Pamir

Pamirin sijainti.

Pamirin jokien vesistöalueet.

Vuorikiipeilijöiden leiri.

Jašilkūljärvi alueen eteläosassa.

Näkymä Xoruğin kaupunkiin Ğundjoen laaksossa.

Pamir on vuoristoalue Keski-Aasiassa Tienšan-, Karakorum-, Kunlun- ja Hindukušvuoristojen yhtymäkohdassa. Se sijaitsee pääosin Tadžikistanin Vuoristo-Badahšanin autonomisella alueella. Reunavuoret ulottuvat Afganistaniin, Kiinaan ja Kirgisiaan. Korkein kohta on Ismoili Somonīn huippu (7 495 metriä).

Vuoristot ja pinnanmuodostus

Pamirin rajoina voidaan pitää Trans-Alaivuoria pohjoisessa, Sarikolvuoria idässä, Pamirjokea tai Wahanin käytävää etelässä ja Pandžjoen laaksoa lännessä. Suurin osa vuorijonoista on poikittaissuuntaisia. Trans-Alaihin liittyvät pitkittäissuuntaiset Tiedakatemian vuoret ja Palangguzar sekä Sarikolvuoret, jotka erottavat toisistaan Amudarjan ja Tarimin vesistöalueet. Luoteessa ovat Pietari I:n vuoret ja Darvozvuoret, joiden itäosa kuuluu Pamiriin. Niiden eteläpuolella sijaitsevat Vandž- ja Jazgulomvuoret sekä Pamirin keskiosassa Marğobvuoret. Etelämpänä ovat Rūšonvuoret ja niihin idässä liittyvä Pohjois-Alitšur ja niiden eteläpuolella Šuğnonvuoret ja Etelä-Alitšur. Lounaassa sijaitsevat Šoxdaravuoret ja niihin pitkittäissuunnassa liittyvät Iškošimvuoret. Kaakossa Pamirjoen eteläpuolella ovat Wahanvuoret. Sarikolin itäpuolisia vuoria kutsutaan toisinaan Kiinan Pamiriksi. Pamirin, Hisor–Alain ja Tadžikistanin painanteen katsotaan muodostavan laajemman vuoristoalueen, Pamir–Alain.

Alue jakautuu pinnanmuodostukseltaan Itä- ja Länsi-Pamiriin. Itä-Pamir, jota eräät tutkijat pitävät varsinaisena Pamirina, käsittää pyöreämuotoisia vuoristoja, joiden keskikorkeus on 4 000–6 000 metriä merenpinnasta, mutta suhteellinen korkeus leveiden ja tasapohjaisten laaksojen yläpuolella vain 1 000–1 500 metriä. Länsi-Pamirissa on eroosion uurtamia syviä ja kapeita jokilaaksoja, joiden yläpuolella kohoavat teräväpiirteiset, lumen ja jäätiköiden peittämät 2 000–3 500 metriä korkeat vuorijonot. Asutus on keskittynyt jokilaaksoihin rapautumisen, veden ja jään muovaamille tasanteille. Pamirilla esiintyy paljon maanjäristyksiä. Sen hyötykaivannaisiin kuuluvat vuorikide, elohopea, boori, fluoriitti, kalsiitti, latsuriitti, spinelli, kulta ja bauksiitti.

Ilmasto

Pamirilla ja varsinkin sen itäosassa vallitsee ankaran mannermainen vuoristoilmasto. Keskilämpötila on idässä 3 600 metrin korkeudella tammikuussa –17,8 ja heinäkuussa 13,9 astetta. Pitkinä talvina lämpötila voi laskea –50 asteeseen ja lyhyinä kesinä se jää alle 20:n. Länsi-Pamirin laaksoissa 2 100 metrin korkeudella keskilämpötila on tammikuussa –7,4 ja heinäkuussa 22,5 astetta. Kasvukausi on Xoruğissa 223 ja Murğobissa 140 vuorokautta. Vuotuinen sademäärä on Länsi-Pamirin laaksoissa 92–260 ja Itä-Pamirissa 60–119 millimetriä. Vuorilla sademäärä voi olla yli 1 000 millimetriä. Sateita saadaan lännessä etenkin keväällä ja idässä kesällä.

