Sotkamo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sotkamo

vaakuna

sijainti

Sotkamon kirkko.
Sotkamon kirkko.
Sijainti 64°07′50″N, 028°23′00″E
Maakunta Kainuun maakunta
Seutukunta Kajaanin seutukunta
Kuntanumero 765
Hallinnollinen keskus Sotkamon kirkonkylä
Perustettu 1647[1][2][3]
Kokonaispinta-ala 2 951,84 km²
24:nneksi suurin 2022 [4]
– maa 2 648,97 km²
– sisävesi 302,87 km²
Väkiluku 10 192
96:nneksi suurin 31.10.2024 [5]
– väestötiheys 3,85 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [6]
– 0–14-v. 14,9 %
– 15–64-v. 58,0 %
– yli 64-v. 27,1 %
Äidinkieli 2023 [7]
– suomenkielisiä 95,0 %
– ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 4,8 %
Kunnallisvero 7,50 %
281:nneksi suurin 2024 [8]
Työttömyysaste 7,2 % (2019) [9]
Kunnanjohtaja Mika Kilpeläinen
Hallituksen puheenjohtaja Sakari Seppänen
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
– puheenjohtaja Jouko Korhonen
  2021–2025[10]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • Vas.
 • KD
11
6
4
4
2
www.sotkamo.fi

Sotkamo on Suomen kunta, joka sijaitsee Kainuun maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 10 192 ihmistä[5] ja sen pinta-ala on 2 951,84 km², josta 302,87 km² on vesistöjä[4]. Väestötiheys on 3,85 asukasta/km².

Sotkamossa on kaksi taajamaa, kirkonkylä ja Vuokatti. Ne sijaitsevat noin kuuden kilometrin päässä toisistaan, mutta muodostavat tilastollisessa taajamaluokituksessa saman yhteenkasvaneen taajaman. Sotkamon naapurikunnat ovat Kajaani, Kuhmo, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi ja Sonkajärvi.

Sotkamon tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Vuokatin vaarat ja Holiday Clubin omistama Katinkullan lomakeskus, Naapurinvaaran huvikeskus, luontopolut, Hiidenportin kansallispuisto sekä Hiukan hiekkarannat. Sotkamo on tunnettu myös pesäpallojoukkueestaan Sotkamon Jymystä.

Sotkamo valittiin 2000 Suomen luovimmaksi kunnaksi. Taloustutkimuksen vuonna 2008 julkaiseman tutkimuksen mukaan Sotkamo oli imagoltaan paras maan alle 20 000 asukkaan kunnista.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen saapui Sotkamon alueelle kivikaudella. Kiikarusniemeltä lähistöltä löydettiin 1982 runsaasti kivikauden kampakeramiikkaa, muun muassa Suomen vanhinta ja pohjoisinta lintukuvioista keramiikkaa.[11]

Sotkamo-nimityksen katsotaan juontuvan sanasta sotka sekä -mo-nimistöjohtimesta (vrt. Paltamo, Kuusamo). Nimi mahdollisesti kertoo vesilintujen merkityksestä alueen eränkävijöille.[12] Sotkamon seutu kuului pitkään vienankarjalaisten vaikutuspiiriin, mistä kertovat useat paikannimet, kuten Katerma, Sumsa ja Jormasjärvi. Keskiajan lopulla korpiseutu muodostui liminkalaisten eräalueeksi. Kainuun jäi vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan itäiseen vaikutuspiiriin. Asutus laajeni 1500-luvulla yli vanhan rajan, mutta vasta Täyssinän rauhassa 1595 Kainuu liitettiin Ruotsiin. 1600-luvun alussa alueella oli kolme kylää: Sotkamon, Jormaskylän ja Nuasjärven kylät.[13][14] Seudulle tuli uudisasukkaita ennen kaikkea Paltamosta ja Oulujärven tienoilta, Keski-Suomesta, Savosta ja Karjalasta. Sotkamossa ja Kuhmonniemessä oli vuonna 1688 yhteensä 200 taloa.[11]

