Tämä on lupaava artikkeli.

Norja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Norja voi tarkoittaa myös norjan kieltä.
Norjan kuningaskunta
Kongeriket Norge (kirjanorjaksi)
Kongeriket Noreg (uusnorjaksi)
Norgga gonagasriika (pohjoissaameksi)
Nöörjen gånkarijhke (eteläsaameksi)
Vuona gånågisrijkka (luulajansaameksi)
Norjan lippu Norjan vaakuna
lippu vaakuna

Norjan sijainti Euroopan kartalla.
Norjan sijainti Euroopan kartalla.

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Harald V
Pääministeri Jonas Gahr Støre
Pääkaupunki Oslo (693 491 as.)[1]
59.913077°N, 10.73991°E
Muita kaupunkeja Bergen (256 600 as.)
Trondheim (170 936 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 323 808 km² [2] (sijalla 67)
– josta sisävesiä 19 427 km² (6,0 %)
Väkiluku (2023) 5 550 203 [3] (sijalla 120)
– väestötiheys 14,4 as. / km²
– väestönkasvu 1,1 % [4] (2014)
Viralliset kielet
  • norja
  • saame
Valuutta Norjan kruunu (NOK)
BKT (2024)
– yhteensä 527 mrd. USD [5]
– per asukas 94 660 USD [5]
HDI (2019) 0,957 [6] (sijalla 1)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,6 % [7]
– teollisuus 39,3 % [7]
– palvelut 58,1 % [7]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Ruotsi-Norjan jako
7. kesäkuuta 1905
Lyhenne NO
– ajoneuvot: N
– lentokoneet: LN
Kansainvälinen
suuntanumero		 +47
Tunnuslause Kuninkaallinen motto: Alt for Norge
Kansallislaulu ”Ja, vi elsker dette landet”

Edeltäjä(t) Ruotsi-Norjan lippu Ruotsi-Norja

Norjan kuningaskunta (kirjanorjaksi Kongeriket Norge, uusnorjaksi Kongeriket Noreg, pohjoissaameksi Norgga gonagasriika) eli Norja on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa.

Maa kuuluu Pohjoismaihin ja Skandinaviaan. Se on Ruotsin länsi- ja Suomen pohjoisnaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan varsinainen Norja (manneralue lähisaarineen) on kolmanneksi suurin Pohjoismaa. Väestöltään Norja on Pohjoismaista neljänneksi suurin. Norjalle kuuluu myös Huippuvuoret ja muita merentakaisia alueita. Vuonot ja vuoret ovat Norjan maiseman keskeisiä elementtejä. Maan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Oslo.

Norjassa on inhimillisen kehityksen indeksin mukaan maailman korkein elintaso.[6] Maan vaurauden perustana ovat energiavarat: öljy, maakaasu ja vesivoima. Myös kalastuksessa ja kalankasvatuksessa Norja on maailman johtavia maita.

Maassa puhutaan norjaa, jota kirjoitetaan kahdella eri kirjakielellä (kirjanorja ja uusnorja), ja kolmea saamelaiskieltä (pohjoissaame, eteläsaame ja luulajansaame).

Norja on menestyvä talviurheilumaa, joka on järjestänyt kahdet olympialaiset.

Norja kuuluu Natoon, mutta on jättäytynyt Euroopan unionin ulkopuolelle. Se on kuitenkin EFTA:n jäsenenä mukana ETA-alueessa.[8]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan maantiede
Norjan kartta.

Norja rajoittuu lännessä Norjanmereen, etelässä Skagerrakin salmeen ja pohjoisessa Barentsinmereen. Norjan pääkaupunki on Oslo, ja muita suuria kaupunkeja ovat Bergen, Trondheim, Stavanger, Kristiansand, Fredrikstad ja Tromssa[9].

Norjan pinta-ala on 323 802 neliökilometriä.[7] Maa on suurimmaksi osaksi vuoristoa. Laajoja tasaisempia alueita on etupäässä vain maan kaakkoisosassa Oslonvuonon itäpuolella. Pohjoisempana Norjan ja Ruotsin rajalla on Skandien poimuvuoristo eli Kölivuoret. Norjan korkein vuori on Galdhøpiggen, joka sijaitsee Jotunheimenin vuoristossa. Se on 2 469 metriä korkea ja samalla Pohjois-Euroopan korkein vuori.[10]

Norjan rannikko on hyvin mutkitteleva, ja siinä on suuri joukko pitkiä ja kapeita vuonoja. Rantaviivan pituus vuonot ja saaret mukaan luettuna on 83 000 kilometriä, mistä saarten osuus on noin 58 000 kilometriä.[7] Norjan pisin ja syvin vuono on Sognevuono, joka on 200 kilometriä pitkä.[11] Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjøsa ja suurimmat joet Glomma, Gudbrandsdalslågen eli Lågen sekä Teno.

Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (norj. Svalbard) saariryhmä ja Jan Mayen Pohjoisella jäämerellä sekä Bouvet’nsaari Etelä-Atlantilla. Lisäksi Norja katsoo itselleen kuuluviksi Kuningatar Maudin maaksi kutsutun sektorin Etelämantereesta sekä antarktisen Pietari I:n saaren.[12][13]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan ilmasto
Manner-Norja satelliittikuvassa helmikuussa 2003.

Norjan rannikolla vallitsee lauhkea meri-ilmasto. Atlantilta vyöryvät keskileveysasteiden liikkuvat matalapaineet tuovat sateita ja kovia tuulia. Etelässä sademäärät ovat suurempia kuin pohjoisessa. Sisämaan vuoristossa on arktinen ilmasto, talvella lunta, pakkasta ja kovaa tuulta. Oslon seudulla on maan ainoa alankoalue, ja siellä on talvisin kylmempää, mutta kesäisin lämpimämpää ja kuivempaa kuin rannikolla.[14]

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan mannerosasta 37 prosenttia on metsän peitossa. Yli puolet tästä, 23 prosenttia maa-alasta, on talousmetsää. Sitä käytetään sahatavaraksi ja sellu- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Metsän biomassa kasvaa, joten se toimii hiilen nieluna.[15] Pääasiallinen puulaji on metsäkuusi. Rannikoilla kasvaa hieskoivua, mutta sinne on istutettu myös kuusta ja sitkankuusta 1950-luvulta asti.[16] Norjan kansalliskukka on kanerva (Calluna vulgaris).

