuta 1682	. syyskuuta 1682				Keisarinna Xiaogongren
8	ei nimeä	13. heinäkuuta 1683	late. heinäkuuta or. elokuuta 1683				Keisarinna Xiaoyiren
9	Valtakunnanprinsessa Wenxian 固倫溫憲公主	10. marraskuuta 1683	elo- tai syyskuussa 1702	loka- tai marraskuussa 1700	Tunggiya Shun’anyan 佟佳舜安顏		Keisarinna Xiaogongren
10	Valtakunnanprinsessa Chunque 固倫純愨公主	20. maaliskuuta 1685	1710	1706	Borjigit Celeng 博爾濟吉特策棱	Borjigit Chenggunzhabu 博爾濟吉特成袞札布	Keisarillinen jalkavaimo Tong
11	ei nimeä	24. lokakuuta 1685	kesä- tai heinäkuussa 1686				jalosukuinen Wen Xi
12	ei nimeä	14. kesäkuuta 1686	heinäkuun lopulla tai maaliskuussa 1697				Keisarinna Xiaogongren
13	toisen arvoluokan prinsessa Wenke 和碩溫恪公主	1. tammikuuta 1688	heinä- tai elokuussa 1709	1706	Borjigit Cangjin 博爾濟吉特倉津		Keisarillinen jalosukuinen Jing Min
14	Toisen arvoluokan prinsessa Quejing 和碩愨靖公主	16. tammikuuta 1690	1736	1706	Sun Chengyun, ensimmäisen arvoluokan paroni 一等男孫承運		Kunnianarvoisa Rouva Yuan
15	Toisen arvoluokan prinsessa Dunke 和碩敦恪公主	3. helmikuuta 1691	tammikuussa 1710	tammi- tai helmikuussa 1709	‘’Taiji’’ Borjigit Dorji 博爾濟吉特台吉多爾濟		Keisarillinen jalosukuinen Jing Min
16	ei nimeä	27. marraskuuta 1695	loka- tai marraskuu 1707				Wang
17	ei nimeä	12. tammikuuta 1699	joulukuussa 1700				Liu
18	ei nimeä	17. marraskuuta 1701					Keisarillinen jalosukuinen Dun Yi
19	ei nimeä	30. maaliskuuta 1703	helmikuun lopulla tai maaliskuussa 1705				keisarillinen jalkavaimo Xiang
20	ei nimeä	20. marraskuuta 1708	tammikuussa tai helmikuun alussa 1709				Niuhuru

Kangxi populaarikulttuurissa

Kirjallisuus

• Kangxi Dadi (康熙大帝; sananmukaisesti: Suuri keisari Kangxi): Er Yuehen historiallinen romaani esittää Kangxin elämäkerran romantisoidussa muodossa.
• The Deer and the Cauldron (鹿鼎記): Jin Yongin wuxia-romaani. Tarinassa Kangxi ja kirjan päähenkilö Wei Xiaobao tulevat sattumoisin lapsuudessaan keskenään läheisiksi ystäviksi. Wei auttaa keisaria lujittamaan valtansa ja vahvistamaan valtansa koko valtakunnassa vaikuttaen näin merkittävästi Kangxin kauden historiallisiin tapahtumiin.
• Qijian Xia Tianshan (七劍下天山; sananmukaisesti: Seitsemän miekkaa laskeutuu taivasvuorelta): Liang Yushengin wuxia-romaani. Tarinassa Kangxi saa selville, että hänen isänsä, keisari Shunzhi on ryhtynyt munkiksi Wutai-vuorella sijaitsevassa luostarissa. Hän käskee läheisten apuriensa tappaa hänen isänsä saadakseen valtansa vakaaksi ja yrittää myöhemmin hävittää todisteet murhasta.

Elokuvat ja televisio

• The Duke of Mount Deer (鹿鼎記): Televisiosarja vuodelta 1984, perustuu Louis Chan romaaniin. Kangxia esitti Andy Lau.
• Kangxi Dynasty (康熙王朝): Televisiosarja vuodelta 2001, perustuu Er Yuehen romaaniin. Kangxia esitti Chen Daoming.
• Secret History of Kangxi (康熙秘史): neljäs osa neljän televisionäytelmän sarjassa, aineena Qing-dynastian varhaishistoria. Kangxia esitti Xia Yu.
• Kangxi Weifu Sifang Ji (康熙微服私訪記; sananmukaisesti: Kangxin tarkistusmatkat siviiliasussa): pitkä televisionäytelmä Kangxin tarkastusmatkoista. Osalla kiertomatkoistaan Kangxi pukeutui tavalliseen siviiliasuun salatakseen henkilöllisyytensä voidakseen paremmin ymmärtää tavallisen kansan jokapäiväistä elämää. Kangxia esitti Zhang Guoli.
• The Life and Times of a Sentinel (紫禁驚雷): televisiosarja Kangxin veljen yrityksestä syrjäyttää hänet.
• Palace (宫): Televisiosarja vuodelta 2011. Sarjassa muuan 2000-luvun tyttö vahingossa matkustaa ajassa ja päätyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjäyttää kruununprinssi Yinrengin asemastaan.
• Scarlet Heart (步步惊心): toinen televisiosarja vuodelta 2011. Tässäkin sarjassa muuan 2000-luvun tyttö vahingossa matkustaa ajassa ja päätyy 1700-luvulle Kiellettyyn kaupunkiin aikaan juuri ennen kuin Kangxi syrjäyttää kruununprinssi Yinrengin asemastaan. Kangxia esitti Damian Lau.

Videopeli

• Age of Empires III: The Asian Dynasties: Kangxi esiintyy Kiinan johtajana tässä reaaliaikaisessa strategiapelissä.

Lähteet

• Jerry Dennerline, Willard J. Peterson: Cambridge History of China, Vol. 9, Part 1: The Ch'ing Dynasty to 1800, s. 73–119. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. ISBN 0-521-24334-3 Teoksen verkkoversio..
• S. E. Finer: The History of Government Earliest times. Määritä julkaisija! ISBN 0-19-822904-6
• Robert B. Oxnam: Ruling from Horseback: Manchu Politics in the Oboi Regency, 1661–1669. Chicago and London: University of Chicago Press, 1975. ISBN 0-226-64244-5 Teoksen verkkoversio.^{[vanhentunut linkki]}.
• Evelyn S. Rawski: The Last Emperors: A Social History of Qing Imperial Institutions. Berkeley, Los Angeles, Lontoo: University of California Press, 1998. ISBN 0-520-22837-5 Teoksen verkkoversio..
• Jonathan D. Spence: ”The K'ang-hsi Reign”, Cambridge History of China, Vol. 9, Part 1: The Ch'ing Dynasty to 1800, s. 120–82. Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-24334-3 Teoksen verkkoversio..
• Jonathan Spence: Emperor of China: Self-Portrait of K'ang-hsi. Määritä julkaisija! ISBN 0-224-00940-0

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kangxi Wikimedia Commonsissa