Sotkamo kuului aluksi Paltamoon, kunnes siitä tehtiin oma kirkkoherrakuntansa vuonna 1647. Kuhmoniemi erotettiin 1856 Sotkamosta omaksi kirkkoherrakunnakseen, myöhemmin siitä tuli Kuhmon kaupunki. Vuodesta 1650 Sotkamo kuului 30 vuotta Pietari Brahelle läänitettyyn Kajaanin vapaaherrakuntaan. 1600-luvun lopun ja 1700-luvun sotien ja nälkävuosien jälkeen seurasi uudelleenrakennusvaihe, mm. poltetun kirkon tilalle valmistui Grels Nordlingin johdolla uusi vuonna 1737. Maanviljely ja tervakauppa vaurastuttivat väestöä.[11] Pitäjään alettiin rakentaa jälleen uutta kirkkoa 1854. Johan Oldenburgin piirtämä ja T. J. Tolpon rakentama puukirkko valmistui 1870, kirkko on Kainuun suurin.[13][14] Vanhan kirkon hirsistä tehtiin Naapurinvaaralle kansakoulu 1800-luvun lopulla.[11]

Sotkamoa koettelivat monet kovat nälkävuodet, joiden aikana myös kulkutaudit surmasivat suurin joukoin asukkaita. Tiedetään, että vuoden 1696 Mikkelinpäivän ja seuraavan vuoden juhannuksen välisenä aikana Sotkamossa kuoli 184 ja syntyi vain 35 henkeä. 1800-luvun alkupuolella väestö jätti Elias Lönnrotin mukaan suurin joukoin kotinsa nälän ja tautien uhkaamana ja muutti Venäjän puolelle – kuka tilapäisesti, kuka pysyvästi. Myös sota-aikoina sotkamolaiset kokivat kovia. Sarkasodassa 1712 ja isonvihan aikoihin 1716–1721 aluetta ryöstettiin julmasti, ensin mainittuna vuonna yläkarjalaiset ja venäläiset ryöstivät muun muassa Simo Hurtan eli Affleckin hovin Korvaniemellä; 60 taloa ja kirkko poltettiin.[11]

Koski-Jaakko suunnitteli jo 1760-luvulla Kiantoperään Lappajoen suuhun, vanhan markkina- ja suolatien alkuun, Oulun kauppiaiden varastopaikkaa eli kauppalaa. Kuitenkin vasta vuosisadan lopulla alkoi alueen taloudellinen kehitys vilkastua. Vaarojen kaskiviljelystä siirryttiin monipuoliseen maatalouteen. Tervanpoltto muodostui merkittäväksi elinkeinoksi, kun 1800-luvun puolivälissä valmistuneet Ämmänkosken ja Koivukosken sulut mahdollistivat tervan viennin Ouluun asti. Vuonna 1900 Sotkamon tervanpoltto tuotti noin 4 000 tynnyriä tervaa, mutta jo 1900-luvun alussa tervan merkitys väheni.[11]

Maantie Sotkamoon valmistui 1850. Maanviljelyä ja metsän käyttöä helpotti 1850-luvulla toteutunut isojako. Tuolloin pitäjässä oli myös pientä rautateollisuutta; Petäjäkosken rautatehdas toimi vuosina 1838–1880. 1860-luvun suuret nälkävuodet verottivat alueen asutusta, jopa neljännes pitäjän 5 000 asukkaasta menehtyi[15]. Nälkävuosien mentyä pitäjään perustettiin kunnallishallinto 1874. Tämä vilkastutti yhteiskuntaelämää. Kauppaliikkeet yleistyivät ja säästöpankki perustettiin 1891. Ensimmäinen kansakoulu avasi ovensa 1882 ja Kainuun vanhin nuorisoseura perustettiin 1891. Karjatalous kehittyi 1800-luvun lopulla nopeasti, osuusmeijeri perustettiin 1907. Suomen itsenäisyyden aikana Sotkamosta kehittyi Kainuun vaurain kunta, jossa oli asukkaita noin 11 000. Väestön kasvu jatkui Sotkamossa aina 1960-luvulle, jolloin alkoi muuttoliike kaupunkeihin. 1980-luvulla väestö oli laskenut lähelle 1920-luvun määriä, 11 000:een. Asutus oli laskenut hiljalleen siitä lähtien, ja vuonna 2011 kunnassa oli 10 750 asukasta.[11]