Norjan uhanalaisten lajien listalla vuodelta 2006 on 31 nisäkästä, 78 lintua, 44 kalaa ja viisi matelijaa ja sammakkoeläintä. Kaikkiaan uhanalaisia lajeja (kasvit, hyönteiset ja sienet mukaan lukien) on 1 988 lajia.[17] Suurimmassa vaarassa ovat susi ja naali.[18] Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat lähes 15 prosenttia Manner-Norjasta ja vielä suuremman osan Huippuvuorista.[19]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan historia

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan asuttaminen alkoi pian jääkauden jälkeen mannerjäätikön vielä sulaessa, kun saamelaisten esi-isät vaelsivat maan pohjoisosiin noin 11 000 vuotta sitten. Kun ilmasto lämpeni, Keski-Euroopasta alkoi muuttaa lisää väkeä Keski- ja Etelä-Norjaan kalastuksen, hylkeenpyynnin ja metsästys­mahdollisuuksien houkuttelemina. Villipeurat seurasivat vetäytyvää jäätikön reunaa, ja niitä seuraavat metsästäjät olivat ensimmäiset Norjan sisämaahan edenneet ihmiset. Seuraavina vuosituhansina asutus vakiintui, ja Rooman valtakunnan kanssa käytiin kauppaa rautaesineistä, kankaista ja keramiikasta. Rautaisten työkalujen avulla metsiä raivattiin pelloiksi ja rakennettiin entistä suurempia laivoja. 500-luvulle mennessä norjalaiset oppivat itse sulattamaan ja muokkaamaan suorautaa.[20]

Norjan kuningaskunta syntyy ja liittyy unioniin Tanskan kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tanska-Norja
Norjalaisen viikinkialuksen malli.

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Harald Kaunotukka kokosi eri alueiden päällikkökunnat yhdeksi valtioksi ja hallitsi sitä noin 870–930. Hänen jälkeläisensä Pyhä Olavi käännytti maan kristinuskoon vuosituhannen alussa.[21]

1100- ja 1200-luvuilla kuninkaan valta vahvistui. Valtakeskus siirtyi maan lounaisosasta Oslonvuonon suunnalle. Oslosta tuli pääkaupunki Haakon V Maununpojan valtakaudella 1200-luvulla. Se oli silloin muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki. Myöhäinen keskiaika oli Norjassa köyhää aikaa. Rutto surmasi väestöstä puolet tai jopa kaksi kolmannesta. Pohjoismaiden kuningashuoneiden keskinäisten avioliittojen jälkeen maa päätyi vuonna 1387 unioniin Tanskan kanssa.[22] Norja jäi Tanskan alaisuuteen vielä senkin jälkeen, kun Kalmarin unioni 1500-luvulla purkautui Ruotsin erotessa siitä.[23]

Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Eidsvollin kansalliskokous ja Ruotsi-Norja

Suurvallat antoivat Norjan Ruotsille Kielin rauhassa tammikuussa 1814, kun Tanska oli päätynyt Napoleonin puolelle.[23] Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi Eidsvollin kansalliskokouksessa 17. toukokuuta 1814, jolloin Norjalle vahvistettiin myös perustuslaki. Norjan kuninkaaksi valittiin Tanskan kruununprinssi Kristian Fredrik. Norjan kansallispäivää vietetään edelleen 17. toukokuuta. Lyhyen sodan jälkeen Ruotsi pakotti Norjan personaaliunioniin ja kuninkaaksi tuli Ruotsin valitsema Kaarle XIV Juhana.[20] Norjalla oli kuitenkin oma perustuslaki, parlamentti ja itsenäiset hallinto-, talous- ja oikeusjärjestelmät.[24]

Norjan itsenäistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unioni hajosi vuonna 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen ansiosta maa pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Haakon VII ja jatkoi täten Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä[23] (edellinen Haakon-niminen kuningas, Haakon VI Maununpoika, eli vuosina 1340–1380).[25]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton.[23]

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Taistelu Norjasta
Quisling, Himmler, Terboven ja Falkenhorst Oslossa 1941.

Toisen maailmansodan puhjetessa Norja julisti olevansa puolueeton valtio.[26] Saksa valloitti Norjan keväällä 1940 operaatio Weserübungissa. Norjan vastarintaliike kesti kaksi kuukautta, minkä jälkeen kuningas ja Nygaardsvoldin hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[27] Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnan­komissaariksi Saksan kansallis­sosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Pohjois-Norjaan edenneet neuvostojoukot jäivät maahan Saksan antautumisen jälkeenkin ja poistuivat vasta syyskuun lopussa.[28]

Sodan jälkeen Norja sai Marshall-apua ja suuntautui länteen.[29]

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gro Harlem Brundtland, Norjan pääministeri vuosina 1981, 1986–1989 ja 1990–1996.
Jens Stoltenberg, Norjan pääministeri vuosina 2000–2001 ja 2005–2013.

Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti ja mahdollistivat Norjan talouden nousun.[30]

Norja oli YK:n perustajajäsen ja liittyi Natoon 1949. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994.[31] EU:n vastustus on ollut suurinta pienillä paikkakunnilla ja maan pohjoisosassa. Erityisesti maanviljelijät ja kalastajat ovat pelänneet toimeentulonsa puolesta. Öljytulojen ansiosta Norja on myös kokenut pärjäävänsä paremmin talousliittoutuman ulkopuolella.[32]

Norjan EU-kansanäänestyksessä 28.11.1994 äänestäjistä 52,3 % vastusti maan EU-jäsenyyttä ja kannattajia oli 47,7 % äänestäneistä.[33]

EU:n ulkopuolelle jättäytymisen vastapainona Norja toimii aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana ja YK:n rauhanturvaamis­toiminnassa.[34] Norjan antama kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta.[35]

Norjan politiikan keskeinen vaikuttaja 1980- ja 1990-luvuilla oli Gro Harlem Brundtland. Työväenpuoluetta vuodet 1981–1996 johtanut Brundtland oli siviiliammatiltaan lääkäri ja hän toimi Norjan pääministerinä kolmasti: vuosina 1981, 1986–1989 ja 1990–1996. Brundtland oli Norjan ensimmäinen naispääministeri sekä ensimmäistä kertaa virkaan astuessaan myös Norjan historian nuorin pääministeri. Brundtland toimi myöhemmin vielä Maailman terveysjärjestön WHO:n pääjohtajana vuosina 1998–2003.[36] Brundtlandin jälkeen keskeinen poliittinen vaikuttaja on ollut myös Norjan työväenpuoluetta johtanut Jens Stoltenberg, joka toimi Norjan pääministerinä vuosina 2000–2001 ja 2005–2013. Tämän jälkeen Stoltenberg on toiminut puolustusliitto Naton pääsihteerinä vuodesta 2014.[37]

