Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta
| Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta |
|
|---|---|
250 eaa.–125 eaa. |
|
 Kuningaskunta laajimmillaan noin vuonna 180 eaa. |
|
| Valtiomuoto | Monarkia |
| Pääkaupunki | Baktra |
| Edeltäjä | Seleukidien valtakunta |
| Seuraaja | Kušan-valtakunta |
Kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta käsitti Baktrian ja Sogdianan, eli nykyisen Afganistanin pohjoisosan ja osia Keski-Aasiasta. Se sai alkunsa sen jälkeen kun Aleksanteri Suuri valloitti alueen ja perusti sinne kaupunkeja. Kuningaskunta oli hellenistisen maailman itäisin kolkka. Kuningaskunta riistäytyi seleukidien hallinnasta vuonna 250 eaa. ja se tuhoutui paimentolaiskansojen hyökkäyksissä noin vuonna 125 eaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baktriana antiikin aikoina tunnettu alue sijaitsee Hindukušin ja Pamirvuoriston itäisen ulokkeen väliin jäävässä laaksossa.[1] Persialaisvallan alle alue päätyi akhaimenidihallitsija Dareioksen valtakaudella 522–485 eaa.[2] Kreikkalaiset saapuivat alueelle puolestaan Aleksanteri Suuren johtamilla sotaretkillä 300-luvulla eaa. Kreikkalainen yhtenäinen valtakunta edisti hellenismin ja eri kulttuurivaikutteiden leviämistä. Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen diadokit eli hänen kenraalinsa jakoivat hänen suuren valtakuntansa ja pian he taistelivat keskenään.[3]
Baktrian aluetta hallitsivat diadokien valtakunnista seleukidit, mutta noin vuoden 250 eaa. paikkeilla paikallinen satraappi Diodotus julisti alueen itsenäiseksi seleukdien kärsittyä tappioita sodissaan lännessä. Myöhempien hallitsijoiden onnistui myös torjua myöhemmin seuranneet seleukidien takaisinvaltausyritykset.[3] Antiokhos III Suuri piiritti Baktrian kuningas Euthydemusta kuuden kuukauden ajan Baktran kaupungissa (nyk. Balkh), mutta vetäytyi lopulta joukkoineen hänen tunnustettuaan Baktrian itsenäisyyden ja solmittuaan liiton Euthydemuksen kanssa.[4]
Itsenäinen Baktria oli ilmeisen vauras, mistä kertoo esimerkiksi Baktrian kuninkaiden jälkeensä jättämät suuret määrät kolikoita. Strabon kirjoitti puolestaan tuhansien kaupunkien Baktriasta.[4] 1960-luvulla löydettiin Afganistanin Konduzin provinssista Ai Khanumissa hellenistisen kaupungin rauniot. Kaupunki oli mahdollisesti yksi Aleksanteri Suuren perustamista useista Aleksandrioista. Kaupunki on itäisin tunnettu hellenistisen kaupungin raunio ja sen kulttuurisissa piirteissä on myös persialaisia vaikutteita. Raunioihin kuuluu esimerkiksi Zeun temppeli, teatteri ja gymnasion. Rakennuksia oli koristeltu korinttilaisilla pylväillä.[3] Sittemmin on löydetty myös useita muita mahdollisesti seleukidien aikoina perustettuja asutuskeskusten ja linnoitusten raunioita.[4] Kreikkalainen kulttuuri lienee ollut ennen kaikkea yläluokan kulttuuria ja esimerkiksi kaupunkien sivistyneistö puhui kreikkaa. Tavallinen kansa on luultavasti pysynyt iranilaisena.[3]
Intian niemimaalla hallinneen Maurya-valtakunnan luhistumisen myötä 180-luvulla eaa. alueelle syntyi valtatyhjiö, jonka kreikkalais-baktrialainen kuningaskunta täytti. Sen armeijat tunkeutuivat Induksen laaksoon ja Punjabiin. Jotkin osastot etenivät mahdollisesti Gujaratiin saakka. Intian historiassa aika tunnetaan indokreikkalaisena kautena.[5] Euthydemuksesta polveutuvan kuningas Demetrioksen kaudella vallan Baktriassa anasti Eukratides. Baktrian kuningaskunnan loppukautta leimasivat sodat Eukratideen ja Euthydemuksen jälkeläisten välillä. Euthydemoksen hallitsijasuku hallitsi edelleen alueita Intian niemimaalla, jonne muodostui kahdesta kreikkalaisesta kuningaskunnasta lopulta pidempään säilynyt intialais-kreikkalainen kuningaskunta.[4] Se muistutti kuitenkin pikemminkin kreikkalaisia kaupunkivaltioita, kuin yhtenäistä kuningaskuntaa.[5] Sodat hallitsijasukujen kesken saattoivat heikentää Baktriaa, jolloin se altistui paimentolaiskansojen hyökkäyksille.[4] Vuonna 125 eaa. kuningaskunta luhistuikin jue zhi-paimentolaiskansan hyökkäyksien paineessa.[5] Seurannut aikakausi Baktriassa tunnetaan vain huonosti, mutta lopulta alueelle muodostui Kušan-valtakunta.[4]