Sotkamossa on syntynyt ja asunut useita kirjailijoita: muun muassa suomen- ja ruotsinkielisenä kirjailijana tunnettu Juhana Frosterus, kuuluisa valtiomies ja kansantalouden tutkija Anders Chydenius, kansankirjailija Heikki Meriläinen sekä Kainuun kuvaajista tunnetuin, Veikko Huovinen.[11]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokiluontoa lähellä Talvivaaran kaivosta kesäkuussa 2013.

Sotkamo on Suomen luonnonkauneimpia kuntialähde?. Kunnan keskiosien korkokuva on erittäin vaihteleva, Sotkamon reitin vesien rikkoma. Kallioperän kovuuden vaihteluilla on ratkaiseva vaikutus korkokuvaan. Kovasta kvartsiitista oleva Vuokatin alue käsittää lähes 20 vaarasta muodostuvan vaarajonon. Tämän Itä-Suomen vaara-alueen korkeimman selänteen molemmin puolin on suuria harjujen reunustamia järviä: Nuasjärvi eli Nuanen ja Jormasjärvi eli Jormanen lännessä ja luoteessa sekä Iso-Sapso ja Kiantajärvi idässä.[11]

1900-luvun alkupuolella maantieteilijä J. E. Rosberg kertoi Sotkamosta seuraavaa: ”Suurenpuoleisilla järvillä liikkuu myös höyryveneitä. Ihanoitten vesien rantamilla kohoaa korkeita vaaroja, joista erityisesti Vuokatti pistää silmään jylhän majesteetillisena ja vastapäätä sitä on Naapurinvaara, joka umpeilee kukkaisloistossaan vaaleitten lehtimetsien verhoamine rinteineen”. Ja myös Seitsemän veljeksen Taula-Matti tiesi Vuokatin, puski peukalonsa koillisen suuntaan ja tokaisi: ”Tuolla, katso pitkin peukaloani, tuolla vaikka ampuisit”.[11]

Sotkamon tunnetuin näköalapaikka on Vuokatin vaarajonon pohjoisin vaara Iso-Pölly, jolle avautuu näköala Sotkamon kauneimpien järvien yli alueen muille vaaroille. Metsäinen Naapurinvaara on Iso-Pöllyn pohjoispuolella, kaakkoispuolella taas Pikku-Pölly, jonka läntiselle kupeelle on istutettu lehtikuusimetsikkö. Pöllyjen välissä on kansan tarinoista tunnettu jylhä Pöllylampi. Etelään päin vaarajonossa kohoavat Keima, Matovaara, Lehtovaara ja Porttivaara. Naulavaara (368 m) on Suomen eteläosan korkein kohouma.[11]

Laaja osa kunnasta on tasaista metsä- ja suomaata, Kainuun korpimaata, jonka korkeus vaihtelee 100 ja 200 metrin välillä. Erilliset vaarat, muun muassa Rupukkavaara ja Losonvaara ja siellä täällä tavattavat rotkot, muun muassa Vuokatin Hiidenkattila, Hiidenportti Tipasojan salomailla sekä Maanselän vedenjakajan lävistävä Kalliojärvi, elävöittävät maisemaa. Keskiosan järvialueella harjut muodostavat suuria selkiä rikkovia niemiä, kannaksia ja saaria. Huomattavin harjujakso vie Tenetinvirran eteläpuolelta ja Sapsojärven pohjoispuolelta Tipasjärvelle. Sotkamon nähtävyyksiin kuuluvat Iso-Sapson pohjoisrannalla oleva aallokon harjuun kovertama paikoin yli 20 metriä korkea Hiukan rantatörmä ja Hiukan kilometrien pituinen hiekkaranta.[11]

Sotkamon keski- ja eteläosa on varsin soista. Itä- ja kaakkoisosissa on rämeitä, lännessä myös korpia. Metsistä yli puolet on kuusivaltaista. Lehtoja ja lehtomaisia metsiä on varsin vähän.[11]

