Pyöräily

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maantiepyöräilyä
Pyöräliikennettä Amsterdamissa

Pyöräily eli polkupyöräily tarkoittaa polkupyörän käyttämistä kulkuneuvona liikenteessä, huvi- ja retkiajelussa tai kilpaurheilussa. Tavanomaisten kaksipyöräisten polkupyörien lisäksi pyöräily tarkoittaa myös kuormapyörien, nojapyörien, yksipyöräisten ja vastaavien lihasvoimalla liikkuvien kulkuneuvojen ajamista.

Pyöräilyn muodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Pyöräliikenne

Pyöräily on nopea ja tehokas liikennemuoto erityisesti lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla. Moottoriliikenteeseen verrattuna pyöräilyllä on lukuisia etuja, kuten pienempi tilavaatimus (pysäköinnissä ja ruuhkissa), olemattomat suorat ympäristöpäästöt ja meluhaitat sekä positiiviset terveysvaikutukset pyöräilijöihin itseensä.[1] Julkiseen liikenteeseen verrattuna pyöräilyn etu on vapaa liikkuminen riippumatta aikatauluista ja reiteistä. Taajamissa polkupyörän on todettu olevan nopein kulkuväline alle seitsemän kilometrin matkoilla.[2]

Pyöräilyn haittapuolina voidaan pitää alttiutta sääoloille, pyöräilijöiden suojattomuutta törmäyksissä, sekä pidempiä matka-aikoja (paitsi lyhyillä matkoilla taajamissa). Talvipyöräilyssä pyöräilyä harjoitetaan talvivarustein.

Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä auto tai moottoripyöräkin, ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja. Polkupyörää koskevat liikenteessä siis suurelta osin samat säännöt kuin muitakin ajoneuvoja.[3] Polkupyörällä saa kuljettaa myös matkustajia tai rahtia. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa kahta alle kuusivuotiasta tai yhtä alle kymmenvuotiasta lasta. Kaksipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettajan lisäksi kuljettaa enintään 50 kilon kuormaa. Kolmipyöräisellä polkupyörällä saa kuljettaa sadan kilon lastia, tai niin monta matkustajaa kuin mille se on rakennettu.[4]

Monissa kaupungeissa on käytössä kaupunkipyöräjärjestelmä, joka lainaa tai vuokraa yhteiskäyttöpolkupyöriä niiden käyttäjille. Suomessa sellainen on esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Erityisen paljon kaupunkipyöräjärjestelmiä on Saksassa.

Vapaa-ajan pyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidentti Urho Kekkonen pyöräilee (1971).

Retkipyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Retkipyöräily on ollut suosittua kautta aikojen. Retkipyörässä on kolmirattainen etuvaihde ja seitsemän-kymmenlehtinen takavaihde,lähde? jotka tasaavat rasitusta. Ennen retkelle lähtöä on syytä harjoitella riittävästi.

Pyöräretki alkaa usein retken suunnittelulla, etenkin jos se on pidempi, useamman päivän kestävä retki. Retken reitti valitaan huolella karttoja ja matkaoppaita tutkimalla. Eurooppaan suuntautuvalla pyöräretkellä on matka suunniteltava huolella. Suunnittelun apuna ovat pyöräilyä varten laaditut esim. Eurovelo-reitistön kartat. Sopivalla pyöräretkireitillä tie on riittävän vaihteleva, maisemat näkemisen arvoisia ja sopivia majoituspaikkoja on tarjolla, mikäli ei oteta omaa telttaa mukaan.

Pyörä on syytä huoltaa ennen matkalle lähtöä. Pumppu, paikkarasia ja renkaanvaihtovälineet ovat yleisiä varusteita. Myös varasisärengas ja juomapullo ovat yleisiä varusteita retkipyöräilyssä. Pimeällä ajettaessa pyörässä on oltava valot.

Pidemmälle retkelle otetaan yleensä enemmän vaatetta mukaan; sää saattaa vaihtua yllättäen. Ihoa vasten olevan vaatetuksen on hyvä olla nopeasti kuivuvaa.

Pyöräilijöitä maantiellä

Kilpapyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kilpapyöräily

Maantiepyöräily ja ratapyöräily kuuluvat olympialajeihin. Maastopyöräily otettiin mukaan olympialaisiin vuonna 1996 sen valtavan suosion myötä, ja osittainen pyöräilylaji triathlon on ollut mukana vuodesta 2000 lähtien.

