Tanskan kieli
| Tanskan kieli | |
|---|---|
 Alueet, joissa tanska on virallinen kieli Alueet, joissa tanska on vähemmistökieli |
|
| Oma nimi | det danske sprog |
| Muu nimi | dansk |
| Tiedot | |
| Alue | Tanska, Färsaaret, Grönlanti, Pohjois-Saksa (Schleswig-Holstein) |
| Virallinen kieli |
 Tanska  Färsaaret  Euroopan unioni Tunnustettu vähemmistökieli:  Grönlanti  Saksa |
| Puhujia | 6 miljoonaa |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Dansk Sprognævn[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
germaaniset kielet pohjoisgermaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | da |
| ISO 639-2 | dan |
| ISO 639-3 | dan |
Tanskan kieli (omakielinen nimi: dansk[2]) on indoeurooppalaiseen kielikunnan pohjoisgermaaniseen haaraan kuuluva kieli. Se on läheistä sukua ruotsin ja norjan kielille.[3]
Tanskan kieli on virallinen kieli Tanskassa ja toinen Färsaarten virallisista kielistä. Saksan Schleswig-Holsteinissa puhutaan myös tanskaa ja se on siellä virallisesti suojeltu vähemmistökieli.[4][5]
Erityispiirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piirteitä, jotka erottavat tanskan muista skandinaavisista kielistä:
- Vanhat spirantit ovat osittain säilyneet vokaalien jälkeen.
- Vanhat klusiilit /k/ ja /ɡ/ ovat säilyneet sanan alussa.
- ”stød” (suomen glottaaliklusiilia vastaava ”tauko”) vastaa ruotsin ja norjan musikaalista aksenttia
- kaikki konsonantit lausutaan lyhyinä
Tanskan aakkoset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskassa käytetään latinalaisia aakkosia[6] ja kolmea muuta kirjainta: Æ/æ, Ø/ø ja Å/å. Ennen vuoden 1948 reformeja aa:ta käytettiin å:n sijasta. Vanhoissa nimissä aa saattaa yhä esiintyä, jolloin se on aakkosjärjestyksessä samanarvoinen å:n kanssa.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanska ja ruotsi alkoivat erottautua muista skandinaavisista kielistä vuoden 1000 paikkeilla. Noihin aikoihin tapahtui seuraavia muutoksia:
- vanhoista diftongeista tuli monoftongeja (ai → e, au → ö/o, eu → ö)
- 3-sukujärjestelmästä siirryttiin 2-sukujärjestelmään
- substantiivien taivutus yksinkertaistui huomattavasti
Ruotsi ja tanska eriytyivät toisistaan 1500-luvulla , kun Raamattua alettiin kääntää kansankielille. Ruotsalainen Kustaa Vaasan Raamattu julkaistiin 1541, ja sen kääntäjät halusivat tarkoituksella kirjoittaa mahdollisimman puhtaalla ruotsin kielellä, jossa ei olisi tanskalaisia vaikutteita. Tanskan kirjakielen perusta oli Kristian III:n käännös, joka valmistui vuonna 1550.
Aikaisemmin tanskassa aloitettiin saksan tavoin jokainen substantiivi isolla alkukirjaimella[7].
Kieli oli toinen Grönlannin virallisista kielistä kunnes grönlannista tuli ainut virallinen kieli kansanäänestyksellä vuonna 2009.[8]
Fonologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vokaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useimmissa tanskan muodoissa analysoidaan nykyään olevan 12 pitkää ja 13 lyhyttä vokaalia sekä kaksi švaa-vokaalia, jotka esiintyvät vain painottomissa tavuissa. Näin ollen tanskassa on yhteensä 27 vokaalifoneemia, joka on maailman mittapuulla poikkeuksellisen suuri määrä.[10] Lisäksi diftongeja on ainakin 19, joista kaikkien alkusegmentti on lyhyt vokaali ja loppusegmentti [j], [w] tai [ɐ̯].