Vaikka kunnan pinta-alasta vain vajaa kymmenesosa on vettä, kirkonkylän ympäristö on hyvin järvistä. Sotkamon reitti saa vetensä Kuhmon ja Suomussalmen itärajalta Ontojoen kautta. Monipolviseen reittiin kuuluvat Sotkamon alueella mm. Nuas- ja Jormasjärvi, Iso-Sapso, Kiantajärvi, Kiimasjärvi, Pirttijärvi, Pieni-Sapso ja Sumsa. Nuasjärvi on keskusjärvi, johon kirkonkylää ympyröivät järvet laskevat Tenetinvirtaa ja Mujethoulunjokea pitkin. Muita tärkeitä jokia ovat Kiimasjärven luoteispäähän laskeva Kusianjoki, Sumsanjoki ja Isosta Tipasjärvestä vesiä Pieneen-Sapsoon tuova Tipasjoki. Sotkamon vedet laskevat Oulujärveen.[11]

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sotkamon väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 11 430
1985
  
 11 622
1990
  
 11 603
1995
  
 11 477
2000
  
 11 106
2005
  
 10 713
2010
  
 10 702
2015
  
 10 523
2020
  
 10 334
Lähde: Tilastokeskus.[16]

Kyliä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotkamon kirkonkylän läpi kulkeva Kainuuntie

Alasotkamo, Heinämäki, Halmetvaara, Jormaskylä, Juholankylä, Juurikkalahti, Kaitainsalmi, Korholanmäki, Kontinjoki, Laakajärvi, Losovaara, Maanselkä, Naapurinvaara, Nuasjärvi, Ontojoki, Paakinmäki, Parkua, Pohjavaara, Riekinranta, Sapsoperä, Saukko, Sipinen, Sipola, Soidinvaara, Sotkamon kirkonkylä, Sumsa, Suovaara, Tipasoja, Torinkylä, Tuhkakylä, Vuokatti, Ylisotkamo, Ärväänkylä.

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastokeskuksen mukaan Sotkamossa oli vuoden 2017 lopussa 10 423 asukasta, joista 6 207 asui taajamissa, 4 094 haja-asutusalueilla ja 122:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa.[17] Sotkamon taajamaväestö kuuluu vain yhteen tilastolliseen taajamaan.[18] Sotkamon kuntakeskus, Sotkamon kirkonkylä on tilastollisessa taajamatarkastelussa kasvanut yhteen Vuokatin taajaman kanssa. Vuokatin asemaseudun taajamassa asui vuonna 1980 yhteensä 586 ihmistä ja Sotkamon kirkonkylässä 4 286.[11] Vuoden 2000 tilastollisessa yhteenvedossa taajamat oli yhdistetty nimelle Sotkamon kirkonkylä, jonka asukasluku oli 6 146 ja pinta-ala 12,01 neliökilometriä. Tilastokeskuksen paikkatietoon pohjautuva taajamamäärittely vaihtoi sittemmin tilastollisen taajaman nimeksi Vuokatin, vaikka Sotkamon kunnan oma aluenimistö käsittelee kirkonkylää ja Vuokattia yhä erillisinä taajamina (2021).[19][20] Vuokatin tilastollisessa taajamassa oli vuoden 2021 lopussa 6 146 asukasta ja sen pinta-ala oli 12,01 km2.[18] Sotkamon taajama-aste on 60,2 % (2021).[19]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamossa perusopetusta annetaan kuudessa alakoulussa ja yhdessä yläkoulussa. Alakoulut (luokat 1–6) ovat Kontinjoen koulu, Leivolan koulu, Naapurinvaaran koulu, Pohjavaaran koulu, Salmelan koulu ja Vuokatin koulu. Ainoa yläkoulu (luokat 7–9) on Tenetin koulu.[21][22] Syyskuun 2018 tilaston mukaan alakoulussa (luokilla 1–6) oli yhteensä 683 oppilasta ja yläkoulussa (luokilla 7–9) 343 oppilasta.[21]