Oslossa ja Utøyan saarella lähellä pääkaupunkia tehtiin heinäkuussa 2011 kaksi terrori-iskua, joissa kuoli yhteensä 77 ihmistä.[27] Iskujen tekijäksi paljastui norjalainen Anders Behring Breivik, ja hänet tuomittiin 21 vuodeksi vankilaan.[38]

Lokakuussa 2013 konservatiivisen Høyre-puolueen johtaja Erna Solberg muodosti hallituksen yhdessä oikeistopopulistisen Edistyspuoleen kanssa. 40 vuotta aiemmin perustettu Edistyspuolue ei ollut koskaan aiemmin ollut hallitusvastuussa. Uuden hallituksen tavoitteina olivat veronkevennykset, byrokratian karsiminen ja maahanmuutto­politiikan tiukentaminen.[39] Syyskuussa 2017 suurkäräjävaaleissa porvarillisten puolueiden kannatus väheni sen verran, että hallitus tarvitsisi jatkossa molempien tukipuolueidensa eli liberaalin Venstren ja Kristillisen kansanpuolueen tuen, kun aiemmin oli riittänyt vain toinen tukipuolueista. Näin ollen Erna Solberg muodosti tammikuussa 2018 uuden hallituksen, jossa oli mukana entisten hallituspuolueiden lisäksi myös Venstre.[40] Tammikuussa 2019 hallitukseen tuli mukaan myös Kristillinen kansanpuolue ja Solbergin hallitus muuttui enemmistö­hallitukseksi.[41] Tammikuussa 2020 oikeistopopulistinen Edistyspuolue lähti hallituksesta. Lähdön taustalla oli kiista Isis-taistelijan perheen ottamisesta Norjaan. Pääministeri Solbergin hallitus jatkoi konservatiivien, venstren ja kristillisten vähemmistö­hallituksena, joka joutuu turvautumaan edistyspuolueen tukeen suurkäräjillä.[42]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan politiikka
Norjan parlamentti eli Stortinget.
Erna Solberg, Norjan pääministeri vuosina 2013–2021

Norja on parlamentaarinen, perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Harald V. Poliittista valtaa kuninkaalla ei ole. Ylin valta on parlamentilla eli suurkäräjillä (norjaksi Stortinget), johon valitaan 169 edustajaa 19 maakunnasta, sekä pääministerin johtamalla hallituksella.[43]

Vuoden 2013 vaalitulos oli konservatiivi­puolueelle (Høyren) paras 28 vuoteen. Konservatiivien kannatus oli 26,8 prosenttia, ja puolue sai suurkäräjille 48 paikkaa. Norjan kaksi porvaripuoluetta (konservatiivit ja edistyspuolue) muodostivat vähemmistö­hallituksen. Se saa tukea liberaaleilta ja kristilliseltä kansanpuolueelta, jotka eivät halunneet edistyspuolueen kanssa samaan hallitukseen.[44] Pääministerinä vuodesta 2013 on konservatiivien Erna Solberg. Edellisen hallituksen muodostanut työväenpuolue jäi oppositioon. Vuoden 2017 suurkäräjävaalien jälkeen pääministerinä jatkoi Erna Sohlberg ja hänen oikeistopopulistisen edistyspuolueen ja konservatiivisen høyre-puolueen vähemmistöhallitusta täydennettiin liberaalilla venstrellä. Kristillinen kansanpuolue pysyi hallituksen ulkopuoluella sen parlamentaarisena tukipuolueena.[40] Tammikuussa 2019 kristilliset tulivat mukaan hallitukseen, joka muuttui samalla enemmistö­hallitukseksi.[41]

Norja luopui 21.5.2012 valtionkirkosta. Muutosta kannattivat sekä Norjan kirkon ylin päätäntäelin kirkolliskokous että parlamentin selvä enemmistö. Vain kolme kansanedustajaa vastusti muutosta. Perustuslain muutoksen jälkeen Norjan hallitus ei enää päätä piispannimityksiä, hallituksessa ei jatkossa ole erityistä kirkkoministeriä eikä hallituksen ministereiden enemmistön tarvitse enää kuulua kirkkoon.[45]

Norjan puolustusvoimat muodostuvat maavoimista (Hæren), Norjan laivastosta, (Kongelige Norske Sjoeforsvaret, RNoN) ja ilmavoimista (Kongelige Norske Luftforsvaret, RNoAF) sekä kodinturvajoukoista (Heimevernet, HV). 19–35-vuotiaat miehet ja naiset ovat asevelvollisia, asepalvelus kestää periaatteessa 12 kuukautta, mutta lyhennetään usein kuuteen tai yhdeksään.[7] Norja on kuulunut Natoon vuodesta 1949. Kevääseen 2008 asti se valvoi Naton puolesta Itämeren ilmatilaa F-16-hävittäjillään, mutta nykyisin sen aktiivisin panos on 550 sotilaan joukko Naton Afganistanin operaatiossa.[46] Vuonna 2016 Norjassa myös naiset tulivat asevelvollisiksi siten, että kutsunnat koskevat kaikkia 19-vuotiaita sukupuolesta riippumatta ja noin joka kuudes sitten valitaan palvelukseen. Motivaatio on erityisen tärkeä asia, sillä pakolla ketään ei haluta armeijaan. Käytännössä halukkaita on ollut enemmän kuin on voitu ottaa palvelukseen.[47]

Norjan pääministeri on Erna Solberg. Solbergin hallituksen oikeisto-populistisen Edistyspuolueen maahanmuutto- ja oikeusministeri Sylvi Listhaug kohahdutti toistuvasti julkisuudessa kannanotoillaan, ja hallituksen kaatumista uumoiltiin maaliskuussa 2018.[48] Hallitus kuitenkin jatkoi ja ministeri Listhaug erosi lausuntojensa takia hallituksesta. Vuoden kuluttua toukokuussa 2019 Sylvi Listhaug kuitenkin palasi hallitukseen terveydestä ja vanhustenhuollosta vastaavaksi ministeriksi.[49] Tammikuussa 2020 Edistyspuolue lähti hallituksesta. Taustalla oli erimielisyys Norjaan Syyrian al-Holin leiriltä otetusta Isis-taistelijan perheestä. Edistyspuolue oli ehtinyt olla hallituksessa puheenjohtajansa, valtiovarain­ministeri Siv Jensenin johdolla kuusi vuotta. Jensen ei kuitenkaan vaatinut hallituksen eroa ja pääministeri Erna Solbergin hallitus on jatkanut konservatiivisen Høyren, liberaalin Venstren ja Kristillisen kansanpuolueen vähemmistö­hallituksena, joka joutuu turvautumaan Edistyspuolueen tukeen.[50]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läänit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan läänit