| etu | keski | taka | |||
|---|---|---|---|---|---|
| lavea | pyöreä | lavea | lavea | pyöreä | |
| suppea | i iː | y yː | u uː | ||
| lähes suppea | e̝ e̝ː | ||||
| puolisuppea | e eː | ø øː | o oː | ||
| väli | ə | ||||
| puoliväljä | ɛ ɛː | œ œː | ʌ | ɔ ɔː | |
| lähes välja | æ | œ̞ œ̞ː | ɐ | ||
| väljä | ɶ | ɑ ɑː | ɒ ɒː | ||
Konsonantit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Labiaalit | Alveolaarit | Palataalit | Velaarit | Uvulaarit/ Faryngaalit |
Glottaalit | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m | n | ŋ | |||
| Klusiilit | p⠀b | t⠀d | k⠀g | |||
| Frikatiivit | f | s | (ɕ | h | ||
| Approksimantit | v | l | j | ʁ |
Useimmilla konsonanttifoneemeista on huomattavan erilaisia allofoneja riippuen siitä, sijaitseeko se tavun alussa vai koodassa. Foneettisesti klusiilien välillä ei ole eroa soinnillisuudessa, vaan konsonanttien /p t k/ ja /b d g/ välinen ero ilmenee enemmänkin aspiraatiossa sekä fortis–leenis-erona.[10] Tavun alussa soinnilliset konsonantit ääntyvät aspiroituneina [pʰ tsʰ kʰ] tavun alussa. Tavun lopussa /b d/ ääntyvät [w ð̠˕ˠ], kun taas /g/ voi ääntyä [j] tai [w]; esimerkiksi bage, bagværk ja bagt ääntyvät [ˈb̥æːj ˈb̥æwˌʋœɐ̯g̊ ˈb̥ɑg̊d̥].[11]
Tavunloppuinen /v/ ääntyy [w].
Äänne [ɕ] esiintyy muun muassa sanoissa /sjovˀ/ [ɕɒwˀ] sekä /tjalˀ/ [tɕælˀ]. Se analysoidaan joskus omaksi foneemikseen, mutta yleensä sitä pidetään /j/:n allofonina konsonanttien /s t/ jäljessä.[12]
Tavunalkuinen /r/ ääntyy [ʁ], mutta tavun lopussa se ääntyy vokaalina [ɐ̯] tai yhdistyy edeltävään vokaaliin.
Prosodia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Foneemisen sanapainon lisäksi tanskassa esiintyy suprasegmentaalinen stød, jota merkitään yleensä yläindeksissä olevalla glottaaliklusiilin merkillä /ˀ/. Stød ilmenee yleensä laryngalisaationa, mutta se voi ilmetä myös glottaaliklusiilina.[13] Stødillä on foneeminen merkitys: esimerkiksi sanat ven ’ystävä’ ja vend ’käänny’ (imperatiivi) äännetään /ˈvɛn/ ja /ˈvɛnˀ/.
Numerot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskassa lukusanat eroaa muun muassa suomen ja ruotsin lukusanojen muodostamisesta. Ensinnäkin 20:n jälkeen ykkösluvut luetaan ennen kymmenlukuja, eli esimerkiksi 21 on en og tyve (yksi-ja-kaksikymmentä). Toisekseen 49:ään asti kantalukuna toimii kymmenen, kun taas 50:stä 99:ään 20. Tanskalaiselle siis 50 ei ole 5 × 10 vaan 2½ × 20 eli halvtreds, alun perin halvtredsindstyve, ja 51 on en og halvtreds.[14]
Kielinäyte
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]»Alle mennesker er født frie og lige i værdighed og rettigheder. De er udstyret med fornuft og samvittighed, og de bør handle mod hverandre i en broderskabets ånd. »
Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ dsn.dk Dansk Sprognævn. Arkistoitu 4.3.2012. Viitattu 3.3.2012.
- ↑ Danish Ethnologue. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Glottolog 4.5 - Danish glottolog.org. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ Schleswig-Holstein 2021. IamExpat. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Allgemeines Verwaltungsgesetz für das Land Schleswig-Holstein (Landesverwaltungsgesetz - LVwG -) in der Fassung der Bekanntmachung vom 2. Juni 1992 2018. gesetze-rechtsprechung.sh.juris.de. Viitattu 15.12.2021. (saksa)
- ↑ ScriptSource - Danish written with Latin script scriptsource.org. Viitattu 14.12.2021.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 8, s. 1102. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Act on Greenland Self-Government 2009. Naalakkersuisut. Arkistoitu 11.12.2021. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Nina Grønnum: Illustrations of the IPA: Danish. Journal of the International Phonetic Association, 1998, 28. vsk, nro 1 & 2, s. 99–105. doi:10.1017/s0025100300006290
- ↑ a b Ekkehard König, Johan van der Auwera (toim.); Hartmut Haberland: ”10. Danish”, The Germanic Languages, s. 313–349. Routledge, 1994. ISBN 978-0-415-28079-2
- ↑ Henrik Galberg Jacobsen, Dorthe Bleses, Thomas O. Madsen, Pia Thomsen (toim.); Nina Grønnum: ”Why are the Danes so hard to understand?”, Take Danish – for instance: linguistic studies in honour of Hans Basbøll, presented on the occasion of his 60th birthday. Odense: Syddansk Universitetsforlag, 2003. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16. joulukuuta 2021).
- ↑ Nina Grønnum: Fonetik og fonologi, Almen og Dansk. Kööpenhamina: Akademisk Forlag, 2005. ISBN 978-87-500-3865-8
- ↑ Hans Basbøll: The Phonology of Danish. Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-824268-0
- ↑ Danish numbers 2021. fyidenmark.com. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Danish 101 Learn Danish online (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