Toisen asteen yleissivistävää opetusta tarjoaa Sotkamon lukio, jossa on yleislinjan vaihtoehtona tarjolla urheilulinja.[23] Sotkamossa on tarjolla myös korkea-asteen koulutusta Jyväskylän yliopiston Vuokatissa sijaitsevassa liikuntateknologian yksikössä. Naapurikunta Kajaanissa on ammatillisen ja korkea-asteen oppilaitoksia: Kainuun ammattiopisto, Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun hyvinvointialue tuottaa Kainuun maakunnan alueen julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Se tuottaa esimerkiksi arkipäivisin toimivan Sotkamon terveysaseman palvelut. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin kiireellistä lääkäripäivystystä sotkamolaisille tarjoaa Kainuun keskussairaalan yhteispäivystys Kajaanissa.[24][25]

Sotkamon kirkonkylällä toimii myös Pihlajalinnan toimipiste ja Vuokatissa Medikan toimipiste.

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 6 tulee Kajaanista Sotkamoon ja jatkuu Valtimolle. Seututie 899 haarautuu Sotkamossa lähellä Juurikkavaaraa valtatieltä 6 pohjoiseen Nurmestienä ja kulkee Sotkamon Vuokattiin, jossa se risteää kantatien 76 kanssa. Vuokatista tie jatkuu Pohjavaarantienä Kuluntalahteen. Pohjavaarasta tie 899 jatkuu edelleen Jormuantienä Jormualle ja liittyy valtatiehen 5. Seututie 888 haarautuu kantatieltä 76 Sotkamon keskustasta ja kulkee Kantolan kylään, jossa se liittyy kantatiehen 78. Kantatie 76 johtaa Sotkamosta valtatien 6 liittymästä Kuhmon keskustaan. Seututie 870 kulkee Pohjois-Savosta Tuhkakylän ja Parkuan kautta Kontinjoelle Sotkamon ja Kajaanin rajalle.

Joensuu–Kontiomäki-rata kulkee Vuokatin kautta; henkilöliikenne Vuokatin rautatieasemalla lakkautettiin kuitenkin vuonna 1993. Vuokatista Sotkamon kirkonkylään johtanut Sotkamon rata on purettu.

Teollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvivaaran kaivos kesäkuussa 2013.

Talvivaaran kaivos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Talvivaaran kaivos

Sotkamon Talvivaaran esiintymät ovat yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Maaliskuussa 2007 nikkelikaivoshanke sai toiminnan aloittamisen kannalta välttämättömän ympäristö- ja vesitalousluvan.[26] Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008.

Lahnaslammen kaivos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lahnaslammen kaivos

Sotkamon Lahnaslammella toimii Mondo Minerals Oy:n talkkikaivos. Kaivos avattiin vuonna 1967. Se tuottaa vuolukivestä talkkia muun muassa paperi-, muovi- ja maaliteollisuuden raaka-aineeksi. Nykytuotannollaan kaivos on maailman suurin yksittäinen talkintuotantoyksikkö.

Sotkamon meijeri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamossa on toiminut kaksi meijeriä. Sotkamon vanha meijeri lopetti toimintansa 1980-luvun alussa, mutta jo 1960-luvulta sen toiminta oli hyvin pienimuotoista, sillä Kainuun osuusmeijerin Sotkamon meijeri aloitti toimintansa tuolloin. Sotkamon meijeri oli Kainuun Osuusmeijerin päämeijeri. Kainuun Osuusmeijeri myytiin Valiolle 2001, ja meijerin toimintaa alettiin karsia. Lopullisesti meijerin toiminta lakkautettiin vuonna 2003. Toiminimi jäi kuitenkin Kainuusta tulevan maidon käyttöön vuoteen 2009 asti, jolloin toiminta Kainuun osuusmeijerin nimellä päättyi. Vuodesta 2010 lähtien Kainuusta tuleva maito kuuluu osuuskunta ItäMaitoon.

Sotkamon saha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamon saha oli Yhtyneet Sahat -yhtiöön kuulunut saha, joka lopetti toimintansa vuonna 1997.