Jäätiköt ja vesistöt

Pamirilla ja etenkin sen pohjois- ja luoteisosassa on paljon jäätiköitä. Suurin laaksojäätikkö on Vandžjax (entinen Fedtšenkon jäätikkö) Tiedeakatemian vuorilla. Lumiraja on luoteessa 4 000–4 400 ja keski- ja itäosissa 5 000–5 200 metrin korkeudella. Aiemmin lähes koko vuoristo on ollut jäätikön peittämä.

Pamir kuuluu pääosin Amudarjan vesistöön. Tärkeimmät joet ovat Pandž ja sen sivujoet Ğund, Bartang, Jazğulom ja Vandžob. Alueen luoteisosassa virtaavat Vaxšin sivujoet Xingov ja Muğob. Itäisin osa kuuluu Tarimin vesistöön ja pieni osa altaista on laskujoettomia. Suurin järvi on laskujoeton ja suolapitoinen Qarokūl. Jokilaaksoihin on muodostunut järviä maanvyöryjen seurauksena.

Kasvillisuus ja eläinkunta

Pamirin kasvillisuus ja eläinkunta on niukkaa, varsinkin alueen itäosassa, joka muistuttaa Tiibetin ylänköä. Kasvillisuusvyöhykkeitä ovat vuoriston kylmä aavikko ja puoliaavikko, heinäaro ja vuoristoniityt. Itäosassa on soistuneita alueita, suolamaita ja savitasankoja. Länsiosan jokilaaksojen rantametsiköissä kasvaa poppeleita, pajuja, koivuja sekä tyrni- ja ruusupensaita. Puu- ja pensasvyöhyke ulottuu paikoin jopa 3 900 metrin korkeuteen. Itäosassa puita ei ole lainkaan.

Länsi-Pamirin eläinkuntaan kuuluvat siperianvuohi, karhu, susi, kettu, lumileopardi, kivinäätä ja arorusakko. Lintulajeja ovat muun muassa intiankuhankeittäjä, himalajanlumikana, lepinkäiset ja paratiisimonarkki. Itä-Pamirissa elävät argaali, pitkähäntämurmeli, isokorvapika ja villakarvajänis sekä lintulajeista tiibetinlumikana, tiibetinarokyyhky, iibisnokka, tunturikiuru ja himalajankorppikotka. Keväällä ja syksyllä Pamirilla pysähtyy paljon muuttolintuja, joista osa jää talvehtimaan. Kalalajeja alueella on hyvin vähän.

Pamirin luonto on kärsinyt huomattavasti ihmisen toiminnasta, mutta neuvostoaikaisten väestönsiirtojen ja metsästysrajoitusten ansiosta se on Tadžikistanissa silti paremmassa kunnossa kuin lähialueilla Hindukušilla ja Karakorumilla. Vuonna 1992 perustettu Pamirin kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2013. Muita suojelualueita ovat Zorkūljärven luonnonpuisto sekä Sangvorin ja Muzqūlin rauhoitusalueet. Xoruğin lähellä on kasvitieteellinen puutarha. Pamir on suosittu vuoristomatkailu- ja vuorikiipeilykohde.

Asutus

Pamirin länsiosassa sekä lähialueilla Afganistanissa, Pakistanissa ja Kiinassa asuu iranilaisten kielten itäiseen ryhmään kuuluvia pamirilaisia kieliä puhuvia pamirilaisia kansoja. Heidän perinteisiä elinkeinojaan ovat keinokasteluun perustuva maanviljely ja puutarhanhoito sekä laiduntamiseen perustuva karjanhoito. Uskonnoltaan pamirilaiset kansat ovat ismailiitteja. Vuonna 1925 perustettiin Tadžikistaniin kuuluva Vuoristo-Badahšanin autonominen alue. Sen itäosan asukkaat ovat etupäässä aikaisemmin paimentolaisuutta harjoittaneita kirgiisejä.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pamir Wikimedia Commonsissa