Sonkajärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kuntaa. Sonkajärvi on myös järvi Rovaniemellä.
Sonkajärvi

vaakuna

sijainti

Sijainti 63°40′10″N, 027°31′20″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Ylä-Savon seutukunta
Kuntanumero 762
Hallinnollinen keskus Sonkajärven kirkonkylä
Perustettu 1922
Kokonaispinta-ala 1 576,79 km²
68:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 1 465,93 km²
– sisävesi 110,86 km²
Väkiluku 3 593
200:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 2,45 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,2 %
– 15–64-v. 53,4 %
– yli 64-v. 34,5 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 98,7 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,2 %
Kunnallisvero 8,60 %
181:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Simo Mäkinen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • PS
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • KD
10
5
3
1
1
1
www.sonkajarvi.fi

Sonkajärvi (aik. Rutakko) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan pohjoisosassa. Kunnassa asuu 3 593 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 576,79 km2, josta 110,86 km2 on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 2,45 asukasta/km2. Sonkajärven naapurikunnat ovat Iisalmi, Kajaani, Lapinlahti, Rautavaara, Sotkamo ja Vieremä.

Sonkajärvellä on kaksi taajamaa: Sonkajärven kirkonkylä (Rutakko) ja Sukeva. Sonkajärvi on kumpuilevaa runsassoista maata, jonka halki kulkee Sonkajärven reitti. Sonkajärvellä on myös Sukevan vankila ja rautatieasema. Rautatieasemalta on VR:n henkilöjunayhteys pohjoiseen Kajaanin ja Oulun suuntaan sekä etelään Iisalmen ja Kuopion suuntaan. Sonkajärvellä on myös Sonkajärvi-Jyrkän lentokenttä (EFSJ), joka on ollut pääosin lannoituskoneiden ja Puolustusvoimien käytössä. Linja-autot liikennöivät Sonkajärven ja Iisalmen välillä koulujen lukuvuoden aikoina.

Kouluja on Sonkajärven kirkonkylällä (Rutakon koulu, Lyseotien koulu, Sonkajärven lukio) ja Sukevalla (Sukevan koulu). Suurimmat työnantajat ovat Sonkajärven kunta, Komsor Oy, Sukevan vankila ja talotehdas Omatalo Oy, joka sijaitsee Rutakolla. Omatalo Oy ajautui kuitenkin konkurssiin tammikuussa 2021.[7]

Sonkajärvellä järjestetään vuosittain Eukonkannon MM-kilpailut.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rutakon hautausmaasta 1800-luvulla löydetty ”väkäräksi vääntynyt” rautakautinen keihäänkärki.

Saamelaiskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runsaasti paikannimistöön liittyvää aineistoa ja myös kirjallisia tietoja. Koko Ylä-Savoa nimitetty vuosien 1551 ja 1554 verokirjoissa Lapinkorveksi. Viimeiset saamelaiset muuttivat pois Ylä-Savosta noin 1650.[8]

Nimistöä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukevalla Lapin-Eskelilä, Vänninmäessä Lapinjoki ja Lapinjärvet. Rutakolla Lapinkoski ja Lapinmäki. (Nykyisen vesitornin ympäristö on Lapinmäen luoteispäässä.) Uurassa Petralampi, Vehmasjärvellä Kouta-Keino pikkujärvet. Asuinpaikkoja todettu Rutakolla, Kiltuanjärven rannalla ja Sukevan Lapinkylällä.selvennä

Eräilykausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenmäki paikannimenä lienee merkkinä hämäläistenkin eräretkistä. Eri rajankäynneissä 1400–1700-luvuilla jäi Sonkajärvi savolaisten eräalueeksi. Eränkäynti tapahtui Säämingin seuduilta Venäjän valtakunnan alueelle, sillä vasta 1595 Täyssinän rauhassa alue liitettiin Ruotsiin. Tuolloin oli täällä jo pysyvää asutusta mm. anekkikirjojen ansiosta. Eräilykauden paikannimistöä ovat Savonvirta ja Savonlampi.

Uudisasutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iisalmen kymmenyskunnan heinä- ja viljaluettelossa mainitaan ensi kerran vuonna 1525 mm. Swänninmäkij, Songajerffwij, Venäijrff ja Sälöis. Vanhimpia sukuja Huttuset, Hyvöset, Tuoviset ja Räsäset. Jo varhain veroluettelossa näkyvät Svänniset, Juntuset, Eskeliset ja Komulaiset. Rönkkö on tullut aluksi Huttusten vävyksi ja perustanut Rutakolle Huttusten sukukunnan lisäksi Rönkköjen sukukunnan. Huttusten sukukunnalla oli vuonna 1561 kaksi taloa, mutta 1663 verokirjan mukaan Huttusten sukukunnalla olivat hallinnassaan Viitaan, Laa'an, Kilpisaaren, Oinasjärven ja Petäjäjärven kylät. Aluksi uudisasukas asui nykymittapuun mukaan omalla luvallaan, mutta 20. huhtikuuta 1542 Kustaa Vaasa antoi asetuksen, joilla ei asuttu, kuuluivat Jumalalle, kuninkaalle ja Ruotsin kruunulle ja vakinaiset asukkaat näin voitiin katsoa saaneen alueensa virallisestikin itselleen. Uusia tiloja syntyi sen jälkeen anekkikirjoilla. Hallinnollisesti kuuluttiin 1625 asti Tavinsalmen pitäjään. Em. vuonna syntyi Iisalmen seurakunta ja samalla pitäjä, johon tuolloin kuuluivat Iisalmi, Sonkajärvi, Kiuruvesi, Pielavesi, Lapinlahti, Nilsiä, Varpaisjärvi ja Vieremä. Rutakolle tuli oma rukoushuonekunta 1854. Siihen kuuluivat Rutakon, Oinasjärven, Sonkajärven, Kilpisaaren ja Petäjäjärven kylät. Erohetkellä oli Rutakon rukoushuonekunnassa 556 asukasta, jotka pitivät omia epävirallisia pitäjänkokouksiaan. Sonkajärvi erosi vuonna 1922 Iisalmen maalaiskunnasta. Sonkajärven seurakunta oli eronnut jo vuonna 1920.

Väestönkehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Sonkajärven väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 6 716
1985
  
 6 445
1990
  
 6 030
1995
  
 5 671
2000
  
 5 272
2005
  
 4 951
2010
  
 4 671
2015
  
 4 278
2020
  
 3 895
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Taajamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Sonkajärvellä oli 4 075 asukasta, joista 1 730 asui taajamissa, 2 320 haja-asutusalueilla ja 25:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Sonkajärven taajama-aste on 42,7 %.[10] Sonkajärven taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[11]

# Taajama Väkiluku
(31.12.2017)
1 Sonkajärven kirkonkylä 1 340
2 Sukeva 390

Kunnan keskustaajama on lihavoitu.

Seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Sonkajärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[12]

Seurakunta kuuluu Ylä-Savon seurakuntayhtymään.

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Sonkajärvellä toimii Sonkajärven helluntaiseurakunta.[13]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Sonkajärven alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.[14]

Entiset seurakunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Sonkajärven kunnan nykyisellä alueella.[12]

Keskusta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sonkajärven kunnantalo.
    Sonkajärven kunnantalo.
  • Sonkajärven koulukeskus.
    Sonkajärven koulukeskus.
  • Pääkirjasto.
    Pääkirjasto.
  • Terveyskeskus.
    Terveyskeskus.

Sonkajärven keskustassa on koulukeskus (Rutakon koulu, Lyseotien koulu ja Sonkajärven lukio)[15], kirjasto, terveyskeskus, Osuuspankki, kunnantalo, K-Market, S-market, liikuntahalli, jäähalli (Omatalo ICE), kolme ravintolaa, kukkakauppa ja hautaustoimisto ja muutama kampaamo.

Kylät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aittokoski, Haajaissydänmaa, Haapajärven Sydänmaa, Harva, Hernejärvi, Jyrkkä, Kaarakkala, Kalliomäki, Kalliosuo, Kainuunmäki, Kauppilanmäki, Kilpisaari, Koirakoski, Kukkopuro, Laaka, Mansikkavirta, Muuraisjärvi, Oinasjärvi, Paisua, Petäjäjärvi, Petäys, Päsmäri, Rutakko, Ryhälänmäki, Savonvirta, Sonkajärvi, Sonkakoski, Sukeva, Sälevä, Toivakko, Ulmala, Uuraa, Vehmasjärvi, Viitaa, Vänninmäki.

Käyntikohteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja sonkajärveläisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Sonkajärven perinneruoaksi valittiin tuuvinkivelli eli perunavelli.[18]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Sonkajärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  7. ↑ Korona oli viimeinen niitti: Talonvalmistaja Omatalo konkurssiin www.iltalehti.fi. Viitattu 5.1.2021.
  8. ↑ Kauko Pirinen. Savon historia II:2. Pieksämäki 1982, 329.
  9. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
  10. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  11. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 6.12.2018.
  12. ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  13. ↑ Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Arkistoitu 6.9.2021. Viitattu 6.9.2021.
  14. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Arkistoitu kopio sonkajarvi.fi. Arkistoitu 9.8.2020. Viitattu 27.5.2020.
  16. ↑ Kaikkea sitä esitelläänkin: Nämä ovat Suomen erikoisimmat museot, Studio55, MTV3 18.1.2012. Viitattu 21.10.2014.
  17. ↑ Saarikoski, Sonja: HS kiersi Suomen oudoimmat nähtävyydet: Lähtisitkö Kusikivelle tai ufojärvelle? Helsingin Sanomat 27.7.2014. Viitattu 22.10.2014.
  18. ↑ Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sonkajärvi&oldid=22472744”