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotkamossa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Sotkamossa kahdesti: vuosina 1971 ja 2015.[27] Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Sotkamossa vuonna 2006.[28][29]

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista Sotkamossa toimii Sotkamon seurakunta.[30] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla esiintyy herännäisyyttä[31]. Vuokatissa sijaitsee myös Suomen Raamattuopiston Säätiön kurssi- ja lomakeskus Vuokatinranta.[32]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sotkamossa toimii Sotkamon Saalem-seurakunta.[33]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sotkamon alueella toimii Kajaanin ortodoksinen kappeliseurakunta, joka on osa Pohjois-Suomen ortodoksista seurakuntaa.[34]

Muita kirkkokuntia edustaa Raamattu Puhuu -liikkeeseen kuuluva Raamattu Puhuu -seurakunta[35].

Tunnettuja sotkamolaisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanedustajia

Urheilijoita

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Juhlavuoden tapahtumat 2012, s. 20. Sotkamon kunta. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.11.2012).[vanhentunut linkki]
  2. ↑ KAIra1/2008 Sotkamo - Kainuun etelä. Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma, s. 25. Kainuun ympäristökeskus. ISBN 978-952-11-3011-3 Teoksen verkkoversion sivut 1-33 (pdf) (viitattu 4.11.2012).
  3. ↑ Sotkamo juhli sunnuntaina Sotkamo-lehti. Viitattu 4.11.2012. [vanhentunut linkki]
  4. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  5. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  6. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  7. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  8. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  9. ↑ Työttömyystietoja ELY-Keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2013 Työ- ja Elinkeinoministeriö.
  10. ↑ Kuntavaalit 2021, Sotkamo Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  11. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  12. ↑ Sirkka Paikkala (toim.), Alpo Räisänen: Suomalainen paikannimikirja, s. 1187–1188. Kotimaisten kielten keskus, 2019. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ a b http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/kainuu/090.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b http://www.digiarkisto.org/wiki/index.php/Sotkamo
  15. ↑ Veikko Huovinen, Eero Kemilä: Seitsemän sinisen takana, s. 7. Helsinki: Otava, 1986.
  16. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 5.1.2018.
  17. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 9.2.2018.
  18. ↑ a b Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2021 (valitaan väkiluku 31.12. (2021) ja Vuokatti.) Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta - Väestörakenne / 13vu -- Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan. Tilastokeskus. Arkistoitu 18.2.2023. Viitattu 18.2.2023.
  19. ↑ a b Kuntatietoa Sotkamon kunta, sotkamo.fi. Arkistoitu 18.2.2023. Viitattu 18.2.2023.
  20. ↑ Sotkamo Suomen kartalla Sotkamon kunta, kotipesasotkamo.fi. Viitattu 18.2.2023.
  21. ↑ a b Perusopetus sotkamo.fi. Viitattu 1.6.2020.
  22. ↑ Peruskoulut sotkamo.fi. Viitattu 1.6.2020.
  23. ↑ Lukio Sotkamon kunta, sotkamo.fi. Arkistoitu 11.4.2020. Viitattu 1.6.2020.
  24. ↑ Sotkamon terveysaseman vastaanotto Kainuun sote, sote.kainuu.fi. Viitattu 26.3.2021.
  25. ↑ Arkistoitu kopio Kainuun sote, sote.kainuu.fi. Arkistoitu 4.3.2021. Viitattu 26.3.2021.
  26. ↑ Kauppalehti 28.3.2007
  27. ↑ Vuodet -1893 Herättäjäjuhlat. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 27.3.2022.
  28. ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  29. ↑ Moliis, Pekka: Sot­ka­mon Su­vi­seu­rat ra­ken­tu­vat tal­koo­voi­min Kaleva. 21.6.2006. Viitattu 27.6.2022.
  30. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  31. ↑ Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Arkistoitu 8.10.2011. Viitattu 24.6.2011.
  32. ↑ Vuokatinranta.fi: Raamattuopisto
  33. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  34. ↑ Ort.fi
  35. ↑ ARMON KALLIO ry-Raamattu Puhuu srk ARMON KALLIO ry-Raamattu Puhuu srk. Arkistoitu 13.1.2008. Viitattu 24.6.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sotkamo&oldid=22709269”