Norja on jaettu hallinnollisesti 15 lääniin eli fylkeen.[51]

Fylket 2024.[51]
# Fylke (2024)[51] Pääkaupunki
3 Oslon lääni Oslo
11 Rogalandin lääni Stavanger
15 Møren ja Romsdalin lääni Molde
18 Nordlandin lääni Bodø
31 Østfoldin lääni Sarpsborg
32 Akershusin lääni Oslo
33 Buskerudin lääni Drammen
34 Innlandetin lääni Hamar
39 Vestfoldin lääni Tønsberg
40 Telemarkin lääni Skien
42 Agderin lääni Kristiansand
46 Vestlandin lääni Bergen
50 tlo Trøndelagin lääni Steinkjer
55 Tromssan lääni Tromssa
56 Finnmarkin lääni Vesisaari

Fylkejärjestelmään kuulumaton on omalla erityishallinnollaan Huippuvuoret, jonka johdossa on kuvernööri.[52]

Kunnat ja kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: luettelo Norjan kunnista ja luettelo Norjan kaupungeista

Norjan nykyinen kunnallishallinnon perusyksikkö on kunta (norj. kommune), joita on 356 (2020).[53] Kuntien oikeudet ja velvoitteet eivät eroa sen mukaan, kuuluuko kuntaan kaupunki tai kaupunkeja (norj. by) vai ei.[54] Kaikkiaan 96 kuntaa on saanut kaupunkistatuksen. Kaupungin rajat noudattelevat kunnanrajoja, joten suurkaupunkiin voi kuulua runsaasti maaseutua, Oslossa on laajoja metsiä ja puolet Bergenin kaupungista on vuoristoa.[55] Vuonna 2017 käynnistyneessä kuntauudistuksessa kuntien määrää on tarkoitus vähentää 70:llä.[56]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan talous
Öljynporauslautta Statfjordin kentällä Pohjanmerellä vuonna 1982.

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK, krone), joka jakaantuu sataan äyriin (øre). Äyri ei ole käteiskäytössä. Yhdellä kruunulla sai toukokuussa 2019 noin 10,26 eurosenttiä ja yhdellä eurolla vastaasti noin 9,745 kruunua.[57] Norjan ostovoimakorjattu bruttokansantuote on vuonna 2024 noin 461 miljardia dollaria. Vaihtotase on vahvasti ylijäämäinen. Öljystä kertyneet huomattavat omaisuudet ovat antaneet Norjalle luonnollisesti runsaan pelivaran taloutensa hoitoon ja valtiolla on huomattavasti enemmän saamisia kuin velkoja. Norjan työttömyys ja inflaatio ovat matalia.[5]

Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: öljynvienti toi puolet vientituloista ja lähes 30 prosenttia valtion tuloistamilloin?.[7] Norja on maailman kuudenneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian, Venäjän, Arabiemiirikuntien, Iranin ja Kuwaitin jälkeen.[58] Norjan öljyrahaston markkina-arvo oli syyskuussa 2024 yli 18 000 000 000 000 Norjan kruunua eli noin 1,5 biljoonaa euroa.[59] Rahastolla Norja varautuu aikaan, jolloin sillä ei ole hyvinvointinsa turvana enää öljyä ja kaasua. Rahasto koostuu osake- ja joukkovelkakirja­sijoituksista.[23] Norja on lisäksi Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille.[23] Öljyn ja maakaasun lisäksi Norjan luonnonvaroihin kuuluvat vesivoima, kupari, nikkeli, rautamalmi, sinkki, lyijy, kala ja puutavara.[23] Merkittävimmät vientituotteet ovat maaöljy, maakaasu, koneet, metallit, kemikaalit ja kala. Viennin suurimpia kohdemaita vuonna 2021 olivat Britannia ja Saksa, joiden osuus Norjan viennistä oli 40 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat vientikohteet olivat Alankomaat, Ruotsi ja Ranska. Suurimmat tuontimaat olivat Kiina, Ruotsi ja Saksa.[60]

Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Eniten viljeltyä maata on eteläosassa ja jokilaaksoissa. Siellä kasvatetaan maito- ja lihakarjaa, viljaa (ohraa, kauraa ja vehnää), sekä perunoita ja vihanneksia.[23]

Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren alueiden takia. Silli on yleisin ja tärkein saaliskala. Sen vuosisaalis vaihtelee, ja huonoina sillivuosina avomereltä pyydystetään sen sijaan mustakitaturskaa. Rannikkovesien tärkeimmät saaliskalat ovat turska, kolja, seiti ja punasimppu.[61][62] Kalanviljelyä on harjoitettu 40 vuoden ajan, ja siinäkin Norja on maailman johtavia maita. Lohi ja kirjolohi ovat tärkeimmät viljellyt lajit. Turskanviljely on alkanut 2000-luvulla.[63]

Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä.[64]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juna Oslon ja Trondheimin välillä.
Lærdalin tunneli.

Norjassa on 98 lentopaikkaa, mutta vain yhdellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 4 169 kilometriä. Satamakaupungit ovat Bergen, Haugesund, Måløy, Mongstad, Narvik ja Stura.[7]

Julkinen liikenne on tehokasta, junien, bussien ja lauttojen aikataulut on usein suunniteltu sujuvia vaihtoja varten. Junalla pääsee pohjoisessa Bodøhön asti, Ruotsin kautta myös Narvikiin. Bergenin ja Kirkkoniemen väliä kulkee rannikon yhteysalus Hurtigruten.[65]

Norjan yleisen tieverkon pituus on noin 91 600 kilometriä.[66] Osa yleisistäkin teistä suljetaan talvisajaksi, jos ne eivät ole osa keskeisintä tieverkkoa ja talvihoito tulisi erittäin kalliiksi. Tällaiset tiet kulkevat yleensä vuoristoalueilla.[67] Olosuhteiden pakosta tiet voidaan sulkea myös tilapäisesti, yleensä yöajaksi. Huonon ajosään vallitessa on käytössä myös kolonna-ajo: tieosuudella sallitaan vain tienpitäjän avustamien autoletkojen kulku. Letkan keulassa ja perässä ajaa yleensä aura-auto.[68] Osa teistä on maksullisia – tiemaksuja kerätään noin 50 asemalla.[69] Saaristoon ja vuonojen ylitykseen käytetään monin paikoin autolauttoja.[70]