Lajeja, joissa yksi tai useampi osuus pyöräilyä:

  • triathlon
  • pitkän matkan kilpailut ja seikkailukilpailut

Turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyöräily on maiden välisessä vertailussa yleensä sitä turvallisempaa, mitä yleisempää pyöräily maassa on. Alankomaissa ja Tanskassa, missä pyöräillään noin 900 kilometriä henkilöä kohti vuodessa, kuolemaan johtavia onnettomuuksia sattuu noin 15 kappaletta miljardia pyöräilykilometriä kohti (vuonna 2011). Suomessa lukema on noin 40, ja Espanjassa, missä pyöräily on harvinaista, noin 105.[5]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Asioita on turha yrittää kertoa muodossa "viimeisen X vuoden aikana", vaan sen sijaan pitäisi käyttää vuosilukuja. Turhat aikamääritteet vaikeuttavat luettavuutta ja luovat turhaa päivitystaakkaa.
Pyöräilijä Helsingin keskustassa.

Viimeisen viiden vuoden aikanamilloin? on kuollut keskimäärin 27 ja loukkaantunut 960 pyöräilijää vuodessa. Taajamissa tapahtui yli 60 % kuolemista ja lähes 90 % loukkaantumisista. Ilman kypärää pyöräili 88 % kuolleista.[6]

Vuonna 2009 menehtyneistä pyöräilijöistä 20 % olivat päihtyneitä.[7]

Pyöräilyn liikenneturvallisuus on kohentunut merkittävästi viimeisenmilloin? kymmenen vuoden aikana. Pyöräilijöiden kuolemaan johtavia onnettomuuksia on nyt kolmanneksen vähemmän ja loukkaantumisia viidenneksen vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.[8]milloin?

Pyöräilyn kannalta keskeisten liikenne- ja väistämissääntöjen tuntemus on erään tutkimuksen mukaan heikkoa sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Vain 22 % vastanneista osasivat vastata oikein tutkimuksen kolmeen haastattelukysymykseen.[9]

Pimeällä pyöräiltäessä etulamppu on lakisääteinen varuste.[10] Tieliikennelakiin on kirjattu myös suositus käyttää pyöräilykypärää.[11]

Suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin jäsenmaiden kansalaisista 7 prosenttia ilmoittaa pyöräilyn ensisijaiseksi liikkumismuodokseen. Pyöräily on EU-maista suosituinta Alankomaissa, missä 31 % väestöstä ilmoittaa sen ensisijaiseksi liikkumismuodokseen. Tanskassa, Unkarissa ja Ruotsissa pyöräily on lähes 20 prosentin suosima liikkumismuoto ja Suomessa 13 prosentin.[12]

Henkilöliikennetutkimuksen (HLT 04–05) mukaan pyöräilyn osuus kulkutapaosuuden mukaan tarkasteltuna Suomessa on kuljetun matkan mukaan tarkasteltuna 1,9 % ja tehtyjen matkojen lukumäärän mukaan 9,4 %.[13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.motiva.fi/liikenne/kavely_pyoraily_ja_julkinen_liikenne/kavely_ja_pyoraily
  2. ↑ Polkupyöräily liikennemuotona, Pyöräilykuntien verkosto
  3. ↑ Pyöräilyyn liittyvät liikennesäännöt
  4. ↑ Tavarafillari.fi: Mitä polkupyörällä saa kuljettaa?
  5. ↑ Terhi Luukkonen ja Kalle Vaismaa: Pyöräilyn lisääntymisen yhteys turvallisuuteen (Kuva 2 Pyöräilijöiden kuolemanriski laskee pyöräilijämäärien kasvaessa (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2013, muokattu Krag 2011 pohjalta).) 2013. Liikenneturva. Viitattu 12.6.2014.
  6. ↑ http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/index.php
  7. ↑ http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/Tieliikenneonnettomuudet_2009_netti.pdf
  8. ↑ http://web.archive.org/web/20130419032124/http://www.liikenneturva.fi/www/fi/tilastot/liitetiedostot/pyorailijoiden_henkilovahingot.pdf
  9. ↑ http://www.pori.fi/rak/rak1/Lts2010/lehdistotiedote_2.pdf
  10. ↑ Luku 5, 20 § Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista
  11. ↑ Luku 6, 90 § Tieliikennelaki
  12. ↑ Future of transport (s. 7–8.) 2011. Euroopan komission Eurobarometri. Viitattu 12.6.2014.
  13. ↑ Henkilöliikennetutkimus 2004-2005

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyöräily.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyöräily&oldid=22734967”