Muisto alueen kreikkalaisesta historiasta ei unohtunut kokonaan, vaan esimerkiksi monet Badakhšanin alueen hallitsijoista väittivät polveutuvansa Aleksanteri Suuresta vielä islamin saapumisen jälkeenkin.[6] K.-H. Ohlig on esittänyt teorian, jonka mukaan kuningaskuntaan kuulunut suurkaupunki Merv olisi voinut olla islamin syntyyn johtaneen koraaniliikkeen keskus. Teoria selittäisi, miksi Koraanissa on niin paljon vaikutteita hellenistisestä kirjallisuudesta.[7]
Kreikkalais-baktrialaiset kuninkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Diodotoksen hallitsijasuku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallitsivat Baktriaa, Sogdianaa, Ferghanaa, Arakhosiaa.
- Diodotos I (hallitsi noin 250 eaa.–240 eaa.)
- Diodotos II (hallitsi noin 240 eaa.–230 eaa.), Diodotos I:n poika
Euthydemoksen hallitsijasuku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallitsivat Baktriaa, Sogdianaa, Ferghanaa, Arakhosiaa. Euthydemoksen seuraajat valloittivat alueita Intiasta, mutta heidät syrjäytettiin Baktriassa jossa Eukratideen hallitsijasuku otti vallan noin vuonna 170 eaa. Heidän alueensa jaettiin myös pienempiin osiin joita hallitsivat omat kuninkaat.
- Euthydemos I (hallitsi noin 223 eaa.–200 eaa.), syrjäytti Diodotos II:n
- Demetrios I (hallitsi noin 200 eaa.–180 eaa.), Euthydemos I:n poika
Kuninkaat jotka hallitsivat Baktriassa:
- Euthydemos II (hallitsi noin 180 eaa.), Demetrioksen poika
- Antimakhos I (hallitsi ehkä 180–165 eaa.), Demetrioksen veli, Eukratides I syrjäytti hänet.
Kuninkaat jotka hallitsivat Paropamisadesta, Arakhosiaa, Gandharaa, Punjabia:
- Pantaleon (hallitsi noin 190-luku tai 180-luku eaa.)
- Agathokles (hallitsi noin 180–170 eaa.)
- Apollodotos I (hallitsi noin 175–160 eaa.)
- Antimakhos II Nikeforos (hallitsi noin 160–155 eaa.)
- Demetrios II (hallitsi noin 155–150 eaa.)
- Menandros (hallitsi noin 150–135 eaa.).
Menadrosta seurasivat intialais-kreikkalaiset kuninkaat.
Eukratideen hallitsijasuku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eukratides syrjäytti Antimakhos I:n ja hänen hallitsijasukunsa hallitsi Baktriaa ja Sogdianaa.
- Eukratides I (hallitsi noin 170–145 eaa.)
- Platon (hallitsijakumppani noin 166 eaa.)
- Eukratides II (hallitsi noin 145–140 eaa.)
- Heliokles I (hallitsi noin 145–130 eaa.)
Heliokles I oli viimeinen kreikkalais-baktrialainen kuningas. Yuezhi-heimo valtasi Baktrian noin 126 eaa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
- Andrei Sergejeff: Afganistanin historia – Silkkitietä kulttuurien risteykseen. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sergejeff 2011, s. 22
- ↑ Sergejeff 2011, s. 40
- ↑ a b c d Sergejeff 2011, s. 44–47
- ↑ a b c d e f P. Leriche, F. Grenet: BACTRIA Encyclopaedia Iranica. Viitattu 31.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sergejeff 2011, s. 50–51
- ↑ H.A.R. Gibb, J.H. Kramers, E. Lévi-Provençal, J. Schacht: Encyclopaedia of Islam, Volume I (A-B), s. 851–853. BRILL, 1998. ISBN 9789004081147 (englanniksi)
- ↑ Ohlig 2009, s. 98
- ↑ Indo-Greek kingdom of India KA, The History Files. Kessler Association. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)