Päätiestöllä on noin 950 tunnelia. Näistä kolme on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Vuonna 2000 valmistunut Lærdalin tunneli (24,5 kilometriä, E16) on maailman pisin maantietunneli. Osa tunneleista kulkee meren alla.[71] Eiksundin alittava tunneli (7,8 km, 653) on maailman syvimmällä käyvä maantietunneli. Sen alin kohta sijaitsee 287 metriä meren pinnan alapuolella.[72]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan väestö
Väestötiedot
vuonna [73]
Väestönkasvu 0,33 %
Syntyvyys (2013) 10,8 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus (2013) 9,21 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 80,44
Lapsikuolleisuus 3,47 / 1 000 syntymää
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä (2009)		 0,1 %
Lukutaitoisia 100 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä (2013) 40,6 vuotta
0–14-vuotiaat 18,9
15–64-vuotiaat 66,2
65 vuotta täyttäneet 14,9
Nidarosin tuomiokirkko on Pohjois-Euroopan suurimpia kirkkorakennuksia.

Tammikuussa 2023 Norjassa oli noin 5,4 miljoonaa asukasta.[74] Vuonna 2012 asukkaista 90,1 prosenttia oli norjalaisia.[75] Muita eurooppalaisia oli 3,6 prosenttia ja muita kuin eurooppalaisia vain kaksi prosenttia.[7]

Vuoden 2012 alussa maassa oli noin 655 000 maahanmuuttajaa. Suurin osa maahanmuuttajista on tullut Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Irakista. 33 prosenttia maahanmuuttajista on saanut Norjan kansalaisuuden.[75]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan kielipolitiikka

Norjan kielestä käytetään kahta kirjoitusmuotoa: bokmålia ja nynorskia. Vuonna 1996 julkaistussa kyselytutkimuksessa 7,5 prosenttia sanoi käyttävänsä nynorskia pääasiallisena kielimuotonaan yksityiselämässään, ja näiden lisäksi viisi prosenttia käytti vaihtelevasti nynorskia ja bokmålia. Kielimuodon käyttö on vahvasti aluesidonnaista: vuonna 1991 peruskoululaisista käytti nynorskia Sognin ja Fjordanen läänissä 96 prosenttia ja Telemarkissa 20 prosenttia, mutta Hedmarkissa vain 0,2 prosenttia.[76]

Saame on virallinen kieli Kautokeinon, Kaarasjoen, Kaivuonon, Lavangenin, Uuniemen, Porsangin, Tenon, Tysfjordin ja Snåsan kunnissa. Norjassa puhutaan kolmea saamelaiskieltä: pohjoissaamea, eteläsaamea ja luulajansaamea.[77] Kveeni (suomen kieli) ja kaksi eri romanikieltä mainitaan Norjan kielipolitiikan määrittelyssä suojeltavina ja elvytettävinä kielinä.[78]

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 väestöstä 68,7 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen Norjan kirkkoon.[79] Muiden kristillisten uskontokuntien edustajia on 6,9 prosenttia, muslimeja 3,4 prosenttia ja muita uskontoja 0,8 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 20,2 prosenttia väestöstä.[80][81] Maan juutalaiseen vähemmistöön kuuluu noin 2 000 henkilöä.[82] Vain 20 prosenttia pitää Jumalaa tärkeässä asemassa elämässään, mikä on Euroopan alimpia lukuja. Vuoden 2010 Eurobarometer-kyselytutkimuksessa 22 prosenttia norjalaisista ilmoitti uskovansa Jumalaan, 44 prosenttia uskoi johonkin korkeampaan voimaan ja 29 prosenttia ilmoitti ettei usko kumpaakaan edellisistä[83].

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa on kymmenen vuotta kestävä oppivelvollisuus. Peruskoulu alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää kuusi vuotta. Peruskoulutus on maksutonta, mutta kouluun pitää ottaa mukaan omat eväät.[84] Ennen oppivelvollisuutta lasten on mahdollista osallistua maksulliseen päiväkotitoimintaan[85]. Maan väestörakenteen takia 40 prosenttia kouluista on niin pieniä, että niissä on yhdysluokkia. Kuntien velvollisuus on tarjota iltapäivähoitoa neljän alimman luokan oppilaille.[86] 16–19-vuotiailla on oikeus opiskelupaikkaan ammatillisessa tai yliopistoon valmentavassa oppilaitoksessa.[87]

Korkeakoulutuksesta vastaavat maan kahdeksan yliopistoa ja yhdeksän korkeakoulua, 20 valtiollista ammattikorkeakoulua, kaksi taideakatemiaa ja 16 yksityistä ammatti­korkeakouluihin rinnastettavaa oppilaitosta.[88]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyttöjä kansallispuvuissa

Norjalaisten kansallisia symboleja ovat lippu, maisema, kansallispuvut ja kansallispäivä. Monilla yksityisillä ihmisillä on oman alueensa kansallispuku ja Norjan lippu. Kansallispäivän tapahtumissa heilutetaan pienoislippuja ja koristellaan paikkoja sinisin, punaisin ja valkoisin viirein. Maisemasta nauttiminen korostuu mökeillä ja ulkoilu­harrastuksissa, kuten hiihdossa ja patikoinnissa.[89]

Omaleimaisin norjalainen ruokalaji on ruskea meesjuusto, josta vedetään ohuita viipaleita juustohöylällä leivän päälle. Aamiainen on tukeva, lounas kevyt, ja päivällisellä syödään yleensä perunaa ja lihaa tai kalaa.[89]

Musiikissa Norjan suuri nimi on Edvard Grieg. Kuvataiteessa tunnetuimpia hahmoja ovat symbolisti Edvard Munch ja kuvanveistäjä Gustav Vigeland.[89]

Unescon maailmanperintö­luettelossa on Norjasta seitsemän kohdetta. Länsi-Norjan vuonot Geirangerfjord ja Nærøyfjord ovat listalla luonnonarvojen takia, muut ovat kulttuurikohteita: Altan kalliopiirrokset ajalta 4200–500 eaa., Bergenin Bryggen eli 1400-luvun rahtisatama puisine makasiineineen, 1600-luvulla perustettu kaivoskaupunki Røros, Struven ketju (osa kansainvälistä kohdetta), Urnesin puukirkko 1200-luvun alusta ja Vegan saaristo, kulttuurimaisema napapiirillä, jossa haahkanuntuvat ovat olleet merkittävä elinkeino.[90]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Norjan kirjallisuus

Varhaisin norjalainen kirjallisuus oli riimukirjoitusta, jonka varhaisimmat löydöt on ajoitettu 300–400-luvuille. Keskiajalla Norjassa kukoisti viikinkikulttuuri, joka on tunnettu runsaasta muinaisnorjan kielellä kirjoitetusta kirjallisuudesta. Norjassa ja Islannissa puhuttiin tuolloin käytännössä samaa kieltä ja ihmisten ja ajatusten liikkuvuus maiden välillä oli suurta, joten keskiajan Norjan ja Islannin kirjallisuutta on vaikea erottaa toisistaan. Vaikka saagat on suurimmaksi osaksi kirjoitettu Islannissa, ne todennäköisesti perustuvat suurelta osin suulliseen perinteeseen, joka on lähtöisin Norjasta.[91]

Muinaisnorjan­kielinen kirjallisuus tyrehtyi 1350-luvulla mustan surman aiheuttamaan lamaan, ja samalla loppui Norjan ja Islannin yhteiskulttuuri, kun luku- ja kirjoitustaitoiset kuolivat. Norja joutui tällöin Tanskan vallan alle, eikä maalla käytännössä ollut omaa kirjallista kulttuuria ennen 1500-luvun uskonpuhdistusta ja humanismia. 1600-luvulla barokkiajan tärkeimpiä kirjailijoita Norjassa olivat maan ensimmäinen ammattikirjailija Dorothe Engelbrektsdatter sekä leppoisan huumorin sävyttämästä uskonnollisesta ja maantieteellisestä runoudesta tunnettu Petter Dass.[92]

1700-luvulla valistuksen ajan merkittävimmäksi norjalais­kirjailijaksi katsotaan usein Bergenissä syntynyt näytelmäkirjailija Ludvig Holberg, joka tosin asui suurimman osan elämästään Kööpenhaminassa ja kirjoitti teoksensa tanskaksi ja latinaksi. Holbergin tunnetuimpia näytelmiä ovat komediat Jeppe paa Bierget ja Erasmus Montanus.[93]

1800-luvun alun kirjallisuutta vallitsi kansallisromantiikka, ja muun muassa norjalaista kansanrunoutta ja kansantarinoita kerättiin maaseudulta ja julkaistiin kokoelmina.[94] Romantiikan ajan runoutta leimasi sittemmin kansallisrunoilijaksi kohotetun, kansallismielisen Henrik Wergelandin ja kosmopoliitti Johan Sebastian Welhavenin kaksinkamppailu.[95] Romantiikan ja realismin väliin sijoittuvaa Camilla Collettin Amtmandens Døttreä on kutsuttu Norjan ensimmäiseksi nykyaikaiseksi romaaniksi, ja se on myös ensimmäinen naisten yhteiskunnalliseen asemaan huomiota kiinnittävä teos.[96]

1800-luvun loppupuolen draamaa hallitsi Norjan kansainvälisesti tunnetuin kirjailija Henrik Ibsen. Kotimaassaan merkittävän aseman sai myös Nobel-palkittu Bjørnstjerne Bjørnson, joka tosin on merkittävämpi yhteiskunnallisena vaikuttajana kuin kirjallisilta ansioiltaan. Vuosisadan lopussa Amalie Skram oli norjalaisen naturalismin merkittävin nimi.[97] 1890-luvulla Knut Hamsun nousi maailmanmaineeseen romaanillaan Nälkä. Hamsun on kansainvälisesti merkittävimpiä modernistisen kirjallisuuden uranuurtajia ja saanut sittemmin Nobel-palkinnon.

1900-luvun merkittävimpiä nimiä ovat Sigurd Hoel, Nordahl Grieg, Tarjei Vesaas, Nobel-palkittu Sigrid Undset ja sotienjälkeisen ajan Jens Bjørneboe, Bjørg Vik ja Kjartan Fløgstad.[89]

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisen maalaustaiteen perustajia Norjassa oli romanttista suuntaa edustanut Johan Christian Dahl. 1800-luvun loppupuolella Pariisin vaikutteet nousivat etualalle. Realistisen ja norjalaiseen taiteeseen muun muassa maisemien kautta pyrkineistä tuli yksi suuntaus. Toista leiriä edustivat myös yhteiskunnallisia aiheita käsitelleet boheemit Christian Krohgin johdolla. Boheemien nuorempaan polveen kuului Edvard Munch, joka kuvasi mystiikan ja ekspressionismin keinoin surua, mustasukkaisuutta, yksinäisyyttä ja ahdistusta.[98]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holmenkollenin mäki.

Norja on talviurheilumaa. Hiihto ja luistelu eri muodoissaan ovat suosittuja harrastuksia talviaikaan ja erityisesti hiihto on osa maan identiteettiä.[99] Norja tunnetaan modernin hiihdon synnyinmaana. Köyhä maanviljelijä Sondre Norheim kehitti 1800-luvulla niin sanotun telemark-suksen, jonka avulla hän pystyi hyppimään ja kääntymään ilman suksen irtoamista.[100] Ensimmäiset hiihtokilpailut järjestettiin Norjassa jo 1866,[101] ja Holmenkollenin hiihtofestivaalit on järjestetty yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1892.[99]

Norja on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900.[102] Se on talviolympia­historian menestynein maa, ja talvikisat on järjestetty maassa kahdesti, 1952 Oslossa ja 1994 Lillehammerissa.[99] Ampumahiihtäjä Ole Einar Bjørndalen on historian menestynein urheilija talviolympialaisissa.[103] Hän on saanut kahdeksan kulta- ja neljä hopea- ja yhden pronssimitalin. Maastohiihdossa ja pohjoismaisessa yhdistetyssä Norja on olympiahistorian menestynein maa.

Talvilajien lisäksi yleisurheilu ja jalkapallo ovat myös suosittuja.[99][104] Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa vuonna 1946.[105] Norjan jalkapallomaajoukkue voitti pronssia kesäolympialaisissa 1936. Se on pelannut MM-kilpailuissa kolme kertaa, parhaana saavutuksenaan toiselle kierrokselle pääsy vuonna 1998. Parhaimmillaan Norja on ollut FIFA-rankingissa maailmanlistan toisena. Tunnettuja jalkapalloilijoita ovat muun muassa Ole Gunnar Solskjær, Martin Ødegaard, Ada Hegerberg, Caroline Graham Hansen ja Erling Braut Haaland. Naisten jalkapallomaajoukkue on menestynyt miehiä paremmin, ja se voitti maailmanmestaruuden 1995 ja olympiakultaa 2000.[104]

Yleisurheilijoista esimerkiksi keihäänheittäjät Andreas Thorkildsen ja Trine Solberg-Hattestad sekä juoksijoista Karsten Warholm, Vebjørn Rodal ja Jakob Ingebrigtsen ovat menestyneet arvokisoissa.[106] Ralliautoilija Petter Solberg voitti rallin maailmanmestaruuden 2003 ja kymmeniä osakilpailuja sen jälkeen.[107] Norjan urheilun taso on ylipäätään laaja ja kautta linjan äärimmäisen menestyksekäs suhteessa väkilukuun.[108]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ham, Anthony & Roddis, Miles & Lundgren, Kari: Norway. Footscray, Victoria: Lonely Planet Publishing, 2008. Google-kirjat (viitattu 1.12.2011). (englanniksi)
  • Kagda, Sakina & Cooke, Barbara: Norway. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish, 2006. ISBN 978-0-7614-2067-5 Google-kirjat (viitattu 1.12.2011). (englanniksi)
  • Andersen, Per Thomas: Norsk litteraturhistorie. (2. painos) Oslo: Universitetsforlaget, 2012. ISBN 978-82-15-01704-4 (norja)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Population, january 1 2020, Statistics Norway
  2. ↑ Areal av land og ferskvatn, 1. januar 2020 Kartverket, mapping directory for Norway. 20.12.2019. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 1.3.2020. (norjaksi)
  3. ↑ Population, 2024-01-01 21.2.2024. Statistics Norway. Viitattu 24.2.2024. (englanti)
  4. ↑ Population, 1 January 2015 19.2.2015. Statistisk sentralbyrå / Statistics Norway. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Download World Economic Outlook database: April 2024 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i Norway The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  8. ↑ http://circa.europa.eu/irc/opoce/fact_sheets/info/data/relations/framework/article_7238_fi.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Norway: Major Municipalities citypopulation.de. Viitattu 22.9.2020. (englanniksi)
  10. ↑ Galdhøpiggen Peakware
  11. ↑ Sognefjord sognefjord.no. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Norway documents continental shelf off Bouvet Island and Dronning Maud Land Governnment.no. 5.5.2009. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Lov om Bouvet-øya, Peter I's øy og Dronning Maud Land m.m. (bilandsloven) (norjaksi)
  14. ↑ Norway 14.5.2012. BBC Weather. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  15. ↑ Norway: Forests and forestry (Arkistoitu – Internet Archive) Boreal Forest
  16. ↑ Norway About Forestry in Northern European countries Metla
  17. ↑ Threatened Species Environment.no
  18. ↑ Arctic fox, Norway (Arkistoitu – Internet Archive) Environment.no
  19. ↑ Protected areas Environment.no
  20. ↑ a b History (Arkistoitu – Internet Archive) Lonely Planet
  21. ↑ Norjan historia[vanhentunut linkki] Norjan suurlähetystö
  22. ↑ Middle Ages Embassy of Norway
  23. ↑ a b c d e f g h Background Note Norway (Previous editions) 2012. US Department of State. Arkistoitu 13.10.2012. Viitattu 15.3.2015.
  24. ↑ Introduction: Historical development in Norway National Museums in Norway (s. 657) Arne Bugge Amundsen
  25. ↑ Haakon VI Magnusson Britannica
  26. ↑ Norjan virallinen sivusto: Norja vuoden 1905 jälkeen[vanhentunut linkki] Viitattu 21.11.2008
  27. ↑ a b Timeline BBC
  28. ↑ Norway's liberation Tor Dagre, Reisenett
  29. ↑ Norway after WW2 Norway. The official site in the United States
  30. ↑ Old-age Pension Systems in the Nordic Countries (pdf) (s. 18) 2008. Nordic Social-Statistical Committee. Arkistoitu 22.8.2014. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  31. ↑ Country Profile BBC
  32. ↑ Why did Norway not join the European Union? (Arkistoitu – Internet Archive) Nordic Notes 2002
  33. ↑ Kansanäänestykset EU-jsenyydestä syksyllä 1994 www.maailmanmuutos.fi. Arkistoitu 24.1.2021. Viitattu 17.2.2020.
  34. ↑ Peacekeeping Operations (Arkistoitu – Internet Archive) Norway UN
  35. ↑ DAC member profile: Norway OECD. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  36. ↑ Gro Harlem Brundtland | Biography & Facts Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  37. ↑ Jens Stoltenberg | prime minister of Norway and secretary-general of NATO Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.2.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Breivik sai 21 vuoden vankeustuomion Ilta-Sanomat. 24.8.2012. Viitattu 17.2.2020.
  39. ↑ Norja sai uuden hallituksen - Oikeistopopulistit ensimmäistä kertaa hallitusvastuuseen Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2020.
  40. ↑ a b Norja saamassa uuden hallituksen nykyisen pääministerin johdolla Helsingin Sanomat. 12.1.2018. Viitattu 17.2.2020.
  41. ↑ a b Antti Lehmusvirta: Norjaan syntyi historiallinen enemmistöhallitus - öljyteollisuuden lobbarit kiittelevät Tärkeimmät talousuutiset | Kauppalehti. Viitattu 17.2.2020.
  42. ↑ Norjan edistyspuolue lähtee hallituksesta – Isis-vaimon paluu oli liikaa ts.fi. 20.1.2020. Arkistoitu 17.2.2020. Viitattu 17.2.2020.
  43. ↑ Europe :: Norway — The World Factbook - Central Intelligence Agency www.cia.gov. Arkistoitu 6.5.2020. Viitattu 17.2.2020.
  44. ↑ Norjan oikeistopopulistit nousevat ensimmäistä kertaa hallitusvastuuseen HS.fi. 2.10.2013. Viitattu 22.11.2013.
  45. ↑ Anna-Liina Kauhanen: Norja sinetöi kirkon eron valtiosta. Helsingin Sanomat, 22.5.2012.
  46. ↑ Norway (Arkistoitu – Internet Archive) Allied Command Operations NATO
  47. ↑ Norjan naisillekin tuli asevelvollisuus – mutta kaikki halukkaat eivät mahdu armeijaan Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2020.
  48. ↑ Populistiministeri Sylvi Listhaugin Facebook-päivitys horjuttaa Norjan hallitusta, Yle 19.3.2018
  49. ↑ Sylvi’s back, to both cheers and groans www.newsinenglish.no. Viitattu 17.2.2020.
  50. ↑ Nurminen, Jussi: Isis-taistelijan perhe ajoi Norjan hallituskriisiin – oikeistopopulistit lähtevät hallituksesta Yle Uutiset. Viitattu 17.2.2020.
  51. ↑ a b c Fylkesinndelingen fra 2024 5.7.2022. Regjeringen. Viitattu 1.3.2024. (norja)
  52. ↑ The administration of Svalbard Norway Ministry of Justice (englanniksi)
  53. ↑ Kommuner i Norge Store norske leksikon. Viitattu 10.5.2022. (norjaksi)
  54. ↑ Counties of Norway Statoids
  55. ↑ Norway: Country Study Guide, s. 71. USA International Business Publications, 2002. ISBN 9780739743980
  56. ↑ NRK: Slik endres norgeskartet NRK. Viitattu 28.12.2017. (norjaksi)
  57. ↑ Norjan kruunu (Norjan kruunun kurssi) 2019. Valuutat.fi. Arkistoitu 3.5.2019. Viitattu 3.5.2019.
  58. ↑ Norway Energy Data, Statistics and Analysis – Oil, Gas, Electricity, Coal U.S. Energy Information Administration. Viitattu 4.2.2011. (englanniksi)
  59. ↑ Oljefondet (Oljefondets markedsverdi) 17.9.2024. Statens Pensjonsfond utland. Viitattu 17.9.2024.
  60. ↑ External trade in goods (Imports and exports of goods, by trade areas, continents and countries. Year. NOK Million) 19.4.2022. Statistisk sentralbyrå. Viitattu 21.4.2022.
  61. ↑ Fishery and Aquaculture Country Profile Norway FAO
  62. ↑ Fish Stocks (Arkistoitu – Internet Archive) The Norwegian Ministry of Fisheries and Coastal Affairs
  63. ↑ Aquaculture (Arkistoitu – Internet Archive) The Norwegian Ministry of Fisheries and Coastal Affairs
  64. ↑ Energy Information Administration
  65. ↑ Getting Around Lonely Planet
  66. ↑ Nøkkeltall 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Statens vegvesen. Luettu 19.11.2008
  67. ↑ Roads closed during winter Visit Norway
  68. ↑ Trucker's guide to driving in Norway (s. 18) 2008. Vegvesen (Norjan tiehallinto). Arkistoitu 5.4.2011. Viitattu 30.11.2011.
  69. ↑ Toll roads and AutoPASS VisitNorway
  70. ↑ Express boats and car ferries Visit Norway
  71. ↑ Through the Mountains and Over the Fjords (Arkistoitu – Internet Archive) Nortrade
  72. ↑ Eiksund Tunnel (Arkistoitu – Internet Archive) Norway Tunneling
  73. ↑ The World factbook CIA. Arkistoitu 6.5.2020. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  74. ↑ Key figures for the population Statistisk Sentralbyrå – Statistics Norway. 27.2.2020. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  75. ↑ a b SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Oslo: Yhteiskunta, kulttuuri ja media finland.no.
  76. ↑ Olaf Almenningen: Nynorsk i Noreg i dag (s. 39 ja 41) Språknytt. 1996.
  77. ↑ Kielet Norden
  78. ↑ Mål og meining / 2.3 Hovudtiltaka i meldinga (Tilråding frå Kultur- og kyrkjedepartementet av 27. juni 2008, godkjend i statsråd same dagen. (Regjeringa Stoltenberg II)) Ein heilskapleg norsk språkpolitikk. Kulturdepartmentet, Regjeringen. Viitattu 30.11.2011. (norjaksi)
  79. ↑ Church of Norway, 2019 17.6.2020. Statistisk sentralbyrå – Statistics Norway. Viitattu 10.12.2020. (englanniksi)
  80. ↑ Members of Christian communities outside the Church of Norway. 8.12.2020 Statistics Norway
  81. ↑ Members of religious and life stance communities outside the Church of Norway, by religion/life stance. 8.12.2020 Statistics Norway
  82. ↑ M. Avrum Ehrlich: Encyclopedia of the Jewish diaspora : origins, experiences, and culture, s. 1082-1087. ABC-CLIO, 2009. ISBN 978-1-85109-873-6 (englanniksi)
  83. ↑ Special Eurobarometer, biotechnology, page 204 (PDF) ec.europa.eu. Fieldwork: Jan-Feb 2010.
  84. ↑ Peruskoulu Pohjoiskalotin Rajaneuvonta. Viitattu 21.3.2021.
  85. ↑ Päivähoito Pohjoiskalotin Rajaneuvonta. Viitattu 21.3.2021.
  86. ↑ The Norwegian Education System Ministry of Education and Research.
  87. ↑ Upper Secondary Education and Training Ministry of Education and Research
  88. ↑ List of Institutions Study in Norway. The Norwegian Centre for International Cooperation in Higher Education. Arkistoitu 11.8.2013. Viitattu 12.9.2013.
  89. ↑ a b c d Norway Countries and their cultures
  90. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  91. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 13–17
  92. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 111–121
  93. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 137–147
  94. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 190–195
  95. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 175–190
  96. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 214–220
  97. ↑ Andersen, P. T.: Norsk litteraturhistorie. 2. painos. Universitetsforlaget, 2012, sivut 269
  98. ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s.448-450. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  99. ↑ a b c d Norway Encyclopædia Britannica. 2011. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  100. ↑ Kagda & Cooke, s. 107.
  101. ↑ Kagda & Cooke, s. 108.
  102. ↑ Norway (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference. Viitattu 18.11.2010
  103. ↑ Björndalen nousi kaikkien aikojen ykköseksi yle.fi. Viitattu 26.6.2017.
  104. ↑ a b Ham & Roddis & Lundgren, s. 44–45.
  105. ↑ Who We Are (Arkistoitu – Internet Archive) Bislett Diamond League
  106. ↑ Norway Athletics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference
  107. ↑ Petter Solberg (Arkistoitu – Internet Archive) WRC Hall of Fame
  108. ↑ Zeigler, Mark: Column: Norway’s hands-off approach to youth sports might explain why they’re so good when they get older The San Diego Union-Tribune. 20.7.2022. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Jäsenmaat
Flag of the Nordic Council
Liitännäisjäsenet
Neuvosto
Palkinnot
Muuta
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Norja&oldid=22640160”